Sokeriton, tipaton ja mitä kaikkee - hyvinvoinnin puolesta!

Urheiluhullun veljeni yhtä urheiluhullu puoliso kehitti haasteen meille, joille tipaton ei tuota ongelmaa: pidämme sokerittoman tammikuun! 

Pannassa 1.1.2014 alkaen ovat siis luonnollisesti karkit joihin suklaakin luetaan, sokerimurot (niitä en syö muutenkaan) sokerijogurtit ja muut vanukkaat, sokeroidut limsat (lighteja ei kannata niitäkään kaksin käsin kiskoa) ja yleensä kaikki jalostettua valkoista sokeria sisältävä höttämuona. Viimeaikaiseen ruokavaliooni ei siis suurta muutosta tule, jätän vain herkkupäivät väliin. Katsotaan, näkyykö olossa muutosta. Hyvinvointihan on yksi tavoitteistani, fyysinen ja henkinen. Nyt kun henkinen puoli on reilassa satunnaisia ylihuolehtimiskohtauksia lukuunottamatta, niin panostetaan fyysiseen puoleen! 

Kuka tahtoo, voi ilmoittautua mukaan vaikkapa kommenttikentässä!

Hiljaa, hiljaa hiivitään...

Tai tömistellään, mutta hiljaa kumminkin. Tai hitaasti. Tiet ovat osittain sulia mutta siellä täällä arvaamattomissa mutkissa jäätä vielä täälläkin löytyy. Siinä lentää hanurilleen helposti, kun -3 näöllä pimeässä seikkailee. Piilarit hankintaan? Ja siis: siellä täällä jäätä vielä löytyy. Hiihtokauden pitäisi jo olla luistavimmillaan ja täällä odotellaan, lunta. Lumetetutkin pätkät ovat jo sulaneet. Säätiedotuksissa näkyy vain vesisadetta. Kyllä se niin kyrsii, vaan minkäs teet? No hölkkäät sitten.

Eli tänään oli hölkkäpäivä, kuusi kilometriä taittui rauhalliseen reilun 7 minuutin km-aikaan ja enempään ei tänään olisi pystynyt. Kaksi reipasta jalkatreeniä takana ja lentsun vuoksikin palautuminen on vielä vähän hitaampaa. Viiden kilometrin kohdalla tuntui, että pohkeet poksahtavat. Huomenna on ilmiselvästi lepopäivä. Mutta, olen tyytyväinen että sain lenkin tehtyä ja olen tyytyväinen, että tehdyt treenit TUNTUVAT lihaksissa. Uskon tehneeni jotain oikein. Barbadoslainen pikajuoksijan pakarapatteristo on vain ajan kysymys...

Karstan karkoitus ja velmu vauveli

Ihanalla vauvelillamme kertyi päähän yllättäen oikein kunnon karstakerrostuma. Näyttää häijyltä ja saattaa kuulema haiskahtaakin...Neuvolan täti kehotti Ceridal-öljyllä pehmittämään ja harjailemaan - ei mitään apua. Sama tavisvauvaöljyllä.

Jouluaaton aattona jouduin käyttämään pienen lääkärissä yskän vuoksi ja erittäin lupsakka, juuri isäksi tullut nuori lääkäri ehti jaaritella kaikesta maan ja taivaan välillä (meillä on loistokunta - lääkärille pääsee heti ja lääkärillä on aikaa!). Kaksi asiaa jäi mieleen:

• Karstan poistoon Aqualan L
• NenäFridalla imetään posket lommolla limaa aina kun on tarpeen (päin vastoin kuin äitiysneuvolan täti ohjeisti...Uskon lääkäriä!)

Ja kappas Aqualanilla karsta tosiaan irtosi, nyt kun vielä saisi lapsirukan hiukset rasvattomaksi! 

Muuten rakkaan vauvelimme kuulumisia: syö runsaasti yötä päivää, hymyilee ja kikattaakin välillä - mikä ihana ääni! Jokeltelee tai ainakin kovasti yrittää. Erilaisia äänteitä, joista loppuosa usein kiekaistaan "sisäänpäin". Masullaan kannattelee päätään hienosti ja seuraa leluja katseellaan.Vaatteista käytämme nyt jo koon 62 bodyjä ja housuja! Mihin se pikkuvauva-aika juoksee, miksi sillä on niin kiire? 

Tässä joku päivä ajattelin kirjoitella lasten kanssa liikkumisesta, omien kokemusten pohjalta. Sehän ei enää olekaan niin helppoa mennä ja tulla tiettyjen aikataulujen mukaan, mutta paikoilleen ei tarvitse jäädä. Aiheesta vaikkapa ensi vuonna sitten!

Tipattomia mietteitä ja päivän treenit

Otsikosta saa kyllä sen kuva, että yleensä mietteeni ovat saaneet inspiraationsa tipoitellen...No, näin ei kuitenkaan ole, asia nousi mieleeni Iltalehden kautta. Lehdessä  oli muutaman kohdan lista tipattoman tammikuun hyödyistä (laihtuminen, uniongelmien väheneminen, maksalle aikaa toipua, aikaa perheelle jne...) Tipattomuus, kestää se sitten vain kuukauden tai pidempään, on kiistatta terveellistä ja hyvä hetki pysähtyä miettimään omaa alkoholin kulutustaan.

Lapsuuden kodissani alkoholia ei käytetty käytännössä lainkaan. Eivät vanhempani minkään vakaumuksellisen syyn vuoksi jättäneet juomatta, ihan vain siksi että lapsiperheeseen tissuttelu ei sovi. Samaa linjaa olen päätynyt noudattamaan tässä hiljalleen, raskauksien ja imetysten jälkeen tuntuisi ihan turhalta uudestaan opetella juomaan viiniä tai muutakaan. Alkoholi kun ei enää maistu hyvältä ja kyllä hyvässäkin viinissä se alkoholi vain maistuu.

Uskon juoneeni yhden naisen määrän punkkua koko loppuiäkseni ja ihan tosissaan: hyvä ruoka ON hyvää myös ilman viiniä. Hyvää ruokaa ja kallista viiniä valitettavan usein käytetään tekosyynä perskännäilyyn. Onko se suomalainen versio eurooppalaisista juomatavoista vai kenties näiden kahden hybridi: ensin juodaan kuten ah niin sivistyneessä euroopassa ja sitten suomalaiskansallinen kaatokänni siihen päälle. Aamulla päätä särkee, sydän hakkaa, oksettaa. Ei kulje treeni. Aikuinen päivittää facebookiin, kuinka heräsi halaamasta vessanpönttöä. Aikuinen. Ugh. Olen puhunut. Ja moralisoinut. Pyydän anteeksi!

Tipattomaan kannustan, huikattomaan sen perään ja vielä morkkiksettomaan jos siltä tuntuu. Ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä!

Kevyempiin aiheisiin, eli treeniin!

Tänään oli selkää ja pakaraa sekä hauista vuorossa:

• Maastaveto 4x12, 50 kilolla
• Askelkyykky, 3x12/jalka, 40 kiloa
• Ylätalja, 40 kiloa, 3x10
• Alatalja, 45 kiloa, 3x10
• Hauiskääntö käsipainoilla, pudotussarja, 9kg, 7kg ja 5 kg. Alkuun 10 toistoa 5kilolla, sitten asiaan: 9kg=6 toistoa, 7kg= 10 toistoa, 5kg=12 toistoa. Ideana on vääntää ihan tappiin ja sitten keventää painoa ja taas totaaliuupumukseen saakka. Toimii jos on "pakko saada pumppi päälle!"

Tapaninpäivän treenit ja joulutunnelmaa

Tässäpä soma tonttuvauva aattona! Vauva ei tietenkään mitään lahjoista ymmärtänyt, mutta siitä huolimatta sai ison pinon paketteja, pääasiassa ihania vaatteita. Äiti kiittää!

Oi Kuusipuu!

Muita lapsia lahjottiin myös avokätisesti ja siinäpä se aatto sitten hurahtikin uusia tavaroita ihmetellessä. Tänään on ajatuksena hakea kolme kokoliasta laatikkoa kaupasta. Kukin isommista lapsista saa laittaa tärkeimmät lelunsa omaan laatikkoonsa ja muut lelut sitten kannetaankin autotalliin... Liekö muilla vastaavaa ongelmaa, mutta nämä nasut hukkaavat ja hajottavat leluja ihan hirveää vauhtia ja sekös mammaa keljuttaa. Koetetaan tavaravuoren rajoittamista, josko se auttaisi. Hirveä, hirveä äiti.
Esikoisella on tänään superspesiaali päivä: hän pääsee kummitätinsä (sattumoisin myös mamman treenikaveri!) kanssa leffaan, katsomaan Frozenin. Ihanaa, kun täti vie! Esikoinen varmasti muistaa reissun piiitkään.

Sittenpä seuraavaksi painellaan päättäväisesti kohti uutta vuotta ja sen juhlintaa. Meidän perheessä joulu tosin katsotaan loppuneeksi vasta loppiaisena, jolloin kuusi kannetaan pihalle. Loput koristeet lähtevät vasta Pahan Nuutin myötä.  Jouluaatosta Tapaniin juhlinnan voisi tiivistää seuraavalla tavalla: sopivasti - ei liikaa!- herkkuja, aviomies avannossa, ihania vieraita ja pyjamarötväilyä sekä muutama elokuva. Rentoa meininkiä. 
Aaton aattona kävin salilla ja eilen Tapanina taas.


Tapanin tehotreenit

Aamulla heräsin tunteeseen, että nyt pitää päästä hikoilemaan. Siispä vauvan syöttämisen jälkeen (edelleen täysin rintamaidolla ja pullosta ei mielellään hörppää...) herättelin Armaan Aviopuolison vauvaa hoitamaan ja lähdin lenkille. Hölkkäsin  reippaalla vauhdilla muutaman kilometrin peilijäisillä teillä. Osaksi tiet olivat jo varsin keväisesti kyllä ihan sulia. Mieleen nousikin huoli, josko hiihtokausi tänä vuonna jää kokonaan väliin...?! Vesihiihtokausi?

Iltasella, viimeisten lanttulaatikoiden jälkeen, läksin salille. Vuorossa oli rinta-hartia-ojentaja -päivä, mutta alkuun tein takakyykkyä 50 kilolla (1 koordinaatiosarja tangolla, 3x12 varsinaista). Paljon puhutaan luontaisesta hormonivasteesta, joka saadaan aikaan isoilla, mahdollisimman monta lihasryhmää/ suurta lihasmassaa aktivoivilla liikkeillä. Tämä hormonivaste vaikuttaisi treeniin ja lihasmassan kasvuun positiivisesti sitten muitakin lihasryhmiä treenatessa. Menee kuulema hifistelyksi ja en minäkän tuota ihan niin vakavasti ota. Lähinnä ajattelen niin, että aktivoimalla isoja lihasryhmiä saan siitä ainakin aineenvaihdunnallista hyötyä ja kiinteämmän persauksen. Bodari en ole eikä minusta sellaista tule, joten hifistelyyn ei tarvitse ryhtyä.

Muu treeni näytti tältä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 3x10, 12,5kg
• PecDec, 3x15, 20 kg
• Pystypunnerrus laitteella, 25kiloa, 3x12
• Vipu eteen ja kyynärpäät kyljissä sivukääntö (siis onhan tälle joku nimikin....), vipu 6kg, sivukääntö 8kg, 10+12 ja tauko, yhdistelmäsarjasta kyse
• Ojentajat taljassa, 35 kiloa, 3x12

Alkuun crossailua lämpimiksi. Ja siinäpä  se sitten olikin, huomenna on maastavetopäivä sikäli ettei lentsu tee paluuta...

