Kuukaudet vierii...

Kasasinpa ilokseni ao. kuvasarjan: siinä on mamma pari päivää ennen synnytystä, jokunen kuukausi synnytyksen jälkeen ja viimeinen kuva on tältä päivältä. Synnytyksen jälkeisestä painosta on pudonnut 30 kiloa. Äkkiseltään se näyttäisi tippuneen kintuista ja käsivarsista, hieman solakammalta ne nyt jo näyttävät. Mutta kyllä oli komea tuo vauvamasukin, toimi oikein hyvänä painona kun askelkyykkyjä tein. Toinen erottuvampi muutos on tuo mahan seutu joka on uusimmassa kuvassa jo paremmin palautunut muotoonsa. Vauva 7,5kk ja äitikin alkaa näyttää, noh... Sopusuhtaiselta? Se on näköjään näin että paino vaihtuu mutta "kampaus" säilyy samana.

Jos joku nyt sattuu ekaa kertaa tänne eksymään niin kerrataanpa lyhyesti: 

Vauva syntyi lokakuussa, raskauden ajan liikuin aktiivisesti minkä voi käydä toteamassa syksyn arkistosta. Viimeisen treenin tein perjantaina kun rakas tyttäreni sitten sunnuntaina syntyikin. Synnytyksen jälkeen pystyin melkein heti aloittamaan kevyen liikkumisen ja salijäsenyyden uudelle salilleni otin vauvan ollessa n. 1,5kk. Siitä lähtien on sitten treenattu vauvan ja lasten ehdoilla useampana päivänä viikossa ja nyt kun beibe pärjää jo parikin tuntia ilman äitiään, treenimäärät ovat lisääntyneet. Paino on pudonnut hallitusti ja jaksaminen on ollut kohdillaan vaikka välillä öitä valvotaankin.  Vauva on ihana. Mutta niinhän nämä kaikki muutkin mussukat ovat!

Seuraavissa vertailukuvissa toivottavasti näkyy vähän selväpiirteisempiä lihaksia!

Mökkiviikonloppu, liikuntaa ja hajanaisia ajatuksia

Sävy sävyyn....

Perjantaina hetken mielijohteesta päätimme lähteä mökille. Mökki sijaitsee Koillismaalla, järven rannassa ja on sellainen perusmukava sisävessallinen paikka jossa lapset viihtyvät mainiosti. Perjantaina oltiin myöhään perillä mutta ehdittiin toki sauna lämmittää, tai armas Hra R. lämmitti. Puusaunan lämmittäinen ei minulta noin vain sujukaan...Uusavuton cityurpo!

Kylymää!

Lauantaiaamuna herättiin helteeseen heti kahdeksan aikaan aamulla. Käytiin lasten kanssa retkeilemässä puolentoista tunnin verran, pelattiin petanqueta pihassa ja lapset kaivoivat murkuille kilparataa. Lisäksi käytiin testaamassa hieman matalammassa naapurijärvessä veden lämpotilaa ja se oli hyytävä. Ennen tuota testiretkeä kävin hölkkäämässä harjumaisemissa reippaan vitosen ja lenkki oli todella raskas, sekä lämmöstä että huonosta nestetankkauksesta johtuen. Lenkin jälkeen oli hyvä palautella kipuilevia jalkoja tuossa hyytävän kylmässä vedessä, suosittelen kokeilemaan.

Sunnuntaina ajeltiin kotiin ja illalla pääsin taas lenkille hyvässä seurassa. Rivaka kymppi taittui hyvällä fiiliksellä, ensi viikolla lisäämme matkaa tähyten sinne 15 km:n tuntumaan. Tänään oli salitreeni vuorossa ja mave-selkä-hauishommat, oli mukavaa.

Vauva 7,5kk!

Meidän nuorimmainen on viimein ryhtynyt liikkumaan! Eka masupyörähdys oli tiukassa, mutta nyt pyöritään molempiin suuntiin sujuvasti ja siinähän jo maisemat vaihtuvat. Pikkunainen on innoissaan! Ruoka maistuu todella hyvin ja aion lisätä neljännen soseaterian tässä lähipäivinä listalle. Tuntuu, että liikkumisen myötä se on jo tarpeen. Rintamaito on edelleen mussukalle tärkeää ja hirmuien hienosti hän heittäytyy kyljelleen nuhjaamaan päätään meijeriin: ei jää epäselväksi mitä vauva tahtoo.

