tiistai 29. heinäkuuta 2014

Onnellisia asioita

Nyt on mennyt niin pitkä aika vatvoessa treenejä ja omia kropan muotoja, että on korkea aika vähän tuumia niitä oikeasti tärkeitä asioita. Tänään ne nousivat ihan erityisesti mieleen kun toiseksi vanhimmaisemme kävi hematologian polilla kontrollissa. Olen aikaisemmin kertonut, että poika sairastui seitsemän kuukauden iässä vauvaiän leukemiaan ja ennuste oli lohduton. Viereisessä kuvassa lapsi on ensimmäisellä kotilomallaan sairastuttuaan: hiukset ovat tippuneet sytostaattien seurauksena ja kortisoni on turvottanut vauvan palleroksi. Kotona käytiin tosiaan vain lomalla, kun sytostaatit oli annettu ja kun kuume ei ollut vielä noussut.

Sytoblokit lyhyimmillään olivat 10 päivää ja kunakin päivänä lapsi sai kolmea erilaista lääkettä, lisäksi mm. munuaisia ja vatsaa suojaavia lääkkeitä ja kortisonia sekä suonensisäisiä kipulääkkeitä, nesteytys tippui vuorokauden ympäri. Kotona oltiin se väli joka on sytojen ja niistä väistämättä seuraavien infektioiden välillä: sytot kun tunetusti vievät viimeisenkin vastustuskyvyn ja lapsen oma suolistobakteeri (joita meillä kaikilla on, kuuluvat ihmisen normaaliflooraan) voi olla kohtalokas. Ihmisten sekaan ei ollut mitään asiaa, pappa hoiti esikoistamme tuona aikana. Kotona otimme itse lapsesta verikokeet keskuslaskimokatetrin avulla ja uskon olevani haka teippaamaan katetrin letkun turvallisesti potilaan rintaan  edelleenkin. Elämä pyöri täysin syövän ympärillä. Mutta ei enää.

Toisessa kuvassa on meidän sissin sairaalakansio: kannessa reippaustarrat, sisällä epikriisit ja ensimmäisten päivien verikoevastaukset, urhoollisuusdiplomit kaikista leikkaussalikäynneistä ja vaikka mitä muuta.  Tänään lisättiin kansioon uudet tarrat kontrollikäynnin jälkeen. Pojalla on kaikki hyvin, kirii kovaa vauhtia ikäisiään kiinni pituuskasvussa ja oppii kaikenlaista uutta. Sukeltaa, jaksaa pyöräillä, potkii palloa, leikkii, riehuu, kiukuttelee, halii. On ihan tavallinen nelivuotias. Tai äidin silmissä ei ihan tavallinen - en minä unohda tehohoitoa hengityskoneineen ja sitä kauhua kun lapsi kramppaa kuumeessa tai saatuaan liian nopeasti immunoglobuliinia. Minun silmissäni meillä asuu pieni taistelija, vahva ja itsepäinen mutta myös hauras. Voiko olla onnellisempaa asiaa kuin tervehtynyt lapsi? Kontrollit jatkuvat, mutta harvenevat.

Muita onnellisia asioita:

  • Sunnuntainen hääpäivä! 12 vuotta aviollista onnea takana ja 19 vuotta yhteiseloa. Hurjaa ja onnellista!
  • Vauva! Ryömii, hakee konttausasentoa, sanoo äiti, päpättää ja papattaa, nauraa rätkättää hervottomasti ja päristää liian isot perunanpalat suustaan. Täydellinen pieni olento!
  • Perhe! Meitä on nyt porukka kasassa, rakas aviomies ja neljä ihanaa ja välillä hermoja repivää pikkuihmistä joiden kanssa aika ei käy tylsäksi. 
  • Terveys! Oma ja lasten. Ollaan miehen kanssa hyväkuntoisia ja aiotaan jaksaa vielä kymmeniä vuosia samaa rataa.
  • Kesä! Ja syksykin, niin ja talvi kun tulee joulu, sitten pääsee hiihtämään ja onkin taas kohta kesä!
  • Liikkuminen! Endorfiinit, tarvitseeko lisätä mitään?
  • Työ! Haastavaa ja palkitsevaa, mukavaa. 
  • Ympärillä on ihania ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka auttavat omasta halustaan silloin kun apua tarvitaan. Nelilapsisessa perheessä aina joskus tarvitaan...
Onko muilla omia listoja asioista jotka tekevät onnelliseksi?

