Ruusuja, ruusuja ja pakkaamista

Tänään oli sellainen enemmän hyötyliikuntapäivä, niin kuin pitikin. Kässehdimme koko joukolla kaupungilla parisen tuntia vailla sen kummempaa päämäärää, kunnes muistimme että lähdimme itseasiassa matkarattaiden ostoon. Nekin onneksi ehdittiin hakea ennen kuin kauppa meni kiinni. Meillä aika moni vauvatarvike on BabyStylestä, kiva kauppa.

Kultuuripuolta päivää toi tämä Oulussa Pakkahuoneen kadulla oleva ruusutaideteos, joka kylläkin huomenna sunnuntaina jo puretaan. Ruusut jaetaan ilmaiseksi kaikille halukkaille, ja niitähän riittää, teoksessa on n. 34 000 pensasta! Teoksen takana on taiteilija Kaisa Salmi ja teos on osa Oulun juhlaviikkoa.  Kaupungilla oli muuten myös kirppispöytiä siellä täällä, torilla ja puistoissa,  mukava ilmapiiri kaikkineen! Unohtamatta ihanan lämmintä auringonpaistetta.

Ja ruusuteemaan sopien kipaisimme kahville Kahvila Kiikkuun jossa on nämä ihanaiset kupposet käytössä. Kuppihan on pieni, joten jos kahvihammasta enemmänkin kolottaa, saa tuohon hakea täydennyksen maksutta.

Kotiuduttuamme selätin silitettävien vuoren ja erottelin sekä auto- että lentomatkalla tarvittavat vaatteet. Tukisukat testatin eilen ja ne taitavat olla ihan inhimilliset käytössä. Lisäksi hain ne veritulppaa ehkäisevät lääkkeet, joita lääkäri kirjoitti loppuraskauden vuoksi, ja niissä on kyllä aika pitkä neula! Maanantaina menen terkkarin luo opettelemaan piikin tökkäämistä vastanahkaan...Muuten reissuvalmistelut ovat hyvässä vauhdissa ja aika ennen reissua kulunee joutuisasti kaiken säätämisen kanssa.

Illan elokuvaksi armas aviomies on valinnut Oblivionin, jossa Cruisen Tomppa seikkailee. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Tomppa paranee vanhetessaan! Masuasukas odottelee kaiketi leffaa riemuissaan, sen verran nasakasti tässä kirjoitellessa hän tuonne oikeaan kylkeen mojauttelee!

Illan salitreenit lepopäiviä odotellessa

Tänään kummasti väsytti, vaikka pitkästä aikaa sain melkein koko yön nukutuksi. Ainoastaan pari kertaa heräsin pyörimään ja hengästymisen tunne vaivasi. Pissalle ei viitsi ihan vähästä lähteä...Salille raahauduin kuitenkin, koska ensi viikolla taukoa tulee väistämättä ja kesäkortti umpeutui tänään. Suosittelen kyllä tuollaista salikorttia, jonka kanssa saa treenata niin usein kuin tahtoo, motivaatio pysyy hyvänä, ja tuntee että rahalle saa paremmin vastinetta kun käy mahdollisimman usein.

Nyt tuskin kuukausikorttia hankin ennen kuin pukkaan beiben maailmalle. Ensinnäkin, reissuineen päivineen viikot kirivät niin, että sitten kotiin tullessa tahtia on pakko jo hidastaa ja toisekseen oma vointikin sen sanoo. Kuukausikortille jäisi siis vähemmän käyttöä, joten pitää miettiä mikä ratkaisu tähän olisi hyvä... Kotiin voisi hankkia riittävän isot käsipainot tai sitten käyn salilla pari kertaa viikossa, aloitan taas tehokkaammin kun saa lääkäriltä luvan. Ja toivon, ettei synnytyksessä mene mikään niin vikaan, että joutuisi pidempään toipumaan. Sektio olisi kyllä todella ikävä.

Mutta maallisempiin asioihin ja illan treeneihin, se näytti tältä (eittämättä hupaisalta, treenikaveri sanoi että näytän siltä kuin valmistautuisin mahd. nopeaan synnytykseen kun hieman puhisin):

• Askelkyykky smithissä, 3 sarjaa, kussakin sarjassa 12 toistoa/jalka, levytangolla. Lisäsin siis 2 toistoa per kinkku ja siinä oli kyllä ihan tarpeeksi tälle päivälle.
• Reiden ojennus, levypainot 17,5kg/puoli, 3x12
• Koukistus, 35kg levypainot, 3x12
• Pohjelihas, 50kg levypainot, 2x20 ja 1x18 kun ei vikassa sarjassa enempää enää heilahtanut
• Kulmasoutu, 12,5kg käsipaino, 3x12 puolta vuorotellen, jolloin mielestäni taukoa ei sarjojen välillä tarvita. Joku muu voi olla eri mieltä. Nämä ovat omia tuntemuksiani eivätkä asiantuntijaohjeita!
• Chuck Norris -talja, 3x12, 27,5kg
• Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x10
• Hauiskääntö myötäotteella, 8kg käsipainoilla, 3x12. Tässä taisi tulla kilo lisää per käsi.

Alkuun crosstraineria ja välissä vessakäynti. Beibehän oli pää alaspäin ja asemissa joten ei ihme, että vessassa on laukattava.  Ja välillä pitää vähän puhallella ja tasoitella hengitystä tavallista enemmän.

Kotimatkalla hörppäsin proteiinijuomaa ja kotona vielä rahkaa päärynä-Piltillä, se on oikein hyvä yhdistelmä sekin! Tässä vielä Iron Maidenia huomattavasti toimivampaa treenimusiikkia. Eri mieltä saa olla tässäkin, mutta jätän moiset mielipiteet noteeraamatta.

Viikonlopuksi olisi luvassa paljon silittämistä - joo, olen lintsannut siitä niin paljon kuin mahdollista - ja muuta pakkausstressiä. Lisäksi keski-mussukan veriarvot kontrolloidaan ylimääräisen kerran maanantaina, kun polikäynnillä tällä viikolla ilmeni, että infektioilta suojaavat leukosyytit ovat matalalla. Eka kerta kuukausiin. Ikävää ja inhottavaa, mutta uskon että ne ovat jo maanantaina palautuneet hyvälle tasolle ja että tämä pieni notkahdus johtuu pojan sairastamasta nuhasta. Mutta pientä stressintynkää tuostakin saa aikaan...Lapsi itse ei kyllä stressaa tai osoita mitään huolestuttavaa ja siitähän jo voi päätellä, että lapsella on kaikki hyvin!

Puolukkapiirakka ja nerokas hiuspanta!

Tänään suuntasimme nasujen kanssa metsään heti eskarin loputtua poimimaan puolukoita. Sehän on tosi kivaa puuhaa: tulosta tulee nopsaan, lapset saavat riehua kerrankin ihan rauhassa ja itikat eivät vaivaa, toisin kuin mustikka-aikana. Nopsan reissumme päätteeksi sain pakastimeen pari puolukkapussia vispipuuroa varten ja yhden piirakan paistumaan, mutta voisi puolukoita käydä lisääkin vielä poimimassa.  Aikaisemmin naureskelin niille mummeileille jotka painelevat hullun kiilto silmissä metsässä marjojen perässä, vaikka arkkupakastimessa on vielä edellisvuotisetkin, mutta kukas siellä nyt sitten painelee mahoineen päivineen, silmät kiiluen...Epäilen, etä jokaisessa naisessa asuu sisäinen marttakerholainen, joka aktivoituu tietyssä iässä ja ilmenee mm. marjastamisena ja sienestämisenä.

Puolukkapiirakkaan käytin samaa pohjaa kuin melkein kaikkiin muihinkin, se on hyvin yleistoimiva ja nopea tehdä.  Päällä on sellainen kerma-kanis -seos, jonka vuoksi piirakka ei mielestäni kaipaa jäätelöä taikka kermavaahtoa kaverikseen, vaan on hyvää just näin, kunhan jäähtyy. Nuo kuvan palaset rakas tyttäreni näpisti ja kiskoi suuhunsa ennätysvauhdilla. Sen päälle hän kiskoi kaksi lautasellista keittoa. Tyttö täytti kaksi vuotta toukokuussa.


No sitten se nerokas hiuspanta! Nerokas se on ainakin näin silmälasien käyttäjän näkökulmasta: sangat on taivutettu siten, etteivät ne osu rillien sankoihin ja sitä inhottavaa korvat höröllään -efektiä ei synny, saati tylnää natinaa kun muovisangat hankaavat hiuspantaan. Glitteristä löysin tällaset myyjän avustuksella, hinta ei päätä huimannut ja hyvin pysyy päässä. Mamma tykkää! Illalla salille, sitä ennen nasujen ruokintaa ja pyykkäämistä!

Mahapäivitys ja päivän salitreenit ynnä mietteet

Tältä näyttää maha ja mamma viikon 33 alussa, onhan tuossa tietenkin kokoa ja kun ajatellaan että beibe tosiaan nyt aloittaa sen kasvukirin ihan tosissaan...