Pikkupotilas talvella 2011

Nuorimmainen on nyt liki päivälleen siinä iässä kuin toiseksi vanhimmaisemme oli sairastuessaan vauvaleukemiaan.  Jotenkin sen on unohtanut kuinka pieni lapsiparka oli! Ja kuinka jumalattoman rankat hoidot hän joutui läpikäymään aivan avuttomana vauvana. Tai kyllähän sen muistaa, muistaa lääkkeet ja muut, mutta vähän asia on jo itsestä irrallaan, ei niin olemisen ytimessä. Hyvä niin. Ja pääasia on tietenkin terve mussukka joka pistää talon kaaokseen kerran pari päivässä!

Viikon kovin treeni, done!

Tänään oli vuorossa se mäkijuoksu. Siinäpä ei sen ihmeempää, kroppa on kovilla, sydän takoo, jalat hapottaa ja nousun jälkeen happea vedetään kaksinkerroin jalkoihin nojaillen. Tänään kiipesin kuudesti, yksi kerta lisää aikaisempiin mäkitreeneihin. Pahalta tuntuu hetken mutta mieli on hyvä, voittajafiilis pikkuvaivalla. Suosittelen lämpimästi, vastaavaa tunnetta en ole kovistakaan salitreeneistä onnistunut repimään, harjoittelutapa on niin erilainen kuitenkin.

Tänään oli muutenkin hyvä päivä: eskarilaisella oli kevätjuhla ja oli ihana seurata kouluun siirtyviä pikkuihmisiä ja musiikin ympärille tehtyä juhlaohjelmaa. Jaakko-kulta -rap oli ehkä mun suosikkinumero! Päivä on ollut lämmin, aurinko on paistanut, elämä on hyvää.

Reidet ja kreetalaiset synnit

Ensin ne reidet: tuossahan ne möllöttävät. Ovat olleet paksummatkin ja paljon ihraisemmat. Nythän tuossa jo vähän erottuu lihaskin. Tavoittena on että parissa kuukaudessa erottuvutta olisi enemmän. Vaikka rasvattomaan fitness-kuosiin en totta tosiaan ole pyrkimässä, on ihan kiva nähdä miltä saa itsensä näyttämään hyvällä treenillä ja vielä hieman viilaamalla ruokapuolta. Sitä kanaa, parsaa, rahkaa jne. koneeseen ja etenkin juoksupäivinä hyviä hiilareita tarpeeksi. Välillä, huono lihansyöjä kun olen, proteiinit jäävät alle sen mikä olisi tarpeen. Typerää. Ei sillä lihas kasva vaikka kyykkää kuinka. Katabolia vaanii kulman takana. Hui!


Ja sitten ne kreetalaiset synnit ja tunnustukset: vanhempani tulivat lomamatkalta ja toivat tuliaisia. Myös kuvassa näkyviä superultraherkkujani, noita patukoita, mitä nuo nyt ovat. Eilen meni yksi kokonainen, tänään yritin etsiä toisen mutta joku oli sen mennyt syömään salakavalasti. Kiitos syömärille! Vähemmän turhia kaloreita... Mutta olisivat ne olleet maukkaita kaloreita kyllä.

Luin tuon herkun tuoteselosteen melko tarkkaan ja päädyin siihen tulokseen, että nuohan ovat melkein terveysruokaa! 60 gramman paketissa on liki 13 grammaa proteiinia ja vain 240 kilokaloria...Voittaa perussuklaat jos nyt ei ihan jokapäiväiseen käyttöön voikaan suositella. Tai sehän riippuu ihan ihmisestä: jos 240 kilokaloria on "varaa" laittaa tällaiseen ruokaan - antaa mennä vaan! Jos taas pitää laskea kilokaloreita eli kiloreita ja vahtia proteiinimääriä, on suositeltavaa välttää höttökaloreita. Että kukin taaplaa tyylillään ja minä aion joskus jatkossakin tuhota tuollaisen jahka käsiini taas saan!

