Niagara pyöränselässä

Enkä nyt viittaa satumaiseen pissahätään. Kävinpä vain eilen virtuaalispinningissä ja Niagaran putouksilla sekä Grand Canyonissa poljettiin. Nyt on taas pari paikkaa vähempänä minne matkustaa...No ei, kun joskus olisi kiva päästä katsomaan noita ihan fyysisen pyörän selässä.

Spinning on kyllä kivaa, siinä oikeasti tuntee tekevänsä töitä kun polkee raskaalla vastuksella ylämäkeen. Tein eilen fatburnin ja cardion, niiden välissä kävin tekemässä olka-hartia-ojentaja -treenin pikapikaa tangolla ja taljalla. Maastaveto pari päivää sitten jotenkin otti todella kovasti pakaraosastoon ja epäkkäisiin, joka puolella kehoa on (hyvällä tavalla!) särkeviä lihaksia joten joudun vähän pohtimaan vielä tämän päivän urheiluja. Hiihto ei tule kysymykseen, ihan liian kylmä...Huomenna lauhtuu ja on luvattu lunta, saataisiinko ladut viimein priimakuntoon?

Sokeriton ja roskaruoaton tammikuu loppuu tänään, mutta en aio juhlia sitä suklaalla tai muilla herkuilla. Nyt kun on hyvin päästy alkuun niin miksipä sitä ehdoin tahdoin ottaisi listalleen tyhjiä kaloreita. Paino tammikuussa putosi hyvin ja toivottavasti helmikuussa sama linja jatkuu.

Ihanaista viikonloppua ihanaiset!

Pepputreeneistä ja musiikista

Eilen illalla oli taas vuorossa salipäivä, tiistaisen lepopäivän jälkeen. Tänään, pakkaslukemista riippuen, menen joko spinningiin ja teen käsitreenin samalla tai sitten menen hiihtämään. Sisällä liikkuminen houkuttelee, nyt on -20°...

Eilinen näytti tältä:

• Crossailua 10 min.
• Maastaveto, 60kg, 3x8
• Askelkyykky smithissä, 55kg, 3x12 (per kinkku)
• Ylätalja, 40kg, 3x10
• Alatalja, 45kg, 3x10
• Hauiskääntö tangolla, 18kg, 3x12
• Hauiskääntö vasaraotteella, 5kg käsipainot, 3x12
• Vatsalihaksia

Lihastohtori-blogista luin pepputreenistä (peppumies ilmiselvästi...), ja siellä kerrottiin että tehokkaaseen pakaratreeniin kuuluu olennaisesti pakaralihaksen päätehtävä eli lonkanojennus ja toisaalta tärkeää on kyykyn syvyys.  Näihin asioihin koetin sitten erityisen huolella keskittyä. Riittävän pitkät sarjat ja tarpeeksi toistoja, mutta tuo kaiketi pätee kaikkeen tavoitteelliseen salitreeniin. Lukekaa ihmeessä Pepputoh..anteeksi Lihastohtorin juttu, hän on oikeasti asiantuntija!

Kyllästyin salilla kuuluvaan musiikkiin ja latasin kännyyn Spotifyn, nyt saan kuunnella omaa treenimusiikkia ja se lista näyttää tältä:

Voisi listaa osaltaan päivittääkin...Esim. LMFAO:n Sexy and I know it aiheutti melkein vesivahingon kun ryhdyin kuuntelemaan sanoja. Yksinkertaisesti mielikuva treenatusta leopardiuikkarisesta pyllynposkiaan ruskettavasta, hieman tyhjäpäisestä mutta ah niin itseriittoisesta kaverista vokottelemassa rannalla (joissain supercooleissa laseissa) naisia oli liikaa.

Paino laskee kun niitä nostaa

Eli taas on viikko vierähtänyt ja sokeriton tammikuukin vetelee viimeisiään. Sokerittomuutta on kyllä kestänyt hyvin, joulua lukuunottamatta olen ollut vähillä sokeriherkuille muutenkin. Tänään viimeksi taidettiin uutisoida sokerin addiktoivasta vaikutuksesta ja omasta kokemuksesta uskallan kyllä sanoa, että makeat mieliteot häviävät aikanaan kun makeaa ei syö. Sokeririippuvuudessa on paljon samankaltaista kuin huumeriippuvuudessa, vieroitusoireita myöten (klik!).

Edelleenkin jätän sen takaportin että hyvällä syyllä, hyvässä seurassa ja järkevällä tavalla saatan karkkiakin syödä, joskus. Kunhan ei tavaksi ota. Maailma on pullollaan hyviä ja terveellisempiä herkkuja, pomelo maistuu edelleen kunhan sattuu superyksilö kohdalle ja porkkanat ranch-dipillä ovat sikahyviä. Eikä iske morkkiskaan kun noita syö. Kesä ja mansikat... Maalaisjärjellä pärjää pitkälle ja syömisen tulee olla myös iloinen asia, ei pelkästään tankkaamista. Hyvälle ruualle ja herkuille on tilaa järkevässä ja terveellisessäkin ruokavaliossa. Kaikkea,  kohtuudella.

Ja ne viikon lukemat sitten:

• Vaaka näytti tänään aamulla tasa kilon vähemmän kuin viikko sitten, hyvähyvä.
• Vyötärönympärys on kutistunut yhdellä vaivaisella sentillä, mutta ruumiinrakenteeni ajatellen sekin on ok. Vyötärö kun on se kapein kohta muutenkin, hartiat ja lantio kutakuinkin samalla leveydellä.

Väittäisin, että iso osa painonpudotuksesta johtuu vilkastuneesta aineenvaihdunnasta ja siitä minimaalisesta lihaskasvusta jota salitreeni on aiheuttanut. Imetystäkään en voi sulkea pois, mutta aikaisemmat imetykset eivät ole painoon vaikuttaneet. Se mikä nyt on toisin on tavoitteellinen liikkuminen ja järjen käyttö ruoan suhteen. Ei siinä ihmedieteillä ja kaalisopilla ole tilaa. 

No niin, tällä tsempillä taas viikko eteenpäin. Voisin ottaa projektisi hieman kuvailla aterioita ja laskeskella ravintoainepitoisuuksia, jos jotakuta kiinnostaa!

Päivän ponnistelut

Viikonloppuna oli niin mainio hiihtosää etten malttanut salille mennä ekana tai ees vikana joten kävin siellä tänään. Eilen muuten lykin pertsaa 10 kilometriä, aivan kuten suunnittelinkin. Tänään salilla oli vuorossa rinta-hartia-ojentaja -seutu:

• Alkuun 10 minsaa kuntopyörällä
• 16kg kahvakuulalla heilautus, 3x15. Otin 4 kiloa painavamman kuulan kuin viimeksi ja hyvin meni
• Vinopenkki käsipainoilla, 10 kg, 3x15
• PecDec, 20kg, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoilla, 7kg, 3x12
• Etuvipunosto ja kääntö sivuille kyynärät kyljissä 90°-kulmassa, supersarja 10+15x2 5kg ja 8kg painoilla
• Ojentajat taljassa, 3x10 45kg

Ja sitten varoitus herkemmille, äitiyden mahdollisuutta pohtiville tai muuten vain helposti järkyttyville: älä lue enempää. Blogin aiheena kuitenkin on liikunta ennen ja jälkeen synnytyksen ja omat kokemukseni siitä. Nythän on nimittäin niin että kyykkäämistä ennen, on se sitten tangon kanssa reiluilla painoilla tai kahvakuulalla lämmittelyksi, on aina muistettava käydä pissalla. Aina. Vaikkei pissattaisi. Muuten joutuu jättämään sarjan kesken ja kipaisemaan pikavauhtia jalat ristissä pukkarin puolella. Tai tulee vesivahinko. Note to self: treenaa näitäkin lihaksia...

