Tai oikeastaan asiallisen kiharruslaitteen puutteessa kieritti päähänsä nipun foliopötköjä jotka saavat luvat kiharrella tukkaa edes hieman yön aikana. Huomenna on juhlapäivä kun pieni aarre saa nimen ja äidin pitää koettaa edustaa, siis edes koettaa...
Vauvelimme on siis ihan kohta kaksi kuukautta vanha ja on nyt ottanut tavakseen päästää aivan hirmuisen hurmaavan hymyn kun hänelle juttelen. Pieniä ääniä pikkuinen koettaa myös päästää ja välillä onnistuukin. Jossain oppaassa sanottiin, että 2-3 kuukauden iässä vauva sanoo "äää" tai "gyy". Vauvamme ei ole opasta lukenut, hän sanoo itsenäisenä ajattelijana "ooo". Hieman jännittää se, millainen ääni huomenna pääsee kun ryhdytään papin voimin nimeä antamaan. Luultavasti se on jotain palosireenin ja sumutorven väliltä, mutta eikö se vähän kuulu asiaan?
Tänään en ole ehtinyt liikkeelle muualle kuin jääkaapin ja lieden välille: olen väsännyt juhlaherkkuja ja koettanut olla tekemättä liian perusteellisia makuarviointeja. Piparkakkujen lisäksi tänään valmistuivat vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystetyt kakut (voisin toki laittaa niistä kuvan, mutta eivät ne mitään erityisen taidokkaita ole) joissa sisällä on vadelmamoussea. Muu onkin jo aika hyvin valmiina tai nopeasti tehtävissä vielä huomisen aamupäivän aikana (niinhän sitä aina luulee...). Onpa ihana saada tupa täyteen vieraita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!