Hiljaa, hiljaa hiivitään...

Tai tömistellään, mutta hiljaa kumminkin. Tai hitaasti. Tiet ovat osittain sulia mutta siellä täällä arvaamattomissa mutkissa jäätä vielä täälläkin löytyy. Siinä lentää hanurilleen helposti, kun -3 näöllä pimeässä seikkailee. Piilarit hankintaan? Ja siis: siellä täällä jäätä vielä löytyy. Hiihtokauden pitäisi jo olla luistavimmillaan ja täällä odotellaan, lunta. Lumetetutkin pätkät ovat jo sulaneet. Säätiedotuksissa näkyy vain vesisadetta. Kyllä se niin kyrsii, vaan minkäs teet? No hölkkäät sitten.

Eli tänään oli hölkkäpäivä, kuusi kilometriä taittui rauhalliseen reilun 7 minuutin km-aikaan ja enempään ei tänään olisi pystynyt. Kaksi reipasta jalkatreeniä takana ja lentsun vuoksikin palautuminen on vielä vähän hitaampaa. Viiden kilometrin kohdalla tuntui, että pohkeet poksahtavat. Huomenna on ilmiselvästi lepopäivä. Mutta, olen tyytyväinen että sain lenkin tehtyä ja olen tyytyväinen, että tehdyt treenit TUNTUVAT lihaksissa. Uskon tehneeni jotain oikein. Barbadoslainen pikajuoksijan pakarapatteristo on vain ajan kysymys...

Karstan karkoitus ja velmu vauveli

Ihanalla vauvelillamme kertyi päähän yllättäen oikein kunnon karstakerrostuma. Näyttää häijyltä ja saattaa kuulema haiskahtaakin...Neuvolan täti kehotti Ceridal-öljyllä pehmittämään ja harjailemaan - ei mitään apua. Sama tavisvauvaöljyllä.

Jouluaaton aattona jouduin käyttämään pienen lääkärissä yskän vuoksi ja erittäin lupsakka, juuri isäksi tullut nuori lääkäri ehti jaaritella kaikesta maan ja taivaan välillä (meillä on loistokunta - lääkärille pääsee heti ja lääkärillä on aikaa!). Kaksi asiaa jäi mieleen:

• Karstan poistoon Aqualan L
• NenäFridalla imetään posket lommolla limaa aina kun on tarpeen (päin vastoin kuin äitiysneuvolan täti ohjeisti...Uskon lääkäriä!)

Ja kappas Aqualanilla karsta tosiaan irtosi, nyt kun vielä saisi lapsirukan hiukset rasvattomaksi! 

Muuten rakkaan vauvelimme kuulumisia: syö runsaasti yötä päivää, hymyilee ja kikattaakin välillä - mikä ihana ääni! Jokeltelee tai ainakin kovasti yrittää. Erilaisia äänteitä, joista loppuosa usein kiekaistaan "sisäänpäin". Masullaan kannattelee päätään hienosti ja seuraa leluja katseellaan.Vaatteista käytämme nyt jo koon 62 bodyjä ja housuja! Mihin se pikkuvauva-aika juoksee, miksi sillä on niin kiire? 

Tässä joku päivä ajattelin kirjoitella lasten kanssa liikkumisesta, omien kokemusten pohjalta. Sehän ei enää olekaan niin helppoa mennä ja tulla tiettyjen aikataulujen mukaan, mutta paikoilleen ei tarvitse jäädä. Aiheesta vaikkapa ensi vuonna sitten!

Neuvolaa ja joulustressiä(kö)

Siivoa talo, luutua, pese sauna ja kylppäri, tarkista kaapit, kerää hyväntekeväisyyteen käyttämättömät vaatteet ja lelut. Pese jääkaappi ja aloita leivontaurakka. Niin, jouluksihan pitää leipoa: kirsikkakoristeisia pikkupullia, ainakin yksi kuivakakku, piparkakkuja (taikina itse tehty!), kaneliässiä, jotain suolaista ja jos oikein viitseliääksi heittäytyy, niin vielä karjalanpiirakoitakin. Sitten laatikot: heitä vuoden vanhat pois pakkasesta ja paista uudet. Tee vähemmän kuin viimeksi. Soseet voi ostaa valmiina, muu pitää tehdä itse. Luomukinkku perheen lihansyöjille on pitänyt varata ajat sitten, nyt sille pitää löytää tilaa pakastimesta. Kohta on joulu, onko nyt varmasti otettu kaikki irti joulunalusajasta: syöty riittävästi joululimppua ja juotu glögiä, kuunneltu joululauluja? Kun joulun jälkeen ei enää oikein viitsi.  Ja lahjat, niistähän voisi repiä stressin, pitää ainakin suunnitella tarkkaan ennakkoon. Onko kortit jo postitettu? Ettei vain mistään jää paitsi?