Treenattukin on, ei vain syöty ja etsitty kaapista herkkuja maaninen kiilto silmissä. Tänään oli kyykkypäivä-lempipäivä:

• Crossailua lämpimiksi
• Takakyykky vapaalla tangolla 10/20kg, 12/60kg, 10/70kg, 10/70kg
• Sumokyykky 24 kilon kahvakuula kaverina, 3x12
• Prässi yhdellä jalalla + molemmilla jaloilla, 70 kg, 12 toistoa ekalla, saman verran tokalla ja sitten kummallakin 15 ja pieni tauko.
• Reiden koukistus, 10/40kg, 10/45kg, 10/50kg. Piti hakea sopivaa painoa, jatkossa 50kg on hyvä.
• Reiden ojennus, 3x10/40kg
• Pohje smithissä steppilaudalla varvistaen, painoa yht. 55kg, 3x20

Ja siinäpä se. Huomenna on illalla eskarilaisen kevätjuhla ja sieltä aion vaatteiden vaihdon jälkeen sännätä mäkitreeniä tekemään. 

"Edistys"kuvaa viikonlopun ratoksi

Edistyskuvaa hieman liioiteltuna. Hirveästi ei ole edistynyt lihaskasvu saati erottuvuus tällä seudulla, mutta vähän tuolla olkapäässä pilkottelee. Tuossa kuvassa jossa vyörätökin näkyy tykkään siitä, että selkä on aika möykytön - no more selkämakkaroita! Inhoan etenkin selkämakkaroita. Hyynaamalla on peitelty kuvaajana toimiva armas Hra R. Kyllä kai sitä hymyilittikin kun joutui kuvushommiin - kuinka turhamainen voi nainen olla. Hah! Mutta siis, nythän on niin että jos lihas halutaan paremmin esiin, on läskin vähennyttävä. Katsotaan vielä tarkemmin sitä ruokavaliota. Kanaa ja parsakaalia, nam. En aio kuvata, olette varmastikin niitä satseja nähneet kyllästymiseen saakka.

Viikonlopun treeneistä: perjantaina on ihan tajuton väsymys ja vatsa huuteli omiaan -> lepoa.
Lauantaiaamuna olo koheni niin hyvin, että 9.00 jälkeen kaarsin kotipihalta koti salia ja tein siellä hyvän rinta-olka-ojentaja -treenin ja muistin siis tehdä sen ojentajankin. Tänään aurinkoinen on hellinyt meitä aamusta saakka ja illan kähmässä hilpaistiin treenikamun kanssa reippaan kympin hölkkä metsässä. Nyt siellä vielä pystyi juoksemaan, viikonlopulla - lämpöaallosta johtuen - siellä on jo varmasti liikaa iniseviä ystäväisiä.

Muuten viikonloppu kului esikoisen futisturnausta ja huiman jänniä pelejä seuraten sekä tsempaten, ulkoilemalla, pihalla palloilemalla ja on myös kärrytelty vauvaa ja nukkevauvaa kera toiseksi nuorimman mussukan. Mukavaa aikaa perheen kanssa ilman ihmeempää säätämistä, perusasioita. Untakin on vähän saatu pallukkaan, toiveikkaana kohti maanantaita!

Laiminlyödyt treenipäivitykset ja viikon mitat

Nyt on taas ollut sen verran hektistä meininkiä pari päivää, että treenipäivitykset ovat unohtuneet! Pääasia tietenkin on että treenit eivät ole jääneet väliin. Tässäpä napakka katsaus viimepäivien hikoilemiseen:

Eilen keskiviikkona oli mäkijuoksutreeni: treenikaverin kanssa juostiin tämä vanha tuttu mäki 5 krt ylös ja kävellen alas. Alkuverkaksi tuli 1,5 km tasamaata ja sama kotiin mennessä. Tässä jos missä ainakin meikäläinen pääsee lähelle maksimisykettä. Ensi kerralla lainaan armaan aviomiehen sykemittaria ja katson millaisia lukemia pumppu paukuttelee.

Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli kiinnostava juttu mäkitreenistä ja Fitissä taisi olla juoksijan voimaharjoittelusta, Lihastohtorin vieraskirjoittaja taas kertoo voimaharjoittelun ja kestävyystreenin liitosta, toimiiko se. Jutusta viisastuin sen verran että jos tavoitteena on maksimaalinen lihasvoiman kasvattaminen, ei kannata välttämättä tehdä pitkää lenkkiä ainakaan samana päivänä voimatreenin kanssa. Eli toinen voi heikentää toista ja jos haluaa molempia ominaisuuksia treenata, niin kannattaa miettiä päivät milloin mitäkin tekee. Maalaisjärki kehiin tässäkin asiassa. Lihakset vastaavat asioihin eri tavalla ja jotta haluttuun tavoitteseen päästään pitää vähän suunnitella. Lukekaa linkistä mitä viisaammat asiasta sanovat! Klik

Toissapäivänä oli sitten salitreeni (mave, bulgarialainen kyykky, reiden koukistus, ylä- ja alatalja, hauikset tangolla ja vasaraotteella...olikohan muuta?). Sunnuntaina juostiin metsässä hyvä ja terapeuttinen lenkki ja maanantaina rötväiltiin. Eli liikuttu on kyllä, mutta näkyykö se vaa'alla? Ehei! No toki minä tiedän, että liikkuminen ei laihduta vaan ruokavalio ja toisaalta voimaharjoittelu kasvattaa lihasta joka taas painaa läskiä enemmän. Viikon mitat ovat siis seuraavat:

• vaaka -300g (viime viikolla olikin se iso hurahdus)
• vyötärö n. 68cm, ei muutosta

Nyt sitten vaan kothi uutta viikkoa ja viikonloppua!

Yllättävä lepopäivä

Tänään piti olla mave-selkäpäivä salilla, mutta suunnitelmiin tuli muutos: päädyin nukkumaan superpitkät päikkärit. Syyt tällaiseen kurittomuuteen ovat seuraavat:

• Vauva ja hänen hampaansa - nukkuminen on hankalaa
• ZhuZhu-pets hamsteri, joka yöllä alkoi huudella omiaan. Etsin sen käsiini tyttäreni sängystä ja lopulta jouduin googlaamaan ohjeen elukan hiljentämiseksi. Kello oli n. 1.30.
• Esikoinen ja ykätauti: kolmen aikaan alkoi Manaajasta tuttu ykääminen ja neljään mennessä lattioita oli luututtu (kiitos armas aviomies), petareita pesty ja mattoja roudattu ulos odottamaan pesua. 
• Viiteen mennessä siivouksesta innostunut vauva nukahti, herätäkseen hörpylle kello kuusi.
• Seitsemältä oli hankala pieru, vauvalla siis.
• 8.22 pomppasin ylös ehtiäkseni palaveriin 

Tämän kaiken seurauksena n. klo 16.15 nukahdin vauva kainalossa ja havahduin 18.33 että pitäisi vielä ehtiä tehdä kaikenlaista. Sali jäi kuitenkin väliin, järjettömän väsyneenä ei kannata lähteä. Kuuntelin omaa kroppaani sekä aviomiestä, joka oli levon kannalla. Pitkien päikkäreiden vuoksi nyt sitten naputtelen yksinäni tänne juttuja ja teen vähän työasioita, samalla kuulostelen josko manaajameininki jatkuu pikkuisten huoneessa tänä yönä vai selvittäisiinkö ilman tartuntaa. Ihan hetken kuluttua aion ohjata itseni kyllä unille, huomiselle siirtynyt salitreeni pitää jo päästä tekemään!

Äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikki äitylit! Toivottavasti päivänne on ollut leppoisa ja omanoloinen. Esimerkiksi, minulle ei tarjoiltu kahvia  eikä lehteä sänkyyn. Herätessäni minulla on yleensä kiire pissalle ja lehden luen mielelläni ruokapöydän ääressä kera kahvin ja armaan aviomiehen,  ei sitä mukavaa tapaa voi äitienpäivänäkään liiaksi muuttaa. Armas aviomies huolehti kuitenkin ruokahuollosta tänään ja tavoista poiketen, armaani kannustamana, vedin päiväunet vauva kainalossa. Lahjojakin sain: ihanan pehmoisen ja lämpimän aamu/iltatakin joka on huippua kiskaista päälle kun lenkin/treenin jälkeen tulee hytisevänä suihkusta. Lisäksi sain tuon ihanan kuvassa olevan, esikoiseni itse tekemän muffinineulatyynyn.

Kuvan kakulla ei sen sijaan ole mitään tekemistä äippäpäivän kanssa: se on armaan toiseksi nuorimmaiseni synttärikakku. Eilen juhlimme toisen pikkuneitimme 3-vuotissynttäreitä ja kovin oli prinsessallista! Ihania mekkoja ja suloisia pienen tytön tavaroita astioista keijunukkeihin, söpöjä kuppikakkuja, vaaleanpunaisia vaahtiksia ja muita herkkuja. Oli kivaa! Tein kaloritietoisille vieraille ja itselleni sellaisia rahkavaahtokuppeja: pieneen nättiin astiaan muutaman lusikallisen verran rahkaa (mansikoita, milbonan rasvatonta, flora-vispiä, vähän mansikoiden mehua ja liivatteella napakkuutta) ja päälle marjoja. Maistuivat myös lapsille. Tunnustan auliisti syöneeni myös tuota kuvan kakkua ja hyvää oli sekin: omena-vaniljavaahto -täytteellä. Mutta nyt on juhlat juhlittu ja ateriakuri pitää taas palauttaa.

Urheilupuoli sitten?

Perjantaina en ehtinyt liikkumaan juhlajärjestelyiltä, mutta lauantaina aamusta ryntäsin salille, jotta ehdin kyykkytreenin ennen juhlien alkua. Se meni hyvin, oli mukavaa ja tuntui tehokkaalta. Tykkään tehdä aika lyhyillä palautuksilla ja uskon että, se tehostaa treeniä, kunhan ehtii hieman levätä etteivät sen vuoksi jää sarjat vajaiksi.

Tänään kävin sitten juoksemassa treenikamun kanssa kakkukaloreita vähemmälle: n. 11-12 kilometriä metsässä sujui mukavasti juoruillen, kevyessä tihkusateessa. Huomenna on salipäivä ja mave/selkä-päivä vuorossa. Keskiviikolle suunniteltiin mäkitreeniä. Siitäpä se viikko taas käynnistyy!

Mittoja ja musta varvas

Viikko on vierähtänyt edellisistä mitoista ja lyhyesti kerrottakoon, että tilanne on tällainen:

• -1,2kg
• vyötärö 68,3cm
• Eilen ostin farkut, vanhan 34/32 sijaan otin 31/32. Ovat napakat mutta eivät liian kireät, ei tursua.

Ihan tyytyväinen siis olen. Eilen pääsin armaan aviopuolison kanssa yhteiselle juoksulenkille, omat vanhempani vahtivat laumaa sillä välin. Kymmenen kilometriä suhteellisen hyvällä  6 min. km-ajalla hölkättiin. Sanon suhteellisen hyvällä, koska tuo aika on minulle hyvä. Raskauden jälkeen tuntui, ettei kahdeksan minuuttia riitä kilometrille. Juoksussa on tapahtunut hyvää kehitystä vaikka pääasiassa olen kuntosalitreeniä tehnytkin, juoksua keskimäärin 2 krt/vko kun talvikin otetaan huomioon. Vauvahan syntyi siis lokakuussa. 

Nyt ideana on sitten juosta 3 treeniä/vko joista yksi mäkitreeninä ja sen kaveriksi  kolme salitreeniä/vko, yksi lepopäivä. En usko että menee liian raskaaksi, rinta-olka-ojentaja -päivä salilla on kuitenkin kohtuullisen helppo vaikka kunnon painoilla tekeekin, verrattuna vaikka mäkijouksuun. On monipuolista ja valmentaa sitä loppukesän Extremerunia kohti!

Kautta mustan varpaani!