Ihanaista joulunjatkoa ihanaiset!

Viikon miinukset ja plussat

Nyt on kiirus! Joulusiivous odottelee edelleen tekijäänsä, joten ihan lyhyesti vain viikon muutama plussa ja tietenkin miinukset:

+ Jouluaaton aatto! Jes! Koristellaan kuusi! Kuusi on HIENO! Siihen ei tule sähkövaloja.
+ Rare Exports illan ohjelmistossa
+ Pari lahjaa paketoitavana, mikäs sen mukavampaa
+ Ruokaa on luultavasti tarpeeksi ja todennäköisesti se on myös hyvää. Varma ei voi olla
+ Illalla vielä kunnon kyykkäystreeni! Sehän vilkastuttaa aineenvaihduntaa jopa kolmeksi päiväksi ja näin jouluna se ei ole huono asia....
+ Aikaa olla perheen kanssa, Armas Hra R. on kotosalla monta päivää, ja Tapaninpäiväistä mummolavisiittiä kummempaa ei kalentereista löydy = leffoja, sopivasti suklaata, ulkoleikkejä ja parit treenit
+ NO SE JOULU!!!!


Ja ne miinukset, niihinkin olen hyvin tyytyväinen tällä viikolla: painoa lähti 2 kiloa ja saman verran senttejä vyötäröltä. Kesään mennessä pitäisi siis olla oikeastikin ihan hyvässä kunnossa, etenkin suorityskyvyn puolesta ja mielellään vaatekoonkin.

Illalla kävimme esikoisen kanssa täpötäydessä kirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut. Tunnelma oli hieno! Nyt en muista tämän klassisen koulutuksen saaneen laulajattaren nimeä, mutta hän lauloi siis kaksi joululaulua. Esikoiseni nyökytteli tietäväisen näköisenä sanoen: "Laulaa oopperaa".

Kuinka moni muuten herää katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa heti aamusta? Minä ainakin! Lumiukko! Joulurauhan julistus Suomen Turust!

HYVÄÄ JOULUA KAIKKI IHANAT!!

Kuusi on kannettu sisään, jääkaappikin on täynnä

On jotenkin omituisen levollinen joulunalustunnelma. Minun on täytynyt unohtaa jotain todella tärkeää ja muistan sen aattona klo 13.00.

Luomukinkun nostin sulamaan jääkaappiin, kattoon saakka korkea kuusi kannettiin juuri sisään, kaapissa on suklaita, rusinoita, pähkinöitä ja kaikkea muuta hyvää. Pakastimessa on paljon joulupullia ja kakkua. Tonttuverhot sain ikkunaan eilen. Kylppärin pesin juuri. Siltikään ei tunnu kiireeltä. Aikani kuluksi asettelin kynttilöitä ja hyasintteja uuteen uskoon. Höpöttelin vauvan kanssa ja syötin. Kyykkäsin, kyllä, kyykkäsin kutakin lasta vuorollaan sylissä kannatellen. Pyykkäsin myös.

Totesin kaupassa, että meidän jouluruoka koostuu pitkälti kasviksista, kinkkua ja graavilohta ja mätiä lukuunottamatta: kukkakaaligratiinia, paahdettuja punajuuria, ruusukaalia, maustekurkkuja hunajalla ja smetanalla, laatikot, vihreää salaattia, hunajalla maustettuja uunissa paahdettuja sipuleita. Vihannesosastolta poimin mukaan myös ison laatikon klementiinejä, punaisia jouluomenoita, kiivejä, päärynöitä ja granaattiomenoita. Jottei menisi liian terveelliseksi, otin myös Pihlajanmarjaboxin, tai Kettukarkkeja, kuten toiseksi vanhin mussukka sanoo. Ja Fazerin parhaita pussillisen, Toscat on varattu mummulleni. Aaton jälkiruoaksi ajattelin hyydytettyä luumurahkakakkua piparipohjalla.

Aikaa tuntuu kerrankin olevan tarpeeksi. Joulua ei tarvitsekaan suorittaa. Kyllä se joulu tulee kun ehtii, ei yhtään nopeammin vaikka kuinka nuohoaisin jokaisen kaapin.

Olisinkohan oppinut pysähtymään? Tai sitten olen muuttunut patalaiskaksi...Päätän olla välittämättä, jos olenkin!

Käsipäivä ja vauvamietteitä

Lievästä nuhasta piittaamatta suuntasin salille tänään, vuorossa kun oli aika kevyt käsi/hartia/rinta -päivä. Treeni sujui mukavasti, vähän keventelin parissa kohtaa painoja, mutta lisäsin toistoja, flunssan vuoksi. Mukamas... Treeni näytti tältä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 3x10, 12,5kg paino/puoli
• PecDec (tai se Lady Butterfly -härpätin), 20 kiloa, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoilla, 3x10, 7 kiloa/käpälä
• Vipunosto eteen ja kääntö sivulle kyynärpäät kyljissä, ekoja 10 toistoa, jälkimmäisiä 15, sitten tauko. Ekoilla 6 kilon paino/puoli, jälkimmäisissä 8 kiloa/puoli. 3 yhdistelmä sarjaa
• Ojentajat taljassa, 35 kiloa, 3x15

Ka siinäpä se. Alkuun crossailua reilut kymmenen minuuttia. Niin ja loppuun tein vielä perusrutistuksia ja kylkirutistuksia, kutakin 3x20. Jospa sitä huomenna olisi nuhaton ja pääsisi kyykkäämään sydämensä kyllyydestä!

Olet vielä pieni!

Naapurin poika tuli aamulla napakasti koputtaen hakemaan toiseksi vanhinta mussukkaamme pihalle. En tohtinut vasta kolmen vuoden ikäistä päästää ulos, ilman aikuisen valvontaa. "Olet vielä liian pieni!", sanoin. Itse en ehtinyt valvojaksi, vauva veteli ihania aamupäivä uniaan ja en häntäkään viitsinyt herättää siinä välillä, kohta lähdettäisiin eskarilaista hakemaan kuitenkin. Piti silittää.  

Kaikki kiva teilataan aina samoin sanoin, lapsi on aina liian pieni. Niin kuin se olisi huono asia.

Sitten vauva heräsi tuhisemaan ja vaatimaan maitoa. Syötin pienen makuullaan silitellen ja nostin röytäisemään mahani päälle.  Pieni, ihana, tummasilmäinen lapsi, huolettomuuden ja uteliaisuuden ruumiillistuma.  Luottavainen, kaunis ja rakas.  Hirveä ajatus juolahti mieleen: koska tämä loppuu? Jonakin päivänä kaverit ovat tärkeämmät, tulee joku miehenkuvatus ja vie vauvelini. Siinä aikeessa joutuu ensin kyllä tekemisiin armaan Hra R:n kanssa... Lapsi kasvaa aikuiseksi, naiseksi ja mieheksi. Saa oman perheen. Saavat, kaikki neljä. Miten äidin käy? Tai isän?

Pitäisikin sanoa "vielä olet pieni" ja elää sen mukaan. Hetkessä, parhaansa mukaan. Venyä, ehtiä, olla lasten kanssa. Kohta he eivät enää olekaan pieniä.

"What is your excuse?"

Viisas ei provosoidu kun provosoidaan. Mutta minähän en tunnetusti ole järki-ihmisiä.

Kaikki me vähänkään treenaavat äiti-ihmiset varmaan muistamme Timmin Äidin Kaliforniasta. Jonkin sortin kuntosaliyrittäjä, luin jostakin että varsin varakkaista lähtökohdista. Kolmen pienen lapsen äiti. Rasvaprosentti ilmeisen matala, koskapa vastalihakset erottuvat kuvissa. Treenatulla ja hoikallakaan naisella lihakset eivät välttämättä erotu ilman diettiä, jolla rasvaprosentti tiputetaan hyvin alas. Osalla voi näkyäkin, en tiedä. On hienoa, että Timmi Äiti on niinkin timmi, onhan hän firmansa käyntikortti ja kävelevä mainostaulu. Maria Kang Googleen ja johan löytyy paljon kuohuntaa herättänyt kuva tästä äidistä, josta meidän kaikkien tulee ottaa itsellemme esikuva. Vai tuleeko?

Nythän on niin, että neljän lapsen jälkeen ihmisen vatsanahka väistämättä venyy eikä se korjaannu kuin leikkaamalla ylijäämä pois. Tissit ovat tarjonneet melkoisen monta ravitsevaa ja terveellistä ateriaa jälkikasvulle, puhumattakaan turvallisuuden ja läheisyyden tunteesta jota imettäminen lapselle tarjoaa. Kyllä rinnoistakin näkee, että niitä on käytetty tarkoitukseensa. Sen sijaan Timmillä äidillä ei näytä olevan yhtään tursuavaa kohtaa tai löysää ihoa missään! Täytyy sanoa, että onhan se kadehdittavaa... Ellei sitten ole lääkärin aikaansaamaa. Tietääkseni ei, kai niin tärkeä asia mainittaisiin? Olenko epäonnistunut nainen ja äiti,  kun on venynyttä ihoakin. Ruma kai nyt ainakin, tai laiska. Keksin niin paljon tekosyitä.

Taryn Brumfitt sai  tarpeeseen tästä mikä sinun tekosyysi on -asenteesta, ja postasi itsestään nakukuvia nettiin nähtäväksi. Taustalla oli ajatus siitä, että Timmin Äidin kuvat yhdistettynä syyttävään asenteeseen loukkaavat tavallisia äitejä. Tarynin kuvissa vartalo näyttää paljon enemmän normaalilta synnyttäneen naisen vartalolta, iho hieman roikkuu ja kaikki ei ole siinä kohtaa, missä ennen raskauksia.

Taryn postasi kuvia myös ajalta, jolloin oli kilpaileva fitness-urheilija. Tuskinpa hänen äidin vartalonsa on siis syytä laiskottelusta, ylensyönnistä tai tekosyiden keksimisestä. Yksinkertaisesti, ilman tekosyitä: kaikki emme enää voi olla sellaisia, mitä jotkut täydellisellä tarkoittavat raskauksiemme jälkeen. Pientä "kauneusvirhettä" voi esiintyä ja se on OK!

Joillakin raskaus muuttaa vartaloa enemmän kuin toisilla. On hyvä, että lapsi kasvaa kunnolla ollessaan kohdussa ja saa olla siellä riittävän pitkään, vaikka se raskausarpia tarkoittaisikin. On hyvä, että maitoa nousee ja sen myötä lisää raskausarpia, rintoihin. On sitten jokaisen oma valinta, haluaako havitella täydellistä Timmin Äidin vartaloa ja turvautua kirurgin apuun asiassa, vai riittäisikö hyväkuntoinen ja terve keho.  Jos nyt sixpackia ei enää esiin saa, niin voihan sitä treenata ihan hillittömät habat. Ja pakarat. Ei pidä tyytyä vähään, mutta ei tarvitse tuntea huonommuuttakaan tavoittamattoman edessä. Tärkeintä on olla terve, onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Rakastaa itseään ja perhettä.

Ja kaikkihan eivät halua eivätkä ehdi treenata ollenkaan. Sekin on ihan ok!

Päivän treenit!

