lauantai 30. marraskuuta 2013

Moninaiset lauantaipuuhat ja paras hymynaama ever!

Söpösuloinenihanarakas!
Siis kai tänään on lauantai..? Päivät menevät joskus kiiressä sekaisin!
Tänään on taas puuhasteltu kaikenlaista, pääasiassa jouluista: on tehty piparitalo ja haettu kaupasta joulukalenterit kolmelle vanhimalle nasulle ja vähän koristeltu. Lisäksi on haettu "tonttujen tuomat" yllärit sellaiseen taskulliseen kalenteriin ja tehty 24 kappaletta numeroituja pipareita joulusukkaa varten (sukkaan kurkistetaan aina aamuisin, aattoon saakka, sukkalaulun jälkeen). Näyttäisi siis siltä, että seuraavat viikot lapset kehittävät kunnon sokerihumalan heti aamusta...

Tällä hetkellä liedellä kiehuvat luumut, joista tulee luumusoppaa huomenna aamupalaksi syötävän riisipuuron kaveriksi. Meillä on tapana aina adventtisunnuntaisin syödä riisipuuroa aamulla, se maistuu kaikille lapsille ja aamu alkaa mukavissa tunnelmissa.  Ja ihan pian, kahden tunnin päästä, avautuu jouluradio! Ihan mahtavaa! Jos jotakuta jouluhullua jouluinen radio-ohjelma kiinnostaa, niin täältäpä löytyvät taajuudet, klik!

Ei tämä päivä sentään ihan kokonaan ole mennyt jouluhupatusten kanssa! Sain käytyä hölkkäämässä 5,8 kilometrin mittaisen lenkin (hitaasti....), josta puolet piti kahlata lumessa. Lenkin aikana tajusin, että yksi asia jossa olen todella huono on lihashuolto. Siihen aion paneutua tässä lähipäivinä hieman ja kirjoittaa mihin johtopäätökseen asian suhteen tulen.  Olisi kuitenkin kiva ylläpitää myös liikkuvuutta, samalla kun treenaa muuten.

Huomenna olisi ajatuksena tehdä kevyt aamuaerobinen crossailemalla. Vaikka aamuaerobinen tyhjällä mahalla todellakin jakaa mielipiteet, niin itse tykkään tuollaisesta kevyestä hikoilusta ennen aamupalaa. Lisäksi tuntuu, että pienen aamutreenin jälkeen pysyy oikea syöminenkin koko päivän paremmin mielessä. Iltasella ajattelin sitten käydä tekemässä tasatyöntölenkin suksilla. Pertsan uraa siellä tuskin on, mutta ajattelin ihan keskivartalo - ja hartiatreenin kannalta käydä lykkäämässä ladulla. Toivottavasti tämä viime yön aikana satanut lumi nyt säilyy ja saa kaverikseen uutta lunta! Taas valkeata joulua...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Olisipa kaamosväsymys!

Marraskuussa monia tuntuu vaivaavan kaamosväsymys, on synkkää ja sateista ja mieli tekisi vain vedellä hirsiä peiton alla. Jostain syystä kaamosväsymys ei ole koskaan minuun iskenyt. Olen kyllä kehittänyt tavan alkaa suunnitella joulua jo marraskuun alussa (samalla kun salaa hivutan tontun sinne, toisen tänne jne...), joten ei ole jäänyt aikaa väsähtää. Ja oikeastaan, pimeät marraskuiset päiväthän ovat suorastaan loistavia ulos aseteltuja talvi(joulu)valoja ajatellen! Mutta kun: kaamosväsymys olisi mitä mahtavin tekosyy syödä suklaata! Tänään aamulla luin Kalevasta, että suklaa todellakin auttaa ja siitä on kaiketi ihan tieteellistä näyttöäkin. Että kaikki joita väsyttää niin menkääs suklaakuapan kautta! Uskoakseni tumma suklaa toimii maitosuklaata paremmin...

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä ja aurinko paisteli tuohon n. 13.00 saakka ja lähti sitten laskemaan. Jos omistaisin kunnon kameran olisi sillä tänään saanut ihan mielettömän hienoja kuvia. Ehkä jonain päivänä sitten. Suunnitelmiin tämän päivän osalta kuuluisi vielä iltalenkki kevyesti hölkytellen, tai pitäisi kai sanoa hitaasti tömistellen, mutta kuitenkin ylös, ulos ja lenkille. Keskiviikkoisen kyykkäystreenin jäljiltä kankkuosasto veisaa edelleen hoosiannaa, joten pitää vielä miettiä lenkin mielekyyttä. Eilen tein crosstrainerilla pienen puolituntisen pyrähdyksen ja sen päälle hartiat sekä olkapäät käsipainoilla. Lopuksi vatsalihakset normirutistuksin ja kylkiä myös rutistelin.

Illalla on tarkoituksena katsoa elokuva armaan Hra R:n kanssa. Vauva tapaa sen ajan roikkua maitobaarin puolella. Ihanuus on hän!

torstai 28. marraskuuta 2013

Jälkitarkastus

Nyt on sitten raskaus laitettu loppusilausta myöten pakettiin kun kävin jälkitarkastuksessa tänään. Jälkitarkastushan edellytys vanhempainrahan maksulle, jos oikein muistan. Meidän neuvolasta lähettävät Kelalle todistuksen suoraan. Kaikki oli ihan kunnossa ja liikkua saa reippaasti ihan luvan kanssa. Tosin tuota lupaa en juuri ole odotellut vaan mennyt omien tuntemusten mukaan.

Kas siinäpä oiva aasinsilta eiliseen salitreeniin! Kävin siis treenikamun kanssa tutustumassa uudella salilla, jossa pääsääntöisesti ei ole henkilökuntaa paikalla ja joka näin ollen voi pitää hieman edullisempaa kk-hintaa. Henkilökunnattomuus on tietenkin ongelma, jos aloittelee saliharrastusta ja laitteet tai vapaat painot ovat uusi asia, mutta jo vähänkään treenanneelle homma kyllä toimii. Salilla on tarjolla myös virtuaalispinningiä, johon suhtaudun toisaalta uteliaasti ja toisaalta huvittuneesti: onhan se vähän hupaisaa polkea yksinään ja katsoa ohjattua spinningiä ruudulta, jossa ohjeiden lisäksi maisemat vaihtuvat. Mutta spinnailu on tehokasta liikuntaa, joten voi olla että joskus kokeilen tuotakin tarjontaa!

