L niin kuin lenkki

Tänään pääsin kahden viikon tauon jälkeen lenkille ja oli kyllä kivaa, etenkin kun treenikamu lähti mukaan. Yhdeksän kilometriä ja risat kertyi matkaa, keskimääräinen kilometrinopeus oli siinä 6.40min/km huitevilla, eli ihan hyvä ollakseen eka lenkki lunssan jälkeen ja kun iso osa matkaa meni äänekkäästi maailmaa parantaessa. Hyvä treenikaveri on onnellinen asia.

Suunnitelma nyt on tämä:

Kolme lenkkiä viikkoon pakollisia:

• Yksi nopea vitonen selkeästi mukavuusalueen ulkopuolella, kovaa! 5.30 tms kilometrille, vähemmänkin.
• Yksi tasavauhtinen kymppi, siinä kuuden minuutin huitevilla kilometri
• Yksi pitkä, n. 1,5h-2h ja vauhti saa olla rennompi, siihen seitsemän minuutin pintaan tähtäillään.

Tällä pitäisi parantaa nopeuskestävyyttä, yleisesti vain kestävyyttä, totuttaa kroppaa siihen kun pitäisi hiilarivarastojen tyhjenytyessä siirtyä rasva-aineenvaihdunnalle ja samalla pitäisi parannella juoksutenkiikkaa ja hengitystä. Ja lopettaa stressaaminen, lenkkeilyyn edelleen liittyy sellainen kauhunsekainen tunne lenkin alussa:" Nyt jo tuntuu pahalta ja vasta kilometri menty, ei tästä voi mitään tulla". Mutta kokemuksesta tiedän, että flow-tilaan päästäkseni juosta täytyy pari-kolme kilsaa alle, sitten alkaa moottori hurista itsekseen. Itseluottamusta pitää vain saada. Se lisääntyy juoksemalla.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon, toivottavasti se on oikeen ihana meille kaikille. Huomenna on meidän pikkusissin kontrollikäynti hematologian polilla. Nyt sairaudesta ja hoitojen lopusta on niin kauan, että enää näitä ei pelkää. Pojallekin nämä ovat lähinnä hauskoja käyntejä sairaalan leikkipaikalla, oikein odottaa että pääsee käymään. 

Kesäpäivä, kakkua ja kyynelehtimistä - holtitonta

Tänään meidän esikoisen päätti ekan luokan koulussa. Aamulla, kun vein mussukan päättäjäisiin, treenattiin Suvivirsi vielä kertaalleen yhdessä. Ei oikeastaan olisi tarvinnut mutta halusin laulaa sen alusta loppuun ääntä säästämättä ja siihen oli oiva tekosyy. Kesäinen aamu, kuulasta ja vehreää. Suvivirsi-fiilis tällaisella uskonnottomallakin. Pidän perinteestä. Ja hirvittävä liikutusitkuryöpsähdyshän siitä seurasi.... Mussukalle taiteilin, öhöm, kesäkakun ylläriksi n. 20 minuutissa ja lopputulos oli sellainen enemmän on ehdottomasti enemmän -hedelmäkakku. Tumma kakkupohja, mascarponevaahto ja mansikoita, kiivejä sekä rypäleitä. Oikein oli maukasta.

Siellon basilika kans

Tänään kävin hakemassa osan kesäkukista ja takaterassille saatiin jo kiva tunnelma aikaan. Etupihan puolella taas luonnonmukainen rikkaruohontorjuntajuoni alkaa tuottaa tulosta: tuo nimeltä minulle tuntematon perenna leviää kun jalkasieni eikä jätä heinille paljoa tilaa. Tavallaan se on ihan ok. Kun pysyisi penkissä mutta tuo karkailee nurmikollekin. Hurauttaahan sen yli leikkurilla joten ei se iso ongelma ole, sekään.

