Nyt kävikin niin onnekkaasti, että rakas Hra R. onnistui kotiuttamaan kaksi osallistumisoikeutta NUTS Ylläs-Pallas polkukarkeloon ensi vuoden heinäkuussa. Hirvittävä adrenaliinihyöky seurasi tietoa. Seuraavaa odotellaan viimeistään lähtökarsinassa, ja kolmatta sitten maalissa. Toisen ja kolmannen välissä pitää vähän puurtaa, mutta vain 30 km. Jotkut hurjat kun painelevat kuitenkin 134 km. Mutta tuo kolminkertainen kehollinen Huraa, nyt jumalauta otetaan akasta mittaa - huuto on jo riittävä syy osallistua kaikenlaisiin juoksuhommiin.
Ajattelin, että kunnostaudun blogin tiimoilta, ja alan kerran viikossa kirjata valmistautumista ekaan oikeaan ja tähän asti myös pisimpään polkukisaan. Lokakuun alussa juoksin ensimmäinen maastolappujuoksuni, Virpiniemessä 21 km, aikaa kului 2h 35min. Nythän tarvitsee jaksaa vain vähän enemmän ja kiipeämistä on tietenkin se 1000 pystysuoraa metriä. Hyvin se menee, ja rakkaus on mukana koko matkan. Tästä tuleekin elävästi mieleeni eräs HCR, joka melkein johti aviokriisiin...
Joulu on taas!
Ja jouluhan on jo melkein ovella! Meillä on hyasintti, huonekuusi, joulutähtiä ja paljon tonttuja. Mitenkäs teillä? Tykkään aloittaa ajoissa myös joulukriiseilyn: ekat painajaiset unohtuneista suklaista ja hirveän huonosta kuusesta näin jo kuukausi sitten. Aina ne suklaat! Eivät ole koskaan oikeasti unohtuneet, varsinkaan kaappiin. Ja kuusihan kaatuu yleensä ainakin kerran aaton ja loppiaisen välillä. Hyvin tämäkin menee. Mutta se siivous, vanhasta muistista kaapitkin pitäisi kai koluta, vaikken aiokaan niissä joulua viettää (senkin nenäkkäät kyselijät).
Ja rakas, rakas Joulupukki; voisitko ystävällisesti jättää lelukuormaa vähän pienemmäksi tänä vuonna ja toimittaa tänne muutaman aputontun, vaikka vain vakoilu-, uhkailu- ja kiristystehtäviin?
P.S. Joko kerroin, että löysin mun oikean parin? Ihan täydellisen keltaiset Inov-8 Trailtalonit. I will always love you.