Eilinen treeni oli vähän tällainen sekava, kun piti tutustella uuteen paikkaan:
  • Askelkyykyt smithissä, yksi sarja pelkällä tangolla, 3 sarjaa tanko+10kg molemmissa päissä, 10 toistoa.
  • Jalkaprässi, 120kg, 3x12
  • Vaakaprässi (etureisille) 109kg, 3x12
  • Pohjelaite levypainoilla, 50kg, 3x15
  • Vinopenkki, 12,5kg käsipainot per käsi, 3x10
  • Hausikääntö tangolla, tanko+5kg/pää, 3x10
  • Ojentaja taljalla, 1x12 30 kilolla ja 3x12 35 kilolla
Alkuun crossailua vajaa vartti. Crosstrainereita ja kuntopyöriä oli pitkä rivi, ei pitäisi joutua odottelemaan vuoroa kuten aikaisemmalla salilla. Odottelemattomuus on aika tärkeää kun aikaa treeniin on rajallisesti - kotonahan odottelee vaavi maitotonkkaa palaavaksi. En ole ainakaan vielä tinkinyt siitä täysimetyksestä, pari kertaa vauva on toki äidinmaitoa pullosta hörpännyt poissaollessani. Se lypsyllä käynti vaan on jotenkin niin tylsää...

Kyykkäämisestä vielä: se on todella tehokas treeni isoille lihaksille kaikkine variaatioineen ja aion ottaa sen entistä vahvemmin haltuun kunhan vatsalihakset hieman vahvistuvat. Loistavaan kyykkykuvaan törmäsin Mynextrun -blogissa:


Tuossa tiivistyy jotain hyvin oleellista yleisistä treeniharhaluuloista. Batmanin sanoin, turpa kiinni ja kyykkää! Ja painojen kans ei lusmuta! Nih! Mutta oikeasti, kun annetaan isoille lihaksille töitä, edistään aineenvaihduntaa tehokkaammin ja tehostetaan muutakin treeniä.  

Tänään jää lenkki väliin, koska tiet ovat ihan jäässä ja hiiskatin liukkaita. Pitänee crossailla vähän ja etsiä sopiva telkkariohjelma ajankuluksi.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Sopivasti pullukka!

Nimittäin tämä täydellinen pullukkaposki tässä! Hän saa muuten nimen Itsenäisyyspäivänä, hyviä jouluisia tarjoiluehdotuksia otetaan vastaan!

Ruoka beibelle maistuu edelleen hyvin, etenkin päiväsaikaan. Yöllä meillä osataan nukkuakin. Äiti kiittää! Nukkuneena jaksaa liikkua ihan eri innolla ja kehitystä tapahtuu paljon paremmin, lepohan on olennainen osa treeniä. Ja muutenkin, elo neljän vilkkaan mussukan kanssa on rattoisampaa kun ei ole rättiväsynyt.

Eilen heitin muutaman kilometrin kävelylenkin vauvan ja rattaiden kera, koska lonkkia kivisteli aamulla sunnuntain hölkän jäljiltä. Tänään on vuorossa taas hölkkää ja muutama kilometri olisi tarkoitus taittaa. Särkyä ei nyt tunnu, joten uskallan lenkille lähteä. Omaa vointia pitää aina kuunnella! Ja toimia kuulemansa perusteella...

Viikonloppuna satoi niin paljon lunta, että läheisille laduille vedettiin luistelu-ura. Oikeastaan houkuttelisi mennä jo hiihtämään, mutta omistan vain perinteisen hiihtotavan vermeet ja niillä ei luisteluhiihtoa mene pirukaan. Lisää lunta please, että pertsan ladut saadaan ajetuiksi! Ladulle pääsenkin sitten melkein omalta pihalta ja välinehuolto sujuu nykyään voitelun osalta omakätisesti, kun hiihtohullu isäni piti pienen perehdytyksen. Perheessäni on muuten paljon hiihtohulluja.  Sukuvika on se jos suksi ei luista. Hahaa!

Huomenna aion mennä tutustumiskäynnille uudelle kuntosalille. Siellä ei ole henkilökuntaa lainkaan paikalla ja siksi sali on paljon edullisempi kuin nykyinen salini. Mukaan lähtevät armas Hra R. sekä treenikamu, jonka kanssa on tarkoitus riehakkaasti taittaa ExtremeRun ensi kesän loppupuolella. Jos sali on kaikin puolin hyvä, kuvissa näyttää tosi kivalta, niin sinne sitten korttia ja kolme salitreeniä jatkossa pitää mahduttaa viikkoon. Lisäksi pari hiihto- ja/tai juoksulenkkiä (juoksu-sana pitää ymmärtää tässä yhteydessä hyvin laveasti) ja kesällä pitäisi ollakin huippukunnossa!  Jos en ole niin voin sitten katsoa peiliin, notta missä meni pieleen.

Vielä yksi tärkeä asia! Rakas toiseksi vanhin mussukkani kävi tänään polilla kontrollissa, nyt on takana ensimmäinen leukemian jälkeinen vuosi ilman lääkkeitä. Kaikki on edelleen kunnossa ja nyt kuukausittaiset polikäynnit harvenevat siten, että käydäänkin vain joka toinen kuukausi.  Poika täyttää neljä vuotta maaliskuussa. On pienen ihmisen elämään mahtunut paljon raskaita asioita, mutta sitä ei pojasta kyllä huomaa. Yksi syy lisää olla kiitollinen!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lumitöitä ja lenkkeilyä

Yön aikana oli yllättäen satanut 10cm lunta ja aamulla oli oikein kauniin jouluista, kuten kuvasta näkyy! Autojen putsaaminen lumen alta ei sitten niin ihanaa puuhaa ollutkaan... Lumityöt tein nasujen touhutessa naapurin lasten kanssa pihalla ja lumen kolaaminenhan on hyötyliikuntaa mitä jaloimmassa muodossa, suosittelen kaikille.

Viikonloppuna olen ehtinyt tömistelemään kaksi juoksulenkkiä, n. 6km kumpikin. Lisäksi eilen aamulla heräiltyäni crossailin n. 25 minuuttia. Aamuaerobisesta tyhjällä mahalla ollaan monta mieltä, osa suosittelee laihduttajille ja osa pitää höpönlöpönä. Varsin kattavasti asiaa käsitellään täällä Lihastohtorin puolella, klik!

Myös aamuaerobisen kestosta voi olla monta mieltä, tuollainen 25 minuutin crossailu on hyvin kevyestä päästä.  Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos meno maistuu tyhjällä mahalla aamutuimaan niin antaa mennä vain!  Kunhan nyt jossain välissä muistaa syödä terveellisesti ja oma olo on hyvä.

Lenkkeily tuntuu nyt taas lonkissa ja huomenna on lepopäivä ainakin hölkän osalta, pitänee keksiä jotain muuta.

Iltahöpöttelyä
Entäpä ne mitat tällä viikolla?

Vaaka näyttää taas 1,5 kiloa vähemmän. Hitaasti mutta varmasti.... Ja pitkällä aikavälillä tuohan on ihan hyvä vaihti 1kg-1,5kg/vko.

Mittanauha taas näyttää 3 cm vähemmän. Ties minkä ampiaisvyötärön tässä vielä kehittää (etenkin jos pertsa ei kapene, on tiimalasin mallia juu...)!