Raskausviikko 33 aluillaan, tänään mitattu SF-mitta 31 cm

Ja sitten se salipuoli. Ensinnäkin, kuntopyörällä lämmittely on ihan mahdotonta. Yritin kyllä kun crosstrainerit olivat kaikki käytössä, mutta 10 minuutin jälkeen oli pakko paeta pissille ja jatkaa sitten. Kaikeksi onneksi lempparicrossi vapautui. Crossailin vartin sen pyöräilypätkän päälle, ihan niin kauan ei toki tarvitsisi lämmitellä, mutta kun vinopenkki oli äijänköriläillä käytössä, niin sitä odotellessani sitten crossailin. Muuten oli tällainen päivä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 15kg/puoli, 3x12
• Rintaprässi, 17,5 kg/puoli, levypainot, 3x12 (lisäsin vaatimattomat 2,5kg/puoli)
• Pystypunnerrus, 10 kg levypainot/puoli, 3x12, oikea asento alkaa olla hankala löytää
• Ojentajat taljassa, eka 25kg:lla lämppäriksi 20 toistoa, sitten varsinaiset sarjat 40 kg 3x12. Lämmittelysarjan tein erityisesi siksi, että vakiokapula oli taas joillain äijänköriläillä käytössä ja jouduin (hirveää!) ottamaan hieman erilaisen. Lämmittelysarjalla hain siis oikeaa liikerataa, kevyillä painoilla
• Vipunostoyhdistelmä, sivulle ja eteen, sivulle 8kg käsipainoilla ja eteen 7kg vastaavilla. Eka 12 sivulle, 12 eteen ja sitten pieni palautustauko, yhteensä 3 yhdistelmäsarjaa.

Arvaa mitkä ovat minun?

Ja siinäpä se. Vipuja tehdessäni totesin, että salilla on vähän liiankin kotoisaa: näissä nelikymppisissä äijänköriläissä (kyllä, hieman kyllästyin posseen tänään) asuu epäilemättä uhmaikäinen poika, niin suurella innolla he jättävät ylimitoitetut käsipainonsa lattialle lojumaan, telineen eteen! Olisiko oikeasti hankalaa kerätä omansa pois...Vai odottavatko he, että jostain tulee äiti ja kerää sotkut? Kenties. Mahani näyttää epäilemättä äidilliseltä ja se voi aiheuttaa tällaisen primitiivireaktion aikuisissa miehissä...

Nam.

No sitten se proteiinipläjäys, tällä kertaa perinteinen rahka-annos ja marjakeittoa. Maultaan tämä on ehkä miellyttävin rahka, kivan pehmoinen eikä liian hapan. Loistava bukee. Miellyttävä suutuntuma. Niinpä niin...

Huomenna on vielä salipäivä, viides viikon sisään ja sitten otan pari vapaapäivää reissuvalmisteluja varten. Kävelylenkit tietenkin pitää hoitaa. Hotellissa pitäisi olla kuntosali, mutta pahoin pelkään että sieltä löytyy lähinnä joku juoksumatto ja 5 kg käsipainot...Tai kuntopyörä. No se selviää aikanaan! Huomenna on luvassa vielä kyykkyjä, kivakiva!

Taas uusi viikko, RV 33 starttaa!

Ja mitäs sinne masuasukkaalle tässä vaiheessa kuuluukaan? Kaksplussan puolella kerrotaan, että lapsi alkaa muuten olla "valmis" mutta kerää nyt kovasti painoa, jopa 250 grammaa viikossa. Aivot ja hermosto kasvavat ja kehittyvät myös kovaa vauhtia. Vauvelin paino on nyt n. 1800 grammaa ja pituutta pienellä on n.38 senttiä.

Meillä oli neuvolakäynti tänään kuten jo kerroinkin ja sf-mitta oli 31cm, siellä yläkäppyrän tuntumassa mennään. Täti lohdutti, ettei se välttämättä viittaa siihen että vauva on iso. No ei kai sitten...Beibe oli ottanut jo oikean asennon ja köllötteli pää alaspäin, joskaan ei ollut kiinnittynyt vielä.  Syke vaihteli hyvin 130-146 välillä ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Mamman verenpainetta pitää vähän tarkkailla, mutta ei siinäkään mitään hälyttävää ollut.

Seuraavan kerran menen neuvolaan jo maanantaina, kun opettelen pistämään Klexane-piikin ihon alle. Lääkärihän määräsi, samalla kun antoi lentoluvan, tämän Klexanen ehkäisemään veritulpan syntymistä kun tiedossa on matkustamista sekä autossa että lentokoneessa. Lisäksi sain ihanat stay-up -malliset tukisukat, mutta jotenkin tuntuu että näistä se seksikkyys on aika kaukana. Sukat ratkaisivat kuitenkin yhden turhamaisen ongelman, enää ei tarvitse miettiä, mitä pukea lennolle päälle: sen verran karut sukat ovat kyseessä että mahdollisimman pitkä maksimekko on ainoa yleisöystävällinen vaihtoehto. Ja kuvapäivitystä aiheesta ei ole luvassa.

Montako matkalaukkua, t-paitaa ja mekkoa tarvitaan reissuun?

Tänään oli siis lepopäivä kuntosalitreeneistä ja tyydyin reippaaseen kävelylenkkiin pienimpien nasujen kanssa. Muutama kilometri tuplarattaiden lykkäämistä, reilu tunti siinä meni ja tuli todella hiki. Mutta olenhan hikoillut tässä jo useamman kuukauden ihan istuessanikin, joten hiki ei välttämättä kerro lenkin rasittavuudesta mitään...Maha ei painanut mennessä juurikaan, paluumatka menikin sitten matalalla askeleella ja hissukseen.

Lenkin varrella piipahdimme katsomassa Prismassa tarjolla olevia matkarattaita ja lääkärin suosittelemia lentosukkia ja nälkähän siinä tietenkin tuli. Urheasti vastustin kaikkia houkutuksia ja marssin jogurttihyllyille, evääksi tarttui tämä:

Valitsin tämän, koska siinä oli paljon proteiinia, mutta sitten tajusin että olisin voinut valita paljon paremminkin: sokeria tuossa sentään ei ollut mutta paljon keinotekoisia makeutusaineita ja makukin oli aika teollisen imelä. Noh, pullakahvi tai suklaa olisivat varmaan olleet vielä huonompia ratkaisuja! Toisaalta maustamaton perusrahkakin olisi olluthyvä, mutta ei sattunut lusikkaa mukaan, tässä Skyr-purkissa se oli sentään valmiina. Ja oikeasti, maustamaton perusrahka ilman marjoja tai marjakeittoa on aika hirveää. Myös ananas auttaa rahkaläjän selättämisessä.

No sitten se päivän varsinainen kysymys: jos matkaan lähtee kolme lasta ja kaksi aikuista, jotka kumminkin sotkevat kaikki vaatteensa hetkessä, niin paljonko sitä vaatetta pitää ottaa mukaan? Ja montako matkalaukkua? Entäpä monetko kengät rouva tarvitsee, ainakin kävely-, sandaali-,  ja jonkinlaiset salipopot (hotellissa pitäisi jonkinlainen sali olla), ja korkkaritkin siltä varalta että pääsee armaansa kanssa kahdestaankin illalliselle (korkkarit kaunistaa ja parantaa ryhtiä, uskon vakaasti!). Eli siis kengille yksi laukku ja muille vaatteille kaksi?

Jos pienellä tytöllä on mukanaan neljä nopeasti kuivuvaa mekkoa, valikoima paitoja ja housuja niin pärjäisiköhän tuo? Sitten poikien shortsit ja paidat ynnä kaikkien uikkarit.  Lääkkeet, myös minun saamani verenohennupiikit ja muut tarpeelliset, lista taitaa olla aika loputon. Viimeksi meitä oli reissussa yksi vähemmän ja keskimmäinen oli puolivuotias pikkuvauva...No nyt emme tarvitse ainakaan vaippoja!

Jospa ei stressaisi tästä lainkaan ja pakkaisi vaan jotain...Silitettyinä vaattet voisivat viedä vähemmän tilaa? Niin kuin mankeloidut lakanat? En tosiaan omista mankelia...Onneksi on vielä monta päivää aikaa pähkäillä ja pyykätä.

Huomenna salille, siellä voisi päässään laatia listan ja alkaa sitten toteuttamaan sitä.

Illan salikatsaus

Kiireinen päivä, hikinen sekä salilla että ilman! Masumussukka työntää ilmisesti takamustaan kohti rintalastaa mikä tekee olon entistä mahtavammaksi, mutta on ihanaa kun sieltä tuntuu selvät ja voimakkaat liikkeet, ei tarvitse olla huolissaan. On hankala oppia olemaan huoleton kun tuntuu, että viimeiset muutamat vuodet on jatkuvasti ollut huolissaan milloin mistäkin, pääasiassa lapsista ja etenkin vauvana sairastuneesta keskimussukasta. Huolestuneisuudesta on tullut vakiotila tai tapa ja siitä irti päästäminen ei onnistu ihan hetkessä...Mutta opetellaan ja ollaan vähemmän vakavia. Tavoitteena vähemmän huonoja tapoja!

Päätä on hyvä hoitaa mm. liikkumalla (mikä aasinsilta!) ja näin ollen salitreeni kutsui tänäänkin. Päivän ohjelma oli tällainen.

• Askelkyykky 20x3 (10 vasen, 10 oikea) smithissä levytangolla
• Reiden ojennus 3x12, 17,5 kg levypainot/puoli
• Koukistus, 3x12, 37,5kg levypainot yhteensä (lisäystä edelliseen vaatimattomat 2,5kg...)
• Pohjelihas koneessa, 50kg levyopainot (lisäys 5kg) , 3x15
• Chuck Norris -tyyppinen (vitsi!) ylätalja yläselkää varten, 27,5kg/puoli, 3x12
• Kulmasoutu, 12,5kg käsipaino, 3x12
• Hauiskääntö istualtaan pienessä takanojassa rötväillen (vähenää mahdollisuutta "huijata" vartaloa heijaamalla), vuorotellen kääntö 20x3, ts 10/käsi/sarja, 10kg käsipainoilla
• Hauiskääntö myötäotteella, 7kg/puoli, 3x12

Crosstraineria alkuun perinteiseen tapaan. Kotona rahkaa, nasujen iltapesuja ja pyykkivuorta. Aamusella kävimme siis sen reilun tunnin tallustelemassa pienimmäisten kanssa, joten vaikka koti tässä vaiheessa päivää onkin likipitäen kaaoksen vallassa, olen kokonaissaldoon tyytyväinen. Huomenna on salin osalta ainakin lepopäivä, kävelyllä pitänee käydä ja puistoilemassa. 