Tiputin tietokoneen laturin varpaalle juuri ennen lenkille lähtöä ja epäilin että nyt se taisi murtua. Teippasin viereisiin varpaisiin kiinni ja eipä se juostessa enää vaivannut joten tuskin murtumasta on kyse. Varvas on vain tavanomaistakin kauniimpi, alta ja sivulta violetinkukertava ja turvonnut kuin rusina simassa.  Hieman aristaa kävellessä ja jomottaa paikalla ollessaan, varmastikin taas paketoin illaksi kun menen salille. Vuorossa olisi tänään juuri se rinta-olka-ojentaja -päivä ja siinäpä ei kummoisia ponnistuksia jalkaterälle tule, joten tuskin tuota edes huomaa. 

Mielessä kyllä kävi jo, että entä jos murtui ja tulee liikuntatauko!? Miten sitten suu pannaan!!?? Näyttäisi siltä, että olen kehittänyt (mielestäni myönteisen) addiktion liikkumiseen. Tätä riippuvutta on hyvä ruokkia ihan säännöllisesti, kun ei hulluuden puolelle mene ja siihen taas on melko paljon matkaa!

Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Syömishäiriöliiton sivuilla voi lukea hyviä perusteluja sille, miksi laihduttamista kannattaa harkita pari kertaa, klik! Syömishäiriöt ovat hirvittävä kärsimys sairastuneelle ja hänen läheisilleen, etenkin jos sairastunut on kovin nuori. On tärkeää, että ihmiset hyväksyvät itsensä sellaisina kuin ovat ja osaavat rakastaa itseään. Kukaan tuskin  kiistää sitä. Jatkuva painonvartijana eläminen käy varmasti syömään ketä tahansa, siksi on hyvä pitää välillä vapaata. Esimerkiksi tänään.

Mutta, mutta. Viimeisen 50 vuoden aikana monet yhteiskunnalliset muutokset ja esim. tavat tehdä työtä ovat muuttuneet niin, että ylipaino on yhä enenevässä määrin ongelma. Ja ongelmahan todella se on: terveysriskit lisääntyvät ja vaikka ei puhuttaisikaan yhteiskunnallisista kustannuksista, ne henkilökohtaiset surut ja terveyshuolet ovat jo riittävän suuri syy pitää ylipainoa vakavana ongelmana. Enkä nyt  tarkoita pientä ylipainoa vaan sellaista reilua 20 ylikiloa ja ylöspäin, joita monet kuljettavat mukanaan niin kauan kuin selkä ja polvet kestävät ja kengät saa sujautettua jalkaan.

Lihavuuden arviointiin on monia tapoja (BMI, mittanauha, vaaka, peili yhdistettynä edellisiin ja kurkistus vaatteiden kokolappuun: mitä enemmän X:ä ennen L:ä, sitä todennäköisemmin paino ei ole hyvissä lukemissa), mutta yksi tärkeä arviointikriteeri on oma elämänlaatu: jaksanko, voinko tehdä sitä mitä haluan, olenko väsynyt kaiken aikaa, tunnenko huonoa omaatuntoa herkuttelusta, tiedänkö itsekin että syön todella huonosti, toimiiko kroppani siten kuin sen pitäisi, voinko minä hyvin? Ylipainon kanssa voi  voida vallankin hyvin ja jaksaa asioita, ja silloin asian voi antaa olla. Kunhan itse on onnellinen. Jos ei ole onnellinen eikä voi hyvin - silloin asiaan pitää tarttua.

Ylipainon syy on yksinkertainen: liikaa energiaa suhteessa omaan kulutukseen, pitkällä aikavälillä nautittuna. Taustalla voi toki olla sairauksiakin, jotka vaikuttavat vaikkapa rasva-aineenvaihduntaan ja siten altistavat lihomiselle, mutta eivät lihota yksin ketään. Oma kulutus on silloin vain vähäisempää. Rasvaa ei kerry tyhjästä, vaikka usein se siltä tuntuukin. Lähemmässä tarkastelussa joutuu harmikseen huomaamaan, että se pulla joka "vilkaisulla pakkautui kylkiin", tuli kyllä sittenkin syödyksi. Kera muutaman keksin ja vähän suklaatakin taisi livahtaa. Ja muutama lasillinen punkkua illan mittaan... Yhtälailla pelkkä liikkuminen ei aikuista laihduta - kaikki on kiinni ruokavaliosta. Oikoteitä onnettomuuteen tai onneen ei taida olla.