Vauvan mitoista sen verran että posket sen kuin pyöristyvät! Mutta ovat oikein, oikein ihanat.

torstai 21. marraskuuta 2013

Shoppailua toppiksessa ja kuusivarkaan strategia

Lenkkeilyn, salitreenin ja crossailun vuoksi lonkkani ovat olleet hieman kovilla ja päätin tänään lähteä kävelylle kera vauvan ja rattaiden. Yhdistin kävelylenkkiin vaippojenhakureissun ja siitä mieleeni juolahti, että kumpi onkaan isompi rötös: kauppakeskukseen raahautuminen tyylittömästi toppa-asussa vaiko joulukuusen rosvoaminen.

Ensinnäkin: toppapuku julkisella paikalla, muualla kuin ulkoilemassa, onko se mitenkään ok? Tämähän on meille suomalaisille kovin tyypillistä.  Pitäisikö ymmärtää lähteä asioimaan edes vähän tyylikkäämpänä, eikä tupsupipo viuhuen? Jos mukana on kärryissä nukkuva vauva, niin kai tämä menee enemmänkin käytännöllisyyden kuin tyylirikkeen piikkiin? Jalassa ei sentään ollut avokkaita, kuten tuulipuvun kanssa on tapana. Ei siis minulla, mutta monella. Mukana ei myöskään ollut samisasuista puolisoa, lieventävä asianhaara?

Ja entäpä se kuusivarkaus sitten, miten se juolahti mieleen? Noh, viimeistään tähän aikaan vuodesta huomaan itsessäni heräävän kriminaalin, joka suurimman osan vuotta on työnnettynä alitajunnan perukoille. Joulun lähetessä tämä paatunut rikollinen alkaa lenkillä ja autoillessa vaania himoitsevasti kaikkia sopivankokoisia ja hyvin muodostuneita kuusia. Aikeena vain kaataa ne ja kuskata kotia koristamaan. Hyviä kuusia on niin paljon! Entä jos kuusikauppiaalla ei ole yhtä hyvää? Saamme kaupan kamalimman ruppanan! Jospa yön pimeinä tunteina raahaan tuon kotiini ja väitän tulevani kuusikaupasta, jos joku sattuu näkemään? Uskooko tuota selitystä kukaan? Keskellä yötä...

Aaton aattona kriminaali taas vaikenee seuraavaa adventtiaikaa odottamaan: olohuoneessa on kaunis ja ihan luvallisesti kauppiaalta hankittu kuusi. Kuusistressi oli taas kerran turhaa. Loppu on onnellinen ja minusta ei vieläkään tullut hirveää kuusivarasta, huoh! Mutta kyllä kuusi on tärkeä asia, meinasin jopa kuvata tämän iltaisen kävelylenkkini varrella vastaan tulleet valioyksilöt, joita oli ainakin kymmenen!

Haittaisiko tuo nyt ketään, jos yhden nappaisin?

Vitsi. Just kidding. Kuusenne ovat turvassa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kinkut jumissa kohti joulua

Noin nättejä kuurankukkia oli pakkanen taiteillut joukkojenkuljetusvaununi tuulilasiin yöllä. Illalla vielä satoi vettä mutta yöllä oli pakastunut ja nyt näytti jo vähän paremmalta.

Päiväkävely pikkuihmisten kanssa saatiin tehdä aurinkoisessa säässä lähimetsässä. Pienin nukkui vaunuissaan, isommat juoksivat energiaansa hetkellisesti vähemmäksi pitkin poikin puskia ja hajottivat jääksi muuttuneita lätäköitä kepeillä ja hyppien. Toiseksi vanhin onnistui löytämään vielä sulan mutalammikon ja vauhtia ottaen hyppäsi siihen niin että roiskui. Tulipahan gore-texit testatuiksi!

Nythän ollaan vasta marraskuussa. Ei joulukuussa. Olen tietoinen asiasta. Mutta kun kaupoissa jo joulua availlaan ja minä olen niitä hulluja, joille joulunodotus noista karmean kaupallisuuden kiroista jostain syystä alkaa, niin kotiinkin on jo joulujuttuja nostettu esille. Päivisin kuunnellaan joululauluja. Pipareita ja torttuja on leivottu. Glögi maistuu myös. Call me crazy.

Kinkuille proaktiivista kyytiä

Liikuttu on toki muutenkin kuin lasten kanssa lumesta haaveilemassa! Eilen kävin salilla ja illan ohjelma oli hajanainen mutta uskoakseni tehokas, kinkkuosasto on hyvin jumissa ja sitä pitää tänään vetristellä crossaamalla.

Salilla eilen tein tällaista:

  • 15 min alkuun crossailua lämmittelyksi ja samalla vaanin jalkaprässin vapautumista
  • Jalkaprässi,  1 koordinaatiosarja ilman painoja, 1 sarja 70kg x 12, 3 sarjaa 100kg x 12, ensi kerralla menee jo 120kg!
  • Pohjelaite levypainoin, 50 kg, 3x15
  • Vinopenkki käsipainoilla, 12,5kg/puoli ja 3x12
  • Kulmasoutu samoilla painoilla 3x12 molemmin puolin
  • Hauiskääntö käsipainoilla, 9kg/puoli, 3x10
  • Ojentaja, lämmittelysarja 25kg:lla 12 toistoa, sitten 3x12 35kg:lla

Salilla en asiakseni vakoile muita eivätkä muiden treenit millään lailla kuulu minulle, mutta jäin pohtimaan, voisiko salilla työntekijä/yrittäjä hieman ohjata selkeästi ensimmäistä kertaa salilla käyviä henkilöitä. Pienellä ohjauksellahan saattaisi jopa saada uuden vakioasiakkaan. Kyse olisi muutaman minuutin perusbriiffistä eikä mistään PT:n palveluista.  Olisi hyvä muistuttaa mm. lämmittelystä, siitä että kannattaa tehdä isot lihasryhmät alkuun (reidet, pakarat, lisää treenin tehokkuutta ja vaikuttavuutta kokonaisuutena) ja etenkin olisi hyvä muistuttaa naisia, että lihakset eivät kasva liian isoiksi taikaiskusta, eli kunnon painot kehiin. Lihaksen kasvu vaatii kovasti työtä ja oikeanlaista ravintoa. Ei kipuu ei hyötyy, eikö niin? Hahaa.  Ja ne juoruilutauot olisi hyvä pitää minimissään.

On kurjaa nähdä, kuinka salille tullaan hyörimään neuvottomana. Itse en kehtaa kenellekään neuvoja mennä tarjoilemaan, asiantuntija kun EN ole. Mutta, muutama perusvinkki työntekijältä voisi tehdä salikäynnistä paljon mielekkäämmän ensikertalaiselle. Tai vaikka joku pieni A4-ohjelappunen...Pitänee ehdottaa asiaa, hyvän asiakaspalvelun nimissä! Lieköhän muilla saleilla tuollaista jo tarjollakin?



Kovin on friikit kuvat salitreenipostauksessa!


tiistai 19. marraskuuta 2013

Sairaalamuistoja sieltä kauniimmasta päästä

Joululauluja kuunnellessani mieleen tuli googlata tämä videonpätkä, Kuorosota vuodelta 2010 jonka Suvi Teräsniska kuoroineen voitti. Lahjoitus tuli OYS:n osastolle 51, jolla meidänkin pientä tuolloin hoidettiin. Lahjoitus tuli silloin todella tarpeeseen ja sillä hankittiin kantasolunkeräyslaite, joka on jo päässyt auttamaan monia lapsia joilla esim. syöpä on uusiutunut.