Torstaina starttaa taas uusi raskausviikko ja sen kunniaksi on neuvolakäynti. Sf-mitta kiinnostaa kovasti, koska viimeksi sitä ei katsottu lainkaan. Meidän vauvat ovat siis olleet aika kookkaita 3,8kg-4,6kg, joten kyllähän se koko hieman huolestuttaa tässäkin raskaudessa. Melkein voisin kuitenkin vannoa, että tämä beibe jää pienemmäksi. Jostain syystä, toisin kuin yleensä, meillä jokainen vauva on muutenkin ollut edeltäjäänsä pienempi. Pitäisikö tuosta olla sitten huolissaan vai tyytyväinen, en tiedä. 

Hikinen aamupäivä ja matkarattaat haussa

Nuorimmaiset nasut olivat sen verran riidanhaluisia heti aamusta, että katsoin parhaaksi painella heidän kanssaan kävelylle ja puistoon. Saisivat purkaa energiaa muuhun kuin toistensa nyppimiseen...Kävimme reilun tunnin kävelyllä ja puistossakin vierähti hyvä tovi. Täällä on hieman vajaa 20 asetta lämmintä, mutta tämä hikoileminen ylittää jo kaikki ennätykset: silmälasit suorastaan huurtuu kävellessä. Ei enää naurata. Toisaalta, sormia on alkant turvottelemaan aamuisin, joten josko ne nesteet hikoilemalla lähtisivät kiertoon, kun muistaa  vielä juodakin paljon vettä.

Kotiin päästyä riidanhaluisuus nosti taas päätään, on  se käsittämätöntä miten kumpikin tahtovat aina juuri saman lelun.  Kummallakin mukulalla oli kyllä myös poikkeuksellisen huono yö, joten väsymystään taitavat kiukutella. Pitänee keksiä noille jotain järkevää touhua päiväksi niin rauha säilyy, ja kuulo.

Rauhallinen suvantovaihe kesti sen verran että ehdin perehtyä matkaratastarjontaan, yhdet pitänee vielä hankkia. Carenan matkarattaat meillä onkin ja ajattelin hankkia lisäksi sellaiset kevyet sateenvarjorattaat, muuten loppuu autosta tila kesken.  Pärjäisiköhän näillä viikon?

Hyötyliikunnan lisäksi pitänee illalla suoria vielä salille, huomenna on sitten lepopäiväntapainen.

Karmea vaateurakka ja päivän treeni

Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkaa olla takana. Tähän päivään kuului kaikkien naperoiden vaatekaappien läpikäynti, mukaan lukien uuden beiben vaatteet, pyykkäämistä ja kierrätettävien poimintaa. Omasta kaapista löytyi pari kadonnutta paitaa ja mekkoa, lisäksi kasasin jo post-pregnancy -osastoa...Keskimmäinen mussukka kävi hematologian polilla kuukausittaisessa kontrollissa tänään ja siellä oli kaikki hyvin. Ihana, reipas ja touhukas Uhmaikäinen.

Iltasella oli salitreeni vuorossa ja se näytti sitten tältä tänään:

• Vinopenkki irtopainoilla, 15kg/puoli, 3x12 ja oli tiukassa saada tehdyksi!
• Rintaprässi, 15kg levypainot/puoli, 3x12
• Pystypunnerrus, 10kg levypaino/puoli, 3x12, tässä suorituskyky tuntuu jotenkin vain laskevan. En tiedä johtuuko keskivartalon pallomaisuudesta, ettei sieltä saa tukea tms. Noh, tehdään miten pystytään.
• Ojentajat taljassa,  pudotussarja, alkuun lämmittelyksi 15 toistoa 20kg painolla, sitten 8 toistoa 45kg, 8 toistoa 40kg, 12 toistoa 35kg ja vielä lopuksi 30 kg:lla 10. Ilman taukoja
• Vipunostoyhdistelmä, eli vipu eteen ja sivulle, eteen 8kg ja sivulle 6kg, 12 kumpaakin, 3 sarjaa. Ojentajien jälkeen oli erittäin haastavaa!

Alkuun crosstrainerilla vartti, joka oli eilisestä kyykkäämisestä jumittuneille lihaksille elähdyttävä kokemus. Tässäkin vaiheessa raskautta voi siis aika hyvin ja monipuolisesti vielä treenailla, mutta esim. pitkiä aikoja selällään kannattaa välttää. Itse en tee selälläni mitään koska asento on äärimmäisen epämukava, tuntuu että hengitys salpautuu, eikä se vauvallekaan ole hyväski.  Myös mahaa litistäviä juttuja on pitänyt vältellä jo pitkään, ja siksi olenkin iloinen  tuosta askelkyykystä smithissä jota eilen tein, mukava ja tehokas lisä, joka jatkossa - kun vauva on syntynyt - on sitten varmaan jalkaprässin ohella mukana jalkatreenissä.

Huomenna jatkuu kierrätetteävien vaatteiden etsiminen, silittäminen ja pakkaaminen. Sitten taidankin alkaa listaamaan kaikki ne vaatteet mitä tarvitaan Kreikkaan mukaan ja pikkuhiljaa pesemäänkin. Lasten kanssa reissatessa mieluummin tekee varmistuksen varmistuksia moneen kertaan kuin jättää jotain oleellista kotiin. Ongelma on vain se, että täällä on edelleen varsin kesäistä ja shortsejakin tarvitaan melkein päivittäin. Tai onko se nyt sitten mikään ongelma...

Päiväkävely ja reipas salitreeni, hyvä sunnuntai!

Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on ollut jo jonkin aikaa, että eikö täällä tosiaan SAA nukkua!!?? Vastaus on, että ei saa. Eikä yölläkään, kaikelta siltä hikoilemiselta ja kääntyilemiseltä...Mutta niinkin pärjää kun hidastaa aamupäivän tahtia entisestään. Joko kerroin, että olen lomalla?

Armas Hra R. keksi aamulla poikien kanssa puuhasteltavaa pariksi tunniksi, joten tyttären kanssa pääsimme kevyelle päiväkävelylle (ja hermolepoon) kahdestaan. Tallustin tunnin tyttö rattaissa ja kävimme vielä leikkipuistossakin. Mennee hyötyliikunnan piikkiin enemmän kuin aktiivisen liikkumisen, mutta aina parempi kuin olla vain paikallaan. Tai tuo paikallaan oleminen voi tietenkin joillekin odottajille olla pakollista ja lääkärin määräämää, joten eipä yleistetä...

Onnistuin myös torkahtamaan päiväunet sohvalla, ne tulivat pyytämättä ja yllätyksenä, mutta olivat tervetulleet. Päikkäreiden jälkeen jaksoin salilla siten, että olen ihan tyytyväinen harjoitukseen. Päivän treeni näytti tältä:

• Askelkyykky smithissä, pelkällä levytangolla koska kokeilin, että pystynkö ollenkaan sitä tekemään tämän pötsin kanssa. Yllättävän hyvin pystyin, mutta varovaisesti tein vain 3 sarjaa, 10 toistoa /puoli. Ts. eka vasenjalka edessä 10 kyykkäystä ja vaihto ja 10 kyykkäystä ja sitten pienen pieni tauko. Tämä oli uusi lisä treeniohjelmaan, koska tuntui että kaipaan vähän haastetta ja vaihteluakin.
• Reiden ojennus, levypainot koneessa, 17,5kg/puoli, 3x12
• Koukistus 35kg yht. levypainot, 3x15 (viimeiset olivat aika tiukassa)
• Pohjelihas koneessa, levypainot, 45kg, 3x20
• Ylätaljantapainen laite (treenikaveri kutsuu niitä  Chuck Norris-laitteiksi:)), 30kg/puoli, 3x10
• Kulmasoutu, irtopaino 12,5, 3x12, tässä vinopenkki on hyvä apu: tekee puolet vuoronperään ja ottaa tuen penkistä toisella kädellä -> iso maha ei tunnu rasittavan ihan niin paljon selkää
• Hauiskääntö tangolla, 25kg, 3x8, lisäsin siis painoa 2,5kg vrt. aikaisempaan. Hyvä minä!
• Myötäotteella hauiskääntö käsipainoilla, 6kg/puoli. 3x12

 Alkuun crosstraineria vartin verran. Edellenkin on jännää se, että kävely aiheuttaa masun kiristelyä vaikka onkin kovin kevyttä liikuntaa, salitreeni ja crosstrainer eivät puolestaan tunnu pötsin tienoilla mitenkään erityisesti.

Kotiin tullessa oli pakko sortua pieneen annokseen proteiinijuomaa, koska rahka sun muut olivat unohtuneet kauppaan. Oli aikas ällöä...Sitten vain katsomaan Siltaa ja yöunille, huomenna voisikin aloittaa vauvanvaateurakan ja etsiä uudelle tulokkaalle ihanuudet valmiiksi. Samalla voisi käydä muut kaapit läpi kierrätystä varten!

Päivä puistoilessa ja kulttuuripläjäys (sekä pizzaa...)