Hahaa, lentsu sen verran antatui, että pääsin salille tänään. Nenä on vähän nuhainen, mutta olo on muuten hyvä ja kun omien tuntemusten mukaan ajattelin toimia, niin treenipäiväähän se pukkasi. Mikä se, miksi se aina pukkaa..? Salireissu oli muutenkin hyödyllinen: salin naapurissa on jättikokoinen superhypermarket, josta onnistuin löytämään joululaatikoita varten valmiit porkkana- ja lanttusoseet ja uudet hyasintit jouluksi, kukkineiden tilalle, ja ja ja. Päivän pääasia näytti kuitenkin tältä:

• Maastaveto, 60kg 3x8
• Hack-kyykky, 50kg, 3x12. Tämä ei kuulunut varsinaisesti ohjelmaan, mutta jouduin odottelemaan vapaata suorituspaikkaa enkä viitsinyt vain seistä tyhjän panttina. Tulee vielä kylmä.
• Askelkyykky smithissä, 40kg, 3x12 kumpikin puoli, rivakoita toistoja ja lyhyitä palautumisia
• Ylätalja, 35kg, 3x12
• Alatalja, 40kg, 3x12
• Hauiskääntö 8 kg käsipainoilla, 3x10

Alkuun crossailua 10 minuuttia. Palautusjuomaksi nappasin kaupasta soseita hakiessani ProFeel Maitokahvi-version, siinä on 20g proteiinia per pullonen. Maku oli hyvä, hörpin kylmänä, ehti autossa juuri sopivasti treenin aikana jäähtyä. 

Hukkasin muuten auton kahdesti parkkipaikalle samalla reissulla. En liikuttanut autoa välillä, samaan ruutuun hukkasin. Avaimella epätoivoisesti autoa lukkoon ja auki vilkutellen onnistuin mamma-wagonin löytämään. Mamma-wagon on muuten aika iso köntsä, vetää hyvin kuusi ihmistä istumaan eikä tarvitse olla kuin sillit kupissa. Sen hukkaaminen vaatii jo lahjakkuutta! Tietynlaisilla tahoilla voisi olla kysyntää tälle lahjakkuudelleni, asioiden hukkaamiselle, pysyvästi. For good. No questions asked.

Liikuntaa kaksi kuukautta synnytyksestä, miltä nyt tuntuu?

Vauva syntyi siis kaksi kuukautta sitten ja oikeastaan enää vatsalihasten heikkoidesta huomaa synnyttäneensä. Synnytyshän oli tosi nopea ja perinteinen luomutyylinen (tahtomattani!), ja selvisin todella vähäisillä vaurioilla. Ei  ollut paljon toivuttavaa. 4,6 kiloisena syntynyt esikoinen taisi raivata reitin näille nuoremmilleen. Mamman ulkonäköhän on edelleen aika karmaiseva (iho kuivuu, tukka alkaa tippua, jes.), mutta jos ajatellaan treeninaikaisia tuntemuksia, niin eipä niitä juuri ole, pahoja. Lonkkaa vaivannut kipukin hellitti ainakin hetkeksi, toivotaan että se myös pysyy poissa.

Yhteenveto päivästä: treeni oli mukava ja kulki mielestäni hyvin. Laatikkotarpeet saatiin turvaan adventtisohjosta. Kaapit ja kodinhoitohuone huutavat edelleen siivousta. Huutakoot. Lapset nukkuvat, vauva tuhisee tutin kanssa. Vähän nälkä. Olohuoneessa leijuu vastapuhallettujen kynttilöiden tuoksu. Keräykseen lahjoitettavat vaatteet ja lelut ovat pakattuina. 

Hyvä päivä, monta syytä olla onnellinen!

Neuvolaa ja joulustressiä(kö)

Siivoa talo, luutua, pese sauna ja kylppäri, tarkista kaapit, kerää hyväntekeväisyyteen käyttämättömät vaatteet ja lelut. Pese jääkaappi ja aloita leivontaurakka. Niin, jouluksihan pitää leipoa: kirsikkakoristeisia pikkupullia, ainakin yksi kuivakakku, piparkakkuja (taikina itse tehty!), kaneliässiä, jotain suolaista ja jos oikein viitseliääksi heittäytyy, niin vielä karjalanpiirakoitakin. Sitten laatikot: heitä vuoden vanhat pois pakkasesta ja paista uudet. Tee vähemmän kuin viimeksi. Soseet voi ostaa valmiina, muu pitää tehdä itse. Luomukinkku perheen lihansyöjille on pitänyt varata ajat sitten, nyt sille pitää löytää tilaa pakastimesta. Kohta on joulu, onko nyt varmasti otettu kaikki irti joulunalusajasta: syöty riittävästi joululimppua ja juotu glögiä, kuunneltu joululauluja? Kun joulun jälkeen ei enää oikein viitsi.  Ja lahjat, niistähän voisi repiä stressin, pitää ainakin suunnitella tarkkaan ennakkoon. Onko kortit jo postitettu? Ettei vain mistään jää paitsi?

Kyllähän siinä joulunalustouhuissa on monta paikkaa, joissa hermonsa voi menettää. Jotenkin toistaiseksi olen onnistunut olemaan menettämättä. Johtunee siitä, että aidosti tykkään tästä kaikesta puuhastelusta. Puuhastelu ei siis stressaa. Pientä huolta on siitä, jääkö imetysdementian vuoksi jokin tärkeä adventinajan tapa väliin tänä vuonna. Siitähän katastrofi syntyisi! Traumatisoituja lapsia ja aikuisia! Vuosi pilalla!

Tänään leivottiin nasujen kanssa valtaisa läjä pullia ja kaksi kuivakakkua, joista toisen armas Hra R. vie huomenna työpaikalleen. Piparit (koska tuota sanaa voi käyttää taas neutraalisti?), leivottiin eilen, samoin kaneliässät. Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt ässän muotoisia kaneliässiä? Esikoiseni keksi kaneli-oo:n ja se on ehdottomasti kätevämpi muoto! Huomisia jouluvalmisteluja en ole päättänyt, mennään fiiliksen mukaan, mutta pyykkäämistä näyttää ainakin riittävän.

Vauva ihanainen kaksi kuukautta

Pieni neiti kävi tänään neuvolassa mitattavana, analysoitavana ja rota-rokotettavana. Painoa oli 5,7 kiloa, pituutta hieman päälle 57 senttiä ja kaikki ihan niin kuin kahden kuukauden ikäisellä vauvalla
pitää: hakee kontaktia, hymyilee, pissaa, kakkaa, vaatii maitoa ja osaa olla luvattoman söpö. Varhaisheijasteet olivat jo aikalailla hävinneet. Alaleuassa on kaksi keskimmäisen hampaan alkua näkyvillä, todella aikaisin!

Päässä pikkuisella on karstaa, sitä tuossa kuvassa hoidetaan vauvaöljyllä. Myssy on suojaamassa ympäristöä töhnältä. Jos vauvaöljy ei auta, on saatavilla kuulema jotain tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltua ainetta, apteekissa.  Katsotaan, en usko että tarvitaan.

Rota-rokotteen pikkuinen sai nyt, sehän annetaan tippoina suun kautta. Hyvin upposi ja maitoa vauva sitten hörppäsi vielä päälle. Kuukauden kuluttua saamme rota-rokotteen toisen annoksen sekä liudan pistettäviä rokotteita. Noin 1,5 viikon päästä rota-viruksen tarttumisen mahdollisuus vauvan kakasta on suurimmillaan, mutta käsihygieniaanhan pitää aina kiinnittää huomiota, joten varsinaisesti uusia toimenpiteitä ei rokotteen myötä tarvitse ajatella. Ainakaan meidän vauvaa ei näytä rokote kiusaavan, olen kuullut melkoisia rota-kauhutarinoita... Niitähän tietenkin aina riittää. Parempi rokote kuin rota.

Viikon mitat!

Viime viikolla en pystynyt treenaamaan ihan siten, kuin olisin halunnut. En laiskotellut, vaan olin sairaana. Kuumetta oli vielä lauantai-iltana 38,3. Selittelyn makua, kun vyötärö on pysynyt samoissa mitoissa ja paino tippunut 0,5 kiloa. Tyhjää parempi tulos, totta kai, mutta treenin kanssa tulos olisi varmasti parempi. Huomenna toivon pääseväni jo salille ja keskiviikkona tai torstaina lenkille!

Imettäjän flunssarohdot

Tänään on lentsu vieläkin jatkunut, mm. kuumeen merkeissä ja ääni on ihan kadoksissa (ilahduttaa sekä lapsia että Hra R:ä...). Salille ei ole asiaa huomenna, juoksemisesta puhumattakaan. Mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin! Sain tehtyä kaneliässä- ja piparitaikinat tekeytymään huomista varten jääkaappiin ja kuivakakkuja varten kaikki tarvittava taitaa löytyä myös. Jos ei lenkkeillä niin leivotaan sitten, penteles! Kunhan ei syödä. Ainakaan äiti. Kovin paljon. Ainakaan lahjasuklaisiin ei sitten kosketa.

Lentsu on imettäjälle vähän tylsempi juttu, varsinkin jos kurkku on kovin kipeä ja kuume nousee huippulukemiin: käytettäviä lääkkeitä kun on aika rajallisesti. Yskään olen kuullut hunajan auttavan ja apteekista möivät tämän Pharysolin (pikälti hunajaa ja muita kasvikunnan tuotteita), jonka pitäisi auttaa kipeään kurkkuun. Tuota suihkautetaan nieluun ja kyllä se ainakin voiteluaineesta käy. Lupasivat imettävän tuota käyttää, mutta esim. Strepsilsiä taas ei saa. Tietenkin jos jollekulle lääkäri Strepsilsiä tai vastaavaa määrää niin asia on sitten eri. Hunajan käyttöä pitäisi vähän selvitellä: alle vuoden ikäisille lapsillehan sitä ei ainakaan suositella, mutta saako äiti sitä syödä?

Lähtökohtaisesti imettäjän kannattanee kuitenkin välttää turhia kemiallisia aineita: viinakset ja nikotiini nyt kuuluvat pannaan itsestään selvästi. Niitä tuskin lääkärikään määräisi... Alkoholin käytöstä, esim. lasi viiniä (12cl, ei 36cl...) imettämisen yhteydessä puhutaan nyt kovasti. Vaikka pienellä annoksella tavallinen  - päihdeongelmaton -  äiti tuskin suurta tuhoa aikaan saisikaan, niin ajattelisin, että ehtii sitä sittenkin siemailla kun imetysvelvollisuudet ovat ohitse. Mutta kukin tavallaan, lapsen paras ja turvallisuus huomioiden. Rentoutumiseen en suosittele viinilasillista tai vastaavaa kenellekään, lenkki tai salitreeni hoitaa asian paljon tehokkaammin! Jos oikein kyrsii, niin tumma suklaa tehostaa hoitoa.

Treenataanpa lahjanaamaa!

Dedä od dukossa ja ääni ei kulje, joten maastavedot saa tälle päivälle unohtaa. Treenataan sitten lahjanaamaa tämän biisin tahtiin, ettei mene päivä harakoille:

Iltasella aion tehdä viimeiset joululahjahankinnat, miehen vastuulle jää sitten muksujen lahjominen. Pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta, jotka joutuvat vuokseni lahjanaamaa vääntämään!