Instagramia selallessani huomasin, ja Iltalehdestä tms., että nyt on innostuttu postailemaan ylppärikuvia vuosien takaa ja pitihän se omakin kaivaa esiin. Vuodelta 1998. Tyhjä katse yhdistettynä blondiin tukkaan ei anna uskoa siihen, että papereista löytyi  2 eximiaa ja 3 mangna cum laudea.

Leppoisa kesäpäivä on ollut oikein mukava, mutta lapsiperheessä se tapaa maksattaa potut pottuina. Neljä unista puolivilliä ulkoeläjää pitää nyt saada pesun kautta iltapalalle ja unille ja mielellään niin ettei huutokuoro ylly älyttömäksi. Mutta tällasta tää aina välillä on, pienten holtittomien hunninpoikasten kanssa. On se siltikin ihan hirvittävän ihania ja fiksuja ja suloisia jajajaja.

Salipäivitys

Ei ole vieläkään antanut flunssa periksi, tällaista en ole kyllä ennen sairastanut! Nenä on ihan täysin tukossa ja korvissa humisee, edelleen. Sain tänään paremmat nenätipat ja josko edes röörit alkaisivat pysyä niillä auki, olisihan se parannus sekin. Eli ei juoksemaan, mutta salille piti päästä eilen.

Treeni meni näin:

• Soutulaitteella muutama minuutti.
• Kahvakuulaheilautuksia kyykystä yläasentoon, kädet ylös asti, 3x15. 16kg kuula.
• Vinopenkki käsipainoilla 12,5kg/paino, 3x10.
• Ojentajat taljassa 3x10.
• Vipunosto sivulle, 8kg kp:t, 3x10.
• Takaolka taljassa, 3x15
• Vatsalihaksia, jalan nostoja jne.

Ihan mukavasti meni ja yllättäen reisissä tuntuu tuo vähäinenkin kyykkääminen kahvakuulalla. Vielä ei ole iskussa, siitä se johtuu. Josko juoksemaan pääsisi viikonloppuna?

Nyt laittamaan pikkupälättäjä nukkumaan ja lepohetki ennen unia, nyt on taas niitä päiviä kun aika ei riitä mihinkään ja koko ajan on olo ettei ehdi tarpeeksi. Huomenna paremmalla fiiliksellä!

Joko riittäis?

Sunnuntaista asti olen potenut tätä flunssaa, maanantai oli ihan kamala, nyt jo vähän helpottaa. Tuntui että keho kaipaa jo liikuntaa ja päätin salille suoria, en juoksemaan ennen kuin nuhaoireet on kokonaan poissa. Ihan hyvin sujui salihommat, nyt kyllä hapottaa ja tässä on tunnin kerennyt palautumaankin. Saattoi olla huono veto, mutta sen näkee tässä parin päivän sisään.

Joka tapauksessa, treeni näytti tältä:

• Soutulaitteella 1km
• Takakyykky vapaalla tangolla, 1 koordinaatiosarja pelkällä tangolla (20kg) ja 2x10 sarjat 40kg
• Maastaveto käsipainoilla, 2x15, 40kg
• Kulmasoutu rintatuella, 17,5kg levypainot, 3x10
• Ylätalja, 3x12, 35kg
• Hauis tangolla, 20kg, 3x10

Aikaa treeni vei vajaan 45min. 

Ja sitten piti kiiruhtaa kotiin. Treeni oli selkeästi kevyempi kuin mitä olen tavannut tehdä ja aikaisemin tein ihan erityyppisellä jaolla. Nyt kun juoksu tulee viemään enemmän aikaa, pitänee saliohjelma jakaa jatkossa jotenkin tähän malliin ja toiseen päivään sitten rintaa, olkaa ja ojentajia joidenkin yleisliikkeiden lisäksi. 

Saunan kautta unille, huomenna on luvattu sadepäivää  joten varmaan sitten siivotaan ja luetaan. Ja lepäillään.