Hyvä päivä tänään, vaikka varsinaista liikuntaa ei harrastettukaan: olimme n. 4 tuntia ulkona puistoilemassa ja kaupungilla kävelyllä ja tuosta saadun hyödyn nollaamiseksi kävimme pizzalla koko tiimin kanssa.  Lasken sen kävelyn kuitenkin hyötyliikunnaksi, matkaakin varmaan kertyi jokunen kilometri ja tuplarattaiden lykkäämisestä tulee aina lisätehoja. Plus kiukuttelevien pikkutyyppien nostelu takaisin rattaisiin...Huomenna sitten unohdetaan tällainen rötvääminen ja mennään salille reippaasti, voisi vaikka käydä kävelylläkin sitten illan mittaan, jos aika riittää. Miksi ei riittäisi, nyt ollaan LOMALLA!

Ainolan puistossa on käynnissä TÄÄLLÄ! -ympäristötaidenäyttely ja meidän perheessämme eniten taisi "kolahtaa" tämä Essi Korvan Yhteys. Etenkin surusilmäinen tyttönen herätti nuorimmaisessamme hellimistarpeen ja hän kävikin monta kertaa silittelemässä ja lohduttelemassa tyttöä. Jos nyt sattuu olemaan Oulussa, niin tämä näyttely on tosi mukava ja jatkuu syyskuun 8. päivään saakka.

Lisäksi Ainolan puistossa - tai Hupisaarilla - on ihana kaupunkipuutarha ja huippu leikkipuisto, joka uusittiin tänä kesänä. Unohtamatta Kahvila Kiikkua, jossa on kaikenlaisia herkkuja tarjolla ihanassa ympäristössä ja mielettömän romanttiset kahvikupit!

Puistossa on myös iso kasvihuone, jossa on kaikenlaisia trooppisiakin kasveja. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on yksi Pikku R. naamioituneena kasvillisuuden sekaan.  Päiväretken lopuksi kävimme kylästelemässä isovanhempien luona, ja kännyyni tarttui tuo tunnelmapala...Voi kun raskisi ostaa kunnollisen kameran!

Ai niin se 10 päivän kynsilakka: se kului kärjistä jo tänään joten halvalla ei taida saada kovinkaan kestävää laatua. Jatkamme etsintöjä.

Vau.fi: 10 asiaa joita äiti ei halua kuulla synnytyssalissa

No nyt oli pakko taas kopsata Vau.fi:n sivuilta tämä juttu tänne. Osa kohdista tuntuu jokseenkin kaukaa haetuilta, mutta osa osuu ja uppoaa...Synnytys hermostuttaa välillä aika paljonkin, johtuen kai siitä että kaikki ovat olleet ilokaasuissa hoituneita ja kerta toisensa jälkeen paremmin muistissa.  Järjellä ymmärrän, että salihenklökunta tietää tasan tarkkaan mitä tekee ja sekä äiti että vauva ovat hyvinkin turvassa. Mutta valitettavasti järkeily ei koko aikaa auta pitämään päätä kylmänä...

No alla kuitenkin lista ja kommenttini sitten kursivoituna.

1. Mitäköhän täältä on oikein tulossa? 

Tiedäthän sen painajaisen, jossa synnytät ihmisen sijaan hämähäkkivartaloisen hirviön? Pelko voi jäädä kytemään. Niinpä lääkärin vitsailu jälkeläisen jalkojen määrästä ei varsinaisesti huvita kymmenen tunnin synnytyksen päätteeksi

Tämä nyt ei tunnu kovinkaan relevantilta, uskoakseni aika hyvin äitikin synnyttämään lähtiessään tietää mitä sieltä on tulossa.

2. Kylläpä on iso pää! 

Oletetaan tilanne. Lapsi on juuttunut synnytyskanavaan. Äiti ponnistaa niin paljon kuin ikinä vaan jaksaa. Kätilö tarkistaa tilanteen ja toteaa: kylläpä tällä ipanalla on valtava pää. Huomautus on varmasti lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna tärkeä, mutta se ei auta äitiä ponnistamaan. 

Juu, en haluaisi kuulla ja on aika pihalla kätilökin jos alkaa lapsen pään kokoa tuumimaan ja miettimään mahtuuneko tuosta. Siis ennen kuin oikeasti on tarpeen alkaa miettiä vaihtoehtoisia keinoja saada poikanen pihalle..

3. Öh, tota, sori... 

Makaat sängyssä supistuskipujen aaltoillessa kehossasi. Anestesialääkäri tuuppaa epiduraalineulan selkäydinkanavaasi ja sanoo: ”Hupsista!” Näin ei pitäisi koskaan käydä! Äidillä on erikoislupa sekoilla synnytyssalissa. Homma ei toimi, jos äiti joutuu pelkäämään muiden mokailevan ja sähläävän hänen ympärillään.

Eka lapseni painoi 4605 grammaa ja syntyi puuduttamatta, ilokaasun voimalla. Epiduraalia yrittänyt anestesialääkäri kävi tunnin tökkimässä ja tiuskimassa, sekä minulle, kätilöille että tuntemattomalle henkilölle puhelimeen. Aikansa tökittyään oli sitä mieltä ettei tähän selkään puudutusta saa. Tuo mielessä onkin MUKAVAA lähteä puskemaan maailmaan napero nelosta! Ilokaasukännit, everyone!

4. Anteeksi, mutta minun on pakko sanoa: olet todella kaunis! 

Maalataan tilanne. Olet yksin puolialastomana synnytyssalissa. Mieslääkäri tulee paikalle. Hän hurmaantuu välittömästi kauniista ulkomuodostasi ja lipsauttaa hurmionsa kukkuloilta muutaman ulkonäköä ylistävän sanan. Miten tällaiseen käytökseen pitäisi suhtautua? Niiata ja kiittää vai iskeä avokämmenellä päin pläsiä? 

Ihan oikeasti? Olipa typerä ajatus.

5. Ikkuna auki ja heti! 

Synnytyksen tiimellyksessä on sattunut pikku kakkavahinko. Lääkäri on tulee tarkastamaan tilannetta. Hän on kuitenkin niin herkkäsieluinen, että synnytyssalin tuoksut saavat hänet nyrpistämään nenäänsä. Tällaiseen tilanteeseen äiti ei saisi koskaan joutua. 

Viikonloppuna nauroin niin kippurassa kuin taivuin Fingerporin pätkälle, jossa potilas on pahannäköinen ja lääkäri huutaa kiiresti rauhoittavia. Itselleen. Voidakseen hoitaa esteettisesti rajoittunutta potilastaan. Potilas lienee tosi pahannäköinen. Kuulin tämän kerrottuna, en edes nähnyt strippiä ja naurusta ei tullut loppua. Mutta hypoteettisesti tässä on sama tilanne...

6. Menee sektioon! Eipäs menekään. Hupsista. Poika syntyi. Oho. Onkin tyttö. 

Esikoisen synnyttäminen tarkoittaa aivan uuteen tilanteeseen joutumista. Nainen ei ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Silloin on toivottavaa, että synnyttäjän kanssa toimii ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät. On ikävä kuulla lääkärin suusta, että synnytys on itseasiassa hänellekin se ensimmäinen. 

Kukaan ei voi suunnittelusta huolimatta käsikirjoittaa synnytystä. Tilanne muuttuu hetkessä toiseksi ja sitten taas. Itselleni käsikirjoittaisin aika paljon kaikkia puuduttavia juttuja ja nopsan synnytyksen, mutta niin tuskin käy. Ja jostainhan sen lääkärinkin on aloitettava: ekassa synnytyksessä kandi osoittautui hyvinkin hyödylliseksi painaessaan megavauvaamme mahan päältä pihalle! Rakas Hra R. taisi siinä vaiheessa syödä rauhassa banaania.

7. Tässä näemme tyypillisen esimerkin raivotarjonnasta... 

Sinulta saatetaan kysyä, saako ryhmä opiskelijoita osallistua synnytykseen. Harva äiti kuitenkaan haluaa, että hänen alapäänsä ympärille muodostuu opintopiiri. Voit kuvitella, minkälaista olisi synnyttää samalla kun lääkäri luennoi kovaan ääneen voittaakseen äidin äänet. 

Viittaan edelliseen, ja myös kätilöopiskelija on ollut mukana. Parempi kun oppivat tekemällä. Samoin mammapolikäynnillä, kun käynnistystä keskimmäinsen kohdalla mietittiin, oli "ilo" olla harjoitusvärkkinä. Opiskelijat, kaksi  nuorta miestä, arpoivat että kumpi tekee sisätutkimuksen lääkärin jälkeen harjoitusmielessä. Onneksi ei sentään tarvinnut isompaa joukkoa kouluttaa...

8. Voisin tuijottaa noita karvoja tuntikausia! 

Kuvittele tilanne: Kätilö tekee sisätutkimuksen. Yhtäkkiä hän sanoo: ”Sinulla on kyllä todella kauniisti kihartuvat pitkät häpykarvat.” Miten luulet tämän viestin vaikuttavan sinuun synnytyssalissa? 

No onpa todella todennäköinen tilanne.

9. Hei hoitsupimut! Missä mun veitsi on? 

Olet leikkaussalissa odottamassa sektiota, kun kuulet lääkärin etsivän veistään. Tässä vaiheessa toivot, että sinut nukutettaisiin, mutta valitettavasti sinun leikkauksesi on päädytty tekemään pelkän puudutuksen voimin. Niinpä joudut todistamaan kun tämä totaalinen torvelo viiltää mahasi auki. Kunhan vain löytää ensin veitsensä. 

Ei ole sektioitu, tästä en siis tiedä mitään.