Tyttövauvat

vm-11

vm-13

Kamerakännyt ja digikamerat ovat itse vihtahousun keksintö, tiesittekö? Ongelmahan on siinä, ettei kuvia koskaan saa teetetyksi. Sitten eräänä päivänä, kun kuvat ovat tallentamatta viidelle ulkoiselle kovalevylle ja muistitikuille ja vaikka korpuille - jos jostain vielä löytyy - niin joko puhelimesi joutuu pyykkiin tai läppäri lentää imuroidessa lattialle. Ja yhdessä hujauksessa kaikki ihanat kuvat lapsista ovat sitten hukassa kuin pieru keskellä Saharan hiekkadyynejä. Poks vaan. Ja puhelimia voi tulla pyykänneeksi useamman ennen kuin ottaa opiksi. Vessanpönttöön ne tippuvat myös, jos ei ole tarkkana. Lopputulos on sama.

Eilen sain pelastettua vanhempieni koneelta vanhemman tyttäremme vauvakuvia. Niin, siis näissähän kuvissa on tyttövauvat vm-11 ja vm-13. Kovin ovat samannäköisiä! Saapa nähdä miten isona, säilyykö samanlainen ulkomuoto. Söpöjä ovat kumpikin, suorastaan ihanaisia. Nyt sitten vain äidin pitää käydä läpi n. 2578 digimuodossa olevaa kuvaa ja päättää, mistä teetetään ihan perinteinen paperikuva. Niitä tullee n. 1564. Sitten isä saa täytellä albumit. Meneehän se flunssa näinkin. Illalla lisää digitaalista kuvamateriaalia yöunia pilaamaan (huutavat yöllä teettämistään), kun mennään eskarin joulujuhlaan!

vm-13

vm-11

Sataa, sataa ropisee ja köhköh

Niin että onkos tullut syksy taas joulun keskelle??!!

Eilen pyrytti vaakatasossa lunta ja tänään sitten onkin satanut vettä. Kyllähän siitä varoitettiin, mutta jotenkin toivoin, että sade ymmärtäisi kiertää tämän naapuruston. Auton ulkolämpömittarikin on ollut kiltisti pakkasella koko päivän, se sentään ymmärtää, etten halua tähän aikaan vuodesta nähdä plusasteita. Ja sitten kaiken kruunaa enteilevä flunssa, ensimmäinen laatuaan tänä syksynä. Kurkku tuli yöllä kipeäksi ja nyt iltapäivällä piti kaivella paksuin villapaita sekä isän vanhat villasukat jalkaan, luulenpa että lämpö on nousussa. Ja mitä se tuo sadekin, entä jos kaikki lumi sulaa...Tykkilunta ovat tehneet lähiladuille kovimpina pakkaspäivinä ja nyt näyttää, että toiveet hiihtolenkeistä sulavat lumen kanssa kilpaa. Kylläpä keljuttaa, valitusvirsi sentään!

Tänään ei sitten hölkätä tai virtuaalipyöräillä, mutta jos sade lakkaa ja kuume ei nouse, niin pienen iltakävelun saatan tehdä. Huomenna ilta menee ihanan eskarilaisemme joulujuhlassa joten lenkit jäävät väliin. Mussukalla on kuulema rooli pakkasukkona. Ihana päästä juhlaan mukaan!  Meillähän ei tarhan joulujuhlia ole vietetty kun lapset ovat olleet kotihoidossa, nyt pääsemme osalliseksi tästäkin joulunalustouhusta.

Aamulla raahasin kolme nuorimmaista suunnitelman mukaan perhekerhoon ja porttarin sijaan saimme oikein lämpimän vastaanoton. Toiseksi vanhin mussukkamme on kerhotädeille tuttu esikoisen kerhoajoilta ja toivottivat meidät kaikkineen tervetulleiksi. Kerhoilemassa oli vauvaamme päivää nuorempi vauvakollega (molemmat nukkuivat koko kerhon ajan!) ja monta sopivan ikäistä leikkikaveria keskimmäisille. Varmasti tammikuussa jatkamme kerhoilua!

Seuraavaksi Yogi Tea Chocoa kupillinen ja peiton alle potemaan, sikäli että lapset suovat hetken rauhaa. Eilistä pop corn -lahjontaa ei viitsisi näin pian uusia... Tuo tee on muuten superhyvää, vaikken sen ominaisuuksista kovin perillä olekaan, niin maku ainakin miellyttää. Sain paketillisen tuliaiseksi ja jäin koukkuun, onneksi Lifesta saa täydennystä. Rohkeampi voi kokeilla vaikka chilillistä versiota!

Ai niin, allit on muuten KIPEÄT eilisestä treenistä. Joku voisi sanoa että se johtuu flunssasta. Minä en. Sanon, että se johtuu huiman, huiman tehokkaasti tehdystä treenistä.

Ja näin heiluu alli, ja alli heiluu näin!

Tänään ehdin tekemään uuden ohjelman toisen päivän mukaisen treenin mukavasti ennen kuin riensin päästämään armaan Hra R:n jääkiekkomatsiin. Salireissu tuli todella tarpeeseen, meinaavat tekemättömät jouluvalmistelut huudella, mutta salille asti nuo huudot eivät kuitenkaan kuulu. Eilen oli reisibebapäivä ja tänään tehtiin yläkroppaa, se näytti tältä:

• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5 kg, 4x10
• Rintalihaslaite, nimeltään Lady Butterfly (en ymmärrä miten kukaan mies tuota kehtaa käyttää...) 20 kiloa, 3 x12, oli yllättävän haastavaa!
• Pystypunnerrus, 7kg käsipainoilla, 3x10
• Vipu eteen ja sivuvipu - yhdistelmäsarja, 7kg, 10+15, kolme sarjaa
• Ojentajat taljalla, 3 sarjaa, 12 toistoa, 35 kiloa
• Vatsalihaksia, lankutus 3x30 sek ja rutistuksia. Hankalaa on, edelleen.

Alkuun crossailua vajaa 10 minuuttia ja kotona lumitöitä treenin päälle. Lumitöitä ei olisi ollut ihan pakko tehdä, huomenna kun luvassa on +4°, mutta siinähän nuo menivät lasten kanssa ulkoillessa. Bloginkirjoitusrauhaa ostin pop corneilla, joita haettiin juuri lasten kanssa lähikaupasta (kävellen, reippaita mukuloita!). Lisäksi tarvittiin Lego Batman -elokuva. I'm a bad, bad mother. Sovitustyönä raahaan kolme nuorimmaista aamulla perhekerhoilemaan, hirvittää valmiiksi. Tuleekohan porttari heti kättelyssä?

Huomenna pitäisi leipoa jouluksi hedelmäkakku ja mummolle lahjaksi kaneliässiä. Lenkillekin pitäisi ehtiä, ellei taas mene ihan jäälle tiet. Jos jäätää, niin voisihan sitä kokeilla salilla virtuaalispinningiä!

Kas näin heiluu peppu!

Nyt ehtii vielä hyvin ennen joulua kunnostautua treenien parissa ja nyt kun salijäsenyys on kunnossa, niin piipahdin eilen ja tänään heiluttelemassa painoja. Varsinaisesti uuden ohjelman ekan päivän tein tänään ja tällä ohjelmalla jatketaan nyt jokunen viikko. Ohjelmaa pitää tietenkin päivittää sopivin välein, jotta treeneissä teho säilyy. Juhlavieraista, viikonlopun touhuista, lentsusta ja joulun odotuksesta uupuneet pikkunasut ovat olleet sen verran haastavaa seuraa, että salille lähdin tänään oikein, oikein mielelläni...Onko muuten muilla tietoa tahi teoriaa siitä, miksi juuri äidille huudetaan ja miksi juuri äidin tavarat pyritään tuhoamaan tai ainakin hukkaamaan? Noh,  tässäkin asiassa treeni teki tehtävänsä, stressi jäi salille. Hyvä treeni (ja ruoka), parempi mieli!

Salihommat  näyttivät tänään tältä:

• Takakyykky tangolla, yht. painoa 35 kiloa, 4x12. Tätä piti tehdä hitaasti ja harkiten, jotta menee kutakuinkin oikein suoritus. Tein nyt ekaa kertaa ja siksi painoa oli vähän. Kun suoritusvarmuutta tulee, lykkään lisää painoa tankoon!
• Hack-kyykky, 3 sarjaa, 12 toistoa, 50 kiloa
• Jalkaprässi, 3 sarjaa, 20 toistoa, 120 kiloa
• Pohjelaite, 50 kilon levypainot, 3 sarjaa, 15 toistoa
• Reiden ojennus sellaisella laitteella, 3 sarjaa, 12 toistoa ja 35 kiloa
• Vatsalihasrutistukset keskittyen myös alavatsan rutistamiseen, 3 sarjaa, 30 toistoa

Alkuun crossailua 10 minuuttia lämpimiksi. Uudella salilla ilmastointi tosiaan pelaa ja lämpöä saa hakea melko tehokkaasti... Treenin jälkeen oli asiallinen tutina jaloissa, joten uskoakseni homma meni hyvin. Nappasin kaupasta tulomatkalla ProFeel-jogurttijuoman palautusevääksi, siinä on 15 grammaa proteiinia. Pitää syödä vielä rahkaa tässä illemmalla. Hra R:lle toin hopeatoffeita. Elämä on reilua.

Synnytyksen jälkeisiä toimenpiteitä tehtiin vielä tänään lääkärillä, kun kävin alavatsan ultrassa. Vasemmalla puolella on kipuilua ja sitä selvitellään hieman. Luulisin kuitenkin, että siellä vain jokin jänne vielä palautuu oikealle paikalleen ja se aiheuttaa välillä kipua myös selän puolelle. Ei ole haitannut liikkumista eikä liikkuessa vaivaa, joten motolla "oman fiiliksen mukaan" en ole jättänyt tuon vuoksi treenejä väliin. Vastauksia saanen sitten loppuviikosta.

Seuraavaksi suihkuun ja imetyspuuhiin, tupsutukkainen mussukka tuossa vihjaavasti mutustaa nyrkkiään.

Juhlien jälkeen kohti seuraavia juhlia!

Vauvelille saatiin nimi perjantaina, nimi tosin jää vielä salaisuudeksi. Juhlat olivat mukavat ja paikalla paljon ihania ihmisiä, hyvä päivä kaikkineen. Illalla vielä naisseurassa (oma mummoni mukaanlukien) arvostelimme hävyttömästi Itsenäisyyspäivän juhlavieraiden pukuja ja kampauksia, mikä oli oikein mukavaa. Yleensä kun on tyytyminen armaan aviomiehen seuraan ja hänellähän ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on tyylikästä tai muodikasta kun puhutaan naisten pukeutumisesta. Kiitos ihanat vieraat!



Tänään pitää taas orientoitua liikunnan pariin. Lenkillä oli tarkoitus käydä, mutta pakkasta oli  hetki sitten -16°. Jos sää ei lauhdu iltaa kohti, niin taitaa olla salireissun paikka. Muuten sunnuntai sujuu rattoisasti kotona oleskellen ja jotain terveellistä mutta hyvää ruokaa laittaen. Yhden juhlavieraista saamme pitää vielä huomiseen, joten äidillä on hieman enemmän omaa aikaa, kun etenkin isommat lapset työllistävät tätiään leikin lukemisen ja kaiken muun merkeissä.

Ja joulukin on ihan kohta. Kyllä tästä toisesta adventista tulee taas hyvä päivä!

Suojaa päänsä foliolla

Tai oikeastaan asiallisen kiharruslaitteen puutteessa kieritti päähänsä nipun foliopötköjä jotka saavat luvat kiharrella tukkaa edes hieman yön aikana. Huomenna on juhlapäivä kun pieni aarre saa nimen ja äidin pitää koettaa edustaa, siis edes koettaa...