maanantai 28. heinäkuuta 2014

ExtremeRun

Äiti, nää toimii!
Tiivistämistä....
ExtremeRun viikonloppu lähestyy kovaa vauhtia, tänään tuli ohjeistus sähköpostissa ja rataselostus pisti pääni siinä määrin pyörälle että ilman kaveria tuskin selviäisin maaliin. Etenkään ilman rillejä tällä likinäöllä ja hajataitolla. Hyviä superpinkkejä huulipunavinkkejä otetaan vastaan, samoin kaikkea muuta pinkkiä pitäisi löytää shortsien kaveriksi. Kyllä, täysin överityylillä mennään kun kerrankin saa! Jes, en malta odottaa!


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Theme song

Kaikki jotka joskus 90-luvulla tai 2000-luvun alkuvuosina katsoivat Maikkarilta (vai oisko ollut kuitenkin Nelosella) tiistain komediaputkea, eivät ole voineet unohtaa Ally McBealia ja theme songia. Ettehän? Sarja oli ihan hauska tuolloin aikanaan ja yksi päivä huomasin että minulla taitaa olla omat theme songit joita kuuntelen aina salille mennessä, siellä ollessa ja kotiin tullessa. Tässä teillekin:

Dusty toimii mennessä ja tullessa, mukana pitää laulaa ja isosti!

Uudempi mutta erittäin toimiva ja niin ihanan heleät kitaroinnit, että! (Flowssa 10.8.! En mene, armas aviomies pääsee)

 Toimii etenkin talvella, hyvää potkua treeneihin jos mennessä meinaa väsyttää

Ja spotify-jumppahumppa kuvina (saako sen jotenkin kätevämmin?)


Hieman skitsofreeninen, myönnän! M.I.A on parasta kyykkäysmusiikkia Daddy Yankeen kera....

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ojennukseen

Pakaraosaston lisäksi ajattelin hetkellisesti keskittyä myös ruokavalioon ja yläkropan voimapuoleen (ei suju leuanveto, ei). Huomasin punnerrellessani että ojentaja ja olka yllättäen alkaa kuitenkin jo erottua, vähemmällä rasvan määrällä erottuisi oikein hyvinkin... Mutta edelleen pidetään mielessä, ei ole aikomukseni treenata ja dietata kisakuntoon (yeah right, tällä vatsanahalla:D), kunhan sitä erottuvuutta vielä hiukan saisi enemmän. Suunta näyttää olevan oikea, kuva ei valehtele... Proteiinin saantiin pitää kiinnittää huomiota!

Edellisen jalkatreenin jäljiltä olen ollut jalkapuoli käytännössä. Todella arat ovat lihakset joten treeni meni sinne minne piti. Tänään lasten kanssa leikkipuistossa tein kuitenkin kyykkyjä yhdellä jalalla penkin päältä muutamia lyhykäisiä pätkiä, koetin sitä leuanvetoa ja iltasella (armaan mieheni ollessa merellä esikoisen kanssa) tein punnerruksia ja olka/yläselkä -osastoa käsipainoilla. Samalla kun siivosin vauvan kakkaa lattialta... Mutta siis jotain pientä tänäänkin lasten kanssa, huomenna joko sali tai lenkki. Juoksupuoli painaa mieltä: ExtremeRun lähestyy ja pitäisi saada se pitkä lenkki alle jo tällä viikolla, mutta lämpöä kun on +28 se ei oikein houkuttele. Pakkohan se on vain johonkin väliin upottaa. Helle on ihanaa paitsi kun pitää juosta tai kun vauvalla on liian kuuma.

Beibellä on muuten toinen korvatulehduskuuri menossa ja yöt ovat sen mukaiset. Nyt koetetaan häätää pöpö kovemmalla tropilla, todella toivon että se nyt lähtee niin kuin kuppa Töölöstä. Tää päivä oli nyt tällainen, huomenna sitten toisenlainen.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tää homma on pyllystä!

Nimittäin ja nythän on niin että pertsa/pylly/bebander pitää saada kasvuun. Ei, en aio ottaa Fazerin Sininen -kuuria, saati ryhtyä sipsi&dippi -linjalle. Aion kasvattaa pertsaan lihasta. Tahtoo pyöreän pepun!