Huomenna on vuorossa viikon lepopäivä ja virallinen viikon punnitus ynnä mittaus. Tosiasiassa käyn vaa'alla ihan jokainen aamu ja ilta, haluan tietää mitä painossa tapahtuu ja varmistaa, että suunta pysyy oikeana. Puntarilla käynti on yksi minun tavoistani pysyä motivoituneena. On muuten hassua miten tunnen aina pientä syyllisyyttä kirjoittaessani painonpudottamisesta. Julkisuudessa lihavuutta moititaan kovasti mutta myös laihduttavia arvostellaan, pidetään pinnallisina ja ajatellaan, että laihduttamisella korjataan jotain muuta ongelmaa, esimerkiksi itsetuntoa. Ja odotetaan, että paino tulee nopeasti takaisin, sitten voikin olla vahingoniloinen. Tulee tunne, että on jotenkin epähienoa puhua painonpudottamisesta. No, enpä minä muita patista mihinkään. Ainoastaan itseäni. Eikä siinä ole mitään epähienoa jos omaa terveyttään ja hyvinvointiaan edistää.

Pinkki merimuumi, prinsessa ja painonhallinta

Oli pakko räpsäistä kuva nukkuvasta pikkuneidistä (3,5kk) kun tuttia myöten kaikki oli niin kovin pinkkiä. Ruususen alla on Merimuumi-pussilakanasetti, sen Joulupukki toi ja söpöltä tuo ainakin äidistä näyttää.

Pikkuisella on edelleen hieman masuvaivaa, hän pulauttelee ja pieree. Neuvolalääkäri on pian ja siellä otan asian puheeksi. Ei vaiva kuitenkaan yöunia häiritse tai lannista oloa, meidän vauveli on huikean hyvä hymyilemään!

Painonhallinnan tavoitteista

RV39

3kk synnytyksestä (TEINIKUVA!)

Synnytyksen jälkeen laitoin itselleni tavoitteeksi tiputtaa nyt ainakin 15 kiloa. Kappas, sen verran onkin jo lähtenyt ja ilman suurempaa tuskaa: syön normaalisti mutta järkevästi ja liikun aika paljon, kuutena päivänä viikossa hyvällä teholla. Ihan hirveästi en ole tehnyt painonpudotuksen eteen muuta kuin tarkastanut lautasen sisällön ja liikkunut, ymmärrettävästi imetysaikana pitää tämänkin asian kanssa olla järkevä. Jostain syystä hoikistumista on nyt kuitenkin tapahtunut. Olisiko niin että ensimmäistä kertaa imetys todellakin auttaa minua pudottamaan painoa? Ennen en ole moista havainnut. Urbaani legenda.

Ensimmäisen tavoitteen täyttyessä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ajattelin, että vielä 10 kiloa saisin keventyä ja siinä samalla kehittää kehonkoostumusta hyvään suuntaan. Sitten olisi keveää juosta ExtremeRun loppukesällä.  Jo nyt uskallan sanoa, että kehonkoostumukseni tuskin on ollut näin hyvä koskaan, lihasmassaa on selvästi kasvanut. Sen huomaa reisien ja takamuksen muodossa, lisäksi käsivarsissa on jossain määrin (hyvässä katselukulmassa...) erottuvaa lihasta. Se tuntuu aika palkitsevalta huomata! En todellakaan leijaile vaalenapunaisissa hattaroissa, työtä on tehtävä vielä paljon. Asia ja kilo kerrallaan, siksi koska itse haluan olla kunnossa!

Seuraavaksi voitelemaan sukset ja sitten hiihtämään! Eilen meni 9km, tänään toivoisin ehtiväni vähän enemmän. Kappas, upeat paripuolivillasukat tuossa uudessa kuvassa...

Tuumasta toimeen!

Lähi-Prismasta tarttui mukaan tällainen leuanvetotanko oven karmien väliin asennettavaksi. Yksi tavoitteistani tälle vuodelle oli se kolmen leuanvedon oikeaoppinen suorittaminen, vuoden loppuun mennessä. Treenata pitää kovasti, voimaa ja tekniikkaa mutta nyt on ainakin varustelu kunnossa! Armas aviomieheni asennustoimesta jo vastasikin, pitänee huomenissa testailla kestävyyttä.Tuleeko akka ja tanko alas rytinällä.

Tänään on ollut aika reipas päivä, hiihtolenkkejä on tehty kaksi: ensimmäinen esikoismussukan kanssa (3km) ja toinen ihan tehokkaasti hiihdellen nyt iltasella (9km).  Muutenkin olen ulkoillut ihmenelosten kanssa, menee ehdottomasti hyötyliikunnan piikkiin. Saanko siis anteeksi sen McDonaldsin burgerin ja ranskikset (joita kaikkia en syönyt vaan lapseni söi...Vielä pahempi!)? Huomenna hiihtoa ja/tai salille, riippuen päivän tuntien riittävyydestä.

Shoppailuhaaste

Jos kaapit tursuavat kaikenlaista liian kulunutta, pieneksi käynyttä tai suureksi väljähtänyttä pukinetta niin suosittelen ottamaan osaa Minishow-blogissa alulle laitettuun shoppailuhaasteeseen. Idea on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: aina raahatessasi uuden vaatekappaleen kotiin joko omaan, lasten tai miehen kaappiin, on jonkun vanhan vaatteen lähdettävä joko kirpparille tai muuhun kierrätykseen. 

Meillä tätä systeemiä olen noudattanut jo jonkin aikaa, tosin lasten osalla niin, että kelvolliset kuteet ovat siirtyneet seuraavalle käyttäjälle...Mutta kai se on ok?

Viikonloppu alkaa lenkillä!

Eikä sillä HK:n sinisellä klassikolla. Pakkaslukemat tipahtivat kerrassaan huimasti alaspäin tai siis pakkasmittarin lukemat jäivät viimepäiväisiä huomattavasti ylemmäs... Mutta pointtina siis, vain -5 pykälää oli tänään ja sehän jo suorastaan tuntuu keväältä! Varsinkin kun aurinko niin ihanan kainosti paisteli pilvien takaa. Kaunis päivä tänään, tuntui hiihtolomalta. Saimme tänään myös mukavia vieraita ja äidillehän on silloin tällöin hyödyksi parantaa maailmaa toisten äitien kanssa,  joten päivä oli siltäkin kantilta oikein onnistunut.

Ensin suunnitelmani oli tehdä tänään hiihtolenkki, mutta aikataulut lapsiperheissä harvemmin pitävät ja illan suunnitelmat menivätkin uusiksi siten, että päädyin hölkkälenkille. Hölkyttelin n. 40 minuuttia, harmikseni Endomondo lakkasi kellottamasta ensimmäisen kilsan jälkeen ja tarkkaa mittaa lenkille en sitten tiedä. Hyvä hiki tuli ja syke nousi, olen tyytyväinen. Lenkin jäkeen pääsin heti saunaan, ihan omassa rauhassa. Harvinaista luksusta vaikken innokas saunoja olekaan! Lykkäsin tehohoidon hiuksiini ja heitin tervantuoksuisia löylyjä, raukkamaisesti keskimmäisellä lauteella.

Eilen oli salitreenipäivä ja se näytti tältä:

• Kyykky smithissä, 1x12 60kg ja 3x12 65 kg
• Hack kyykky, 60 kg, 3x12
• Prässi yhdellä jalalla vaihtelun vuoksi, 55kg, 3x12/jalka
• Reidenojennus taljalla, 35kg, 3x10
• Pohjelihas laitteella, 45kg levypainot, palautus liikkeen lähtöasentoon hitaasti jarrutellen, 3x15
• Vatsat, lankkua ja pikkurutistuksia ajatukset alavatsalla

Seuraavaksi vuorossa on porkkanoita ja ranch-dippiä, on muuten hyvää! Huomenna aion hiihtää ja hiihdättää esikoista myös, suksien voitelua varten varusteet täydensin tänään. Tai nyt ihan ensiksi imetän pikkumussukan ja sitten ne porkkanat...

Ihanaa viikonloppua ihanaiset ja reippailkaa ulkona koko perheen voimin!

Äitiyden ihanuus ja vähemmän ihanuus

Etenkin kaikille äideiksi aikoiville: äitiys on ihanaa mutta on siinä omat nurjatkin puolensa. Listaan tässä nyt muutaman viimepäivinä havaitsemani epäkohdan elämässä lasten kanssa ja tietenkin niitä plussia myös.