Vauvelimme on siis ihan kohta kaksi kuukautta vanha ja on nyt ottanut tavakseen päästää aivan hirmuisen hurmaavan hymyn kun hänelle juttelen. Pieniä ääniä pikkuinen koettaa myös päästää ja välillä onnistuukin. Jossain oppaassa sanottiin, että 2-3 kuukauden iässä vauva sanoo "äää" tai "gyy". Vauvamme ei ole opasta lukenut, hän sanoo itsenäisenä ajattelijana "ooo". Hieman jännittää se, millainen ääni huomenna pääsee kun ryhdytään papin voimin nimeä antamaan. Luultavasti se on jotain palosireenin ja sumutorven väliltä, mutta eikö se vähän kuulu asiaan?

Tänään en ole ehtinyt liikkeelle muualle kuin jääkaapin ja lieden välille: olen väsännyt juhlaherkkuja ja koettanut olla tekemättä liian perusteellisia makuarviointeja. Piparkakkujen lisäksi  tänään valmistuivat vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystetyt kakut (voisin toki laittaa niistä kuvan, mutta eivät ne mitään erityisen taidokkaita ole) joissa sisällä on vadelmamoussea. Muu onkin jo aika hyvin valmiina tai nopeasti tehtävissä vielä huomisen aamupäivän aikana (niinhän sitä aina luulee...). Onpa ihana saada tupa täyteen vieraita!

Ristiäiskiireitä, reisiä ja rutistuksia

Tämä ihana tonttutyttö saa nimensä perjantaina ja se kaiketi pientä vallan naurattaa! Vauva täyttää kohta kaksi kuukautta ja tuntuu kasvavan hyvää vauhtia. Masuvaivat eivät enää ole niin hankalia kuin vielä reilu viikko sitten, vauva on kyllä edelleen kova rupsauttelemaan...Pikkuinen on täysin rintamaidon varassa vielä ja olen kyllä todella iloinen, että se on mussukalle vielä riittänyt. Yksinkertaisesti imettäminen on minusta paljon helpompaa kuin tuttipullojen kanssa kikkaileminen. Tutit on kuitenkin aina hukassa. Voisin kai olla järjestelmällisempi, vaan kun en ole. But, I have boobs!

Pikkunasun kanssa arki sujuu siis kaikin puolin mukavasti, mutta nukahtaminen illalla on nyt alkanut tuntua hieman haastavalta aina välillä. Jos vauva saa olla sylissä, hän nukkuu kuin tukki. Jos taas koetan siirtää sänkyyn tai muuten laskea sylistä, niin kiukkuinen tohina alkaa minuutin kuluessa tästä äidin suorastaan loukkaavasta menettelystä. Ja sitten tietenkin uudestaan uneen pääsee tissiosaston kautta. Yöt nukutaan mukavasti vieretysten ja syöttöjä kertyy pari. En valita!

Ristiäisiin odotellaan n. 30 henkilön joukkoa ja juhlat pidetään täällä kotosalla. Armas äitini on auttanut leipomisasioissa ja itse väsään kakut, pikkuleivät, mätileivät ja savuporomousseruisnapit (onpa pitkä nimi!). Täytyy toivoa, että vieraille maistuu, muuten jää jääkaappiin liikaa herkkuja huutelemaan. Huomenna tulee kiirepäivä ja siksi nyt oikeastaan pitäisi jo joutua nukkumaan. Aamulla saan onneksi kiikuttaa tuon tonttulauman mummin hoitoon, jotta voin rauhassa puuhata keittiössä (vauva jää kotiin assariksi). Keittiössä on kiva puuhata. Tänään mm. vatkasin kananmunaa niin innokkaasti, että se lensi syliin ja valui siitä kaapin oveen sekä farkuille. Elämän pieniä iloja...

Lyhyesti kuitenkin vielä päivän salitreenit! Kortti uudelle salille tuli eilen postissa ja pääsin tänään tekemään hyvän jalkatreenin:

• Kyykky smithissä, yht 45kg painoa, 3x10 + yksi  sarja alkuun pelkällä tangolla koordinaation vuoksi. Kyykkyä pitää treenata, eri variaatioita, kovastikin! Ja kun varmuutta kertyy, niin ilman tuosta smith-hökötystä, pelkällä tangolla+painoilla.
• Hack-kyykky, 3x12, 40kg
• Jalkaprässi, 120kg, 3x15
• Reiden ojennus, 3x10, 35 kiloa
• Pohjelaite levypainoilla, 3x20, 50kg
• Vatsalihakset, 3x20 perusrutistusta hitaasti, tunnustellen ja keskittyen, 3x30 sek lankkupito

Alkuun crossailua 10 minuuttia lämmittelyksi. Oli kivaa! En nyt muista ulkoa mitä seuraavan päivän ohjelmassa oli, mutta taisi olla yläkroppaa, selkää ja työntäviä lihaksia...

Sika nimeltä Esteri

Joulun aikaan siat ovat kovastikin pöydällä ja aihetta haarukoidaan suuntaan jos toiseen. Jostain syystä mieleeni muistui emäsika Esteri jostain liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Esteri asui serkuillani omassa lätissään ja sai uskoakseni viettää aika sikamaista ja vapaata elämää - kunnes päätyi kinkuksi.

Sitten on laulun sankari, Mikko-sika, joka kekseliäästi onnistuu vuodesta toiseen välttämään teuraaksi joutumisen. Yhtenä vuonna Mikko piilottelee puuceen alla, toisena kiipeää kuuseen ja kolmantena lennähtää Mallorcalle grillautumaan palmun katveeseen. Isäntäväki joutuu tyytymään kalkkunaan. Kun joulu on vietetty ja isäntäväki on dietillä, palaa Mikko-sika aina luottavaisesti kotiin, omaan lättiin, jouluherkkujen jämät syömään. Mikkokin taitaa viettää aika vapaata elämää. Vaikka onni jonakin joulunalusaikana loppuisikin ja sika päätyisi kinkuksi, niin varsin vaiheikas elämä karjulla olisi takanaan.

Esteri ja mielikuvitussika Mikko ovat todella onnekkaita röhkijöitä verrattuna tehotuotettuun kinkkuun. Sika on hyvin älykäs eläin, joka kaipaa virikkeitä ja tilaa liikkua. Kumpaakaan ei ole tavallisessa sikalassa tarjolla. Salaa kuvatuista videomateriaaleista on nähtävissä, että osassa sikaloita kärsimyksen (en viittaa nyt sian kärsään!) määrä on vielä suurempaa kuin edes jotenkuten vastuullisesti hoidetussa sikalassa. Salakuvausta parjataan ja syytetään häirinnästä ja tautien levittämisestä. Eittämättä se laitonta onkin, mutta miten muuten ihmiset saisivat tietoa tuotantoeläinten kaltoinkohtelusta?  Eläimelläkin tulee olla oikeus lajityypilliseen elämään ja kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus valita ekologisesti ja eettisesti kestävä vaihtoehto joulupöytään, jos lihansyöjä sattuu olemaan. Eettistä valintaa ei voi tehdä tietämättä taustoja (esim. angoravilla-kohu tällä viikolla). Tehotuottajien intresseissä ei taida olla pelata kovinkaan avoimin kortein.

Luomukasvatettu porsas saa viettää ainakin hieman sikamaisempaa elämää ennen teuraaksi joutumistaan, vaikka luomusiankaan elämä ei ihan Esterin vapauden tasolle yllä. Jos kinkku joulupöytään tarvitaan ja sian kasvattaminen ei onnistu esimerkiksi juuri kaupungin keskustassa, niin luomukinkku on ihan hyvä valinta. Ja jos kinkku ei maistu, niin kalkkunoitakin saa kotitiloilta kun ajoissa tilaa. Ja sittenhän on vegekinkut, mutta rakas Hra R. ei moisista halua kuullakaan! Joku tykkää porosta, vaihtoehtoja on paljon. Oma suosikkini on kyllä lanttulaatikko...

Entäpä toimet omien kinkkujen sulattelemiseksi?

Tämä emakko raahusti eilen seitsemän kilometrin (tasan, kotiovella tuli 7 km Enndomondon mukaan täyteen!) kävelylenkin rattaiden kera. Tänään jotain muuta. Hölkkää jos tiet eivät mene ihan jäälle, tänään on sohjokeli. Salikortti tulee postissa varmaan tällä viikolla kun se eilen tilattiin ja sitten pääsee salitreeni kunnolla käyntiin!

Sekavan sikoja syleilevän postauksen päätteeksi vielä Mikko-sian tarina ja  Jaakko Teppo:

Eka adventti ja viikon miinukset!

Aamuyöllä heräsin neljän aikaan valoihin olohuoneessa. Vanhimmainen nasunen oli jo virkustellut odottelemaan joulukalenterien avaamista. Tai sitten hän vakoili, käykö tonttu todellakin ujuttamassa Korvatunturin rahan (suklaakolikko) taskukalenteriin. Viime vuonna oli kuulema kummasti äidiltä näyttänyt tämä tyyppi, joka karkkeja kalenteriin piilottelee...Sanomattakin on selvää, että toimitin aamuöisen kukkujan takaisin omaan sänkyynsä. Sieltä se sitten taas kuuden maissa konkoili ylös. Jos kalenterin avaus jännittää noin, niin miten nämä nukkuvat ollenkaan aaton lähetessä?

Aamulla syötiin riisipuuroa suunnitelman ja tavan mukaan ja sain aamuaerobisenkin crossailtua, mutta suksille en tänään(kään) päässyt. Ladut ovat kuulema tosi huonot ja muhkurajäiset, joten ei sinne kannata mennä suksiaan pilaamaan. Sain onneksi lenkkikaverin ja kävimme iltasella reilun kuuden kilometrin rauhllisen hölkkälenkin pikkupakkasessa. Lenkin jälkeen heiluttelin hieman käsipainoja hartioita herätelläkseni ( vipunostoa sivulle ja pystypunnerrusta kolme sarjaa) lisäksi tein kolme sarjaa vatsarutistuksia, joihin koetin oikein kunnolla keskittyä. Ei oo helppoo kun synnärin ohjeiden mukaan pitäisi keskittyä myös lantionpohjan lihaksiin yhtäaikaa...Lisäksi rutistelin kylkiä.

Siinpä se on sujahtanut ensimmäinen adventtisunnuntai!

Ja ne mitat!

• Vaaka, -1,2kg eli yksi kilo, ihan ok mutta kovasti tykkäisin sellaisesta isommasta pyrähdyksestä alaspäin...
• Vyötärö, -2cm

Moninaiset lauantaipuuhat ja paras hymynaama ever!

Söpösuloinenihanarakas!

Siis kai tänään on lauantai..? Päivät menevät joskus kiiressä sekaisin!
Tänään on taas puuhasteltu kaikenlaista, pääasiassa jouluista: on tehty piparitalo ja haettu kaupasta joulukalenterit kolmelle vanhimalle nasulle ja vähän koristeltu. Lisäksi on haettu "tonttujen tuomat" yllärit sellaiseen taskulliseen kalenteriin ja tehty 24 kappaletta numeroituja pipareita joulusukkaa varten (sukkaan kurkistetaan aina aamuisin, aattoon saakka, sukkalaulun jälkeen). Näyttäisi siis siltä, että seuraavat viikot lapset kehittävät kunnon sokerihumalan heti aamusta...