Muutosta jalkatreeniin tein on aviollisen pt:ni kanssa pertsaa silmällä pitäen ja kokeillaan nyt seuraavaa reseptiä:

  • Takakyyky edelleen kun tykkään sitä tehdä, maltillisilla painoilla syvään kyykäten ja kunnolla lonkka ojentaen. Ajatusta peliin. 4x10/40kg, varmaan kolmekin sarjaa riittäisi, variaationa 50kg ja lyhyempää sarjaa. Lisätään tankoon painoa sitä mukaa kun voimatasot nousevat.
  • Kyykkykävelyt käsipainoilla, eilen tein siten, että 3 kävelysarjaa, kussakin 15 askellusta/jalka 6kg käsipainot molemmin puolin
  • Yhden jalan prässillä jatketaan, se ottaa paremmin hanuriin vrt. kahden jalan (lue Lihastohtoria jos et usko, se mies tietää paljon pepuista!) Eilen tein kahden jalan, 15/100kg ja 3x15/120kg
  • Reiden koukistus laitteella (eilen 3 sarjaa, 45kg ja 12 toistoa)
  • Pohje kuuluu tähän päivää (eilen 3 sarjaa, 45 kg, 15 toistoa, smithissä kera steppilaudan) ja vatsalihakset tietenkin. Synnytyksestä on jo aika paljon aikaa (lokakuu -13), nyt sain lankutetuksi 1min 10 sek päälle... Hiljaa hyvä tulee.
Harkittaviin liikkeisiin ja satunnaiseen pertsan säikyttelyyn ajattelin hip thrustia ja leveitä, syviä kyykkyllä levypaino sylissä. Sitten on tietenkin se toinen pebander-päivä: mave, bulgarialainen kyykky, lisäksi tähän päivään kuuluvat selkä- ja hauistreeni. Kolmas päivä on sitten se rinta-olka-ojentaja. Ajatuksena on kuitenkin pitäytyä tuollaisissa isommissa liikkeissä eikä kikkailla liiaksi, ei tässä fitnessurheilijaksi sentään tarvitse ryhtyä. Voimakkaat pakarat ovat hyödyksi mm. juostessa joten vaikka sali ei lempipuuhaa olisikaan, kannattaa ainakin harkita oman lempilajinsa ohelle kevyttä voimatreeniä, lajiin ja omiin tavoitteisiin sopien.

Mutta siskot: ottamatta kantaa noiden asujen tyylikkyyteen tai tyylittömyyteen niin kyllä pyöreä peba on mielestäni naisellisempi vrt. lättäpyllysyndroomaiseen pertsaan joissa biksuihinkin jää ns. kakkapussi tyhjänä roikkumaan. Jos tykkää lättänästä, jättää vaan syömättä ja homma hoituu. Jos taas tykkää pyöreästä, kyykkää, treenaa ja syö oikein, kova treeni palkitaan ennen pitkää! Otetaanpa pertsasta mittaa vuoden kuluttua...


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Mun ysikuinen ja päivän treenit

Vauva on vaivihkaa livahtanut yhdeksän kuukuden ikään! Mielenkiintoinen vaihe on se, vauva oppii paljon uutta ja sehän tarkoittaa myös levottomia öitä ja väliinsä turhautumistakin, vauvalla ynnä äidillä. Minun pieni tyttäreni osaa seuraavia asioita:

  • Jokeltelee vaihtelevalla nuotilla, välillä iloisesti ja välillä paheksuen
  • Sanoo äiti tai äijä, päivästä riippuen. En ole ainoa jonka mielestä vauva sanoo äiti...
  • Pinsettiotteella kauniisti poimii namipaloja suuhunsa: leipää, pehmeitä vihanneksia, hedelmää jne.
  • Kierii huimaa vauhtia paikasta toiseen ja tarvittaessa ryömii eteenkin päin
  • Tavoittelee tv-tasolta tavaroita jne, pian alkanee hakeutua puuta vasten
  • Opettelee istumaan, kutsumme Hupsistakeikkaa-vauvaksi, vielä kun istuminen on huteraa
  • On ihana, hymyilee, ottaa kontaktia, hupattelee, leikkii, omaa loistavan huumorintajun ja on ihana, joko sanoin sen? On kuitenkin, ihana.
  • On hampaaton edelleen, hyvä imettäjälle... On siis edelleen rinnalla mutta yritämme opettaa nokkamukista jo hörppäämään muutakin, syksyn tullen kun osaksi viikkoa meille tuleekin hoitaja kotiin ja tissi menee toimistolle. (Päivän aikana kuppikoko kasvaa kirjaimella, parilla...)
  • Käyttää 68-74 kokoisia vaatteita
No sitten ne treenit:

Tänään oli salipäivä, eilen oli se lenkki joka typistyi kahdeksaan kilometriin vatsaoireiden vuoksi, öhöm. Päätettiin treenikamun kanssa, että 15km menee sitten sunnuntaina ja minä varon syömästä mitään vaarallista, mitä nyt tänään vedin katkarapusalaattia... Mutta lenkki oli mukava ja vain muutaman minuutin ajan vettä tuli kuin saavista kaataen, ei ehtinyt kuitenkaan palella.

Salilla tänään oli sitten rinta-olka-ojentaja -päivä:
  • Crossailua ja kepillä jumppaa hartioille
  • Penkkipunnerrus 12/20kg, 3x8/30kg
  • Vinopenkki 3x12/10kg
  • Supersarja pystypunnerrus+pystysoutu 16kg tangolla 3x12+12
  • Takaolka taljassa 3x15/30kg
  • Ojentaja push down 3x15/35kg
Ja siinäpä se. Huomenna on vuorossa mukava futispäivä kun meidän 07-poika pelaa turnauksessa, sinne mennään koko perheellä hyvin eväin varustettuna. Junnufutis on niin huippukivaa katseltavaa ja säännöt ovat tällaiselle tollollekin selvät. Yhtään pirun paitsiota en erottanut edelleenkään MM-kisoissa vaikka joka päivä piti pelejä katsoa! Kannatin muuten Saksaa.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Terve, täällä tollo!

Ollaan palattu mökiltä jo sunnuntaina mutta päivittämään en ole päässyt: macin laturi sanoi poks. Tai niin luulin. Tänään olin menossa sitä vaihtamaan ja huollon pojan käsissä laturi alkoikin toimia. Kuinkas muuten, ei se vaan minulla toiminut. Kauhea selittely ja punastelu ja hiljaa hiippailen ovesta ulos, eihän kukaan nähnyt??!! Mutta siis, päivittämiset ovat jääneet kun mobiililla on tympeää sitä tehdä ja koneeseen en ole saanut virtaa. Kuten luulin. No nyt kone pelaa joten jatketaan siitä mihin jäätiin.

Kyykkykävely oli viimeksi teemana ja voi elämä miten jäätävä kipeiksi lihakset siitä tulivatkaan! Seuraavan päivän juoksulenkki ei auttanut palautumista, sitten menikin kolme päivää kärvistellessä. Tällä viikolla pääsin jo salille ja mave-selkä-hauis -treeni kulki mukavasti. Tänään on suunnitelmissa pidempi juoksulenkki kun välillä satelee hienokseltaan ja välillä kaatamalla kuin esterin perästä: sopiva juoksukeli, helteellä ei meno niin maistu.

Palataan asiaan lenkin jälkeen!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Mökkitreeniä

Täällähän sitä mökillä ollaan edelleen! Yöllä näin unta kunnon kyykkytreenistä joten päätin sitten toteuttaa mökkiversion: ämpäriin kiviä maun mukaan ja kyykkykävelyä haluttu matka. Mulla ämpärissä oli n. 10kg ja matkaa 30 syvää ja pitkää kyykkyä suuntaansa. Menin kolmesti eestaas. Lähti pahin hinku. Etenkin kun aamull retkeiltiin pitkin harjuja tytär reppuskassa, siis ei vauvatytär vaan se kolmivuotias. Huomattavasti kivempi tapa nauttia kesästä kuin terassikalja!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mökkilenkki

Tänään ollaan käyty lähikaupassa 70km päässä ja katsomassa karhuja. Tänään on ollut myös hyvä lenkkisää kun helle hetkeksi häippäsi juuri tästä kunnasta. Reipas kahdeksan kilometriä hujahti nopeasti harjumaastosta huolimatta, lepopäivän jälkeen jaloissa viimein tuntui olevan voimaa. Lentsu lienee selätetty! Tässä palautuseväs mökkitapaan (vinossa näemmä...), huomenna uudet kujeet!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Juoksun vaarat, ei herkille...

