Neuvolaa ja joulustressiä(kö)

Siivoa talo, luutua, pese sauna ja kylppäri, tarkista kaapit, kerää hyväntekeväisyyteen käyttämättömät vaatteet ja lelut. Pese jääkaappi ja aloita leivontaurakka. Niin, jouluksihan pitää leipoa: kirsikkakoristeisia pikkupullia, ainakin yksi kuivakakku, piparkakkuja (taikina itse tehty!), kaneliässiä, jotain suolaista ja jos oikein viitseliääksi heittäytyy, niin vielä karjalanpiirakoitakin. Sitten laatikot: heitä vuoden vanhat pois pakkasesta ja paista uudet. Tee vähemmän kuin viimeksi. Soseet voi ostaa valmiina, muu pitää tehdä itse. Luomukinkku perheen lihansyöjille on pitänyt varata ajat sitten, nyt sille pitää löytää tilaa pakastimesta. Kohta on joulu, onko nyt varmasti otettu kaikki irti joulunalusajasta: syöty riittävästi joululimppua ja juotu glögiä, kuunneltu joululauluja? Kun joulun jälkeen ei enää oikein viitsi.  Ja lahjat, niistähän voisi repiä stressin, pitää ainakin suunnitella tarkkaan ennakkoon. Onko kortit jo postitettu? Ettei vain mistään jää paitsi?

Kyllähän siinä joulunalustouhuissa on monta paikkaa, joissa hermonsa voi menettää. Jotenkin toistaiseksi olen onnistunut olemaan menettämättä. Johtunee siitä, että aidosti tykkään tästä kaikesta puuhastelusta. Puuhastelu ei siis stressaa. Pientä huolta on siitä, jääkö imetysdementian vuoksi jokin tärkeä adventinajan tapa väliin tänä vuonna. Siitähän katastrofi syntyisi! Traumatisoituja lapsia ja aikuisia! Vuosi pilalla!

Tänään leivottiin nasujen kanssa valtaisa läjä pullia ja kaksi kuivakakkua, joista toisen armas Hra R. vie huomenna työpaikalleen. Piparit (koska tuota sanaa voi käyttää taas neutraalisti?), leivottiin eilen, samoin kaneliässät. Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt ässän muotoisia kaneliässiä? Esikoiseni keksi kaneli-oo:n ja se on ehdottomasti kätevämpi muoto! Huomisia jouluvalmisteluja en ole päättänyt, mennään fiiliksen mukaan, mutta pyykkäämistä näyttää ainakin riittävän.

Vauva ihanainen kaksi kuukautta

Pieni neiti kävi tänään neuvolassa mitattavana, analysoitavana ja rota-rokotettavana. Painoa oli 5,7 kiloa, pituutta hieman päälle 57 senttiä ja kaikki ihan niin kuin kahden kuukauden ikäisellä vauvalla
pitää: hakee kontaktia, hymyilee, pissaa, kakkaa, vaatii maitoa ja osaa olla luvattoman söpö. Varhaisheijasteet olivat jo aikalailla hävinneet. Alaleuassa on kaksi keskimmäisen hampaan alkua näkyvillä, todella aikaisin!

Päässä pikkuisella on karstaa, sitä tuossa kuvassa hoidetaan vauvaöljyllä. Myssy on suojaamassa ympäristöä töhnältä. Jos vauvaöljy ei auta, on saatavilla kuulema jotain tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltua ainetta, apteekissa.  Katsotaan, en usko että tarvitaan.

Rota-rokotteen pikkuinen sai nyt, sehän annetaan tippoina suun kautta. Hyvin upposi ja maitoa vauva sitten hörppäsi vielä päälle. Kuukauden kuluttua saamme rota-rokotteen toisen annoksen sekä liudan pistettäviä rokotteita. Noin 1,5 viikon päästä rota-viruksen tarttumisen mahdollisuus vauvan kakasta on suurimmillaan, mutta käsihygieniaanhan pitää aina kiinnittää huomiota, joten varsinaisesti uusia toimenpiteitä ei rokotteen myötä tarvitse ajatella. Ainakaan meidän vauvaa ei näytä rokote kiusaavan, olen kuullut melkoisia rota-kauhutarinoita... Niitähän tietenkin aina riittää. Parempi rokote kuin rota.

Viikon mitat!

Viime viikolla en pystynyt treenaamaan ihan siten, kuin olisin halunnut. En laiskotellut, vaan olin sairaana. Kuumetta oli vielä lauantai-iltana 38,3. Selittelyn makua, kun vyötärö on pysynyt samoissa mitoissa ja paino tippunut 0,5 kiloa. Tyhjää parempi tulos, totta kai, mutta treenin kanssa tulos olisi varmasti parempi. Huomenna toivon pääseväni jo salille ja keskiviikkona tai torstaina lenkille!