Muistan tasan tarkalleen tuon tunnelman. Lauluhan kertoo toivosta ja taakse jääneestä pimeästä syksystä. Tuolloin ei itse vielä oikein uskaltanut toivoa, mutta syksyn syvä lohduttomuus oli asettumassa. Itkin silmät päästäni, aivan kuten kaikki hoitajat, lääkärit ja muut vanhemmat. Eikä tuota itkemättä katso vieläkään.

Me pääsimme pojan katsomaan kuoroa erityisluvalla, olimme oikeastaan infektioeristyksessä jo monetta päivää, mutta kun oireita ei lapsella ollut, niin hoitajat hakivat meidätkin tuonne muiden sekaan. Minun pieni potilaani on tämä videolla näkyvä suloinen pieni vauva tiikeripuvussa.








sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Haastava motivaatio (ja viikon mitat)

Ensinnäkin, eikö osaa olla suloinen tuo pikkuneito? Hurmaavat kiehkurat ja muhkeat huulet, ihan täydellinen kuukauden ikäinen, jos minulta kysytään!

Toiseksi, vähän juttua motivaatiosta. Mikä motivoi liikkumaan ja miten motivaation saa pidettyä yllä?  Nyt etenkin kun syksy on synkimmillään ja joulua jo odotellaan niin sohva, glögi ja mahdollisesti kirja ynnä suklaa houkuttelisivat kovasti sisätiloihin.

Motivaatio liikkua ja hallita painoa on lähtökohtaisesti haastava juttu, etenkin jos on mukavuudenhaluinen lukemisen ystävä kuten minä.  Alussa kaikki lähteekin mielestäni liikkeelle itsekurista. Itsekurin avulla pitää käskyttää itsensä lenkille, salille tai johonkin vain hikoilemaan ensimmäiset pari viikkoa ja kappas, sittenhän liikkumiseen jääkin jo koukkuun! Liekö kyse endorfiineistä vaiko äidin omasta rauhallisesta hetkestä kiireisen päivän ja lapsilauman keskellä, mutta se mikä alkuun potuttaa (ylös, ulos ja lenkille) alkaakin houkutella ja motivoi itsessään. Varsin myönteinen noidankehä!

Selkeiden tavoitteiden asettaminen auttaa myös. Tavoite voi olla jokin tietty liikuntasuoritus, johon haluaa kyetä tai vaikka -5kg painoa. Jos vielä julkistaa tavoitteensa vaikkapa lähipiirilleen on siitä lipsuminen huomattavasti hankalampaa. Tai sitten voi aloittaa blogin aiheen tiimoilta, kuten eräs...Painonhallinnassa on kaksi motivoivaa työkalua ylitse muiden, vaaka ja mittanauha. Vaaka näyttää paljonko on tippunut ja mittanauhaa on hyvä käyttää apuna, tietääpähän ainakin onko esim. vyötärö terveellisisssä mitoissa vai tarttisko tehdä jotain.

Välitavoitteet ja pieni palkinto voivat kannustaa myös. Kun jaksaa lenkillä esimerkiksi viisi kilometriä kävelemättä tai on saanut ekat kilot tippumaan, on jalkahoito tai  uudet treenivaatteet kovasti paikallaan. Ja sitten kaikki ne uudet ihanat vaatteet joissa näyttää vähintään Tyralta tai Doutzenilta, kunhan projekti on paketoitu ekan vaiheen osalta. Uuden elämäntavan ja painon ylläpito on sitten se toinen vaihe.

Itsensä liiallinen piiskaaminen on omiaan syömään motivaatiota. Tavoitteita ei saa asettaa liian haastaviksi ja liikunta pitää aloittaa itselle realistiselta tasolta. Jatkuva alisuoriutuminen (omasta mielestään) lähinnä masentaa eikä taastusti kannusta eteenpäin. Mutta kun kunto kasvaa, pitää tavoitteidenkin muuttua haastavammiksi. Itselle pitää olla rehellinen, ei liian tiukka eikä liian lepsu. Ja jos jouluna tai muulloin vain suuhun livahtaa jotain sinne "kuulumatonta", voi asian korjata pienellä lenkillä tai katsomalla seuraavana päivänä ateriat hieman tarkemmin. Yksi herkku ei ketään lihota, ellei herkuttelu jää päälle päiviksi. Järki käteen siis tässäkin, kaalikeittodietit on tuomittu epäonnistumaan.

Lyhyesti siis, maalaisjärjellä pärjää näissäkin asioissa. Ainakin perusterve ihminen. Jos vielä saa kaverin innostumaan lenkille tai salille mukaan voi toinen tsempata toista ja lenkit sujuvat mukavammin vähän jouruillessa (juostessakin on hyvä pystyä puhumaan!). Itse  tykkään käyttää Endomondoa lenkillä, on hauska tietää kilometrit tarkalleen sekä käytetty aika. Taskusta huuteleva Endomondo-nainen myös kannustaa jatkamaan lenkkiä aina vielä vähän: jos nyt on täynnä viisi kilomteriä niin mihinköhän ehtisin että tuleekin kuusi?

Entäpä ne treenit?

Eilen ja perjantaina crossailin kotioloissa aikatauluista johtuen. Eilen meni crossatessa 45 minuuttia ja siihen päälle heiluttelin käsipainoja:

  • Hauiskääntö+pystypunnerrus 12 kumpaakin, 3 sarjaa
  • Vipunosto sivulle, 3x15
  • "Vipukääntö" (kai tälle oikeakin nimi on?), kädet 90 asteen kulmassa, kyynärpäät kyljissä. Kädet yhdessä navan kohdalla ja siitä käännetään olkapäistä alkaen sivuille, liikerata n. 90° sekin. Vaikuttaapi olkapäissä ja minulla myös lapaluiden välissä.
  • Ojentaja 3x15, molemmat kädet erikseen
Ja siinäpä se. Tänään jos ehtisi lenkille. Eino meni meillä ohi jo aamupäivällä ja hieman kolisteli kattopeltejä mennessään, mutta muuten säästyimme myräkältä. EDIT: Käytiin lenkillä treenikaverin kanssa, hölkkää rennolla asenteella n. 6,4km ja maitokaupan kautta kävellen kotiin. Oli kivaa!

EDIT: No ne mitat meinas unohtua! Eli vyötäröltä pois -2cm ja vaakalla näyttää 1,5kg vähemmän. Vaaka meni vaihtoon rikkoutumisen vuoksi, mutta en usko lukemissa sen näkyvän. Rikkoutuminen ei johtunut punnittavan huomattavasta massasta. Luulisin.

torstai 14. marraskuuta 2013

Yhden kuukauden mittauspiste

Saimme armaan beiben kanssa käytyä neuvolassa ja hyvältä näyttivät pienen kasvukäyrät!