#urheilupäissään ja isosti

No nyt promillerajat paukkuisivat jos urheilupäissään oleminen niitä nostaisi. Nimittäin nyt on vinksahtanut päässä jokin ja pahasti - mutta ainakin sain hyvin syyn kirjoitella tiiviisti jatkossakin. Tällä kertaa kyseessä ei ole vauva, huh, vaan kyseessä on Kokonainen Mara eli virallisemmin maraton. Sellaiselle pyritään vuoden päästä syksyllä. Enpä ois ikinä itsestäni uskonut, mutta miksikä ei, onko mitään syytä miksi ei pitäisi edes yrittää? Ei minusta.

Nyt stepit on seuraavat:

• Kiimingin puolikkaalla pitää selvitä aikaan 1:59:59
• Talvi treeniä, tarvittaessa juostaan vaikka matolla, ylläpidetään kuntoa
• Maalis-huhtikuulla tavoitteellinen juoksutreeni
• Puolikas toukokuussa Helsingissä tai Oulussa Terwassa
• Syyskuussa 2016 kokonainen Kiimingissä

No mitä se sitten muuten meinaa?

Salitreeniä on tosiaan muutettava, pakarankasvatuskyykyt ja muut pitää vaihtaa selkeästi juoksua tukeviin harjoituksiin (askelkyykkyjä, penkille nousuja, pohkeet, korsetti) ja tietenkin istumatyöläiselle on tärkeää ylävartalon lihaskunnon treenaaminen. Minusta on myös esteettisempää, että vähän on erottuvaa lihasmassaa olkapäissä ja hauiksissa. Sen eteen pitää pikkaisen jumpata. Ja pitää rasvat sopivina. 

Löysin vasta Sykesportin ja siellä oli ennen HCR:ä ihan valtavasti kaikkia hyviä juoksijan treenejä! Me Naisten Fitness Führer on myös hyvä blogi näiden haaveitteni kanssa, siellä kirjoittaa melkoisen, noh, tavisnainen. Joka juoksee ihan pirusti! 

Flunssa on antamassa periksi, josko sitä jo viikonloppuna pääsisi hölkyttelemään!

Ihan pakko jakaa vielä tämä hillitön nostalgiapläjäys, joka jotenkin kierosti sopii maratontreenien sound trackiksi.

Juoksuvarvas

ÄLLÖÖÖÖÖ

Piti ihan ikuistaa harvinaisen yököttävän näköinen varvas näin pari päivää puolikkaan jälkeen. Alkuun tuo oli todella kipeä, nyt sentään kestää jo kävellä ihan kunnolla.

Jostain kumman syystä  juoksuinto nostaa päätään ja kovasti toivoisin että jo viikonloppuna pääsisin vähän palauttavaa lenkkiä tekemään - jos pöpö siihen mennessä häviää.

Kyllä kevät on aika ihanaa aikaa juoksijalle ja muutenkin, kohta loppuu esikoisella koulu ja alkaa paljon vapaampi pätkä minullakin, lenkille voi lähteä sortseissa ja tankeat välikausikamat saa laittaa naftaliiniin hetkeksi. Luvassa on myös mukavia yhteislenkkejä meidän Extreme Run -tiimin kanssa ja salille tekee kovasti mieli. Kyllä tämä tästä, kunhan pakkolepo ei veny turhan pitkäksi - uusi aloittaminen on aina vähän hankalaa.

Radiohiljaisuutta

Kylläpä on mennyt aikaa siitä, kun olen viimeksi saanut mitään kirjoitettua. On ollut työkiireitä, perhekiireitä, omia kiireitä ja tekosyitä sekä motivaatio-ongelmaa. Viimkesihän jäätiin juoksutreeniin, voin kertoa etteis iitä ole paljon sanottavaa kun kuusi viikkoa kahdeksasta on sairaana ja muina aikoina on vain liian kylmä juosta. Onneksi tuli kevät ja juoksusäät paranivat!