Tällä hetkellä liedellä kiehuvat luumut, joista tulee luumusoppaa huomenna aamupalaksi syötävän riisipuuron kaveriksi. Meillä on tapana aina adventtisunnuntaisin syödä riisipuuroa aamulla, se maistuu kaikille lapsille ja aamu alkaa mukavissa tunnelmissa.  Ja ihan pian, kahden tunnin päästä, avautuu jouluradio! Ihan mahtavaa! Jos jotakuta jouluhullua jouluinen radio-ohjelma kiinnostaa, niin täältäpä löytyvät taajuudet, klik!

Ei tämä päivä sentään ihan kokonaan ole mennyt jouluhupatusten kanssa! Sain käytyä hölkkäämässä 5,8 kilometrin mittaisen lenkin (hitaasti....), josta puolet piti kahlata lumessa. Lenkin aikana tajusin, että yksi asia jossa olen todella huono on lihashuolto. Siihen aion paneutua tässä lähipäivinä hieman ja kirjoittaa mihin johtopäätökseen asian suhteen tulen.  Olisi kuitenkin kiva ylläpitää myös liikkuvuutta, samalla kun treenaa muuten.

Huomenna olisi ajatuksena tehdä kevyt aamuaerobinen crossailemalla. Vaikka aamuaerobinen tyhjällä mahalla todellakin jakaa mielipiteet, niin itse tykkään tuollaisesta kevyestä hikoilusta ennen aamupalaa. Lisäksi tuntuu, että pienen aamutreenin jälkeen pysyy oikea syöminenkin koko päivän paremmin mielessä. Iltasella ajattelin sitten käydä tekemässä tasatyöntölenkin suksilla. Pertsan uraa siellä tuskin on, mutta ajattelin ihan keskivartalo - ja hartiatreenin kannalta käydä lykkäämässä ladulla. Toivottavasti tämä viime yön aikana satanut lumi nyt säilyy ja saa kaverikseen uutta lunta! Taas valkeata joulua...

Olisipa kaamosväsymys!

Marraskuussa monia tuntuu vaivaavan kaamosväsymys, on synkkää ja sateista ja mieli tekisi vain vedellä hirsiä peiton alla. Jostain syystä kaamosväsymys ei ole koskaan minuun iskenyt. Olen kyllä kehittänyt tavan alkaa suunnitella joulua jo marraskuun alussa (samalla kun salaa hivutan tontun sinne, toisen tänne jne...), joten ei ole jäänyt aikaa väsähtää. Ja oikeastaan, pimeät marraskuiset päiväthän ovat suorastaan loistavia ulos aseteltuja talvi(joulu)valoja ajatellen! Mutta kun: kaamosväsymys olisi mitä mahtavin tekosyy syödä suklaata! Tänään aamulla luin Kalevasta, että suklaa todellakin auttaa ja siitä on kaiketi ihan tieteellistä näyttöäkin. Että kaikki joita väsyttää niin menkääs suklaakuapan kautta! Uskoakseni tumma suklaa toimii maitosuklaata paremmin...

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä ja aurinko paisteli tuohon n. 13.00 saakka ja lähti sitten laskemaan. Jos omistaisin kunnon kameran olisi sillä tänään saanut ihan mielettömän hienoja kuvia. Ehkä jonain päivänä sitten. Suunnitelmiin tämän päivän osalta kuuluisi vielä iltalenkki kevyesti hölkytellen, tai pitäisi kai sanoa hitaasti tömistellen, mutta kuitenkin ylös, ulos ja lenkille. Keskiviikkoisen kyykkäystreenin jäljiltä kankkuosasto veisaa edelleen hoosiannaa, joten pitää vielä miettiä lenkin mielekyyttä. Eilen tein crosstrainerilla pienen puolituntisen pyrähdyksen ja sen päälle hartiat sekä olkapäät käsipainoilla. Lopuksi vatsalihakset normirutistuksin ja kylkiä myös rutistelin.

Illalla on tarkoituksena katsoa elokuva armaan Hra R:n kanssa. Vauva tapaa sen ajan roikkua maitobaarin puolella. Ihanuus on hän!

Jälkitarkastus

Nyt on sitten raskaus laitettu loppusilausta myöten pakettiin kun kävin jälkitarkastuksessa tänään. Jälkitarkastushan edellytys vanhempainrahan maksulle, jos oikein muistan. Meidän neuvolasta lähettävät Kelalle todistuksen suoraan. Kaikki oli ihan kunnossa ja liikkua saa reippaasti ihan luvan kanssa. Tosin tuota lupaa en juuri ole odotellut vaan mennyt omien tuntemusten mukaan.

Kas siinäpä oiva aasinsilta eiliseen salitreeniin! Kävin siis treenikamun kanssa tutustumassa uudella salilla, jossa pääsääntöisesti ei ole henkilökuntaa paikalla ja joka näin ollen voi pitää hieman edullisempaa kk-hintaa. Henkilökunnattomuus on tietenkin ongelma, jos aloittelee saliharrastusta ja laitteet tai vapaat painot ovat uusi asia, mutta jo vähänkään treenanneelle homma kyllä toimii. Salilla on tarjolla myös virtuaalispinningiä, johon suhtaudun toisaalta uteliaasti ja toisaalta huvittuneesti: onhan se vähän hupaisaa polkea yksinään ja katsoa ohjattua spinningiä ruudulta, jossa ohjeiden lisäksi maisemat vaihtuvat. Mutta spinnailu on tehokasta liikuntaa, joten voi olla että joskus kokeilen tuotakin tarjontaa!

Eilinen treeni oli vähän tällainen sekava, kun piti tutustella uuteen paikkaan:

• Askelkyykyt smithissä, yksi sarja pelkällä tangolla, 3 sarjaa tanko+10kg molemmissa päissä, 10 toistoa.
• Jalkaprässi, 120kg, 3x12
• Vaakaprässi (etureisille) 109kg, 3x12
• Pohjelaite levypainoilla, 50kg, 3x15
• Vinopenkki, 12,5kg käsipainot per käsi, 3x10
• Hausikääntö tangolla, tanko+5kg/pää, 3x10
• Ojentaja taljalla, 1x12 30 kilolla ja 3x12 35 kilolla

Alkuun crossailua vajaa vartti. Crosstrainereita ja kuntopyöriä oli pitkä rivi, ei pitäisi joutua odottelemaan vuoroa kuten aikaisemmalla salilla. Odottelemattomuus on aika tärkeää kun aikaa treeniin on rajallisesti - kotonahan odottelee vaavi maitotonkkaa palaavaksi. En ole ainakaan vielä tinkinyt siitä täysimetyksestä, pari kertaa vauva on toki äidinmaitoa pullosta hörpännyt poissaollessani. Se lypsyllä käynti vaan on jotenkin niin tylsää...

Kyykkäämisestä vielä: se on todella tehokas treeni isoille lihaksille kaikkine variaatioineen ja aion ottaa sen entistä vahvemmin haltuun kunhan vatsalihakset hieman vahvistuvat. Loistavaan kyykkykuvaan törmäsin Mynextrun -blogissa:

Tuossa tiivistyy jotain hyvin oleellista yleisistä treeniharhaluuloista. Batmanin sanoin, turpa kiinni ja kyykkää! Ja painojen kans ei lusmuta! Nih! Mutta oikeasti, kun annetaan isoille lihaksille töitä, edistään aineenvaihduntaa tehokkaammin ja tehostetaan muutakin treeniä.  

Tänään jää lenkki väliin, koska tiet ovat ihan jäässä ja hiiskatin liukkaita. Pitänee crossailla vähän ja etsiä sopiva telkkariohjelma ajankuluksi.

Sopivasti pullukka!

Nimittäin tämä täydellinen pullukkaposki tässä! Hän saa muuten nimen Itsenäisyyspäivänä, hyviä jouluisia tarjoiluehdotuksia otetaan vastaan!

Ruoka beibelle maistuu edelleen hyvin, etenkin päiväsaikaan. Yöllä meillä osataan nukkuakin. Äiti kiittää! Nukkuneena jaksaa liikkua ihan eri innolla ja kehitystä tapahtuu paljon paremmin, lepohan on olennainen osa treeniä. Ja muutenkin, elo neljän vilkkaan mussukan kanssa on rattoisampaa kun ei ole rättiväsynyt.

Eilen heitin muutaman kilometrin kävelylenkin vauvan ja rattaiden kera, koska lonkkia kivisteli aamulla sunnuntain hölkän jäljiltä. Tänään on vuorossa taas hölkkää ja muutama kilometri olisi tarkoitus taittaa. Särkyä ei nyt tunnu, joten uskallan lenkille lähteä. Omaa vointia pitää aina kuunnella! Ja toimia kuulemansa perusteella...

Viikonloppuna satoi niin paljon lunta, että läheisille laduille vedettiin luistelu-ura. Oikeastaan houkuttelisi mennä jo hiihtämään, mutta omistan vain perinteisen hiihtotavan vermeet ja niillä ei luisteluhiihtoa mene pirukaan. Lisää lunta please, että pertsan ladut saadaan ajetuiksi! Ladulle pääsenkin sitten melkein omalta pihalta ja välinehuolto sujuu nykyään voitelun osalta omakätisesti, kun hiihtohullu isäni piti pienen perehdytyksen. Perheessäni on muuten paljon hiihtohulluja.  Sukuvika on se jos suksi ei luista. Hahaa!

Huomenna aion mennä tutustumiskäynnille uudelle kuntosalille. Siellä ei ole henkilökuntaa lainkaan paikalla ja siksi sali on paljon edullisempi kuin nykyinen salini. Mukaan lähtevät armas Hra R. sekä treenikamu, jonka kanssa on tarkoitus riehakkaasti taittaa ExtremeRun ensi kesän loppupuolella. Jos sali on kaikin puolin hyvä, kuvissa näyttää tosi kivalta, niin sinne sitten korttia ja kolme salitreeniä jatkossa pitää mahduttaa viikkoon. Lisäksi pari hiihto- ja/tai juoksulenkkiä (juoksu-sana pitää ymmärtää tässä yhteydessä hyvin laveasti) ja kesällä pitäisi ollakin huippukunnossa!  Jos en ole niin voin sitten katsoa peiliin, notta missä meni pieleen.

Vielä yksi tärkeä asia! Rakas toiseksi vanhin mussukkani kävi tänään polilla kontrollissa, nyt on takana ensimmäinen leukemian jälkeinen vuosi ilman lääkkeitä. Kaikki on edelleen kunnossa ja nyt kuukausittaiset polikäynnit harvenevat siten, että käydäänkin vain joka toinen kuukausi.  Poika täyttää neljä vuotta maaliskuussa. On pienen ihmisen elämään mahtunut paljon raskaita asioita, mutta sitä ei pojasta kyllä huomaa. Yksi syy lisää olla kiitollinen!

Lumitöitä ja lenkkeilyä

Yön aikana oli yllättäen satanut 10cm lunta ja aamulla oli oikein kauniin jouluista, kuten kuvasta näkyy! Autojen putsaaminen lumen alta ei sitten niin ihanaa puuhaa ollutkaan... Lumityöt tein nasujen touhutessa naapurin lasten kanssa pihalla ja lumen kolaaminenhan on hyötyliikuntaa mitä jaloimmassa muodossa, suosittelen kaikille.

