Äidin vartalo

Kaikki varmaan muistavat vielä Mami GoGo -blogista liikkeelle lähteneen beautiful body - haasteen, monet intoutuivat postaamaan omia masujaan ja niitä osiaan, joista eivät välttämättä muuten meteliä pitäisi. Minusta ajatus oli hyvä! Ensinnäkin, monella äitiys muuttaa vartaloa ja toisekseen, se on ihan ok. Jos taas kroppa on vatsanahankin osalta yhtä timmi kuin ennen lapsia, en voi kuin onnitella.

Törmäsin tänään Bored Pandassa samantapaiseen kuvasarjaan, käykää kurkkaamassa! Äitejä on kaikenkokosia ja näköisiä ja koosta huolimatta raskaudet ovat jättäneet näihin kuvien mammoihin omat jälkensä. Eivät raskausarvet minusta erityisen kauniita ole, mutta ei niitä hävetäkään tarvitse. Ne ovat seurausta siitä, että minua kohtasi suuri onni saada oma vauva, peräti neljä kertaa.

Toinen tänään aamulla kuuden aikaan päässä virinnyt ajatus oli sitten se, että siinä vaiheessa kun lasten peppuja ei tarvitse enää vessakäynnin jälkeen pyyhkiä, on elämässään jo päässyt aika pitkälle.

Poden tämän talven kymmenettä flunssaa, eilen kävin taas verikokeissa. Treeneistä ei ole sitten mitään sanottavaa.

Sporttipäivitys

Nyt on ollut suhteellisen hyvä treeniputki päällä! Pitkään vaivannut väsymys tuntuu edelleen, mutta verikokeet jne osoittavat että olen terve kuin pukki, joten napinoitta olen koettanut ajaa itseni sorvin ääreen, mikä se sorvi sitten kulloinkin on.

To tein nopsatempoisen 6km juoksulenkin, pe salilla rinta-olka-ojentaja, la taas nopeatempoinen lenkki mukavuusalueen ulkopuolella ja tänään jalka-selkä-haba. Jako on omalaatuinen, mutta nyt pitää panostaa enemmän juoksuun ja salipäiviin pitää saada mahtumaan monta hommaa ilman että menee vetelehtimiseksi. (tätä yritän estää tekemällä isoja liikkeitä vapailla painoilla ja nopsilla palautuksilla - ei liian monta liikettä kertaan, tehokkaita isoja liikkeita ja vähän eristäviä, esteettisyyttä ei pidä unohtaman;)). Mielenterveyttä hoidin tänään ihanalla luisteluretkellä armaan esikoiseni kanssa, ihan hurjan hauskaa meillä oli vaikka pakkanen paukkuu! Näin täti-iässä on hauska löytää itsestään vielä jääprinsessa, kun vähän kaivaa. Nuorena olin aika hyvä luistelija nimittäin. Nyt omistan ihanat pörrösomisteiset vaaleanpuna-valkoiset kaunokit, kyllä kelpaa!

Vaivannutta väsymystä vastaan taistelen sillä, että tietoisesti en enää availe illalla työposteja ja puhelimeenkaan ei kerry enää lukuja lukemattomista meileistä. Kirjaa  uskallan ennen unta lukea jos se on tylsä, mutta liian hyvä kirja vain valvottaa ja nyt olen tarvinnut unta tavallista enemmän. Pitkä lentsuputki meillä olikin ja toivoisin, että väsy tosiaan vaan johtuu siitä ja neljästä lapsesta seitsemässä vuodessa. Mykoplasma tai muu pilaisi aika fantsusti treenisuunnitelmat. Nej, tack.

Kohti uutta viikkoa, uusi treenejä ja kevättä!

(rinta-olka-ojentaja treenin sisältö: penkki 30kg, pystypunnerrus smithissä 25kg, vinopenkki 10 kg kp:t, kahvakuulalla 20kg pystysoutu, ojentaja taljassa...)
(jalka-selkä-haba: takakyykky 50 kg, mave 20kg kp:t, ylätalja, hauistangolla, vastaotteella käsipainoilla) Jotain näihin olen lisäillyt fiiliksen mukaan, ja vatsat tietty.

Inbody-mittaus

Salilla oli tänään tarjolla mielestäni kohtuulliseen 20 euron hintaan Inbody-kehonkoostumusmittausta. Ensin ajattelin että en halua tietää tuloksia ja sitten päätin että haluankin.