Mitä siis tällä vuodatuksella haluan sanoa on tämä:

• Olkaa onnellisia ja rakastakaa itseänne sellaisina kuin olette - merkittävät asiat eivät ole ulkokuoressa
• Jotkut kokevat että lihavuutta demonisoidaan. Minusta taas tuntuu siltä, että itsestään huolehtiminen ja laihduttaminen on nykyään suurempi synti. Ei muuten ole. Laihduttaminen oikeista lähtökohdista tervellä tavalla (en käy määrittelemään, tajuatte nämä kyllä) on erittäin suotavaa terveyden kannalta ja usein vaikutus itsetuntoon on suuri. Itseensä on tyytväisempi - onko siinä jotain väärää?
• Uskon, että terveenä eläminen on mukavampaa kuin sairaana eläminen - valintoja kannattaa tehdä sillä perusteella
• Liikunta on hyvä keino paikata lievän lihavuuden aiheuttamia haittoja - parempi olla liikkuva pullukka kuin liikkumaton laiha.
• Kuuntele itseäsi ja omaa kroppaa, ihan oikeasti ja vakavasti. Jos kaikki  tuntuu siltä kuin pitää,  jatka samaan malliin!

Hapoilla!

Ja huipulla

Mäen juurella

Tänään oli vähän erilainen sunnuntailenkki. Eka kiipesin kuvan mäen juosten ylös ja sitten kävellen alas, viisi kertaa kumpaakin. Alkuverkkana ja loppuverkkana n. 2km tasamaalla juoksua.

Tunnetila viimeisen nousun jälkeen: korvissa humisee, sydän hakkaa siis ihan hitokseen, hapottaa niin maan penteleesti ja ilma loppuu. Siitäkin huolimatta olo on tyytyväinen: kiipesinpä, perkeles! 

Tällainen mäkitreeni on hyvää treeniä lihaksille ja kehittää hapenottokykyä. Intervallityyppiseksikin tuota voisi kuvailla, joskin intervallitreenissä idea on kai siinä, että on korkeasykkeisiä pätkiä ja vähän matalampia - tässä syke paukutteli ylhäällä ihan koko ajan vaikkei mittari mukana kyllä ollutkaan mittaamassa. Myös laskeutuessa pitää tehdä lihastyötä: mäki on sen verran jyrkkä ja kuoppainen/irtohiekkainen, että reisillä on pakko jarruttaa. Nousun rasittavuutta tuskin tarvitsee edes perustella. Kotiin päästyä toipumiseen meni tovi, palauttelevan iltapalan ja suihkun jälkeen elämä voittaa ja olo on tyytyväinen: tämä treeni jää ohjelmaan. Itsensä haastaminen ja voittaminen on ihan mahtavaa!

Kirpparointia ja päivän treenit

Aih ja voih. Ihana vauveli tekee nyt tosissaan ekaa hammastaan ja yöt ovat melko kehnoja. Särkylääkettä ollaan annettu ja koetettu  helpottaa oloa, mutta öisin pikkuressu on kovin äkäinen ja heräilee vähän väliä. Eli huonosti nukutun yön jälkeen takaisin elämään pelastaa tyttöjen kesken tehty reissu kirpparille! Tongittiin pöytiä hyvä tovi ja välikausihaalari toiseksi nuorimmalle sekä kirja tarttui mukaan, ei ollut hukkareissu siinäkään mielessä.

