Päivän treenit!

Hahaa, lentsu sen verran antatui, että pääsin salille tänään. Nenä on vähän nuhainen, mutta olo on muuten hyvä ja kun omien tuntemusten mukaan ajattelin toimia, niin treenipäiväähän se pukkasi. Mikä se, miksi se aina pukkaa..? Salireissu oli muutenkin hyödyllinen: salin naapurissa on jättikokoinen superhypermarket, josta onnistuin löytämään joululaatikoita varten valmiit porkkana- ja lanttusoseet ja uudet hyasintit jouluksi, kukkineiden tilalle, ja ja ja. Päivän pääasia näytti kuitenkin tältä:

• Maastaveto, 60kg 3x8
• Hack-kyykky, 50kg, 3x12. Tämä ei kuulunut varsinaisesti ohjelmaan, mutta jouduin odottelemaan vapaata suorituspaikkaa enkä viitsinyt vain seistä tyhjän panttina. Tulee vielä kylmä.
• Askelkyykky smithissä, 40kg, 3x12 kumpikin puoli, rivakoita toistoja ja lyhyitä palautumisia
• Ylätalja, 35kg, 3x12
• Alatalja, 40kg, 3x12
• Hauiskääntö 8 kg käsipainoilla, 3x10

Alkuun crossailua 10 minuuttia. Palautusjuomaksi nappasin kaupasta soseita hakiessani ProFeel Maitokahvi-version, siinä on 20g proteiinia per pullonen. Maku oli hyvä, hörpin kylmänä, ehti autossa juuri sopivasti treenin aikana jäähtyä. 

Hukkasin muuten auton kahdesti parkkipaikalle samalla reissulla. En liikuttanut autoa välillä, samaan ruutuun hukkasin. Avaimella epätoivoisesti autoa lukkoon ja auki vilkutellen onnistuin mamma-wagonin löytämään. Mamma-wagon on muuten aika iso köntsä, vetää hyvin kuusi ihmistä istumaan eikä tarvitse olla kuin sillit kupissa. Sen hukkaaminen vaatii jo lahjakkuutta! Tietynlaisilla tahoilla voisi olla kysyntää tälle lahjakkuudelleni, asioiden hukkaamiselle, pysyvästi. For good. No questions asked.

Liikuntaa kaksi kuukautta synnytyksestä, miltä nyt tuntuu?

Vauva syntyi siis kaksi kuukautta sitten ja oikeastaan enää vatsalihasten heikkoidesta huomaa synnyttäneensä. Synnytyshän oli tosi nopea ja perinteinen luomutyylinen (tahtomattani!), ja selvisin todella vähäisillä vaurioilla. Ei  ollut paljon toivuttavaa. 4,6 kiloisena syntynyt esikoinen taisi raivata reitin näille nuoremmilleen. Mamman ulkonäköhän on edelleen aika karmaiseva (iho kuivuu, tukka alkaa tippua, jes.), mutta jos ajatellaan treeninaikaisia tuntemuksia, niin eipä niitä juuri ole, pahoja. Lonkkaa vaivannut kipukin hellitti ainakin hetkeksi, toivotaan että se myös pysyy poissa.

Yhteenveto päivästä: treeni oli mukava ja kulki mielestäni hyvin. Laatikkotarpeet saatiin turvaan adventtisohjosta. Kaapit ja kodinhoitohuone huutavat edelleen siivousta. Huutakoot. Lapset nukkuvat, vauva tuhisee tutin kanssa. Vähän nälkä. Olohuoneessa leijuu vastapuhallettujen kynttilöiden tuoksu. Keräykseen lahjoitettavat vaatteet ja lelut ovat pakattuina. 

Hyvä päivä, monta syytä olla onnellinen!