10. Onko kukaan nähnyt minun kelloani? 

Kaikki tietävät ne kauhutarinat, joissa kirurgi on unohtanut potilaan sisälle saksia ja muita välineitä. Voisiko olla mahdollista, että kätilön kello sujahtaisi sisätutkinnassa väärään paikkaan? Onneksi kätilöt eivät käytä rannekelloja työssään.

Jos sieltä lapsi tulee niin kai se kätilönkin kello  tipahtaa. Ei kovin todennäköinen tilanne...

Kestävä ja edullinen kynsilakka?

Vaikka kynsilakka yleensä on päivän jälkeen ihan kuvottavassa kunnossa kaikenlaisen rapsuttelemisen ja siivoilemisen jälkeen, niin siltikin sinnikkäästi koetan kynsiä pitää laitettuina. Geelikynnet ratkaisisivat varmasti monta ongelmaa, mutta toistaiseksi en ole tuntenut tarvetta kohtuullisen kalliille ratkaisulle. Optimisisesti sitten kokeilen erilaisia lakkoja joihin satun milloin missäkin törmäämään. Eilen törmäsin kuvassa näkyvään, joka lupaa jopa 10 päivää kestävän värin. Uskoo ken tahtoo, mutta kokeillaan empiirisesti haastavissa olosuhteissa! 

Mietin tämän luumunsävyisen ja kirkkaan punaisen välillä pitkään kunnes totesin, ettei ihminen tarvitse neljää kirkkaan punaista kynsilakkaa. Paitsi jos tämä oikeasti pysyy edes pari päivää, niin sitten haen sen ihanan punaisenkin! Rimmelin tuote kun on, niin hinta ei tainnut olla kummoinen, n. 7 euroa.

Rimmel, Salon Pro sävy Urban Purple (402)

Kynnet ovat tavallisesti todella liuskoittuvat ja tällaiset lyhyet, eipä sitä tulevaa vauveliakaan viitsisi kovin pitkissä kynsissä hoitaa...Mutta ilman lakkaa ja muita tykötarpeita nämä ovat ihan hirvittävän näköiset, suurin piirtein piilottelen nyrkkien sisällä jos hoitoväli pääsee venymään. Nyt huolta on aiheuttanut sitten se Kreikan reissu: onhan se ikävä lomailla jos kynnet ovat parin päivän päästä ihan kurpallaan, mistä ratkaisu? Ajattelin nyt sitten napata tämän  lakan mukaani ja parhaani mukaan korjailla kynsien kärjet niiden lohkeillessa. Isompaa arsenaalia hoitotarvikkeita kun en viitsisi kuljetella mukanani. Voitaneen puhua jo kynsitraumasta?

Masupäivitys ja päivän salihommat

Olipahan taas vaihteeksi raskas lähteä salille, päikkärit olisivat houkutelleet kovastikin, mutta kyllä kannatti lähteä! Olo on paljon virkeämpi ja nyt jaksaa taas...Toisaalta pitäisi kai nukkuakin.

Salilla oli tällainen päivä vuorossa:

Crosstraineria alkuun vartin verran, kohtuullisen reippaasti lämmin ja kunnon hiki, sen perään sitten:

• Vinopenkki käsipainoilla, 15 kg/puoli, 3x10
• Rintaprässi, 15 kg levypainot/puoli 3x12
• Pystypunnerrus, 10 kg levypainot/puoli, 3x12, tässä pientä edistystä
• Ojentajat taljassa, vinohko kapula ja 40 kg painoa, 3x12
• Vipunosto sivulle ja eteen -yhdistelmä, eksassa 8 kg, toisessa 6kg, kumpaakin 3x12 ja tuntui aika vääntämiseltä viimeiset toistot, niin kuin pitääkin! 

Naiset kuulema helposti treenaavat liian pienillä painoilla ylitöpäisen lihaskasvun pelossa, mutta se pelko on oikeasti ihan turha. Lihakset eivät kasva vahingossa. Tästähän oli vallan hauska uutisentapainenkin tällä viikko Me Naisten webissä, klik!

Salin jälkeen rahkaa marjakeitolla tavalliseen tapaan ja hyötyliikunnaksi pikkumurusten lattialle kylvämien tavaroiden nostelua. Ihania lapsia, pitävät huolen että äiti pysyy liikkeessä koko päivän. Niin ajattelevaisia!

Tässä on sitten kuva kasvavasta pötsistä viikon 32 alussa, lähinnä se tuntuu tuonne eteenpäin kurovan mittaa, ei niinkään sivuille. Vielä.

Uusi viikko starttaa, RV 32!

Taas on yksi viikko takana ja yksi vähemmän edessä, kylläpä tämä aika juoksee...Viime viikko oli osaltaan aika väsyttävä ja uneton edelleen, piti lepäillä enemmän. Toivottavasti tällä viikolla jaksaa jo paremmin!

Beibe viikolla 32, mistäs hänelle kuuluu? Painoa on n. 1750 grammaa ja pituutta kokonaisuutena 37 cm, sanovat Kaksplussan verkkosivut. Seuraavien kahdeksan viikon aikana painoa voi tulla vielä roimasti lisää. Vauva opettelee nielemään ja pissailee lapsiveteen, joka onneksi uusiutuu joka kolmas tunti. Siellä vaikuttaisi kaikki olevan kunnossa, joskaan asennosta en osaa sanoa vielä mitään. Neuvola on luvassa ensi viikolla, kätilö varmaan osaa sanoa tuosta paremmin.

Entäpä äitiliini? Lantion tai lantionliitosten löystymistä, mikä voi aiheuttaa selkäsärkyjä, nivuskipuja ja lonkkakolotusta. Jälkimmäiset eivät ole minulle uusi tuttavuus, lonkkiahan on jomotellut kävellessä jo pidempään. Harjoitussuppareita on myös luvassa, ja noitakin on tuntunut aina silloin tällöin. Jatkamme siis samaan malliin, levätään jos on tarpeen ja koetetaan pysyä liikkeessä ja katsoa tarkemmin sitä mitä syö.

Tänään olisi vähän vielä töitä, varmaan huomennakin ja sitten se odotettu loma voikin alkaa. Uskoakseni en ole koskaan odottanut lomaa ihan näin innolla, aikatauluttomuutta ja sen sallimaa kiireettömyyttä. Voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Pihaa nyt ainakin pitäisi siistiä ja kaapit voisi käydä läpi ja yksi matto on pesemättä jajaja...

Iltakävely ja kesälomasuunnitelmia

Vaikka mieluummin olisin kiskonut päiväunet, niin katsoin parhaaksi lähteä sille suunnitelulle kävelylenkille pikkumussukoiden kanssa. Täällä oli varsin lämmin ja aurinkoinen ilta, tunnin kävely sujui mukavasti ja reipas leikkipuistoriehunta toivottavasti tuo unen nopsaan pikkuisten silmään. Kävellessä mahaa kiristelee edelleen ja on ollut pakko kävellä tooosi rauhallisesti, lonkat vetrisytvät liikkeessä joten uskon liikkumisen olevan vain hyväksi.

Piha on tässä vaiheessa kesää jokseenkin murheellinen, perennat alkavat olla kukkineet ja yksivuotiset kesäkukat näyttävät rähjääntyneiltä. Jostain ihmeestä joku pajunsukuinen sinnikko oli kasvanut huomattaviin mittoihin purppura-angervoaidan sekaan...Hyötyliikunnan nimissä kyykin puskissa sen mitä pystyin ja se ei ollut paljon se, piti tosissaan puhallella että sai olon rennoksi. Näin ollen uskon, että minulle on hyväksi jättää pihatyöt "jonkun muun" vankemmille harteille.

Kesäloma lähestyy hurjaa vauhtia ja alkaa maanantaina. Olen koettanut olla kasaamatta kovasti töitä heti loman alkuun, siis kotitöitä, mutta pahoin pelkään ettei rötväilysuunnitelmista tule mitään. Tässä vaiheessa raskautta iskee kai se pesänrakennusvietti ja sen seurauksena aion ainakin käydä kaikki lasten vaatteet läpi ja lajitella ne koon mukaan. Osa joutaa kiertoon, yleensä olen vienyt SPR:n Konttiin, ja osa pääsee ihan täällä kotona uusiokäyttöön. Lattioiden vahaamista suunnittelin myös. Säärikarvojen en.

Matkakuumekin alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään kun arkiset ajatukset alkavat väistyä. Kreikkaan lennähdetään syyskuun alussa, ja sitä varten pitää kaiketi vielä koettaa löyttää kaikki hyvät kesävaatteet, pestä ja silitellä ne reissua varten. Pitää toivoa, että itsellenikin löytyy sopivia vaatteita...Tai jos vaan hankkii toogatyyliin parivuoteen lakanan ja kulkee sitten siinä?

Kysymys kuuluu: montako laukkua tarvitaan kun viisi henkilöä reissaa? Kolmellako selviäisi? Ja sitten se, että otetaanko tuplarattaat vai hankimmeko Carenan matkarattaiden seuraksi toisen samanmoiset vai riittäisikö sellaiset kevyemmät?  Keskimmäinen mietti tänään, että voiko lentokoneeseen ottaa pipareita evääksi. Lupasin että voi, kun ehdottamani rusinat eivät menneet läpi.   Mielestäni lasten kanssa lentäessä mukaan pitää varata pipareita, rusinoita, karkkia ja mielellään isovanhemmat, jotta matkasta tulee mahdollisimman vähän stressaava.  