Viikonloppuna olen ehtinyt tömistelemään kaksi juoksulenkkiä, n. 6km kumpikin. Lisäksi eilen aamulla heräiltyäni crossailin n. 25 minuuttia. Aamuaerobisesta tyhjällä mahalla ollaan monta mieltä, osa suosittelee laihduttajille ja osa pitää höpönlöpönä. Varsin kattavasti asiaa käsitellään täällä Lihastohtorin puolella, klik!

Myös aamuaerobisen kestosta voi olla monta mieltä, tuollainen 25 minuutin crossailu on hyvin kevyestä päästä.  Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos meno maistuu tyhjällä mahalla aamutuimaan niin antaa mennä vain!  Kunhan nyt jossain välissä muistaa syödä terveellisesti ja oma olo on hyvä.

Lenkkeily tuntuu nyt taas lonkissa ja huomenna on lepopäivä ainakin hölkän osalta, pitänee keksiä jotain muuta.

Iltahöpöttelyä

Entäpä ne mitat tällä viikolla?

Vaaka näyttää taas 1,5 kiloa vähemmän. Hitaasti mutta varmasti.... Ja pitkällä aikavälillä tuohan on ihan hyvä vaihti 1kg-1,5kg/vko.

Mittanauha taas näyttää 3 cm vähemmän. Ties minkä ampiaisvyötärön tässä vielä kehittää (etenkin jos pertsa ei kapene, on tiimalasin mallia juu...)!

Vauvan mitoista sen verran että posket sen kuin pyöristyvät! Mutta ovat oikein, oikein ihanat.

Shoppailua toppiksessa ja kuusivarkaan strategia

Lenkkeilyn, salitreenin ja crossailun vuoksi lonkkani ovat olleet hieman kovilla ja päätin tänään lähteä kävelylle kera vauvan ja rattaiden. Yhdistin kävelylenkkiin vaippojenhakureissun ja siitä mieleeni juolahti, että kumpi onkaan isompi rötös: kauppakeskukseen raahautuminen tyylittömästi toppa-asussa vaiko joulukuusen rosvoaminen.

Ensinnäkin: toppapuku julkisella paikalla, muualla kuin ulkoilemassa, onko se mitenkään ok? Tämähän on meille suomalaisille kovin tyypillistä.  Pitäisikö ymmärtää lähteä asioimaan edes vähän tyylikkäämpänä, eikä tupsupipo viuhuen? Jos mukana on kärryissä nukkuva vauva, niin kai tämä menee enemmänkin käytännöllisyyden kuin tyylirikkeen piikkiin? Jalassa ei sentään ollut avokkaita, kuten tuulipuvun kanssa on tapana. Ei siis minulla, mutta monella. Mukana ei myöskään ollut samisasuista puolisoa, lieventävä asianhaara?

Ja entäpä se kuusivarkaus sitten, miten se juolahti mieleen? Noh, viimeistään tähän aikaan vuodesta huomaan itsessäni heräävän kriminaalin, joka suurimman osan vuotta on työnnettynä alitajunnan perukoille. Joulun lähetessä tämä paatunut rikollinen alkaa lenkillä ja autoillessa vaania himoitsevasti kaikkia sopivankokoisia ja hyvin muodostuneita kuusia. Aikeena vain kaataa ne ja kuskata kotia koristamaan. Hyviä kuusia on niin paljon! Entä jos kuusikauppiaalla ei ole yhtä hyvää? Saamme kaupan kamalimman ruppanan! Jospa yön pimeinä tunteina raahaan tuon kotiini ja väitän tulevani kuusikaupasta, jos joku sattuu näkemään? Uskooko tuota selitystä kukaan? Keskellä yötä...

Aaton aattona kriminaali taas vaikenee seuraavaa adventtiaikaa odottamaan: olohuoneessa on kaunis ja ihan luvallisesti kauppiaalta hankittu kuusi. Kuusistressi oli taas kerran turhaa. Loppu on onnellinen ja minusta ei vieläkään tullut hirveää kuusivarasta, huoh! Mutta kyllä kuusi on tärkeä asia, meinasin jopa kuvata tämän iltaisen kävelylenkkini varrella vastaan tulleet valioyksilöt, joita oli ainakin kymmenen!

Haittaisiko tuo nyt ketään, jos yhden nappaisin?

Vitsi. Just kidding. Kuusenne ovat turvassa.

Kinkut jumissa kohti joulua

Noin nättejä kuurankukkia oli pakkanen taiteillut joukkojenkuljetusvaununi tuulilasiin yöllä. Illalla vielä satoi vettä mutta yöllä oli pakastunut ja nyt näytti jo vähän paremmalta.

Päiväkävely pikkuihmisten kanssa saatiin tehdä aurinkoisessa säässä lähimetsässä. Pienin nukkui vaunuissaan, isommat juoksivat energiaansa hetkellisesti vähemmäksi pitkin poikin puskia ja hajottivat jääksi muuttuneita lätäköitä kepeillä ja hyppien. Toiseksi vanhin onnistui löytämään vielä sulan mutalammikon ja vauhtia ottaen hyppäsi siihen niin että roiskui. Tulipahan gore-texit testatuiksi!

Nythän ollaan vasta marraskuussa. Ei joulukuussa. Olen tietoinen asiasta. Mutta kun kaupoissa jo joulua availlaan ja minä olen niitä hulluja, joille joulunodotus noista karmean kaupallisuuden kiroista jostain syystä alkaa, niin kotiinkin on jo joulujuttuja nostettu esille. Päivisin kuunnellaan joululauluja. Pipareita ja torttuja on leivottu. Glögi maistuu myös. Call me crazy.

Kinkuille proaktiivista kyytiä

Liikuttu on toki muutenkin kuin lasten kanssa lumesta haaveilemassa! Eilen kävin salilla ja illan ohjelma oli hajanainen mutta uskoakseni tehokas, kinkkuosasto on hyvin jumissa ja sitä pitää tänään vetristellä crossaamalla.

Salilla eilen tein tällaista:

• 15 min alkuun crossailua lämmittelyksi ja samalla vaanin jalkaprässin vapautumista
• Jalkaprässi,  1 koordinaatiosarja ilman painoja, 1 sarja 70kg x 12, 3 sarjaa 100kg x 12, ensi kerralla menee jo 120kg!
• Pohjelaite levypainoin, 50 kg, 3x15
• Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg/puoli ja 3x12
• Kulmasoutu samoilla painoilla 3x12 molemmin puolin
• Hauiskääntö käsipainoilla, 9kg/puoli, 3x10
• Ojentaja, lämmittelysarja 25kg:lla 12 toistoa, sitten 3x12 35kg:lla

Salilla en asiakseni vakoile muita eivätkä muiden treenit millään lailla kuulu minulle, mutta jäin pohtimaan, voisiko salilla työntekijä/yrittäjä hieman ohjata selkeästi ensimmäistä kertaa salilla käyviä henkilöitä. Pienellä ohjauksellahan saattaisi jopa saada uuden vakioasiakkaan. Kyse olisi muutaman minuutin perusbriiffistä eikä mistään PT:n palveluista.  Olisi hyvä muistuttaa mm. lämmittelystä, siitä että kannattaa tehdä isot lihasryhmät alkuun (reidet, pakarat, lisää treenin tehokkuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuutena) ja etenkin olisi hyvä muistuttaa naisia, että lihakset eivät kasva liian isoiksi taikaiskusta, eli kunnon painot kehiin. Lihaksen kasvu vaatii kovasti työtä ja oikeanlaista ravintoa. Ei kipuu ei hyötyy, eikö niin? Hahaa.  Ja ne juoruilutauot olisi hyvä pitää minimissään.

On kurjaa nähdä, kuinka salille tullaan hyörimään neuvottomana. Itse en kehtaa kenellekään neuvoja mennä tarjoilemaan, asiantuntija kun EN ole. Mutta, muutama perusvinkki työntekijältä voisi tehdä salikäynnistä paljon mielekkäämmän ensikertalaiselle. Tai vaikka joku pieni A4-ohjelappunen...Pitänee ehdottaa asiaa, hyvän asiakaspalvelun nimissä! Lieköhän muilla saleilla tuollaista jo tarjollakin?

Kovin on friikit kuvat salitreenipostauksessa!

Sairaalamuistoja sieltä kauniimmasta päästä

Joululauluja kuunnellessani mieleen tuli googlata tämä videonpätkä, Kuorosota vuodelta 2010 jonka Suvi Teräsniska kuoroineen voitti. Lahjoitus tuli OYS:n osastolle 51, jolla meidänkin pientä tuolloin hoidettiin. Lahjoitus tuli silloin todella tarpeeseen ja sillä hankittiin kantasolunkeräyslaite, joka on jo päässyt auttamaan monia lapsia joilla esim. syöpä on uusiutunut.

Muistan tasan tarkalleen tuon tunnelman. Lauluhan kertoo toivosta ja taakse jääneestä pimeästä syksystä. Tuolloin ei itse vielä oikein uskaltanut toivoa, mutta syksyn syvä lohduttomuus oli asettumassa. Itkin silmät päästäni, aivan kuten kaikki hoitajat, lääkärit ja muut vanhemmat. Eikä tuota itkemättä katso vieläkään.

Me pääsimme pojan katsomaan kuoroa erityisluvalla, olimme oikeastaan infektioeristyksessä jo monetta päivää, mutta kun oireita ei lapsella ollut, niin hoitajat hakivat meidätkin tuonne muiden sekaan. Minun pieni potilaani on tämä videolla näkyvä suloinen pieni vauva tiikeripuvussa.

Klikkaa tästä, Kuorosota, Suvi Teräsniska ja kuoro laulamassa Tulkoon Joulua OYS:n os. 51, joulukuussa 2010!

Haastava motivaatio (ja viikon mitat)

Ensinnäkin, eikö osaa olla suloinen tuo pikkuneito? Hurmaavat kiehkurat ja muhkeat huulet, ihan täydellinen kuukauden ikäinen, jos minulta kysytään!

Toiseksi, vähän juttua motivaatiosta. Mikä motivoi liikkumaan ja miten motivaation saa pidettyä yllä?  Nyt etenkin kun syksy on synkimmillään ja joulua jo odotellaan niin sohva, glögi ja mahdollisesti kirja ynnä suklaa houkuttelisivat kovasti sisätiloihin.

Motivaatio liikkua ja hallita painoa on lähtökohtaisesti haastava juttu, etenkin jos on mukavuudenhaluinen lukemisen ystävä kuten minä.  Alussa kaikki lähteekin mielestäni liikkeelle itsekurista. Itsekurin avulla pitää käskyttää itsensä lenkille, salille tai johonkin vain hikoilemaan ensimmäiset pari viikkoa ja kappas, sittenhän liikkumiseen jääkin jo koukkuun! Liekö kyse endorfiineistä vaiko äidin omasta rauhallisesta hetkestä kiireisen päivän ja lapsilauman keskellä, mutta se mikä alkuun potuttaa (ylös, ulos ja lenkille) alkaakin houkutella ja motivoi itsessään. Varsin myönteinen noidankehä!

Selkeiden tavoitteiden asettaminen auttaa myös. Tavoite voi olla jokin tietty liikuntasuoritus, johon haluaa kyetä tai vaikka -5kg painoa. Jos vielä julkistaa tavoitteensa vaikkapa lähipiirilleen on siitä lipsuminen huomattavasti hankalampaa. Tai sitten voi aloittaa blogin aiheen tiimoilta, kuten eräs...Painonhallinnassa on kaksi motivoivaa työkalua ylitse muiden, vaaka ja mittanauha. Vaaka näyttää paljonko on tippunut ja mittanauhaa on hyvä käyttää apuna, tietääpähän ainakin onko esim. vyötärö terveellisisssä mitoissa vai tarttisko tehdä jotain.