Aloitetaan miinuksista:

- Liisterikakat potassa ja niiden huuhtominen pöntöön, inhaa.
- Selkää pitkin levinnyt vauvan vaippakakkis.
- Seinille ilmestyvä moderni taide.
- Strategisesti kaikkialle ripotellut atominkokoiset legot, joihin taatusti satuttaa jalkansa.
- Ei aikaa telkkarille.
- Kakkakepposet laajasti ymmärrettynä, kakkaa siellä, kakkaa täällä.
- Kuolaiset peilit.
- Tuhoisat luovuuden puuskat, esim. tilataidetta pakastepusseista ja tomusokeri-käsitiskiaineinstallaatio      keittiön lattialla.
- Huoneilmassa leijuvat pienet pölyhiukkaset, jotka erottuvat auringonsäteissä ja niistä huomauttelu.
- Lukurauhaa on lähinnä yöllä, jolloin pitäisi nukkua, ei lukea.
- Ulkoileminen pakkasessa. Lapsilla ei hanuri jäädy samaa vauhtia kuin aikuisilla.
- Äiti on tarjoilija ja lapset asiakkaina kovin vaativia, janottaa tai nälättää ihan koko ajan. Tai kakattaa.
- Ulkovaatteiden pukeminen -20 pakkasilla, tuskaa. Vaatejono ja kaksivuotias, se vain ei toimi.

Jatketaan plussilla:

+ Ovathan ne söpöjä ja ihania ja oppivat aikanaan kakkimaan pönttöön, jossain vaiheessa jopa               pyyhkimään.
+ Ei tule tuhlattua aikaa telkkarin edessä, sähköä säästyy.
+ Lattialle ripotelluilla legoilla on suorastaan akupunktionomainen vaikutus (kiitos käly!).
+ Lasten kanssa on pakko pysähtyä hetkeen ja olla läsnä, ei vain paikalla.
+ Luovuuden puuskat kun lapsi keskittyy innoissaan johonkin uuteen ja kerrankin fiksuun!
+ Lasten huikeat tarinat ja laukkaava mielikuvitus, kannattaa kokeilla sadutusta!
+ Lasten kanssa saa paljon terveellistä raikasta ilmaa, myös pakkasilla.
+ Lapsia on hauska pukea, etenkin tyttölapsia ja vauvoja, söpöihin sisätamineisiin.
+ Lapsiperheessä ei ole tarvetta käyttää aikaa liialliseen sisustuksen suunnitteluun, mikään ei kuitenkaan   pysy paikoillaan. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa!
+ Lapset järkkäävät yksilölliset seinämaalaukset, ihan oma-aloitteisesti.
+ Hyvä tekosyy katsoa kaikki uudet ja ihanat lasten elokuvat. Useimmin ne ovat paljon parempia kuin     aikuisväestölle suunnatut. Yleensä elokuva pätkiytyy kuitenkin osiin.
+ Lasten kanssa on itsestään selvää mikä on oikeasti tärkeää.

Tiedän, että monet päätyvät lapsettomiksi ihan omasta halustaan. Omalta kohdaltani voin vain todeta, että elämä neljän ihanan nasusen äitinä ja Hra R:n vaimona on niin täyteläistä ja rikasta, etten voisi kuvitella mitään muuta. Ei se aina helppoa ole, äitiys, viimepäivinä kakka-asiat ovat etenkin aiheuttaneet päänvaivaa (mitä nämä syövät kun en huomaa???!!!).  Oikeistakin vaikeista asioista meidän perheellä on kokemusta, lapsen syöpä on  varmasti yksi raskaimpia asioita joihon vanhemmat joutuvat sopeutumaan. Mutta siltikin, ja nyt kun sairausvuodet ovat takana,  elämä on parasta juuri näin. Kiireineen, sotkuineen, kaikkineen. Kakkoineenkin.

Pakkasviikon lukemat

Ja taas on viikko vierähtänyt edellisestä punnituksesta ja mittauksesta! Mihin tämä aika oikein juoksee? Toisaalta, tällä menolla kesä on ihan kohta ovella...

Viikon saldo näyttää tältä:

• Vaaka: -1,2 kiloa kokolailla tasan ja tarkalleen
• Mittanauhalla vyötärönympärys: -1,0cm. Mutta ongelmallisimmat paikat ovat tuossa hieman alemapana, eivät vyötäröllä. Oikeastaan ne ovat vyötärön ylä- ja alapuolella...
• Viikkoon mahtui yksi lepopäivä, muuten on spinnailtu, hiihdetty ja käyty salilla.

Eilen oli salitreenin paikka, tänään on lepopäivä. Eilinen treeni näytti tältä:

• Kuntopyörällä 10 minuuttia, kaikki crosserit olivat varattuja. Salille EI kannata mennä klo 18.00...
• Maastaveto, 50 kg, 3x12. Pidensin sarjaa ja kevensin painoa, nyt tanko pysyi paremmin otteessa
• Askelkyykky, 50kg, 1 koordinaatiosarja tangolla ja 3x12/jalka
• Ylätalja, 40kg, 3x10
• Alatalja, 45kg, 3x10
• Hauiskääntö tangolla 18kg, 3x10
• Vasarahauiskääntö 3x10 5kg käsipainoilla

Viikko-ohjelmasta

Saliohjelma on jaettu kolmeen osaan ja salikäyntejä mahtuu viikkoon siis kolmesta neljään. Yleensä käyn salilla joka toinen päivä ja niinä väliin jäävinä koetan tehdä jotain hyödyllistä kevään juoksutreenejä ajatellen: spinningiä, hiihtoa, kärryjen kävelyttämistä, hätätilanteessa omalla crosserilla hytkymistä. Yksi lepopäivä viikkoon varsinaisesti mahtuu, mutta harjoituspäivät ovat mielestäni niin keskenään erilaisia sisällöltään ja rasittavuudeltaan, että väsy ei ole iskenyt ja mielenkiintokin pysyy yllä. Kun treenit ovat kivoja, pysyy motivaatiokin hyvin yllä.

Liikuntaa lasten kanssa, osa 1

Jo useamman päivän ajan on tarkoitukseni ollut kirjoittaa hieman liikunnasta lasten kanssa. Tajusin kuitenkin, että lasten kanssa liikkumiseen on tarjolla ihan mahdottomasti vaihtoehtoja,  joten päätin kirjoittaa samasta aiheesta vielä muutamaan otteeseen! Usein valitetaan, ettei lapsiperheissä ole aikaa liikkua, tai edes käydä suihkussa. Neljän pienen lapsen äitinä uskallan kuitenkin olla eri mieltä, aikaa on jos vain haluaa. Armaasta aviopuolisosta on tietenkin myös hyötyä..

Tämän päivän teemana on enemmänkin liikunta lapsia apuna käyttäen kuin liikunta lasten kanssa. Lapsethan ovat ihania ja mitä enemmän taloudesta löytyy eri-ikäisiä yksilöitä, sitä monipuolisemman harjoituksen saa aikaan!  Tämän päivän pikaiseen lihastreeniin kuuluu kyykkäystä, kahvakuulasta tuttua heilautusta ja pari vatsalihasliikettä, mutta kukin voi tietenkin itse keksiä hyviä vaihtoehtoja lisää ja kertoa niistä minullekin!

1. Etukyykky Spidermanin kanssa: valitse sopivankokoinen lapsi laumasta,

jos valinnanvaraa on. Voit toki kyykätä ilman lastakin. Nosta lapsi vaakatasoon käsivarsien varaan ja ota hyvä, tukeva asento. Ja sitten vaan kyykkäämään, esim. 4x12 lapsen painosta riippuen. Jos laumasta löytyy eripainoisia yksilöitä, kukapa estää tekemästä pudotussarjaa: ensin kevyemmällä yksilöllä liikerata kuntoon, sitten painavimmalla esim. 10 toistoa, keskimmäisellä niin monta kuin menee ja kevyimmällä niin monta kuin menee.  Lapsia ei välttämättä ole tarpeeksi...

 2. Heilautus Batmanilla: nappaa nasua tukevasti kainaloista kiinni ja ota hyvä perusasento. Niiaa kyykyn tapaan hieman alas polvista ja vie lasta alaspäin, ota lantiosta asti hyvä vauhti jota apuna käyttäen heilauta mussukka suorille käsille tai rinnankorkeudelle, lapsen painon mukaan.  Toista vaikkapa 10 kertaa, kolme sarjaa tai miten hyvältä tuntuu!