Tässä vielä kreikkalaisia tunnelmia, tässä siunatussa tilassa kun ei pääse esim. ouzosta nauttimaan, niin musiikki saa ajaa asian. Aion muuten perillä kiskoa naamaani aikas monta mantelinougatpötköä...

                                                                 

Vau.fi: 15 asiaa joita äiti ei halua kuulla

Törmäsin vau.fi-sivustolla tähän juttuun ja halusin lisätä muutaman oman kommentin ah niin osuvaan listaan! 

1. "Olet vain kotona, etkö tee muuta?"

No jopas on kysymys! Enkö tee muuta? Mitähän muuta tässä vielä ehtisi? Äiti tekee töitä kellon ympäri – työvuoro on aamulla, päivällä, illalla ja joskus yölläkin. Olen kokki, autonkuljettaja, siivooja, läksyissä auttaja ja vaatevastaava, noin muutamia mainitakseni.

• Tähän ei tarvitse lisätä mitään...paitsi että joku "hullu" yhdistää tuohon palkkatyönkin.

2. "Näytät äidiltä."

Olipa kivasti sanottu. Varsinkin sellaiselta, joka on nuorempi ja huomattavasti hoikempi. Niinhän minäkin olin – silloin joskus. Mutta lapset jättävät jälkensä, enkä siitä ole paluuta enää entiseen. 

• Joo, olen tosiaan niin äidillinen. Tissit ja kaikkea, raskausarvetkin. Kyllä kai me äiditkin naisia ollaan ja mielellämme tulisimme sellaisina kohdelluksi: äitikin voi olla kiinnostunut muodista, kauneudesta ja yhteiskunnallisista asioista, ei pelkästään optimaalisesta pikkuvauvan ensimmäisen maistelusoseen koostumuksesta

3. "Näytät todella väsyneeltä."

Kyllä, olen todellakin rättipoikkiväsynyt. Mutta asiaa ei paranna se, että taivastelet sitä minulle.

• Juu kyllä väsyttää. Haluatko olla avuksi ja hoitaa vaikkapa pyykkivuoren tai lapsia pari tuntia?

4. "Sinulla näyttää olevan kädet täynnä."

Ajatteletko, että minulla on liikaa lapsia, ja että en voi selviytyä askareistani kuten minun pitäisi? Vai eikö lapseni ole mielestäsi tarpeeksi hyväkäytöksisiä? Kyllä, olen kiireinen. Mutta kyllä kaikki kuitenkin sujuu – tavalla tai toisella. Ja usein vielä varsin hyvin.

• Äläpä käy arvostelemaan! Jos lattialla onkin aamuinen juustoviipale ei se tarkoita sitä, että homma ei pysyisi hanskassa. Äidit voivat olla hyvin herkkiä arvostelulle, punnitse sanasi TARKKAAN.

5. "Tuo toppi on niiiin imarteleva sinulle."

Imarteleva ei ole hyvä sana, älä käytä sitä. Aivan kuin tarkoittaisit, että olen pyllerö ja vaate peittää sopivasti epätoivotut kohdat vartalossani. Jos vaatteeni näyttävät kivoilta ja minulle sopivilta, sano mieluummin että hyvältä näyttää. Tai ole vain hiljaa.

• No minua saa imarrella jos syytä löytyy, omat vikani kyllä tiedostan...Kehuja saa aivan liian harvoin vaikka itse uskoo olevansa suorastaan tyrmäävän upea! Just...

6. "Jos hän olisi minun lapseni, minä kyllä..."

Niin, lapseni makaa keskellä kaupan lattiaa, huutaa ja potkii, koska hän ei  saanut karkkia vaikka halusi. Ja kun sinä tulet siihen neuvomaan, haluaisin melkein itkeä itsekin.

• Kuinka monta kertaa on tehnyt mieli sanoa 2-vuotiaan Pikku-Pyryn äiteelle joka kymmenettä minuuttia yrittää houkutella aarrettaan pois puiston ainoasta kaivinkoneesta jonon kasvaessa, että "nappaa se riiviö nyt kainaloon, olet sitä isompi!"...? Vanhemman lapsen kanssa voi sitten neuvotella. Lisäksi on aina lahjonta ja kiristys. Ja omanihan ovat täysin mallikelpoisia kansalaisia....Jos taas joku näistä mallikelpoisista riehuu kaupassa, niin häntä kyllä kielletään, vaikka se tarkoittaisi itkupotkuraivareita - kuten tänään viimeksi. Jos minulle kiukutteleva minun lapseni häiritsee sinua, on se sinun ongelmasi. Minä kyllä koetan kasvattaa. Tuki korvasi ja mulkoile muualle.

7. "Minunkin lapsellani oli tuo nenänkaivamisvaihe."

On tarpeeksi noloa, kun lapsi on jatkuvasti sormi nenässä. Voisitko vain teeskennellä, ettet huomaa koko asiaa?

• Entäpä se kikkelikikkelikikkeli-lauluvaihe?

8. "Oletko raskaana taas?"

Kiva kysymys. Varsinkin jos olen vain vähän napostellut karkkia ja maha pullottaa siksi…

tai: "Milloin sinulla on laskettu aika?" Vastaus: Synnytin viisi viikkoa sitten.

• Taas? Miten niin taas? Onko meillä mielestäsi liikaa lapsia??

9. "Minä en kyllä koskaan antaisi lapseni syödä tuota."

Kyllä, annan lapsen syödä elintarvikkeita, jotka eivät ole luomua. Eikä ole laitonta käydä McDonaldsissa silloin tällöin. Et tiedä, miten syömme muulloin. Ja jos suklaalevite leivän päällä on ainoa konsti, jolla saamme lapsen maistamaan leipää, niin se on ihan meidän oma asiamme.

• Kaikkitietävät ruokafasistit: vaikka lapsemme syövätkin joskus herkkuja, heidän normaali ruokavalionsa on hyvin terveellinen. Elämä ilman satunnaisia herkkuja on aika ilotonta ja pieni saunalimppari tuskin kenenkään hampaita hetkessä tuhoaa? Kokonaisuus ratkaissee, ei kiveen hakatut luomuilu- ja vaipattomuusperiaatteet? Miksi kaikkeen pitää olla jokin -ismi, jota fanaattisesti seurataan?

10. "Onko se sattumaa, että lapsesi on aina sairas juuri maanantaisin?"

Väitätkö todella, että keksin lapsilleni sairauksia, jotta voisin löhöillä kotona maanantaisin? Minä en pysty päättämään, minä viikonpäivänä lapseni sairastuu.

• Ei huolta tästä, työt tehdään sitten illalla tms.toimisto kun on kotona.

11. "Etkö imetä?"

Eli toisin sanoen olen mielestäsi huono äiti, jos en imetä. Mistä tiedät, jos imetän vain kotona? Tai ehkä vauvalla on huono imuote, eikä imettäminen onnistu. Teen mikä tuntuu minusta parhaalta, ja sinun tulee kunnioittaa sitä.

• Imettäminen on lapselle ja äidille hyväksi. Ensimmäistä onnistuin imettämään vain 6 kk, nuorinta 1v 2kk. En kokenut yhteisön painetta tai syyllisyyttä lyhyestä ekan imetyksestä, maito vain loppui ja ihan normilapsihan tuosta on tullut. Imettämisestä ei pitäisi kuitenkaan luopua ennen kuin edes kokeilee: tisseihin sattuu, voi tulla haavaumia ja kaikenlaisia vaivoja, mutta parissa viikossa kannut yleensä tottuvat siihen tehtävään jota varten ne meille on suotu. 

12. "On vain oltava johdonmukainen."

Jos se vain olisikin noin helppoa! Tiedän tarkalleen, mitä minun pitäisi tehdä, kun lapsi heittäytyy hankalaksi, mutta teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa. Ei ole aina helppoa käsitellä itsepäistä kolmevuotiasta, kun vauva itkee tai haluaa rintaa samaan aikaan. 

• Ei.Lisättävää.

13. "Voi voi, sinähän hemmottelet lapsen pilalle, kun nukutat hänet sylissä!"

Ja millähän oikeudella sinä sitä arvostelet? Ajatteletko, etten tiedä mitä teen oltuani hereillä ja kuunneltuani huutoa kaikkina vuorokauden aikoina? Tämä toimii nyt, joten sillä hyvä! Tarvitsen lepoa. Kunhan tilanne helpottaa, voimme kokeilla muita tapoja.

• Sylissä, vieressä, miten vain. Älä tule arvostelemaan jos haluan antaa lapselleni mahdollisimman hyvän lähdön elämään tarjoamalla niin paljon syliä kuin vain voin. Kolmen äitinä ja neljättä odottavana voin todeta, että jos et ole ollut kengissäni niin älä käy neuvomaan missä määrin hellin lastani. Hellyyden ja varhaisen vuorovaikutuksen puute on paljon tuhoisampaa kuin liiallinen helliminen!

14. "Miksi puet lapsesi samanlaisiin vaatteisiin?"

Väitätkö, että en anna lapseni olla erilaisia ja omia persooniaan? Vai luuletko, että olen vain niin laiska, että valitse helpon ratkaisun ja nappaan vaateliikkeissä jokaista vaatetta kaksi kappaletta?

• No en pue. Tosin nythän on näitä aikuispotkareitakin kaupoissa, niin pitäisikö hankkia koko tiimille samanlaiset potkarit?

15. "Onko se poika vai tyttö?"

Jos käsivarsillani on kaunis, hymyilevä vauva puettuna vaaleanpunaiseen neulepaitaan, niin kyllä, se on todellakin tyttö. Ehkäpä hiuspannastakin olisi voinut saada vinkkiä.