Tässä tärkeimmät:

• Luumassa 3,46kg - isot luut EIVÄT selitä siis sitä, että vaa'alla lukemat ovat vähän yläkantissa. Jos minulla 172 cm pitkällä ihmisellä luuta on tuon verran, tuskin sitä kovin paljon suurempia määriä on kenelläkään saman kokoisella.
• Rasva% 27. Voisi olla alempi, voisi olla ylempi - menee hajontaan ikäiselläni ihan mukavasti. Mutta laskusuunnassa se tulee olemaan tässä kun juoksukausi kiihtyy kesää kohti.
• Lihasmassa, sitä on enemmän kuin keskivertotapauksella. En ole yllättynyt  mutta tyytyväinen kuitenkin, kovasti on tehty töitäkin sen massan kasvun eteen!
• Lihastasapaino. Koska me ihmiset olemme toispuolisia on selvää, että lihasmassassa on pieniä eroja kehon puolten välillä, lähinnä muutamia kymmeinä grammoja. Isommilla lukemilla pitäisi syytä alkaa tutkia.
• Perusaineenvaihdunnaksi ynnäiltiin n. 1600kcal. Siihen saa syödä aika paljon hyvää perusevästä!
• Nestemäärä,  ei ole hyvä että kehossa liiaksi nestettä on - sainkin ohjeen vähän tarkastella juonko muuten vaan vai janoon.

Ja sitten ne treenit. Tänään oli sellainen vähän sekainen päivä:

• Crossailua
• Takakyykky, 10xtangolla, 3x10 toistoa/50kg
• Askelkyykky käsipainoin, 8kg kp:t, 2x20
• Loitontaja (hyvä tukiliike juoksua ajatellen) 3x15, 50kg
• Mave, 3x12, 2x20 kg kp:t
• Hauis puskista tangolla, 20 kg painoa 3x10
• Vatsojen kautta kotiin

Huomenna olisi lepopäivä, ti juoksua jos jalat antavat periksi- jos ei, salille. Tuosta kehonkoostumusmittauksesta vielä, suosittelen kokeilemaan! Painon tarkailun lisäksi se kehonkoostumushan on se, jota halutaan muokata. Vaikka nämä laitteet eivät eksaktia tiedettä olekaan, saa niistä hyvin suuntimia (jos nyt peilistäkin). Mutta on kiva kun tuossa pöydällä on paperi joka osoittaa, että minun kroppani on koostumukseltaan lähempänä atleettia kuin kotlettia. Seuraava mittaus tuossa kesällä, katsotaan mihin suuntaan mennään!

Salilla täti turhautuu

Erehdyin tänään salille heti kuuden maissa. Se oli virhe.

Sali oli täynnä väkeä ja väsyneenä ärsytyskynnys oli taas todella matala. Tai mitä mieltä te olette:

• Pitäis penkata mutta ei voi kun penkit on varattuja ja vapaana olevasta penkistä on joku mies vienyt tangon - tekee mavea 30 kilolla (???). Miksi se ei ollut vaikka mennyt tekemään mave-koneeseen kun sellainen ihan uusi olisi! Tai jos painoa on tuon verran, voi maven tehdä ihan käsipainoilla. Itse teen kahdella 22,5kg:n käsipainolla. Penkistä EI viedä tankoa. 
• Vinopenkit ja tavispenkit. Jos teet habaa polvea vasten, et TODELLAKAAN tarvitse siihen vinopenkkiä, varsinkin kun vapaana on jos jonkin näköistä boxia ja peruspenkkiä. Jätä vinopenkki sellaiselle joka sitä oikeasti tarvitsee, esim juuri vinopenkkiin jota tein käsipainoilla - kun lopulta pääsin.
• Kyykkääminen. Jumankekka. Jos kyykkääminen on epämääräinen pieni niiaus jossa vähän polvia notkistaa voisi tehdä kaksi asiaa: ottaa painoa tangosta pois ja katsoa sitten, meneekö puhtaammin ja tehokkaammin. On turha rikkoa paikkoja väärällä tekniikalla. Niin ja vaihda salikamu jos se ei osaa neuvoa noin itsestään selvää asiaa vaikka muuten kovasti päsmäröikin.
• Älä tee mavea pyöreällä selällä!
• Älä varaa kaverisi kanssa ristikkäistaljaa kokonaan vaan siksi, että voitte vemputtaa loitontajaa samantahtisesti ja yhtäaikaa. On kohteliasta antaa tilaa muille ja VUOROTELLA kamun kanssa. Ryhmävoimistelua voi harrastaa muualla.
• ÄLÄ tee koko salitreeniä vemputtamalla crossilla ja istuskelemalla rennosti lököasentokuntopyörässä telkkua vahdaten. Aerobiset voi tehdä pihalla ja salilla heilutellaan painoja. Mielellään vapaita. Sellaisia, että tuntuu.
• Jos kyykkypaikka on peilistä kaukana mutta peiliin on suora näköyhteys, älä mene siihen eteen yhtäaikaa sotkemaan. Voi vuorotella sen kyykkääjän kanssa ja sitten itse mennä peilin eteen vuorollaan huitomaan mitä huitookaan.
• Mielellään, PLIIS, käy joskus pesulla äläkä tule suoraan navetasta salille.