3. Vatsalihaksia pikkuneitien avustuksella: Poikittaista vatsalihasta on hyvä etenkin näin synnytyksen jälkeen treenailla jotta vatsan pömpötys vähenisi. Vatsalihasten pitää kuitenkin saada palautua riittävästi synnytyksen jälkeen ja synnäriltä äidille tavallisesti annetaankin kuntoutusjumppaohje, jota kannattaa noudattaa!  Tässä pari assistenkin kanssa tehtävää vatsalihasvaihtoehtoa: peruslankutus nasu selässä ja pikkurutistus vauva masun päällä. Vauva tuntuu tuossa paikassa viihtyvän ja onhan se mukavampi kurotella noin söpöä naamaa kohti!

Näihin liikkeisiin saa siis vaikka useamman lapsen mukaan. Äiti treenaa ja samalla leikkii pesueen kanssa, mikäs sen tehokkaampaa ajankäyttöä! Pitää tietenkin muistaa muutama turvallisuusasia: jos huimaa tai olo tuntuu heikolta, pitää pikkuassarit jättää rauhaan ja treenien sijasta mennä lepäilemään. Ehtii sitä toisenakin päivänä.

Pakkaspäivän pyöräilyt

Kun hiihtämään ei tarennut ja oikeastaan tänään oli tarkoitus tehdä aerobinen harjoitus, ei niinkään peruskuntosalitreeni, päädyin testaamaan salilta löytyvää virtuaalispinningiä. Spinningiä olen vuosia sitten harrastanut jonkin verran ja muistin että tehokastahan se on, pyörän säädötkin olivat aikalailla selkäytimessä. Virtuaalisuus on taas tuttua töistä, kollegat kun ovat liki 100% työajasta etänä ja tavattavissa pääasiassa videolla.

Pyöriä on siis muutama paikoillaan ja niiden edessä on kohtuullisen iso näyttö, josta tunnin ohjeet tulevat. Maisemat näytöllä vaihtuvat mukavasti kulloisenkin harjoituspätkän mukaan, esim raskaita nousuja vuoristossa ja aavikolla hiekassa polkemista. Vastusta säädetään ohjeiden mukaan, tavoitteellinen kierrosluku/min näkyy näytöllä, ja polkiessa sitä voi seurata pyörän mittaristosta.

Maisemat toimivat ainakin minulle: vuoren harjanteella polkiessa alkoi huimata, ja alamäkeen laskeminen tuntui aika vauhdikkaalta. Ohjeet olivat yksinkertaisia ja helppoja noudattaa näytöltä käsin. Ääniohjaus neuvoi omiaan, mutta äärimmäisen laiskasti. "Good job" ja "stay focused" olivat ne pääasialliset jutut, jotka korvani poimivat.

Eläväisemmän ohjaajan kannustuksen puuttuessa pohdin, miten virtuaalispinningistä saisi hieman hauskempaa ja yllätyksellisempää. Pari juttua tuli mieleen: teiden varsille voisi laittaa kannustavia mainoskylttejä (esim: läski lähtee polkemalla! Saa käyttää muttei oo pakko) ja vastaantulevat autoilijat voisivat tsempata tai peukuttaa, tai edes töötätä. Lisäksi olisi hauskaa jos olisi muita samaan suuntaan polkevia pyöräilijöitä, siinähän pääsisi jo kilpailufiiliksiin. Vähän niin kuin noissa urheilupeleissä mitä lapsoset ovat joskus pelanneet!

Tänään testasin cardion ja fatburnin, joiden välisellä tauolla tein hauikset ja pystysoutua 12 kilon kahvakuulalla. Spinnailua kokeilen varmasti toisenkin kerran! Oli muuten ensimmäinen "pyörälenkki" synnytyksen jälkeen ja seisaaltaan tehtävät pätkät olivat oikein tervetullutta vaihtelua...

Alleille kyytiä, jospa se kohta alkaisi jo näkyä...

Eilen oli siis taas rinta-olka-hartia -päivä salilla. Sehän näytti lyhykäisyydessään tältä:

• Kuntopyörällä 10 minuuttia, kaikki crossarit olivat käytössä...
• Kahvakuulalla heilautus/swing alhaalta kyykystä suorille käsin ylös asti, 3x20, 12 kilon kuula. Muuten hyvä, mutta kuula tuntuu lipeävän käsistä kun kämmenet hikoavat. Kunhan ei kimpoa kenenkään päähän...
• Vinopenkki käsipainoilla, 10 kg paino, 3x15. Paino oli nyt siis hieman kevyempi kuin aikaisemmin, mutta tein pidemmät sarjat. On hyvä tehdä tällaista pientä variaatiota viikkojen välillä.
• PecDec, 20kg, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoilla, 8kg, 3x10 
• Vipusupersarja, etuvipunosto+kääntö kyynärpäät kyljissä kädet navan kohdalta sivuille avaten, 90° kulmassa käsivarret. Etuvipu=6kg ja kääntö 8kg, 10+12x3
• Ojentajat taljassa, 35 kg, 3x10

Ja siinäpä se sitten, palauttelevaa lelujen noukkimista kotona sekä iltapuuron keittoa. Tänään haaveilisin hiihtolenkistä, mutta pakkasmittari näytti juuri -22° ja se taitaa olla tälle vilukissalle hieman liikaa...Eli joko salille kyykkypäivää tekemään tai koticrossailua.

Kotiliikkumisesta mieleeni  juolahti, että taidanpa huomenna kirjoitella omia kokemuksiani ja ideoita kotona ja yhdessä lasten kanssa liikkumiseen. Kun ei se mahdotonta ole! Lasten kanssa voi tehdä paljon kaikenlaista ja suihkuunkin ehtii kun vähän priorisoi ja oppii sietämään levällään olevaa lelupaljoutta.

Vauvan plussat ja äidin miinukset

No niin, nyt on taas viikko vierähtänyt edellisestä mittauspäivästä ja voin kertoa että kiloja on viikossa lähtenyt toiset 1,5kg. Eli sokerittoman tammikuun alusta yhteensä 3 kiloa, ihan hyvin! Näin nopeaa pudotusta tuskin kauan jatkuu, eikä se itsetarkoitus olekaan. Tärkeintä on löytää tasapaino energian saannin, sen kulutuksen ja elämisen mielekkyyden välille. Mielekkyydellä tarkoitan sitä, että ihan kaikkina päivinä ei ehkä halua ihan niin terveellisesti, esim. juhlissa pitää voida ja saakin syödä arkiruokalistan ulkopuolelta.

Arkiruokalista on aika hyvä sana mielestäni, vastakohta on sitten juhlaruokalista. Ne herkut joita ennen syötiin vain erityistilanteessa ja juhlissa, esim. viinit ja juustot, ovat ujuttautuneet monen arki-iltoja ilostuttamaan, yltäkylläisesti kun ovat saatavilla. Tuikitavallinen ja terveellinen kotiruoka on tylsää ja aikaa kokkailuun tuntuu riittävän iltaisin, joten miksipä sitä söisi jotain tylsää? No vaikka siksi, että monet juhlaherkut (juustot, suklaat, konjakit sun muut, paksut pihvit, roskaruoka kuten sipsit, popparit ja karkit) sisältävät hirveästi turhaa energiaa joka kertyy äkkiä uimarenkaaksi vyötärölle. Lisäksi katoaa idea, jos niitä syö päivittäin. Ravintolaruoka, myös muualla kuin mäkkärillä, on usein runsasenergistä ja ulkona syödessään pitää olla tarkkana. Kanafile voi olla hyvä, mutta parmesankuorrutettuna asia muuttuu jo kovasti. Leivityksistä nyt puhumattakaan...tai liian isot pasta-annokset!

Linjauksena itselleni on siis se, että erityistilanteissa (joihin ei kuulu väsymys, ketutus ja viikonloppu muuten vain) voi herkkuja syödä hyvällä omalla tunnolla, mutta muulloin pitää keskittyä hyviin, tavallisiin ja monipuolisiin arkiruokiin. Myös kukkaro kiittää!

Ja sen päätähden mittoja!