• Havainnointikykysi ei liene terässään? Meillä luotetaan pinkkiin muutenkin kuin pyykinpesussa ja vaalean siniseen silloin kun baby on poika. Pinkki=tyttö, sininen= poika, keltainen ja vihreä toimii kummallakin!

Päivän treeni ja murinat

Jostain syystä sekä emäntä että maha ovat murisseet tänään todella paljon. Maha vielä enemmän kuin emäntä. Emännän nurinat ja murinat ovat johtuneet varmastikin väsymyksestä ja siitä tosiasiasta, ettei kolmen pikkulapsen kanssa juuri päikkäreitä nukuta ellei halua kodistaan sillä välin kolmannen maailmansodan näyttämöä...Mutta juuri niin siinä kävi, eli torkahdin hetkeksi että jaksan salille ja nasut organisoivat sillä välin kaaoksen leikkihuoneeseen ja laajennettuun ympäristöön. Kätevästi karkasin salille ja jätin isännän valvomaan järjestyksen palautumista!

Salilla päivä oli tämän näköinen:

• Reiden ojennus, laitteessa levypainot, 17,5 molemmin puolin, 3x12
• Koukistus, levypainot laitteessa yht. 30 kg, 3x20, vähän kevyemmät painot kuin viimeksi mutta pidempi sarja
• Pohjelihaslaite, 45 kg painoa, 3x20
• Ylätaljahärpäke, 25 kg/puoli, 3x12
• Kulmasoutu käsipainolla, puolet vuorotellen, 12,5 kg, 3x12
• Hausikääntö tangolla, 22,5kg, 3x12
• Hauiskääntö myötäotteella, 7kg, 3x12

Crosstraineria perinteisesti alkuun ja loppuverkaksi pyykkivuoren käsittely kotioloissa. Kai sekin hyötyliikunnaksi lasketaan, onhan se hyödyllistä ja koneesta pyykkejä poimiessa tulee hieman liikuttua..?

Huomenna on sitten kävelylenkkipäivä kun esikoinen menee futistreeneihin Hra R:n kanssa. Otan nuorimmaiset harjoitusvastuksiksi ja reipas tunti pitäisi köpötellä. Paino on edelleen pysynyt samassa, maha kasvaa ja beibe liikkuu topakasti - uskoakseni olen viimein löytänyt järkevän tavan olla raskaana. Better late than never!

Salitouhuja ja illan elokuva

Ensinnäkin, salille lähtiessä vilkaisin peiliin ja mieleeni tuli, että koskahan saan porttikiellon? Maha on aika kookas ja jotenkin hyvin esillä, epäilevät vielä että synnytän sinne...No tuskin kuitenkaan. Toisena sitten mieleeni tuli että älä hyvä nainen syö kovasti paprikaa ennen salille lähtöä jos beibe painaa sisuskaluja niin, ettei ruoka pääse kunnolla laskeutumaan. Paprika kun alkaa närästää ja siitä vaivasta en tässä raskaudessa juuri ole kärsinyt. Mutta salitreeni meni ihan kunnialla läpi ja näytti kutakuinkin tältä:

• Vinopenkki, irtopainot 15 kg/puoli, 3x10. Lisäsin siis 2,5 kg/puoli ja saikin punnertaa ihan tosissaan!
• Rintaprässi, levypainot, 15kg/puoli 3x12
• Pystypunnerrus, 10 kg/puoli, 3x10, viimeisellä tosin 12 toistoa kun sen verran jaksoi
• Ojentajat taljassa, 40 kg yhteensä painoa, 3x12kg
• Vipunostotuplasarja, eka 12 sivuvipua ja sitten 10 etuvipua, 3 sarjaa. 8 kg/käsi sivuvipunostossa ja 6 kg etuvastaavassa.

Alkuun edelleenkin vartti crosstrainerilla ja kohtuullisen reippaasti. Loppuverkaksi ryntäilin ees taas kodin ja kaupan sekä postin välillä ja iltapalaksi viiliä...Rahka ei nyt uppoa kun se paprikakin tuossa hieman vielä kiusaa. Ällöä, tiedetään.

Illan elokuvaksi rakas Hra R. näyttää valinneen Cloud Atlasin, ihan kiinnostava tapaus! Sekä mies että elokuva. Nyt vain pitäisi saada tuo pienimmäinen vielä makuuasentoon....

Pari kuvaa viikonlopusta ja lifestyle-pohdintaa

Viikonloppu sujui kaikkiaan mukavasti ihanassa ja yksityiskohtia pursuavassa talossa, lapsilauman riehuessa enemmän ja vähemmän. Liikuntaa harrastin HYVIN laiskasti: lauantaina kävin 1,5 tunnin kävelyllä (vähän kiristeli masua, mutta lonkat kiittivät edellisen päivän automatkan jäljiltä liikkunnasta) pienimmäisen kanssa ja aikaisemmin päivällä heiluimme siellä Angry Birds-puistossa. Kävelylenkit ovat tosi mukava tapa ottaa uusi alue haltuun, on se sitten uusi kaupunki tai lomakohde. Lauantain kävelyllä silmiini pisti kaksi asiaa:

• Vuokatissa tulee vastaan pääasiassa supersporttisia ihmisiä eri tavalla urheiluvarustettuina.
• Myös pienet lapset hiihtävät rullasuksilla,  ja epäilenkin että metsässä kiemurtelevat päällystetyt tieosuudet ovat nimenomaan rullasuksia varten tehtyjä reittejä. Korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä!

Lisäksi heräsi kaksi kysymystä:

• Jos asuisi Vuokatissa, tuntisiko olevansa lomalla koko ajan? Matkailuahan siellä on mukavasti ympäri vuoden ja siten kenties lomafiilistä? En tiedä.
• Jos asuisi Vuokatissa, tarttuisiko supersporttisuus itseenkin? Melkein jo näin itseni rullasukseilemassa...

 

Vauveli tuntuu voivan masussa hyvin. En oikein hahmota miten päin hän siellä on, mutta mielestäni pyörii kuitenkin edelleen aika laajalla kaarella, potkuja tuntuu joka puolella. Seuraava neuvola on ensi viikolla ja sitä seuraavalla viikolla lähdemmekin sitten reissuun, kohta alkaa kesäloma! Life is good! Illala salille, jes!

Vuokatin Angry Birds - puistoon!

Eilen ajelimme Vuokattiin ja tänään on luvassa vihaisia lintuja! Kävimme Änkkäri-puistossa edellisen kerran kesäkuussa, mutta nyt tuli sopiva viikoloppu uusintakierrokselle ja tällä kertaa ehdimme jopa olla yötä täällä Vuokatissa. Majoitus on ihanassa Villa Ruscolassa, jota voi GoVuokatin kautta vuokrailla ympäri vuoden.

Lapset ovat käyneet aamu-uinnilla Hra R:n kanssa sillä välin kun vetelin unta kaaliin. Yö oli taas aika levoton, eikä asiaa auttanut pienimmäisen tukkoinen nenä, pikkuressukka ei saanut hänkään nukutuksi. Kovin kunnianhimoisia liikuntasuorituksia en tälle päivälle suunnittele, luulenpa etä saan tuolla Änkkäripuistossa juosta ihan riittävästi lauma perässä pötsi hytkyen...Koetan napata edes pari säällistä kuvaa näytettäväksi päivän touhuista!

Raskausviikko 31 hurahtaa käyntiin!

Taas on yksi viikko täynnä ja uusi alkamassa! Aika menee niin nopeasti...Siitä tulikin mieleeni, että sain varmistettua Finnairilta loppuraskaudessa lentämisen ohjeiston, joka tuolta linkin takaa löytyy hyvin selväsanaisena. Itseäni jäi kuitenkin askarruttamaan, että riittääkö viikon 28 jälkeen kirjoitettu yksi ainoa todistus koko loppuraskaudeksi ja kyllähän se riittää. Olettaen ettei raskaudentilassa tapahdu muutosta. 

Aika harva varmaan lähtee ei-pakolliselle lentomatkalle tai ulkomaan lomalle jos supistuksia kovasti tuntuu ja avautumista todistetusti tapahtuu. Tai en minä tiedä, itse en lähtisi. Haluan synnyttää "kotisairaalassa" jossa uskoisin kuitenkin saavani riittävästi troppeja kipua vastaan, jos vain älyän pyytää ajoissa...Taas se synnytys! Pitää valmentaa armas Hra R huolehtimaan siitä,  jos alan kekkuloimaan liian ilokaasupäissäni, että kaikki pistosmuotoiset puudutteet tökätään myös ajoissa ja oikeaan paikkaan. Mieluiten tuplana.

Keskikehonrakennusta viikon 31 alussa

Sain tänään käytyä myös salilla, hieman tärisytti lopuksi mutta eikös treenin pidäkin vähän tuntua? Kipua tai harjoitussuppareita ei ollut, toisin kuin kävellessä. Jatkan siis valitsemallani tiellä ja muistan levätä aamupäivisin huonojen (lue: kaikkien) öiden jälkeen. Salilla oli tällaista tällä kertaa:

• Reiden ojennus, levypainot laitteessa, 17,5kg/kinkku, 3x12. Tässä huomasin, että kun asentoa tukee laittamalla esim käsivarret ristiselän taakse - penkki on hieman takaviisto - niin keilapallo pötsissä on paremmassa asennossa eikä paina niin sisuskaluja.
• Reiden koukistus, levypainot yht. 35kg, 3x15 ja piti viäntää tosissaan viimeiset. Siis ihan vääntämällä...
• Pohjeliike laitteella, levypainoja yht. 45 kg, 3x15
• Ylätalja, kind of, kummassakin käpälässä 22,5kg, 3x15
• Hauiskääntö penkissä rönöttäen, 10 kg käsipaino per käpälä, 3x12
• Hauis myötäotteella, 8kg per käpälä, 3x12

Ja alkuun corsstraineria ja juoruilua sekä päätös osallistua Extreme Runille kesällä 2014 kera salikaverin. Ollaan sen verran leikkimielisiä että halutaan mönkimään ja kiipeilemään niille esteille! Ei pitäisi olla mahdotonta: jos beibe päättää syntyä lokakuussa, saan hiihtokauden käyntiin lumien tullessa joulukuussa ja siitä peruskuntoa kohottelemaan, on sitten helpompi aloittaa juoksu. Salia pitää harrastaa rinnalla koska se on kivaa ja koska siitä varmaankin on hyötyä kiipeillessä erilaisilla esteillä.