  • Syntymäpaino 3800g, nyt 5010g
  • Syntymäpituus 49cm, nyt 53cm
Ja päänympäryskin kasvaa sopuisasti käyrillä. Vauva on ollut koko kuukauden pelkällä rintamaidolla, jota hörppii ahkerasti pitkin päivää ja yöllä pari kolme kertaa, jos tuuri käy. Vaikka olen liikkunut paljon ja saanut omaa painoani tippumaan ( ja sitä tiputtamista tuntuu riittävän!), on maitoa riittänyt vauvalle hyvin. Pitää juoda paljon vettä ja muistaa monipuolinen ruokailu, hyviä rasvoja unohtamatta. 

Vauvalla on siis ollut hieman masuvaivaa: röyhtäyttää, kipristelee ja pierettää ankarasti. Juttelin neuvolan tädin kanssa asiasta ja hänkin suositteli Gefilus D-tippoja ja ehdotti, että jättäisin vähäksi aikaa sellaiset ruuat vähemmälle, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ilmavaivoja. Näitä ovat esm. ruisleipä, kaali, omput ja perinteinen ärtsoppa. Niinpä aion nyt sitten vaihtaa aamuruisleivän johonkin muuhun ja kaalia nyt ei ole tapana muutenkaan mussuttaa ja  sitrukset maistuvat omppujen sijaan tähän aikaan vuodesta mainiosti. Ravintoainevajausta ei tällä pääse syntymään! Huolellista röyhtäyttämistä pitää jatkaa edelleen, siis vauvan. Ja voi kai äitikin joskus röyhtäistä.

Muuten kannattaa käyttää järkeä ennen kuin alkaa rajoittamaan ruokavaliotaan tolkuttomasti, imetettäessä siis. Monet vauvan masuvaivat johtuvat ruoansulatuselimistön "keskeneräisyydestä" ja aika hoitaa ongelmat. Jos taas oikeasti on syytä epäillä allergioita ja esim. vauvan paino ei nouse, kannattaa jutella asiasta neuvolassa. Ja otetaanhan huono painonnousu sielläkin puheeksi ihan varmasti!

Täällä on kaunis pakkaspäivä ja aurinko paistaa, mutta valitettavasti päivällä emme ulos pääse: toiseksi vanhimmalla mussukalla oli illalla kuumetta, joten sisäpäivää pukkaa. Nyt poika on jo ihan reipas ja kuumeeton, mutta varmuuden vuoksi levähdellään ( ja kuunnellaan joululauluja,  mutta älä kerro kenellekään!). Ajattelin itseni raahata iltakävelylle jossain välissä kuitenkin!


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Pikkuneidin ensimmäinen kuukausi

Tänään tuli pikkubeiben ensimmäinen kuukausi täyteen, sitä juhlittiin asiaankuuluvasti pidemmällä reissulla maitobaarin puolelle...Reissu alkoi jo aamuyöllä ja on jatkunut kiitettävästi koko päivän!
Mitä vauvan ensimmäiseen kuukauteen onkaan mahtunut?

  • Paljon uusia tuttavuuksia, mummit ja pappa, kummit ja muut tädit sekä sedät - oman perheen lisäksi!
  • Ainakin yksi kunnon hymy ja paljon tarkkailua
  • Nuha ja paljon keittosuolatippoja
  • Masuvaivoja ja lukematon määrä kakkavaippoja
  • Ulkoilua rattaiden lämmössä, autuaan tietämättömänä ympäristön tapahtumista
  • Paljon, paljon maitoa ja sylissä oloa
  • Kylvyssä käyntiä 
  • Vähän shoppailua äidin mukana
Ihana!
Hurjan nopeasti on ensimmäinen kuukausi hurahtanut. Ei kai tämä pikkuvauva-aika kohta jo lopu? Kun vauva nostaa päätään masullaan ollessaan, on hän kuulema virallisesti vauva ja entinen vastasyntynyt, kertoi neuvolalääkärimme. Kai meidän pieni on vielä edes vähän vastasyntynyt, vaikka koettaakiin kovasti niskojaan kannatella, eihän sillä ressulla ole nimeäkään vielä! Nimiasia hoituu muuten Itsenäisyyspäivänä. Huomenna menemme aamulla neuvolaan ja saamme pikkuneidin viimeisismmät mitat, ne on tosiaan haska kuulla.

Sisarukset ovat kuukauden aikana ottaneet vauvan hyvin vastaan, ihan niin kuin alussa näyttikin. Hoitavat mielellään, silittelevät varovasti tai vain katselevat, kun vauva koettaa tiirailla tuoreilla silmillään isosisaruksia. Kovasti odottavat, että vauva oppii tarttumaan leluihin. Me vanhemmat taas olemme tehneet tuttavuutta uuden rakkaan pikkuihmisen kanssa ja ihan omanlaisensa tämäkin on. Vaikka pesueemme onkin suhteellisen iso, ei löydy kahta samanlaista. Hienoa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän pienen neidin kanssa. Isommat sisarukset ovat varsin.. hmm...Virikkeellisiä? Reippaita? Oma-aloitteisia? Touhukkaita? Impulsiivisia?  Energisiä? Itsepäisiä?Tai kaikkea noita ja paljon muuta!

Jottei totuus unohtuisi

Eli ne päivän liikkumisethan pitää toki muistaa kirjailla! Eilen kävin lykkäämässä rengasvikaisia rattaita hieman reilut  viisi kilometriä, kävellen. Vauva nukkui matkan tyytyväisenä välittämättä rengasrikosta...Kävi hyvin palauttavasta lenkistä.  

Tänään väänsin ruuvia hiukan kireämälle ja kävin hölkkäämässä 6,2 km taas hyvin, hyvin hitaasti. Johtuneeko vielä raskaudesta, mutta lonkissa tuntuu hieman jäykkyyttä ja kipua lenkin jälkeen ja aikanakin. Voi johtua salitreenistäkin...Mutta pari päivää aion nyt vain kävellä ja kenties crosstraineroida. Ei ole mitään järkeä rikkoa paikkoja tässä vaiheessa, jää kyllä tavoitteet saavuttamatta ihan taatusti jos joutuu pidempään lepoon. Järki käteen liikkunnan kanssakin!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mekkohaaste!

Monen blogimutkan kautta törmäsin tähän mekkohaasteeseen Riikan Blogissa: omaa mekkosaldoa sekä tyttären tässä laskeskellaan. Pitihän tuosta nyt ottaa selvää! Laskin ne mekot, joita toinen tytöistä voisi käyttää. Kaikkihan on hankittu nyt 2-vuotiaalle prinsessalle, mutta nyt kohta kuukauden ikäinen pikkusisko perii mekot sitten omaan käyttöönsä. Omiani en laskenut, niitä lienee muutama hassu äitiysmallinen ja yksi nätti musta juhlakäyttöön.