Ihana tupsutukkainen vauvelini kävi eilen kolmen kuukauden neuvolassa. Pituutta neidille saatiin vähän vajaat 63cm ja painoa 6180g. Painon ja pituuden suhde on tasoittunut, kasvu lähenee keskikäppyröitä, mutta vielä äidinmaito tuntuu riittävän. Olin siitä hieman huolissani, vauva nimittäin pulauttelee todella paljon. Ryhdyin tietenkin seuraamaan pissavaippoja ja kun niitä riittää vaihdettavaksi ihan tiuhaan niin totesin, että vauva ainakin saa riittävästi nestettä ja poskethan ovat ihanan pyöreät edelleen, reisimakkarat paikoillaan.

Vauva seuraa lelua katseellaan jonkin matkaa ja kannattelee komeasti niskojaan, hymyilee ja jokeltelee. Kaikki kunnossa siltäkin osin. Eilen saimme myös ensimmäisen perusrokotesetin, ensimmäinen rota-pläjäys tuli kyllä jo kahden kuukauden iässä normaalin ohjelman mukaan. Pistettävistä rokotteista tuli tietenkin hirmuinen itku joka laantui pian maitotokan äärellä. Pientä lämpöä nousi illalla, mutta sehän kuuluu asiaan ja on yksinkertaistettuna osa rokotteen antaman suojan rakennusmekanismia. Voimakkaat reaktiot rokotteisiin ovat mahdolliisia, mutta hyvin harvinaisia ja ainahan vauvelin vointia pitää muutenkin seurailla. Yön meidän mussukka nukkui rauhallisesti ja isompia pahkoja rokotuskohtiin ei noussut. Kaikki hyvin silläkin saralla!

Meidän kolmikuinen:

• Pisimmät yhtenäiset yöunet n. 7h
• Jokeltaa ja nauraa ääneen
• Hymyilee ja ottaa kontaktia
• Seuraa lelua jonkin matkaa, ei välttämättä käännä päätä
• Kannattelee niskojaan mahallaan
• Varhaisheijasteet liki sammuneet
• On hirveän ihana, suloinen, söpö ja hauska

Sporttia ja pomeloa

Nyt on ollut taas reipas viikko liikunnan puolesta, taputan itseäni olalle! Eilen kävin hiihtämässä äitini kanssa 10 km lenkin ja nyt pääsi jo ihan kunnolla hiihtämään. Ihanaa puuhaa, kunnon hiki ja syke nousuun yhdistettynä raikkaaseen pakkasilmaan. Tekniikka alkoi jo sujua, nyt vain lenkeille lisää mittaa kun vielä hieman saadaan lisää lunta.  Odotan kovasti keväthankia ja retkilatuja joita lähtee ovemme suusta liki 40 kilometriä!

Tänään oli sitten salipäivä, pakaraa ja selystä treenattiin,  vähän hauistakin:

• Crossailua 10 min
• Maastaveto 60 kg, 3x10 alkuun 1 koordinaatiosarja pelkällä tangolla (n. 20kg)
• Askelkyykky smithissä, 3x12, 50kg molemmilla jaloilla tietenkin omat 12 toistoa/sarja
• Alatalja leveällä otteella kun joku pölli sen tavispitimen, 40 kg, 3x12
• Ylätalja eteen, 40kg, 3x12
• Supersarja hauiskääntö+pystypunnerrus, 8kg käsipainot, 10+10x3

Ja siinäpä se. Maastavetoa on kyllä mukava tehdä ja liike on todella tehokas, mutta puristusvoima käsissä tahtoo loppua kesken. Otetta pitää viimeisillä toistoilla korjata, luulisin kuitenkin että tässäkin harjoitus tekee tehtävänsä ja voima lisääntyy puristellakin.

Huomenna edessä on varmastikin lepopäivä, lapsen futistreenien vuoksi ilta on aikamoista haipakkaa ilman että minä vielä ryntäilisin omille menoilleni. Mitenkähän sitten kun kaikki neljä kulkevat omissa treeneissään? Pitää kai miettiä lajeja joita voidaan tehdä yhdessä! Toisaalta, olen sitä mieltä että kotonakin voi treenata aika monipuolisesti...

Pomelokoukussa

Hunajapomelo on monille varmasti tuttu hedelmä, mutta itse törmäsin siihen ihan vasta. Silmälaseitta luulin ensin hunajameloniksi... Hedelmän käsittelyyn sain pikakoulutuksen, palasten "nylkemiseen" menee toki pieni tovi, mutta esim. vastaavan käsittelyn tekeminen appelsiinille on paljon, paljon hankalampaa. 

Maku on hyvä, hieman greippimäinen, appelsiininomainen ja raikas. Meillä lapsetkin tykkäävät todella paljon ja tuollainen iso syömäkuntoon saatettu lautasellinen (kuvassa on siis ISO ruokalautanen ja isohko haarukka) ei kauan jääkaapissa happane. C-vitamiinia pomelossa on ihan mukavasti ja energiaa sitrusmaiseen tapaan vähänlaisesti. Ellei himokarppaaja ole, niin tässäpä hyvä vaihtoehto herkkuhimojen taltuttajaksi!

Parittelulaatikon teoria ja käytäntö sekä Vauva, 3kk!

Ihan ensimmäiseksi, parittelulaatikolla ei ole mitään tekemistä "vanhempien oman ajan" tai lisääntymisen kanssa. Herkempikin voi siis jatkaa lukemista.

Isossa perheessä tuntuu olevan yksi pääasiallinen haaste: sukat, niiden parittomuus ja kummalliset katoamiset. Rikkoutumisista nyt ei jaksa edes kirjoittaa. Enimmäkseen hukassa ovat lasten sukat, niitä löytyy sängyistä, sohvan alta, lelulaatikoista ja melkeinpä leipäkoristakin välillä. Asiaan on olemassa ratkaisu, parittelulaatikko. Parittelulaatikon teoria ja käytäntö voivat kuitenkin olla hämmentäviä asioita tottumattomalle ja siksipä jaan perusohjeen tämän ihmiskunnan kenties yhden loistavimman oivalluksen soveltamiseen kodissa kuin kodissa:

1. Valitse sopivan kokoinen laatikko perheenne sukankäyttäjämäärän mukaan: mitä enemmän sukankuluttajia, sitä suurempi parittelulaatikko tarvitaan kohdassa 6. esiteltävistä syistä.
2. Etsi sukat, likaiset ja parittomat, puhtaat ovat tietenkin jo pareineen kaapissa kauniina palleroina. Niin tai jalassa.
3. Pese sukat
4. Kuivuneista sukista parittomat sukat, normaalisti  n. 67% kokonaismäärästä, siirretään automaattisesti parittelulaatikkoon.
5. TÄRKEIN SÄÄNTÖ: parittelulaatikosta sukka poistuu vain ja ainoastaan oman parinsa kanssa, ei koskaan sekaparina. Pariaan pyykistä odotteleva sukka vartoo siis laatikossa seuraavaa kuivaa satsia pariteltavaksi, tarvittaessa useamman viikon. Puolen vuoden päästä voi jo luovuttaa ja tehdä parittomasta sukasta hauskan käsinuken parin napin avulla.
6. Itse parittelutapahtuma muistuttaa kovasti muistipeliä: mylläät laatikossa olevaa sukkakekoa ja koetat muistaa missä kohtaa läjää kunkin sukan pari on, vai onko se vielä kenties narulla kuivumassa vaiko vasta likapyykkiläjässä. Isossa perheessä iso laatikko tekee parittelun paljon helpommaksi, tarpeen tullen tilaa voi ottaa vaikka työpöydältä. Onnistumisia tulee väistämättä, jos sukat ovat oikeaoppisesti joko jalassa, pyykissä tai parittelulaatikossa. Hyvin palkitsevaa, innoissaan sitä parittelee vaikka koko viikoksi sukat!

Nyt vaan sitten kaikki parittelupuuhiin sunnuntain ratoksi! Täsmennyksenä vielä, parittelulaatikko ei ole oma keksintöni vaan kuulin siitä jo vuosia sitten, en muista mistä. Menetelmän täytyy kuitenkin olla laajalti jo käytössä, niin nerokas se on!

Vauva kohta kolme kuukautta!