Iltapalaksi meni tämä herkku: rasvatonta rahkaa, puolikas banaani (kompostin osa) ja sokeroimatonta marjakeittoa.

Huomenna koko lauma suuntaakin Vuokattiin, siitä lisää myöhemmin!

Crazy woman ja kadonnut vauvanukke

Synnytys lähenee, raskautta on jäljellä ehkä 10 viikkoa, ja siksipä päähän tulee välillä hyvinkin omituisia ideoita. Kuten esimerkiksi mitata 50cm kokoisilla vauvanvaatteilla pienen tyttäreni vauvanuken koko suhteessa ihan oikeaan vastasyntyneeseen. Muistella, että minkäs verran sitä pitikään maailmaan puskea itse toimituksessa. No, nukke nyt kuitenkin loisti poissaolollaan - luultavasti hyvä niin - mutta tässä nämä testikappaleiksi suunnittelemani ihanuudet, kaikki omia jo kertaalleen käytettyjä:

Nyt kun raskautta on jäljellä enää ihan lyhyt pätkä, mielentila on aika kaksijakoinen. Toisaalta on ihana kun pääsee hoitamaan pientä vauvaa ja liikkumaan vapaammin. Toisaalta on haikea olo siksi, että tämä lienee minun osaltani sitten paketissa. Kyllä neljä lasta on ihan tarpeeksi yhdelle äidille, mutta pääasiassa olen tykännyt raskausajoista ja stressaavien ekojen kuukausien jälkeen masuasukkaan kasvun seuraaminen on ihanaa.  Jopa niitä potkuja kylkiluihin jää kaipaamaan.

Liikuntapuolella tänään ei ole tapahtunut kummoisia, tunnin lykkäsin kahta nuorimmaista rattaissa pitkin pyöräteitä, leikkipuistossa ehdittiin piipahtaa juuri ennen kaatosadetta. Yllättävän hikinen reissu kuitenkin, mahaa kiristeli paluumatkalla mutta rauhoittui se kun kotiin päästiin. Täytyy sanoa, että keskimmäisellämme on niin huiput tarinat rattaissa, että niiden kera menisi paljon pidempikin lenkki!

Saliraportti ja proteiinipohdintaa

Sain kuin sainkin käytyä tekemässä yläpään treenin, mutta huomaa kyllä, ettei palautuminen ole ihan normaalia. Mahdottoman tärinän sai aikaan vaikka hieman säädin painojakin:

• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5/puoli, 3x12
• Penkkipunnerruslaite, 12,5/puoli, levypainot, 3x15
• Pystypunnerrus, 7,5kg/puoli, 3x15
• Ojentajat taljalla, 35kg, 3x15
• Vipuyhdistelmä eteen ja sivulle, 8kg sivulle ja 6 kg eteen, 3x12

Ja crosstraineria alkuun vartin verran. Kevensin siis parissa kohtaa painoja, mutta vastaavasti pidensin sarjaa, enkä tiedä oliko siinä nyt sitten mitään järkeä. Uskoakseni kumminkin lihaksiin sattuu huomenna. Ja ylihuomenna. 

Kotiin päästyäni söin n.200 grammaa rasvatonta rahkaa marjakeiton kanssa proteiinia saadakseni sekä banaanin, joka jäi pienimmäisellä mussukalla syömättä (tavallisesti vältän kompostina olemista, mutta tämä bansku oli ihan koskematon...). 

Proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota päivittäin ja apuna käytän Finelin ruokakoria. Vaikken ihan hulluna proteiinia pyrikään syömään, mieluummin järkevästi ja tasapuolisesti kaikkea, niin saliharjoittelussa (jossa yleensä tavoitteena on jonkinlainen lihaskasvu) kannattaa asiaan hieman kiinnittää huomiota. On olemassa myös erilaisia suosituksia proteiinin määrästä per painokilo, esim täällä kerrotaan että peruskuntoilijalle 1,5-1,7g/painokilo on ihan tarpeeksi. Mutta tuohonkin määrään saa jo vähän vahtia suuhunpantavia (etenkin, jos kiinnittää huomiota päivän kalorimäärään kokonaisuutena), kannattaa joskus testata!

Nyt olo on sitten suhteellisen virkeä ja uneton yö lienee taas edessä...HUOH. Pitänee edes investoida kirjahyllyyn täydennystä yölukemiseksi, koska kaikki suosikit olen kummasti ehtinyt tässä hiljattain kahlaamaan. 

Huomenna on taas kävelypäivä ja nuorimmat nasut pääsevät rattaissa mukaan, toivottavasti ei sada!

Eskarilaisen sadevaatteet ja eka päivä

Ensimmäinen eskaripäivä on onnellisesti takana ja kaikki oli mennyt hienosti. Poika istui kirjomassa peflettiä kun menin häntä hakemaan ja huomenna on luvassa retkeilyä ulkosalla. Äidille on aika haastava paikka muistaa kaikki ne tavarat joita lapsi tarvitsee eskaripäivän aikana, tarhassa kun emme ole ehtineet tällaiseen totutella. Tossut ainakin unohtuivat kotiin näin ekana päivänä ja sadepäivien varalle uusi sadepuku piti pistää tilaukseen. Lekmerillä oli hyvä!

Tonnikalapasta oli maistunut nuorelle herralle hyvin ja leikkikavereita oli löytynyt. Sitten vaan huomenna uudella innolla!

Päivä on ollut taas kiireinen, mutta tuossa keskellä päivää pidin pienen siestan ja sen avulla koetan jaksaa salille illalla, jahka armas Hra R. saapuu kaitsemaan laumaansa. Vaikka rötväilyä on ollutkin vähän liikaa viimepäivinä, niin ilokseni paino ei ole hilautunut ylöspäin. Jotenkin tulkitsen sitä niin, että vauvan kasvaessa ja äidin painon pysyessä samana, täytyy äidin läskikudoksen vähenemisen kompensoida kasvavan vauvan painoa puntarilla. Tai jos ei laardia lähdekään niin nesteturvotukset pysyy aisoissa ja sekin on ihan hyvä.

Pikkurutistus töitä vielä ennen iltavapaata, sitten salille!

Lääkärin määräys ja kevyttä liikuntaa

Unettomuus on nyt jatkunut sen verran pitkään, että väistämättä se alkaa vaikuttaa kropan palautumiseen. Niinpä nyt on sitten elettävä sen opin mukaan jota viisaammat viljelevät: liikutaan kroppaa kuunnellen ja rasitusta sen mukaan säätäen. Näin ollen salitreeni jäi tänäänKIN väliin ja vaihtui tunnin kävelyksi eskarilaisen ja pienimmän nasun kanssa sekä pikaiseen punttien heilutteluun kotioloissa. Käsipainot pitänee päivittää uusiin, jos näitä päiviä on paljonkin, sillä 6 kg nyt ei vaan ole missään nimessä tarpeeksi. Joskin tuo ajatus on vähän ristiriidassa sen levon kanssa...

No, huomenna on uusi päivä ja katsotaan taas vointi sitten. Jos on yhtään parempi kuin tänään, menen salille ja teen vaikka hieman kevennetyn version treenistä. Beibe tuntuu voivan hyvin ja liikkuu edelleen laajoilla kaarilla, pitkin päivää. Joten vaikka itse olenkin ollut melko tööt, on hyvä tietää ettei beibe ole siitä kärsinyt luullakseni lainkaan. Sain tänään myös ajan synnärille keskustellakseni synnytyssuunnitelmasta kätilön kanssa, mutta aika on juuri silloin kun olemme etelän lämmössä. Jospa sen saisi siirretyksi. Lyhyesti, tälle äipälle kolme ilokaasusynnytystä on ihan tarpeeksi, nyt kaikki mömmöt kehiin!

Mutta asiasta toiseen! Huomenna on todella jännittävä päivä: tämän perheen ensimmäinen mukula lähtee eskariin! Lapsi itse ei tunnu jännittävän ja lähinnä suunnitelmissa oli hurmata kaikki tyttölapset olemalla kiva ja söpö. Äitinä en epäile etteikö mussukan suunnitelma toteutuisi. Minua kyllä hirvittää ajatus, että poika on jo kasvanut noin "isoksi", että ihan joka päivä pitää lähteä kotoa eskaroimaan...Tässä kun nämä ovat enemmän ja vähemmän olleet kotihoidossa, kerhoilua lukuunottamatta. Mutta ehkä se myös rauhoittaa aamupäiviä ja lepoahan se lääkäri määräsi, kun ei unettomuuteen muutakaan apua tässä tilanteessa ole.

Nyt on siis eskarireppu pakattuna ja vaatteetkin melkein silitettyinä. Sitten vain urheasti kohti uutta, toivottavasti hyväunista, yötä!