Mutta ne tyttöjen mekot. Niitä oli puhtaana kaapissa 33 kappaletta, pyykissä pari sekä kirppiskassissa odottamassa kolme...Onko tuo vähän liikaa? Merkkejä on moneen lähtöön, Villervalla, Metsola, Lundmyr näkyy yksi olevan, name it, Polarnin sininen samettimekko, pari Porvoossa tehtävää Peuhista (voi ostaa myös postimyynnin kautta, ovat ihania jos tykkää romanttisesta tyylistä!), ja sitten H&M ja Lindex -mekkoja... Kastemekkoja kaapissa on kaksi, pojat ovat käyttäneet toista ja tytöt toista, tai nuorin käyttää jahka saa nimen. Mutta ehkei kastemekkoja lasketa.

Kaksivuotiaamme haluaa pukeutua mekkoon joka päivä, joten pitäähän niitä olla! Juhlaan, kesään, talveen, arkeen, prinsessaleikkiin....



Salilla pitkästä aikaa!

Eilen pääsin pitkästä aikaa vallan salille ja tänään tuo tauko tuntuu kovasti kankuissa, huomenna ei sitten varmaan päästä liikkelle. Vauveli täytti sunnuntaina neljä viikkoa, pari viikkoa olen käynyt hölkkäilemässä ja kotijumpan puntteineen aloitin kun vauva oli viikon iässä. Nyt oli jo korkea aika raahautua ihan kunnolla lihastreenin pariin!

Eilinen reissu näytti tältä:

  • Crosstrainerilla 20 minuuttia alkuun kaveria odotellessa, hyvin ehti lämmitellä!
  • Askelkyykky smithissä, yksi lämmittelysarja pelkällä tangolla, kumpikin jalka tottakai, kahdeksan toistoa. Varsinainen treeniosio meni n. 40 kg yhteispainolla (tanko+10kg levypainot molemmissa päissä), 3 sarjaa, 10 toistoa/puoli. Ja pitipä ihmetellä minne on voima jaloista kadonnut! Synnärillekö? Saako sen sieltä takaisin?
  • Reiden ojennus, levypainoja 12,5kg, kolme sarjaa 12 toistoa/sarja
  • Pohjelihas, levypainoja 45kg, 3 sarjaa 15 toistoa
  • Vinopenkkikone, kolme sarjaa, 12 toistoa/sarja, 7,5kg levypainot kummallakin puolella. Toissapäiväisten punnerrusten jälkeen lihakset olivat vähän kipeinä, olisin voinut tehdä jonkin muun liikkeen tähän tilalle vaan enpä ajatellut...
  • Pystypunnerrus, 10kg levypainot/puoli, kolme sarjaa, kussakin 10 toistoa
  • Hauiskääntö, 3x10, 8kg
  • Ojentaja taljalla, 35 kg, 3x10
Kolme viimeistä liikettä menivät helpoimmin.  Reiden ojennuksessa salilla olevalla koneella alavatsa jännittyy ikävästi, mutta helpotin asiaa laittamalla kyynärvarret ristiselän alle tueksi. Näin pian synnytyksestä ei vielä ihan hirveänä niitä vastalihaksia tarvitse rääkätä. Kohdunlaskeumaa en edelleenkään halua.

Pitkästä aikaa kun pääsin käymään, tein mahdollisimman monta lihasryhmää, mutta vain yhden liikkeen (jalkaosastoa lukuunottamatta) lihasryhmää kohti, muuten olisin varmaan vieläkin salilla vääntämässä. Mutta eikös se olekin että salil eka salil vika... Ja piti ehtiä kotiin syömään rahkaa sopalla, mielellään tunnin sisään treenistä proteiinia ja rahka on minun suosikkini. Ne juomat ihan oikeasti ovat karseita, ei voi mitään!

Yrjö kylässä, röyh ja rups

Isänpäivän kunniaksi meille iski yhtäkkinen ja monimuotoinen pöpöepidemia: yksi oksensi, toisella oli kuumetta ja kolmas panttasi pissalla käyntiä. Lapset ovat jo toipuneet mutta aikuisväestollä tuntuu tulevan sama pöpö hieman kevyemmässä muodossa, vauveli on saanut olla terveenä. Tänään on ollut väsynyt olo ja palelee, villasukkaa ja fleeceä piti kiskoa päälle heti aamusta. Jos olo kohenee (ja saan pienet päikkärit alle) voisin iltasella käydä hyvin lyhykäisen ja rauhallisen palauttavan lenkin, mutta katsotaan miten käy.

Tällä viikolla pienellä ihanuudella on 1kk neuvola, onpa jännä nähdä paljonko painoa ja pituutta on kertynyt! Painosta valtaosa näyttää menneen ihanan pulleisiin poskiin. Mussukalla on edelleen hieman masuvaivaa. Syynä voi olla se, että maitoa tulee syötön alkuun aina aika kovalla vauhdilla ja vauva nielee ilmaa. Röyhtäyttelen toki häntä ja nostan pystyasentoon välillä, mutta ilmaa riittää rupsauteltavaksi asti. Cuplaton voisi auttaa ilmavaivaan ja Gefilus D-vitamiinit, pitänee noita kokeilla seuraavaksi. Vauvan rupsauttelu muuten aiheuttaa muille lapsille suuresti iloa:

"Äiti, vauvalla pääsi taas peeru!"
Tyttö R. 2 vuotta

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kun se osuukin kohdalle ( ja viikon miinukset)

Kaikki meistä ovat katsoneet Elämä lapselle -konsertteja sun muita samanlaisia. Pätkät pienistä potilaista tuntuvat pahalta, mutta oikeasti ei kuitenkaan ymmärrä potilaan tai perheen tilannetta. Ei voi ymmärtää pelon määrää, kun ei ole koskaan tarvinnut pelätä. Eikä lapsen syöpä osu koskaan omalle kohdalle. Kunnes sitten osuukin.

Meillä diagnoosista tulee tänään kolme kokonaista vuotta, viimeisin niistä jo ilman lääkkeitä. Tarkalleen 9.11.2010 lapsemme vietiin teho-osastolle hoitoon ja seuraavana päivänä leukemian tyyppi oli varmistunut akuutiksi lymfoblastileukemiaksi, joka vauvalla on hyvin harvinainen. Lapsi oli 7,5 kuukautta vanha sairastuessaan. Siitä, mikä ei koskaan tapahdu omalle perheelle, tulikin totta. Ensin painajaista ja muutamassa kuukaudessa arkea, syöpäperheen arkea. Se eroaa todella paljon siitä tavallisesta arjesta, jota meillä nykyään eletään, pienissä ja isoissa asioissa.

Syöpäperheen arkeen astuu pelko menettämisestä. Sitä k-sanaa varon mielelläni edelleen.  Mukaan tulevat lapsen kovat kivut ja infektiot. Perheen hajaantuminen kotiin ja sairaalaan. Oma avuttomuus, jota pitää oppia kestämään. Huoli, jolle ei ole kanavaa purkautua. Viikosta toiseen jatkuva odottaminen, joka venyy kuukausiksi. Odotetaan verirvojen sallivan uuden solunsalpaajakuurin aloittamisen. Odotetaan, että päästään kotiin. Odotetaan tuloksia luuydinpunktioista. Odotetaan lääkärien aamukiertoa ja edes jotain iloista uutista. Odotetaan siivoojaa, että saa jonkun kanssa vaihtaa sanasen, kun ollaan eristettyinä. Odottaminen on oikeastaan sitä syöpäperheen arkea. Oikea elämä on hyllyllä, siellä sekin odottaa. Lupaa alkaa.