Rakas ja ihana tyttövaavimme täyttää huomenna kokonaiset kolme kuukautta ja on neuvolakäyntipäivä, mitat siis huomenissa. Murunen on laajentanut sanavarastoaan, nykyisin hän saattaa jokellella myös auuu, huuu ja göö tai jotain sen suuntaista. Vauva juttelee erityisen mielellään neuvolan pyöreälle hymynaamakuvalle, sujuu vaipanvaihto siinä mukavammin rupatellessa.

Vauvallamme on myös päivästä riippuen joko ihan kokonainen irokeesi tai otsatupsu. Koetan päättää onko tuo enemmän Tintti-tupsu vaiko Ace Ventura. Mielipiteitä?

Lunta+Pakkasta=Talvi -> Hiihtoa!

Kylläkyllä! Eilen pääsi jo melkein kunnolla hiihtämisen makuun, kun pienessä tuiskussa hiihteli reippaan 9km lenkin, vapaalla ja perinteisellä, tyyliä vaihdellen. Cross(country)skiing tai fuusiohiihtoa. Oli mukavaa, tuli hyvä treeni ja pirteä mieli. Suosittelen ihan kaikille!

Ajattelin ilmoittautua mukaan Sotshin kisajoukkueeseen kun Endomondon mukaan olen kertakaikkiaan jäätävässä iskussa, liki 40km/h paras nopeus lenkillä. Ja kausi ihan alussa! Jouduin kuitenkin myöntämään, että nuo huippunopeudet kellotettiin vasta kun olin siirtynyt suksista autoon ja unohtanut laittaa Endomondon kiinni.

Tänään sitten piipahdin salilla tekemässä olka-rinta -päivän ja se näytti tältä:

• Crossailua alkuun 10 minuuttia
• Kahvakuulalla heilautusta kyykystä yläasentoon, 12 kg, 4x12
• Vinopenkki käsipainoin, 12,5kg, 3x10
• PecDec 20kg, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoin, 7kg, 3x10
• Vipusupersarja, etuvipunosto ja se kyynärpäät kyljissä navan kohdalta käsipainot sivuille /auki kääntäen, etuvipu 6kg, jälkimmäinen 8kg, 10 etuvipua+12 kääntöä, kolme sarjaa
• Ojentajat taljalla, 35 kiloa, 3x15

Sokerittomuudesta

Sokeritonta tammikuuta tässä on nyt vietetty jo jokunen päivä ja ihan hyvin menee. Herkkuja, ainakaan sokerisia, ei tee mieli. On varsin helppo jättää sellaiset syömättä vaikka muut söisivätkin. Esimerkiksi rakas aviomieheni tuhosi tässä eräs ilta rasiallisen ihania konvehteja leffaa katsellessamme. Uhrautui raasu, etteivät herkut huutelisi korviini. Minä kuorin appelsiinin, oli sekin ihan hyvää... Oma olo oli hyvä, koska en ainakaan sabotoinut itse itselleni asettamia tavoitteita!

Noh, tänään oli uusi tahdonlujuutta mittaava testi: vanhimman lapsemme kaverin synttärit. Tämän kaverin äiti on huikean taitava leipuri ja tekee todella upeita kakkuja. Tyydyin ihailemaan Mario-kakkua päällisin puolin ja totesin, että noin upeaa kakkua tuskin raaskisi edes syödä. Selvisin kutsuista sokeritta ja mieli on taas parempi: ajattelen, että osaan tehdä entistä paremmin valintoja jotka ovat minulle hyväksi. 

Meidän perhe Meidän Perheessä

Moi, olen Sanna! Eli on minulla nimikin ja tuntuisi tyhmältä olla käyttämättä omaa etunimeään nyt kun perheemme on naamoineen kaikkineen uusimmassa Meidän Perhe -lehdessä.

Ja miksikö meidän perhe on jutun aiheena? Juttusarjan teemana on käännekohta ja meidän perheemme käännekohta tuli vastaan marraskuussa 2010, kun toiseksi vanhin lapsemme sairastui vauvaleukemiaan ollessaan vajaan kahdeksan kuukauden ikäinen. Hyvin harvinainen sairaus, johon joka vuosi Suomessa ei onneksi edes sairastu vauvaa. Meillä oli todella, todella huono onni. 

Minä ja rakas potilaani
kevättalvella 2011.
Hymyjä!

Lapsen sairauden myötä entinen elämä hävisi. Jouduimme näin jälkeenpäin ajateltuna kuin kuplaan, jossa samat pelottavat asiat ja ajatukset toistuivat  päivästä toiseen, tunnista toiseen. Kuplassa eivät normaalielämän säännöt päteneet eikä normaalille oikein ollut edes tilaa, ei liikkumavaraa. Sairaus vaikutti niin meihin vanhempiin kuin 2007 syntyneeseen rakkaaseen esikoiseemmekin: osa perheestä käytännössä asui sairaalassa ja kotona käytiin vain kylässä. Odotettiin koko ajan, jotain mitä en oikein osaa vieläkään nimetä. Toivoa? Tavallisuutta? Normaalia elämää? Varmuutta? Levollista hetkeä?

Toinen käännekohta perheemme elämässä tapahtui, kun lapsemme hoidot tehosivat ja paraneminen viimein alkoi. Milloin, en osaa sanoa. Hoidot kestivät kaksi vuotta, jonkinlaista toivoa saimme vuoden hoitojen jälkeen. Nyt kun lääkkeistä on vuosi ja pari kuukautta päälle, alan uskaltaa sanoa ääneen että lapsemme on terve. Hän on terve, reipas ja hurjan topakka kohta nelivuotias poika. Myös ihanien tyttäriemme syntymät vuosina 2011 ja 2013 olivat käännekohtia, valoa ja iloa vaikeiden vuosien jälkeen.

Toiveeni on, että vaikeassa tilanteessa ja sairauden kanssa eläviä meidän perheen tarina lohduttaisi. Monesta on mahdollista selvitä.

Treenit ja haiseva yllätys

Ei tule talvi tänne Pohjoiseen näemmä vieläkään. Eilen ja tänään olemme seikkailleet, urhoollisesti, ihanien vieraidemme kanssa kävelylenkeillä kaksien rattaiden karavaanina ja täällä todella on liukasta. Autoa en saa ajetuksi pihaan, miehen pitää. Saiskos sitä lunta jo... Tai Icebugit?

Tänään kävimme siis aamupäivällä viitisen kilometriä kävelemässä ja samalla hakemassa eskarimussukan ja hoitamassa päivän ruokaostokset (chili sin carne), ja nyt illalla oli vuorossa salitreeni. Sain mukaani toisen vieraistamme ja oli mukava käydä välillä ihan kaverin kanssa treenailemassa salillakin. Oma päiväni näytti tältä:

• 10 minuuttia kuntopyörää reippaalla sykkeellä
• Kyykky smithissä, 60kg, 4x12. Tein smithissä, koska halusin hieman enemmän painoa kuin edellisellä kerralla tankoon ja smithissä liikerata tulee helpommin tehtyä loppuun asti asennon pysyessä kunnossa. Lisäksi tasapaino pysyy helpommin, mutta sehän on vähän lintsausta, myönnän!
• Hack-kyykky, 55kg, 3x12, + alkuun koordinaatiosarja
• Prässi, 120kg, 3x20
• Reiden ojennus, 35 kiloa, 3x12
• Pohjelaite levypainoin, 50kg, 3x15
• Vastalihaksia, rutistuksia ja lankutusta

Ja kotiin hörppäämään proteiinia! I feel good!

Päivän sitaatti:

" Tein yllättävän pahanhajuisen kakan!"

Pikku R. 3v.

Viikon miinukset ja yhteenveto

Uutta vuotta on kulunut kokolailla tasan viikko  nyt ja sehän on tietenkin aika jolloin raportoidaan painon muutokset. Tällä viikolla painoa tipahti -1,5 kiloa ja kyseessä oli ihkaoikea tiputus, ei suinkaan jouluna kerättyjen jo kertaalleen tiputettujen kilojen tiputtaminen taas kerran. Mittanauhalla ei vyötärö ollut kaventunut tällä kertaa, mutta toisaalta: vyötärö ei ole se ongelma-alue, se on suhteessa varmaan kapein ja siedettävin kohta tällä hetkellä!