Juu, hirveä ämmä olen. Mutta eikä kukaan muu muka ole koskaan turhautunut näiden asioiden kanssa?

Omassa ohjelmassa oli tänään penkki, vinopenkki käsipainoin, pystysoutu ja pystypunnerrus superina tangolla, vipunosto, ojentaja tangolla (ranskis) ja taljassa kun aikaa sen verran oli. Ens kerralla kyykkyä, mavea, sen sellaista. Ehkä habakin, mutta en vie keneltäkään penkkiä.

I'm on fire!

Pitkä tauko kirjoittelussa! Nyt aion tehdä parhaani ja jakaa vähintään viikottain treeniasioitani ja etenemistä kohti tämän vuoden tavoitteita. 

Treenimusiikkia, jolla tämä vuosi ja tavoitteet selätetään, silvuplee.

Niin ja ne mennävuotiset: ei onnistunut leuanveto, ei. Tänä vuonna jatketaan sen tavoittelemista. Maitoa en oppinut juomaan, paitsi närästykseen. Puolimaratonin juoksin Extreme Runin lisäksi, puolikkaan aika oli 2,15 ja risat. Ei mikään huima, mutta olen kuitenkin tyytyväinen: synnytyksestä oli tuolloin 10kk aikaa ja juoksutreenejä takana vasta muutama tehokas kuukausi. Tänä vuonna Helsinki City Runin puolikkaan pitäisi mennä alle kahden tunnin. Siinä on tavoitetta alkukesäksi, on nimittäin VEEMÄISTÄ  juosta pakkasella, vaan kun on pakko. Napinapi, tykkään kuitenkin.

Mietin pitkään jakaisinko seuraavan kuvat teille, mutta päätin jakaa.  Harvemmin tulee keikisteltyä näin vähissä tamineissa "ihmisten ilmoilla". Keskellä on se normitila viime vuosilta, synnytysten jälkeen massaa on ollut enemmänkin,  ja sivuilla tämä aamu. Tämä tällaisena välitilinpäätöksenä. Muutokseen on tarvittu pieni ruokatsekkaus (ei mitään mullistavaa) ja viikottain 5 kertaa reipasta liikuntaa (sali tosi tärkeä, juoksu etenkin loppuvuodesta). Olen yli 35v neljän lapsen äiti ja aika tyytyväinen itseeni.  Etenkin siihen, miten paljon enemmän voimaa kropassa on ja miten kehon jaksaminen näkyy myös mielentilassa. Liikkumisen ilo on vallalla perheessämme muutenkin ja haluan ajatella, että osaltaan se johtuu vanhemmilta saatavasta esimerkistä.

No mitä sitten tänä vuonna tehdään? HCR 21,1km toukokuun 15. pvä, leuanvedot ja Extreme Run elokuussa, huomattavasti paremmalla ajalla, syyskuussa Kiimingin puolikas maraton, sekin alle kahden tunnin. Juoksua on  kovasti luvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että salitreenin osalta tapahtuu muutoksia, ja itseasiassa ne voivat olla jopa kiinnostavia  muillekin juoksua treenaaville.  Olen aikaisemmin jo aiheesta kirjoittanutkin, mutta nyt taas alan koe-eläimeksi, syksyllä nähdään miten kävi.

Entä se toinen blogin päätähti?

Hän, joka aloitti maha-asukkaana ja on nyt vuoden ja melkein neljän kuukauden ikäinen ihana pieni tyttö. Pikkuinen oppi kävelemään noin vuoden iässä ja taapertaa hurjaa vauhtia isompien perässä, kiipeilee kuin pieni apina, hörppää mukista hienosti ihan itse  ja sanoo mm. äiti, tämmö, tätä, anna, pappa, että, tiitti. Hän on suloinen, ihana ja aina nauravainen pieni mussukka.  Tykkää saunoa ja näyttää söpöltä Yodalta vaeltaessaan saunatakissaan saunan jälkeen huppu päässään.  Kasvaa pikkuhiljaa, oppii koko ajan uutta ja saa äidin tuntemaan suunnattoman ilon lisäksi valtavaa haikeutta: minun vauvani ei enää ole vauva, elämässä alkaa väistämättä uusi vaihe. Kai tästäkin selvitään.

Ihanaista helmikuuta kaikille!