Lapsen sairauteen liittyy niin monenlaisia ja monisyisiä tunteita ja käytännön asioita, joita ainoastaan saman kokeneet ymmärtävät. Muut kuin vertaisryhmä taas suhtautuvat usein vältellen näihin asioihin, ehkä niiden käsitteleminen on sivullisesta hankalaa. Tai ehkä tarve purkaa koettua tuntuu kiusalliselta tai turhalta, onhan lapsi jo terve. Ja sehän on tietenkin pääasia: lapsi on topakka 3-vuotias eikä eroa muista ikäisistään mitenkään. Neuvolan mukaan hän on vain hieman edellä ikäänsä puheen kehityksessä, ja sehän ei haittaa. Meillä on monta syytä olla iloisia ja onnellisia! Kun vielä oppisi luottamaan siihen, ettei mattoa enää vedetä jalkojen alta. Kaikki aikanaan!

Ja ne viikon miinukset, jotka ovat aika positiivisia kuitenkin:

  • vyötärö -3cm
  • vaaka -2kg
Tänään hölkkäsin 6km hitaasti ja kotosalla tein pikapikaa 3x15 etunojapunerrusta, tyttöjen tyylillä. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!








perjantai 8. marraskuuta 2013

Punakkaa nenää kaikille!

Eli hyvää Nenäpäivää, jota vietetään tänään perjantaina! 

Pikkujoulut ja muut voivat tietenkin punata neniä myös...

Nenäpäivän tavoitteenahan on kerätä varoja pitkäaikaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin sekä edistää globaalia oikeudenmukaisuutta viihteen ja yhteisen kansanliikkeen voimalla. Nenäpäivän kautta kerätyt varat ohjautuvat mm. Suomen UNICEFin, Kirkon Ulkomaanavun, SPR:n,  Plan Suomen ja Fida Internationalin kautta tukemaan kehitysmaiden lasten koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Erittäin hyvällä asialla ollaan taas kerran ja osallistua voi monin eri tavoin, klikkaa tästä! Noista valmiista osallistumisideoista itselleni sopisi mainiosti tuon Paulan Aikuisen Naisen laulaminen ja kaverit sponssaa. Etenkin jos jätän laulamatta...

Jos taas lahjoittaminen ilman sen kummempaa viihdyttävää riekkumista houkuttelee enemmän, klikkaamalla tästä pääset oikealle sivulle! Lahjoittaminen onnistuu mm. tekstiviestillä ja verkkopankin kautta. Neniä voi ostaa ainakin Anttiloista ja Kodin Ykkösistä, tarjolla näyttää olevan myös joitain monsterimallisia.

Ja illallahan on luvassa monituntinen suora telkkupläjäys hyvine esiintyjineen, joten kaikki joukolla Nenäpäivän viettoon, mars!!

torstai 7. marraskuuta 2013

Maailman ihanimmat varpaat ja Endomondo

Tänään oli se hölkkäpäivä kuten suunnitelmaan kuului. Sports Trackerin kanssa luovutin ja latasin kännyyn Endomondon ilmaisversion ja kappas, sehän toimi! Jopa niinkin hyvin, että meinasin saada halvauksen lenkin alussa, kun ensimmäisen kilometrin täytyttyä Endomondon naisääni huuteli taskusta väliaikaa englanniksi. En siis ollut varautunut tuohon...Matkaa lenkille kertyi 5,3km ja keskimääräinen kilometriaika oli hidashidashidas n.7min 20 sek, mutta en anna sen lannista. Onhan sekin jo ihan hyvin, että näin pian synnytyksestä pystyy hölkyttelemään!

Lonkissa tuntuu tämän viikon reippailut aika kovasti, samoin vatsalihasten seudulla. Viikonlopuksi tilaankin kaunista säätä, jotta pääsemme rattaiden kanssa ulkoilemaan. Viikkoon olisi hyvä mahduttaa peruskestävyyden vuoksi pitkä ja rauhallinen lenkki vaikka kävellen tai parikin, jos aikaa riittää.

Ja sitten ne maailman ihanimmat varpaat. Vai onko joku kenties eri mieltä? Ihana pötkyläinen ihanassa kietaisubodyssään, vielä menee 50cm. Girandola-merkkinen taitaa tuo olla, valkoinen ja ihania kullanhohtoisia tähtiä...Ja supersuloinen pieni mussukka joka taitaa taas kaivata maitotonkkaa!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vauvan tuoksua ja hieman hienkin

Viime viikkoina Guccit ja D&G:t ovat saaneet jäädä kaappiin pölyyntymään. Tavallisesti suihkautan jokaikinen aamu suhauksen päivään (ja vuodenaikaan!) sopivaa tuoksua, mutta nyt olen vältellyt tuota tapaa kahdesta syystä: en halua tuoksua vauvan nenään muulle kuin äidille ja toisaalta itse haluan keksittyä ihanaan vauvan tuoksuun. Voi kuulostaa omituiselta. Mutta vauvan tuoksua parempaa ei yksinkertaisesti vain ole, ihana hieman makea tuoreen ihmisen aromi! Johon välillä sekoittuu maitokakan hapan vivahde.Vauva-parka ihmettelee miksi äiti nuuskuttaa korvan juuressa. Ja ei meillä sentään hiki oikesti lemua, vaikka se urheillessa kiitettävästi lentääkin, kiitos hormonien. Suihkussa käydään säännöllisesti, ei ihan au naturel kumminkaan...

Kas siinäpä näpsä aasinsilta päivän treenien kirjaamiseen! Tänään olisi virallisesti ollut lenkkipäivä, mutta sumun ja sateen hyytävä yhdistelmä ei houkutellut ulos. Päädyin taas crossailemaan ja lihaskuntotreenaamaan, kuten eilenkin. Huomenna hölkätään vaikka sataisi äkäisiä ämmiä. Eilen crossasin 35 minuuttia, jonka jälkeen tein pitkät kyykkysarjat kolmeen kertaan, sitten ehdin etunojapunnerruksia tyttöjen tavalla 3x15 ennen kuin vauva vaati palvelua. Tänään taas ohjelma näytti tältä:

  • 30 minuuttia crossailua ja Greyn anatomiaa ruutu.fi:stä
  • Vipunosto sivulle 3x20
  • Vipunosto eteen 3x10
  • Hauiskääntö 3x20
  • Ojentaja 3x10, vuorokäsin ilman taukoa
Kaverina ne vanhat 6kg käsipainot kummassakin käpälässä. Loppuverkan nimisä pesin kylppärin, hyötyliikuntaa jaloimmassa muodossa, sanoisin. 




Kuninkaallisia..