Välitavoitteet ja pieni palkinto voivat kannustaa myös. Kun jaksaa lenkillä esimerkiksi viisi kilometriä kävelemättä tai on saanut ekat kilot tippumaan, on jalkahoito tai  uudet treenivaatteet kovasti paikallaan. Ja sitten kaikki ne uudet ihanat vaatteet joissa näyttää vähintään Tyralta tai Doutzenilta, kunhan projekti on paketoitu ekan vaiheen osalta. Uuden elämäntavan ja painon ylläpito on sitten se toinen vaihe.

Itsensä liiallinen piiskaaminen on omiaan syömään motivaatiota. Tavoitteita ei saa asettaa liian haastaviksi ja liikunta pitää aloittaa itselle realistiselta tasolta. Jatkuva alisuoriutuminen (omasta mielestään) lähinnä masentaa eikä taastusti kannusta eteenpäin. Mutta kun kunto kasvaa, pitää tavoitteidenkin muuttua haastavammiksi. Itselle pitää olla rehellinen, ei liian tiukka eikä liian lepsu. Ja jos jouluna tai muulloin vain suuhun livahtaa jotain sinne "kuulumatonta", voi asian korjata pienellä lenkillä tai katsomalla seuraavana päivänä ateriat hieman tarkemmin. Yksi herkku ei ketään lihota, ellei herkuttelu jää päälle päiviksi. Järki käteen siis tässäkin, kaalikeittodietit on tuomittu epäonnistumaan.

Lyhyesti siis, maalaisjärjellä pärjää näissäkin asioissa. Ainakin perusterve ihminen. Jos vielä saa kaverin innostumaan lenkille tai salille mukaan voi toinen tsempata toista ja lenkit sujuvat mukavammin vähän jouruillessa (juostessakin on hyvä pystyä puhumaan!). Itse  tykkään käyttää Endomondoa lenkillä, on hauska tietää kilometrit tarkalleen sekä käytetty aika. Taskusta huuteleva Endomondo-nainen myös kannustaa jatkamaan lenkkiä aina vielä vähän: jos nyt on täynnä viisi kilomteriä niin mihinköhän ehtisin että tuleekin kuusi?

Entäpä ne treenit?

Eilen ja perjantaina crossailin kotioloissa aikatauluista johtuen. Eilen meni crossatessa 45 minuuttia ja siihen päälle heiluttelin käsipainoja:

• Hauiskääntö+pystypunnerrus 12 kumpaakin, 3 sarjaa
• Vipunosto sivulle, 3x15
• "Vipukääntö" (kai tälle oikeakin nimi on?), kädet 90 asteen kulmassa, kyynärpäät kyljissä. Kädet yhdessä navan kohdalla ja siitä käännetään olkapäistä alkaen sivuille, liikerata n. 90° sekin. Vaikuttaapi olkapäissä ja minulla myös lapaluiden välissä.
• Ojentaja 3x15, molemmat kädet erikseen

Ja siinäpä se. Tänään jos ehtisi lenkille. Eino meni meillä ohi jo aamupäivällä ja hieman kolisteli kattopeltejä mennessään, mutta muuten säästyimme myräkältä. EDIT: Käytiin lenkillä treenikaverin kanssa, hölkkää rennolla asenteella n. 6,4km ja maitokaupan kautta kävellen kotiin. Oli kivaa!

EDIT: No ne mitat meinas unohtua! Eli vyötäröltä pois -2cm ja vaakalla näyttää 1,5kg vähemmän. Vaaka meni vaihtoon rikkoutumisen vuoksi, mutta en usko lukemissa sen näkyvän. Rikkoutuminen ei johtunut punnittavan huomattavasta massasta. Luulisin.

Yhden kuukauden mittauspiste

Saimme armaan beiben kanssa käytyä neuvolassa ja hyvältä näyttivät pienen kasvukäyrät!

• Syntymäpaino 3800g, nyt 5010g
• Syntymäpituus 49cm, nyt 53cm

Ja päänympäryskin kasvaa sopuisasti käyrillä. Vauva on ollut koko kuukauden pelkällä rintamaidolla, jota hörppii ahkerasti pitkin päivää ja yöllä pari kolme kertaa, jos tuuri käy. Vaikka olen liikkunut paljon ja saanut omaa painoani tippumaan ( ja sitä tiputtamista tuntuu riittävän!), on maitoa riittänyt vauvalle hyvin. Pitää juoda paljon vettä ja muistaa monipuolinen ruokailu, hyviä rasvoja unohtamatta. 

Vauvalla on siis ollut hieman masuvaivaa: röyhtäyttää, kipristelee ja pierettää ankarasti. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hänkin suositteli Gefilus D-tippoja ja ehdotti, että jättäisin vähäksi aikaa sellaiset ruuat vähemmälle, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ilmavaivoja. Näitä ovat esm. ruisleipä, kaali, omput ja perinteinen ärtsoppa. Niinpä aion nyt sitten vaihtaa aamuruisleivän johonkin muuhun ja kaalia nyt ei ole tapana muutenkaan mussuttaa ja  sitrukset maistuvat omppujen sijaan tähän aikaan vuodesta mainiosti. Ravintoainevajausta ei tällä pääse syntymään! Huolellista röyhtäyttämistä pitää jatkaa edelleen, siis vauvan. Ja voi kai äitikin joskus röyhtäistä.

Muuten kannattaa käyttää järkeä ennen kuin alkaa rajoittamaan ruokavaliotaan tolkuttomasti, imetettäessä siis. Monet vauvan masuvaivat johtuvat ruoansulatuselimistön "keskeneräisyydestä" ja aika hoitaa ongelmat. Jos taas oikeasti on syytä epäillä allergioita ja esim. vauvan paino ei nouse, kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Ja otetaanhan huono painonnousu sielläkin puheeksi ihan varmasti!

Täällä on kaunis pakkaspäivä ja aurinko paistaa, mutta valitettavasti päivällä emme ulos pääse: toiseksi vanhimmalla mussukalla oli illalla kuumetta, joten sisäpäivää pukkaa. Nyt poika on jo ihan reipas ja kuumeeton, mutta varmuuden vuoksi levähdellään ( ja kuunnellaan joululauluja,  mutta älä kerro kenellekään!). Ajattelin itseni raahata iltakävelylle jossain välissä kuitenkin!

Pikkuneidin ensimmäinen kuukausi

Tänään tuli pikkubeiben ensimmäinen kuukausi täyteen, sitä juhlittiin asiaankuuluvasti pidemmällä reissulla maitobaarin puolelle...Reissu alkoi jo aamuyöllä ja on jatkunut kiitettävästi koko päivän!
Mitä vauvan ensimmäiseen kuukauteen onkaan mahtunut?

• Paljon uusia tuttavuuksia, mummit ja pappa, kummit ja muut tädit sekä sedät - oman perheen lisäksi!
• Ainakin yksi kunnon hymy ja paljon tarkkailua
• Nuha ja paljon keittosuolatippoja
• Masuvaivoja ja lukematon määrä kakkavaippoja
• Ulkoilua rattaiden lämmössä, autuaan tietämättömänä ympäristön tapahtumista
• Paljon, paljon maitoa ja sylissä oloa
• Kylvyssä käyntiä 
• Vähän shoppailua äidin mukana

Ihana!

Hurjan nopeasti on ensimmäinen kuukausi hurahtanut. Ei kai tämä pikkuvauva-aika kohta jo lopu? Kun vauva nostaa päätään masullaan ollessaan, on hän kuulema virallisesti vauva ja entinen vastasyntynyt, kertoi neuvolalääkärimme. Kai meidän pieni on vielä edes vähän vastasyntynyt, vaikka koettaakiin kovasti niskojaan kannatella, eihän sillä ressulla ole nimeäkään vielä! Nimiasia hoituu muuten Itsenäisyyspäivänä. Huomenna menemme aamulla neuvolaan ja saamme pikkuneidin viimeisismmät mitat, ne on tosiaan haska kuulla.

Sisarukset ovat kuukauden aikana ottaneet vauvan hyvin vastaan, ihan niin kuin alussa näyttikin. Hoitavat mielellään, silittelevät varovasti tai vain katselevat, kun vauva koettaa tiirailla tuoreilla silmillään isosisaruksia. Kovasti odottavat, että vauva oppii tarttumaan leluihin. Me vanhemmat taas olemme tehneet tuttavuutta uuden rakkaan pikkuihmisen kanssa ja ihan omanlaisensa tämäkin on. Vaikka pesueemme onkin suhteellisen iso, ei löydy kahta samanlaista. Hienoa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän pienen neidin kanssa. Isommat sisarukset ovat varsin.. hmm...Virikkeellisiä? Reippaita? Oma-aloitteisia? Touhukkaita? Impulsiivisia?  Energisiä? Itsepäisiä?Tai kaikkea noita ja paljon muuta!

Jottei totuus unohtuisi

Eli ne päivän liikkumisethan pitää toki muistaa kirjailla! Eilen kävin lykkäämässä rengasvikaisia rattaita hieman reilut  viisi kilometriä, kävellen. Vauva nukkui matkan tyytyväisenä välittämättä rengasrikosta...Kävi hyvin palauttavasta lenkistä.  

Tänään väänsin ruuvia hiukan kireämälle ja kävin hölkkäämässä 6,2 km taas hyvin, hyvin hitaasti. Johtuneeko vielä raskaudesta, mutta lonkissa tuntuu hieman jäykkyyttä ja kipua lenkin jälkeen ja aikanakin. Voi johtua salitreenistäkin...Mutta pari päivää aion nyt vain kävellä ja kenties crosstraineroida. Ei ole mitään järkeä rikkoa paikkoja tässä vaiheessa, jää kyllä tavoitteet saavuttamatta ihan taatusti jos joutuu pidempään lepoon. Järki käteen liikkunnan kanssakin!

Mekkohaaste!

Monen blogimutkan kautta törmäsin tähän mekkohaasteeseen Riikan Blogissa: omaa mekkosaldoa sekä tyttären tässä laskeskellaan. Pitihän tuosta nyt ottaa selvää! Laskin ne mekot, joita toinen tytöistä voisi käyttää. Kaikkihan on hankittu nyt 2-vuotiaalle prinsessalle, mutta nyt kohta kuukauden ikäinen pikkusisko perii mekot sitten omaan käyttöönsä. Omiani en laskenut, niitä lienee muutama hassu äitiysmallinen ja yksi nätti musta juhlakäyttöön.

Mutta ne tyttöjen mekot. Niitä oli puhtaana kaapissa 33 kappaletta, pyykissä pari sekä kirppiskassissa odottamassa kolme...Onko tuo vähän liikaa? Merkkejä on moneen lähtöön, Villervalla, Metsola, Lundmyr näkyy yksi olevan, name it, Polarnin sininen samettimekko, pari Porvoossa tehtävää Peuhista (voi ostaa myös postimyynnin kautta, ovat ihania jos tykkää romanttisesta tyylistä!), ja sitten H&M ja Lindex -mekkoja... Kastemekkoja kaapissa on kaksi, pojat ovat käyttäneet toista ja tytöt toista, tai nuorin käyttää jahka saa nimen. Mutta ehkei kastemekkoja lasketa.

Kaksivuotiaamme haluaa pukeutua mekkoon joka päivä, joten pitäähän niitä olla! Juhlaan, kesään, talveen, arkeen, prinsessaleikkiin....