Mökillä päivitellään mobiiliversiolla, saapa nähdä... Viime päivinä on juosti paljon ja sen näkee kyllä varpaista.YÖK!

Mutta, nyt ollaan lomalla! Loma, ihmisen parasta aikaa! Lomalla viimeinkin!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kuvia ja treenit


Ajattelin pitkästä aikaa kaivella itsestäni sellaisia kuvia esiin, joissa en ole raskaana ja olen näin ollen sellaisessa normaalissa kunnossa jossa olin raskauksien välillä. Yllättäen kuvia ei ollut monta. Tai eihän se yllätä, jälkikäteen arvioituna olen varmastikin tuntenut itseni sillä tavalla pulleroksi etten ole kuviin juuri halunnut. Kasvokuvia on, kokovartalokuvia ei kuin muutama hassu.

Tuossa vieressä olen siis minä syyskuussa 2010, synnytin tuon vuoden maaliskuussa vauvelin, joka oli siis n. puolen vuoden iässä Kreetan reissulla. Palleromaiselta näyttää olemus tunikan alla ja omasta mielestäni reisissäkin sekä tuolla helman alla piilottelevassa pakarassa on aika paljon enemmän täytettä kuin nyt. Tai sitä vääränlaista täytettä.

Sitten on tämä kuvapari, helmikuusta heinäkuuhun. Harmi kun kuvat ovat erilaisia asentojen puolesta! Minusta noissakin on kuitenkin nähtävissä tiettyä kehitystä vaikka tukka onkin aina kuin harakanpesä: jalat ovat linjakkaammat ja vatsa vähän tasaisempi.

En tiedä miten muut asian tuntevat, mutta itse olen ollut paljon tyytyväisempi itseeni nyt kun kilot ovat karisseet. Kaupassa käynti on kivaa eikä vaatteiden sovittaminen enää tympäise. Sen sijaan, että uskoisin  keksineeni itseni ihan uusiksi ajattelen, että olen saanut esiin nuoruusvuosien jälkeen sen minän joka oikeasti olen: liikkuvan, normaalikokoisen, innostuvan.

Vaihtoehtoja minulla olisi siis ollut kaksi: pysyä vanhassa huonosa kunnossa ja olla tyytymätön päivästä toiseen tai ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa töihin. Ryhdyin töihin. Aina toitotetaan, että itseään pitää rakastaa sellaisena kuin on. Eikö se ole mitenkään ok rakastaa sitä itseä joka on piilossa laardin alla ja jonka voi aika näppärästi halutessaan kaivaa esiin? Jos kärjistetään, onhan aktiivista, aikaansaavaa ja hyväntuulista ihmistä paljon helpompi rakastaa kumppaninakin kuin sohvalla rojottavaa pahantuulista laiskimusta.

Minusta kenenkään ei ole pakko olla tyytyväinen itseensä jos tyytymättömyyden syyhyn voi vain vaikuttaa. Tietty tyytymättömyys voi olla juuri se triggeri joka tarvitaan pysyvään muutokseen (tästä olemme useiden naisten kanssa jutelleetkin, että mikä se naksahdus oli?). Ja ennen kaikkea, minusta kaikki saavat olla tyytyväisiä itseensä se kokoisina kuin ovat! Tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan. Minä viihdyn nyt.

No menipä jaaritteluksi, vielä ne treenit eilen:

  • Crossailua
  • Takakyykky 45kg vapaalla tangolla, 4x12 syvääään kyykäten
  • Hack kyykky 60kg, 3x12
  • Prässi yhdellä jalalla 60kg 3x12 kummallakin kintulla vuorotellen
  • Reiden ojennus, 3x12 35kg
  • Smithissä pohje steppilautaa apuna käyttäen, 3x20, 40kg
  • Vatsat
Ja kotiin. Vauvelin kanssa kävin sitten vielä rennon reilun tunnin iltakävelyn palkkarin ja vesitankkauksen jälkeen, ilta oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Nyt sataa kaatamalla. Juoksupäivä?