...emme ole, mutta tämä toimii!


maanantai 4. marraskuuta 2013

Punttijumppaa ja pauppa-asiointia

Tänään oli ihana marraskuinen +2 asteen lämpötila sekä viiltävä tuuli, ei paljon houkutellut ulos... Pakolliset kauppa-asiat (pauppa, sanoo toiseksi nuorin) juoksin kaikkien neljän lapsen kanssa ja ihmeen kaupalla kukaan ei menettänyt hermojaan. Lapset eivät villiintyneet juoksemaan ympäri markettia eivätkä ryöstäneet karkkihyllyä, kuten aluksi pelkäsin. Autossa matkalla kauppaan pidin huolellisen ja pitkällisen perehdytyksen aiheesta "Kaupassakäynnin taito ja Joulupukin lahjasäkki". Se taisi auttaa.

Säästä johtuen en edes harkinut lenkkeilyä tänään vaan päätin jo aamulla crosstraineroida ja punttijumppailla. Pysyin päätöksessäni kiitettävästi. Lopputulos näytti tältä:
  • 30 minuuttia reipasta crossailua
  • askelkyykyt, 12kg lisäpainoa käsipainojen muodossa, 3 sarjaa, 15 toistoa
  • vipunosto sivulle ja pystypunnerrus, 20 ekaa ja 10 toista, kolme sarjaa
  • ojentajapunnerrus, 6kg, kädet vuorotellen ilman muita taukoja, 3 sarjaa, 10 toistoa
  • vatsalihaslankutus 2 x 20 sek.
  • Ja tässä vaiheessa vauva halusi maitoa
Eilen yritin armaan Hra R:n ohjeistuksella opetella etukyykkyä. Yritys kaatui totaaliseen keskivartalon tuen puutteeseen, tuossa liikkeessa vatsalihakset tulevat tarpeeseen. Takakyykky ei sujunut paljoakaan paremmin. Näin ollen pysyttelen askelkyykyissä ja koetan kuntouttaa vatsalihakset. Poikittaista saa jo treenata, muiden kanssa pitää raskauden jälkeen odotella hieman pidempään (linea alba - jännekalvo suorien vatsalihasten välissä palautuu hitaasti, jos palautuu, ja liian varhainen treenaaminen voi jopa heikentää palautumista. Tapauksessani tuo on kyllä vähän teoreettista, kiitos neljän raskauden ja 4,6 kiloisena syntyneen esikoisvauvan...)

Eilen jäi Silta katsomatta, joten katsomme sen nyt boxilta. Sitä seuraavaksi. Ja imettämistä.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pikkuinen kolme viikkoa ja mamman mitat

Tämä tuuhealla tukalla varustettu ihana pikkuihminen täytti tänään jo kokonaiset kolme viikkoa. Aika menee todella nopeasti, täytyy taas kerran todeta! Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon vaipattelua, syöpöttelyä, röyhtäilyä ja unia, etenkin vauvan osalta... Nuha on jo hieman helpottamassa, mutta D-vitamiinit ovat aiheuttaneet uutta masuvaivaa vauvelille, siinä aika auttanee.

Tänään pikkuinen on jaksanut tuijotella tummilla silmillään ja ihmetellä maailmaa ihan erityisen reippaasti. Päivällä kävimme koko lauma pienellä kävelyllä, vauva omisssa rattaissaan ja isommat lapset omin jaloin. Ulkona on todella marraskuista, kuten tuossa alla olevassa kuvassa näkyy: kosteaa, kylmää ja valitettavan lumetonta.

Illalla kävin sitten omalla lenkillä, kirmailemassa taas... Toisin sanoen siis hölkkäsin hitaasti mutta varmasti viiden kilometrin lenkin ja olen suoritukseen tyytyväinen. Happi kulki hyvin edelleen ja jaloista alkaa löytyä hyvä rytmi, jota on helppo pitää yllä. Ainoa, joka vastustaa on Sports Tracker, se vain ihan totaalisesti kieltäytyy toimimasta muutamaa minuuttia pidempään. Pitää miettiä jokin korvaava ratkaisu tuohon ajan ja vauhdin mittaamiseen, niin ja matkan tietenkin.

Eilen oli lepopäivä, kävimme vain pienellä iltakävelyllä nasulauman ja armaan Hra R:n kanssa. Mutta lepoakin tarvitaan!

Perjantaina hytkyin crosstrainerilla hieman reilun puolikkaan tunnin ja sen jälkeen ehdin tehdä hyvin lyhyen punttijumpan ennen kuin vauveli vaati maitotonkkaa lähelleen.  Aloitin askelkyykyillä, 20/puoli ja kolme sarjaa. Sen jälkeen tein hauiskääntö-pystypunnerrus -yhdistelmäsarjan (3 sarjaa, 20 toistoa) ja kulmasoudun ehdin aloitella, sitten pitikin rientää meijerivuoroon.

Entäpä sitten ne tämän viikon tulokset? Vyötäröltä on senttejä tippunut kolme kokonaista tämän viikon aikana ja vaaka näyttää puolestaan 2,5kg vähemmän kuin viime sunnuntaina. Ihan ok, tästä on hyvä aloittaa taas uusi viikko!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Viiksekästä marraskuuta!

Eli Movemberia. Tasapuolisuuden nimissä on hyvä puhua myös miesten syövistä. Vuonna 2012 Suomessa kuoli huomattavasti enemmän miehiä eturauhassyöpään kuin Euroopassa keskimäärin ja päivittäin diagnosoidaan 11 uutta eturauhassyöpää. Eturauhassyöpä aiheutuu eturauhasen solujen normaalia nopeammasta lisääntymisestä ja hoitamattomassa tapauksessa syöpäsolut voivat irtautua etärauhasesta aiheuttaen etäpesäkkeitä mm. imusolmukkeisiin tai luustoon. Syövän levittyä muualle elimistöön tautia voidaan edelleen hoitaa, mutta parannuskeinoa ei ole. (fi.movember.com)

Täältä löytyy tiiviisti ja selkeästi tietoa miesten terveydestä ja mm. eturauhassyövän oireista. Oirelistaa pitää aina lukea järjen kanssa, mutta jos mielessä herää kysymyksiä ja pelkoa tai epäilyksiä, on syytä olla yhteydessä lääkäriin.

Eturauhassyöpä koskettaa siis 11 uutta miestä ja useita perheitä joka päivä. Tietoisuuden lisääminen eturauhassyövistä ja miesten syövistä yleensä saattaa ohjata useammat miehet ajoissa lääkärin vastaanotolle. Siksi on tärkeää olla aktiivinen ja ottaa osaa. Me naisetkin voimme kantaa kortemme kekoon ryhtymällä Mo Sistaksi ja levittää Movember-tietoutta kukin tavallamme, kerätä varoja tai antaa mielikuvituksen lentää ja keksiä jokin ihan oma tapa auttaa. Lisää täältä, KLIK!

Nyt kuulkaa kalapuikot kasvamaan nenun alle! Voit toki pyrkiä myös näihin rokkilegendan suhteellisen härskeihin suteihin, jos on pokkaa ja riittävä karvankasvu!