Eilen oli juoksulenkkipäivä, vajaa seitsemän kilometriä hitaasti hyvässä seurassa jutustellen. On tärkeää yhdistää hiihtoa, hölkkäämistä tai vaikka reippaita kävelylenkkejä kuntosalitreeniin jos ja kun haluaa olla kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa ja ylläpitää terveyttä. Ja ulkona liikkuminen on mukavaa, varsinkin jos saataisiin jo sitä lunta! Se kaiketi meni jonnekin Floridaan se annos, joka tänne tilattiin...

Tänään taitaa olla lepopäivä tai ainakin kävelylenkki vauvan kanssa vuorossa, takana on nelijä reippaampaa treenipäivää ja väsymystä on ilmassa. Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, joten vuorokausirytmi nyt ensimmäiseksi kuntoon ja kevyempi päivä tänään.

Härkäviikot, arki ja normaali elämä saavat nyt palautua joulun jäljiltä! Kuusi tuossa vielä seisoo kun kukaan lapsista sitä ei saanut nurin (loppiaisperinne...) ja kun ei se varista neulasiakaan vielä niin olkoon Nuutinpäivään sitten.

Treeniä ja unikoulua

Huh! Tänään on ollut kiireistä taas. Nukuttiin ihan liian pitkään armaan aviopuolison kanssa, tajusimme asian kun aamukahvilla kello näytti kahtatoista. Ihan kuin ennen vanhaan!

Nelilapsisen perheen pyörittäminen on hektistä puuhaa muutenkin, joten aamulla voisi vaikka kymmeneltä koettaa hinata itsensä ylös... Kumpikin kävimme salilla tänään ja illan ratoksi koetamme opettaa toiseksi vanhinta mussukkaamme nukahtamaan itsenäisesti. Tahtojen taisto! Vaan uuvahti se nuorimies nyt viimein petiin. Nanny911 metodilla mennään: toivotetaan hyvät yöt ja peitellään, kun karkaa kannetaan sänkyyn ja uudestaan hyvät yöt ja peitellään, sen jälkeen vaan kannetaan, kannetaan, kannetaan...Kunnes edes joku nukahtaa.

Minun salipäivä näytti tältä:

• Crossailua 10 minuuttia
• Kahvakuulalla heilautus kyykystä jalkojen välistä ihan ylös kädet suoraksi pään päälle ja pieni stoppi, 4x12 heilautusta, 12 kiloa (Heilautus tai swing?)
• Vinopenkki käsipainoin, 12,5kg, 3x8, jostain syystä ei nyt riittänyt voimat kymppiin. Ehkä eilinen hiihtolenkki verotti?
• PecDec, 20 kiloa, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoilla, 6kg, 3x10
• Vipuyhdistelmä, etuvipunosto 6kg 10kpl + sivuvääntö 8kg10kpl, yhdistelmäsarja kolme kertaa
• Ojentaja, 35 kg, 3x10, tässäkin hiihtolenkki tuntui vielä. Ei ihme kun tasatyöntöä menin!
• Vastalihaksia, perusrutistus hitaaaastii ja alavatsaan ajatuksia kohdistaen, 3x30. Synnytyksestä on kohta 3 kuukautta, mutta linea alban kohdalla tuntuu jännityksessä vielä rakoa, joten rutistusten kanssa on muutenkin vähän niin ja näin, kannattaako. Uskoakseni tuo minun rako vatsalihasten välissä on perua ensimmäisestä raskaudesta (vauva 4,6kg) joten eipä sille enää hirveästi ole tehtävissä. 

Ja siinäpä se! Seuraavaksi Ison Arskan - tuon Kuvernaattorin ja seitsenkertaisen Mr. Olympian - Pumping Iron. En vitsaile. Ihan oikeasti. Dokkarimielessä. Juuh...

Ensimmäinen hiihtolenkki ja eka ihkaoma...

Kyllä! Ensimmäinen ihkaoma heraproteiinijauhepussukka. Olivat tarjouksessa. On niin söpösti pinkki kuten hyasintti tuossa vieressä.

Maku ei mieltä ylennä ja ihan sieltä laadukkaimmasta päästä ei tämä jauhe ole, mutta heraproteiinia ja sehän on tärkeintä. Näin olen antanut itselleni kertoa. Olen yrittänyt perehtyä protskuasioihin ja kaikkeen muuhun hienosäätöön, mutta tosiasiassa pitäisi olla jo melkoinen asiantuntija ja paljon aikaa käytettävissä, että kaikki alan viisaudet oppisi näistä sallituista aineista. Minulla aikaa ei juuri tähän ole, proteiinin kannalta  minulle riittää, että Finelin ruokakori näyttää päivän lopuksi riittävää lukemaa... Ei tätä turhan vakavasti sentään pidä ottaa. Ja mitään tehotuotettuja kanaroiskeläppiä nyt vaan en suostu syömään joten apuja pussista tarvitaan.

Ja kyllä! Tänään sain kaivaa armaat Atomicit autotallista ja tuupata ne voitelupäällikön käsittelyyn, tykkilumetetulle ladulle oli vedetty perinteisen ura. Se oli ihan jäässä ja osaltaan kuin pyykkipulveria, mutta kyllä siinä sen viitisen kilometriä ja risat päälle lykki lujalla tahdonvoimalla. Loppuviikoksi on kai luvattu lunta ja pakkasta, jospa saisivat sitten pidemmästi latua ajetuksi!

Uusi lastensairaala ja päivän treenit

Tänään katselimme pitäkästä, pitkästä aikaa toiseksi vanhimman mussukan sairaalapapereita, kotiutusyhteenvetoja ja epikriisejä. On jokseenkin uskomatonta, että sairastumisesta on jo reilut kolme vuotta, lääkkeittäkin jo vuosi ja pari kuukautta päälle. Monenlaista mahtui leukemiavuosiin, pääasia että ne ovat takana ja että meillä selvittiin ilman kantasolusiirtoa, vähän helpompaa tietä. Vauvaleukemiassa, kuten muissakin leukemioissa, kantasolusiirre saadaan vieraalta luovuttajalta ja pitkät, todella raskaat ja vaarallisetkin hoidot annetaan nykyisin Lastenklinikalla Helsingissä, joissain tapaukissa kai Turussakin. Helsinkiin joutuneilta olen kuullut karmaisevia tarinoita sairaalan tiloista: kakkavettä lattioilla putkirikon vuoksi, kosteutta, ahtautta, ei puhettakaan kodinomaisuudesta ja sisäilmaongelmia, joita erittäin vakavasti sairaat, infektioalttiit, lapset eivät todellakaan tarvitse. Sairaala ei edesauta paranemista, lyhyesti sanottuna.

Yhteiskunnan varoin uutta lastensairaalaa ei kaiketi saada. Kaipa rahoille on sitten parempaa käyttöä. Tosiasia kuitenkin on että pienet keskoset, syöpäpotilaat ja muut vakavasti sairaat lapset tarvitsevat uuden sairaalan jotta paras mahdollinen hoito voidaan taata. Kokemuksesta voin sanoa, että pelkkä lääketieteellinen osaaminen ei riitä. Sairausvuosia helpottaa mukava ympäristö ja tilat, joissa potilaat voivat olla yhdessä yleiskunnon niin salliessa ja joissa vanhemmat voivat jakaa ajatuksiaan. Jos tuntuu, että taskun pohjalla on hieman ylimääräistä joulun jäljiltä, niin tässä on hyvä lahjoituskohde, jopa Cheek sen hoksasi! Klikkaapa tästä!

No sitten ne treenit

Tänään oli selkä-pakara -painotteinen päivä:

• Crossailua 10 minuuttia
• Maastaveto 60 kg 4x8
• Askelkyykky smithissä 50 kg, 3x12
• Ylätalja, 3x12, 40kg
• Alatalja, 3x12, 45kg
• Hauiskääntö, 18kg tangolla, 3x10
• Ojentaja taljalla, 3x12, 35 kiloa, Tämä ei kuulunut päivään mutta huvitti vielä tehdä joten tein.