Tänään oli myös sitten se salipäivä joka viikolla jäi väliin, rinta-olka-ojentaja. Se näytti tältä:

• Crossailua
• Penkkipunnerrus 10/20kg, 3x8/30kg
• PecDec 3x10/25kg
• Supersarja pystypunnerrus+pystysoutu, 16kg tangolla, 3x10+12
• Vipunosto sivuille käsipainoilla5kg, 3x10
• Takaolka taljassa, 3x12, 40kg
• Ojentaja taljassa, 3x12, 40kg

Ja kotihommiin! Esikoinen ja armas puoliso paukauttivat vielä uimakouluun illaksi, me muut alamme pikkuhiljaa hiljentää kierroksia ja suunnitella unipuuhia. Huomenna on sitten taas lenkkipäivä!

Kurinpalautusta

Tänään oli hyvä päivä reipastua ja palauttaa emäntä ruotuun salilla. Oikeastaan mitään hirveää repsahdusta ei ole edes tapahtunut, vähän vappuherrkuja ja pari ylimääräistä lepopäivää aikataulusyistä. Mutta kun itseni tunnen, niin tiedän että on hitsin tärkeää nyt olla tiukkana.

Salilla homma meni näin:

• Crossailua
• Takakyykky 12/20kg, 10/60kg, 3x10/70kg,10/60kg
• Hack-laite, 3x10/85
• Yhden jalan prässi 3x10/70kg. Jokaisen yhden jalan kympin jälkeen pudotussarjamainen 15 toistoa kummallakin jalalla huvin vuoksi
• Reiden ojennus laitteella, 3x10/35kg
• Pohkeet smithissä steppilauta apuna 10/20kg, 3x10/50kg
• Kapeassa asennossa kyykky istuvaan asentoon smithissä, huvin vuoksi pohjepainoilla 3x12

Ja kotiin leikkimään ja siivoamaan ja lankuttamaan. Iltapalaksi itselle ja armaalle puoliskolle protskulättyjä!

Hyvä viikonloppua!!

Vappu oli ja meni, onneksi!

No niin, vappu tosiaan onneksi oli ja meni.

Simaa hörpin useamman lasin ja munkkeja 1,5 kpl (toinen oli niin jumalattoman suuri että todellisuus lienee lähempänä 3 kpl), jätskiä eilen desin verran ja jokunen sipsikin livahti vartijan ohi kohti nielua. Tai itsehän minä se sinne tungin. Hyyyiiii. Nyt pitää laittaa nainen kuriin, nuhteeseen, ruotuun ja löytää hommalle joku roti. Nyt kun ei vaan voi alkaa keräämään painoa, sitä on tarkoitus nimenomaan Tiputtaa. Mutta noin niin kuin muuten ateriapuoli on pysynyt suht. hallussa ja liikkuminenkin on ollut reipasta. Yksi salitreeni jäi väliin, loppuviikon lepopäivä on siis peruttu ja eilisestä lähtien treenataan neljä päivää putkeen. Nih. Nyt ollaan ihmisiksi.

Eilen oli siinä mielessä hirmuisen mukava päivä, että saimme jättää kaikki neljä pikkuista R:ä mummin ja papan huomaan ja suunnata armaan Hra R:n kanssa kahdestaan metsään lenkille. Kymmenisen kilometriä joustavalla metsäpohjalla ja hiekkateillä oli oikein mukava pätkä ja vieläpä hyvässä seurassa. Toivottavasti päästään useamminkin yhdessä lenkille! Armas puoliso vakuutteli etä minulla on aivan riittävä lenkkivauhti hänellekin, ettei tarvitse yhtään lujempaa hänen mennäkään mutta ihan en usko. Kohteliaisuuttaan....

Tänään on sitten vuorossa salitreeni, kyykkypäivä jes! Oiva tilaisuus laittaa itsensä kuriin. Takakyykkyyn ladataan tandoon 70kg ja sillä saa luvan mennä kaikki kolme sarjaa oikein mallikkaasti. Pitäis olla evästä tankattuna, nääs.

Ai niin ja se mittapuoli!

• Vyötärö on tällä hetkellä 69,5 cm
• Painoa oli viikontakaisesta 600g vähemmän

Eli ihan ranttaliksi ei ole homma mennyt, mutta vanhana herkkuhiirenä tiedän että kun pirulle antaa pikkusormen niin se helposti nappaa koko käden. Siksi nyt pitää olla tarkka. Kesä ja kaikki tulossa...