Helsinki City Run

Helsingin puolikas juostiin viime lauantaina ja olin mukana ihan niin kuin pitikin. Kova aikatavoite suli hankien kanssa sairastellessa,  lenkin läpivienti oli tärkeintä ja se, että olisi kivaa yhdessä armaan aviomiehen kanssa. 21,1km, välillä oli hauskaa ja välillä ei, loppuaika liki sama kuin viime syksynä ja niin uskomaton katkeaminen 15 km kohdalla, etten tiennyt mitä teen. Voimat loppuivat tyystin, ei auttaneet geelit ei urheilujuoma eikä edes kannustajat reitin varrella. Itkua pidätellen mentiin sinne 19km saakka, sitten pikkuhiljaa Stadionin tornin tullessa esille paha mieli antoi periksi ja sain vielä vähän hyvää juoksua aikaiseksi. Lenkin varrella:

• Vannoin, ettei enää ikinä yhtään puolikasta
• Kiukuttelin puolisolle
• Pidättelin oksennusta
• Juoksin tunnottomilla jaloilla

Ja kyseessä oli vain puolikas! Vauhti oli keskimäärin normaalia peruslenkkivauhtia, kisavauhtia jaksoin n. 10 kilometriä. Reitti oli todella raskas nousuineen ja niitä oli paljon etenkin alkumatkalla. Samalla reitti oli kyllä todella hieno maisemallisesti ja muutenkin, paljon iloisia naamoja tsemppaamassa. Kuriositeettina erään teltan makkara ja alkoholiton olut -tarjoilu.

Lenkin jälkeen oikea pikkuvarvas oli mustunut, kynsi puoliksi irti ja hyviä hankaumia kauttaaltaan. Keljutti ja tympi. Istuin anoppilan pihasaunassa hautomassa jalkoja jääkylmässä vedessä ja ihmettelin miten olikin niin kaikinpuolin vaikea reissu. Sunnuntaina sitten nousi kuume ja kova kurkkukipu joka jatkuu tänään ja huokaisin helpotuksesta: todennäköisesti virus jylläsi jo lauantaina ja siksi suoritus oli paljon huonompi kuin odotin. Lisäksi tankkaus meni pieleen, tosin mitään erityisen isoa tankkausta ei puolikkaalle tarvita, mutta olisi hyvä syödä kuitenkin kunnolla pitkiä hiilareita. Lauantaina söin ennen juoksua yhteensä vajaa 800kcal ja siksi jaloista loppui veto jo alkumatkassa.

Väsynyt ja vähän onnellinenkin

Lessons learned

• Kun juostaan pitkää matkaa syödään hyvin ja oikeanlaista ravintoa
• Yöunet kannattaa
• Varmistetaan, että jalassa ovat parhaat juoksusukat
• Vessassa istutaan ennen lähtöä ettei reitin varrella tarvitse
• Kuunnellaan kehoa, onko järkevää lähteä juoksemaan jos tauti painaa päälle
• Jalat kanttoivat vaihtelevasti 21,1km puolikuntoisena - mikään ei estä minua alittamasta kahta tuntia puolikkaalla syyskuussa. Paitsi minä itse, jos laistan treeneistä.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuussa juostaan täällä päin taas sama puolikas jolla olin viime vuonna. Aika saa luvan parantua väh. vartilla edelliseen. Elokuussa extreme-run joka menee hauskanpidosta. Salitreeni keskittyy yläkropan lihasmassan ylläpitoon, rasvaprosenttia tiputetaan alaspäin ja juoksua tehdään suunnitelmallisesti. Ei piä heti luovuttaa kun sattuu yksi pahempi pätkä, eteenpäin se mummokin meni lumessa.

Aviomies muuten hipsutteli puoliksi leikitellen tuon HCR:n ja innostui niin kovasti taas juoksusta, että seuraava puolikas hällä on jo ensi lauantaina. On siinä mulla epeli. Lööv.