Vastarutistuksia ja kaupan kautta kotiin.  Vauvelilla on tänään hieman hankalampi päivä, on kiukkuinen ja pieree ihan armottomasti...Ymmärtäähän sen että harmittaa! Aikaisemmin päivällä ulkoiltiin isommalla porukalla reilu tunti, leikkipuistoa ja mäenlaskua toppapuvun persuuksilla. Kivaa oli, vähän jopa luntakin. Kuulin huhuja, että tykkilumiladulla voisi jo hiihtää...

Treenipäivitykset vuoden vaihteessa

Kuten sanottua, muien asioiden lisäksi kirjaan tänne blogiin ylös omia treenejäni päiväkirjamisesti. Että muistaisin esim. millä painoilla olen tehnyt jotakin liikettä ja voisin seurata edistymistä. Kertaallenhan jo kävi niin, että muistihäiriön vuoksi paukautin tankoon maastavetoa varten 20kg enemmän kuin oli ajatus ja muistin aikaisemmat painot vasta kun sain Todella Kiskoa tankoa ylös...En tietenkään kehdannut vaihtaa pienenpiin painoihin joten totesin, että tehdäänpä sitten lyhyempää sarjaa.

Uuden vuoden aattona oli takakyykky (3x12, 50kg), hack-kyykky (3x12, 50kg), jalkaprässi (3x20, 120kg), vaakaprässi etureidelle (pudotussarja, taljalaitteella, n120->107->100), pohje (3x15, 50kg) ja vatsat.

Eilinen päivä sitten oi toisenlainen, enemmän yläkroppaa:

• Maastaveto, 50kg, 3x12 crossilla lämmittelyn jälkeen (iso lihasmassa liikkeelle treenin alkuun, tehokkaampaa)
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg 3x12
• Lady Butterfly 15kg, 3x20
• Pystypunnerrus laitteella, 20kg, 3x15
• Vipuyhdistelmä: etuvipunosto 6kg +sivukääntö kyynärpäät kyljissä 8kg, 10+12, 3 sarjaa
• Ojentajat pudotussarjana taljalla, 20kg 12 lämpimiksi ja asiaan: 40kg 6 krt->35kg 8krt ->30kg 8 krt
• Vastalihaksia, perusrutistuksia ja lankkua

Eilen lueskelin Lihastorhtorin blogista proteiiniasiaa ja hieman muutakin. Siellä kirjoitettiin tavoitteellisestä syömisestä, ei niinkään tarpeenmukaisesta. Eroa on siinä, että tarpeen mukaan syödessä ei välttämättä saa niitä ravintoaineita joita esim. tavoitteellinen lihaskasvu edellyttää (protsku!). Pysyy kyllä hengissä, mutta...Tavoitteellista lihaskasvua ajatellen 1,5-2g/(rasvaton)painokilo olisi suositeltavaa. Fineliin vain ynnäilemään omia päivittäisiä proteiinimääriään ja pohtimaan ovatko ne oikeassa suhteessa omiin tavoitteisiin. Minulla ainakin jää hieman alakanttiin ilman proteiinijuomia. Ja kun ne ovat niin pahoja! 

Kannattaa huomioida, että myös imettäminen vaikuttaa proteiinin tarpeeseen. Lue lisää Lihastohtorin blogista!

Vuonna 2014 minä...

Uusi vuosi on monilla aika jolloin luvataan kaikenlaista. Joku laihduttaa. Joku lopettaa tupakoinnin. Joku juo vähemmän. Joku aikoo lopettaa sohvalla löhöilyn, lukee lapsille joka ilta. Tarkoituksena on kai luoda itsesään hieman paranneltu versio, vähän reippaampi tai vähän terveempi. Useimmat meistä siis tunnistavat omat ongelmakohtansa, ja ongelmakohtiahan ne ovat, jos ne meitä itseämme vaivaavat.

Lupaaminen on helppoa, mutta miksi lupausten pitäminen ja aito muutos on niin kamalan vaikeaa? Kun kyse on kuitenkin omasta itsestä, arvokkaasta olennosta joka ansaitsee hyviä asioita. Usein muutos heijastelee hyvää oloa koko perheeseen, siinähän on loistava lisäsyy miettiä tapojaan uusiksi. Millainen haluan olla, millainen olen, mihin kaikkeen pystyisin?

Muutosvastarinta. Joka ainoa konsulttijargoniin törmännyt on taatusti kuullut tämän sanan. Muutoksen vastutaminen, hyvin luonnollista. Muutokseenhan liittyy epävarmuutta aina, on se sitten työpaikalla tai omassa elämässä. Harvalla meistä on rohkeutta aina vain heittäytyä uuteen ja odottaa että elämä taas kerran kantaa. Tunnen kyllä noita rohkelikkojakin, ainakin yhden! Myös oman itsensä muuttaminen voi pelottaa: mistä jään paitsi, kaikesta mistä nautin? Ja ennen kaikkea, miksi yrittää muutosta jos munaan kuitenkin? Muutos törmää betoniseinään jo  ennen kuin alkaakaan, epäonnistumisen pelon vuoksi. Mikä neuvoksi?

Pieniä askelia, yksi kerrallaan

Koko elämäänsä on turha kuvitella laittavansa uusiksi vain koska vuosi vaihtuu. Ensin pitää miettiä mikä minussa itseäni eniten vaivaa.  Jos olet täysin tyytyväinen, onnittelen sinua! Kaikilla on oikeus olla tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään ihan sellaisena kuin on. Monesti takaraivossa jokin pieni muutoksen tarpeesta nalkuttava ääni vain kuitenkin kuuluu... Ja ei miehet, se ääni ei ole vaimon.

Nyt kun olet selvillä siitä mitä itsessäsi haluat kehittää, päätä tavoitteista ja kirjaa ne ylös. Aseta aikaraja. Mieti realistiset ja toteuttamiskelpoiset tavoitteet, mutta älä päästä itseäsi liian helpolla. Monesti itsensä yllättää: minä osaankin ja pystyn. Luota itseesi ja ole luottamuksen arvoinen. Muista, että esim. painonpudotus ja juoksutreeni ihan taatusti tulevat maistumaan puulta joinakin päivinä. Se ei ole syy luovuttaa. Seuraava päivä on parempi. Täällä kirjoittelin motivaatiosta!

Ja kappas, päivä, viikko, kuukausi kerrallaan kuluu. Ennen kuin huomaatkaan, olet saavuttanut sen mitä tahdot ja olet ehkä hieman paranneltu versio ihanasta itsestäsi. Vähän tyytyväisempi ja ehkä osaat arvostaa itseäsi hieman enemmän.

Yksin, yhdessä, vertaistuella eteenpäin

Aina muutos ei synny yksin puurtamalla. Voidaan tarvita apua. Riippuu siitä, mitä haluat muuttaa. Pinnallinen painonpudotus on helppo nakki, syvälle hautautuneet traumat ja niiden aiheuttamat ongelmat eivät usein ratkeakaan yksin. Apua pitää osata hakea, joko ammattilaisen tai vertaistuen. 

Ja mitäpä minä sitten tänä vuonna asetan tavoitteiksi?

• Opin ottamaan rennosti ja pysähtymään hetkeen, nauttimaan rakkaiden seurasta
• Opettelen sanomaan ääneen, että lapsemme on parantunut leukemiasta, johon sairastui pienenä vauvana. On ihan turvallista sanoa se ääneen.
• Pinnallisuuksiin: tiputan vielä 10-15 kiloa jos lähteneiden reilun 10 kilon lisäksi. Kilo viikossa - tahti on mahdollinen ja se on tavoitteeni.
• Parannan kehonkoostumusta, vähemmän rasvaa ja enemmän lihasta
• Juoksen ExtremeRunin Oulussa elokuussa ihanan treenikaverini kanssa ja ainakin koetan selvittää kaikki esteet. 
• Opettelen juomaan rasvatonta maitoa pari lasia päivässä, nyt en pentele juo lainkaan maitoa. Maitohan on mielettömän hyvä juoma treenaajalle, siitä saa vähän protskuja, kalsiumia ja D-vitamiinia ja se nesteyttää. 

Tässä nämä tavoitteet ovat nyt julkisena piitkän ja uuvuttavan päivityksen päätteeksi. Kerron joka viikko, miten asiat etenevät! 

Hyvää uutta vuotta kaikki ihanaiset!