Kyllähän siinä joulunalustouhuissa on monta paikkaa, joissa hermonsa voi menettää. Jotenkin toistaiseksi olen onnistunut olemaan menettämättä. Johtunee siitä, että aidosti tykkään tästä kaikesta puuhastelusta. Puuhastelu ei siis stressaa. Pientä huolta on siitä, jääkö imetysdementian vuoksi jokin tärkeä adventinajan tapa väliin tänä vuonna. Siitähän katastrofi syntyisi! Traumatisoituja lapsia ja aikuisia! Vuosi pilalla!

Tänään leivottiin nasujen kanssa valtaisa läjä pullia ja kaksi kuivakakkua, joista toisen armas Hra R. vie huomenna työpaikalleen. Piparit (koska tuota sanaa voi käyttää taas neutraalisti?), leivottiin eilen, samoin kaneliässät. Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt ässän muotoisia kaneliässiä? Esikoiseni keksi kaneli-oo:n ja se on ehdottomasti kätevämpi muoto! Huomisia jouluvalmisteluja en ole päättänyt, mennään fiiliksen mukaan, mutta pyykkäämistä näyttää ainakin riittävän.

Vauva ihanainen kaksi kuukautta

Pieni neiti kävi tänään neuvolassa mitattavana, analysoitavana ja rota-rokotettavana. Painoa oli 5,7 kiloa, pituutta hieman päälle 57 senttiä ja kaikki ihan niin kuin kahden kuukauden ikäisellä vauvalla
pitää: hakee kontaktia, hymyilee, pissaa, kakkaa, vaatii maitoa ja osaa olla luvattoman söpö. Varhaisheijasteet olivat jo aikalailla hävinneet. Alaleuassa on kaksi keskimmäisen hampaan alkua näkyvillä, todella aikaisin!

Päässä pikkuisella on karstaa, sitä tuossa kuvassa hoidetaan vauvaöljyllä. Myssy on suojaamassa ympäristöä töhnältä. Jos vauvaöljy ei auta, on saatavilla kuulema jotain tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltua ainetta, apteekissa.  Katsotaan, en usko että tarvitaan.

Rota-rokotteen pikkuinen sai nyt, sehän annetaan tippoina suun kautta. Hyvin upposi ja maitoa vauva sitten hörppäsi vielä päälle. Kuukauden kuluttua saamme rota-rokotteen toisen annoksen sekä liudan pistettäviä rokotteita. Noin 1,5 viikon päästä rota-viruksen tarttumisen mahdollisuus vauvan kakasta on suurimmillaan, mutta käsihygieniaanhan pitää aina kiinnittää huomiota, joten varsinaisesti uusia toimenpiteitä ei rokotteen myötä tarvitse ajatella. Ainakaan meidän vauvaa ei näytä rokote kiusaavan, olen kuullut melkoisia rota-kauhutarinoita... Niitähän tietenkin aina riittää. Parempi rokote kuin rota.

Viikon mitat!

Viime viikolla en pystynyt treenaamaan ihan siten, kuin olisin halunnut. En laiskotellut, vaan olin sairaana. Kuumetta oli vielä lauantai-iltana 38,3. Selittelyn makua, kun vyötärö on pysynyt samoissa mitoissa ja paino tippunut 0,5 kiloa. Tyhjää parempi tulos, totta kai, mutta treenin kanssa tulos olisi varmasti parempi. Huomenna toivon pääseväni jo salille ja keskiviikkona tai torstaina lenkille!

Juhlien jälkeen kohti seuraavia juhlia!

Vauvelille saatiin nimi perjantaina, nimi tosin jää vielä salaisuudeksi. Juhlat olivat mukavat ja paikalla paljon ihania ihmisiä, hyvä päivä kaikkineen. Illalla vielä naisseurassa (oma mummoni mukaanlukien) arvostelimme hävyttömästi Itsenäisyyspäivän juhlavieraiden pukuja ja kampauksia, mikä oli oikein mukavaa. Yleensä kun on tyytyminen armaan aviomiehen seuraan ja hänellähän ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on tyylikästä tai muodikasta kun puhutaan naisten pukeutumisesta. Kiitos ihanat vieraat!



Tänään pitää taas orientoitua liikunnan pariin. Lenkillä oli tarkoitus käydä, mutta pakkasta oli  hetki sitten -16°. Jos sää ei lauhdu iltaa kohti, niin taitaa olla salireissun paikka. Muuten sunnuntai sujuu rattoisasti kotona oleskellen ja jotain terveellistä mutta hyvää ruokaa laittaen. Yhden juhlavieraista saamme pitää vielä huomiseen, joten äidillä on hieman enemmän omaa aikaa, kun etenkin isommat lapset työllistävät tätiään leikin lukemisen ja kaiken muun merkeissä.

Ja joulukin on ihan kohta. Kyllä tästä toisesta adventista tulee taas hyvä päivä!

Suojaa päänsä foliolla

Tai oikeastaan asiallisen kiharruslaitteen puutteessa kieritti päähänsä nipun foliopötköjä jotka saavat luvat kiharrella tukkaa edes hieman yön aikana. Huomenna on juhlapäivä kun pieni aarre saa nimen ja äidin pitää koettaa edustaa, siis edes koettaa...

Vauvelimme on siis ihan kohta kaksi kuukautta vanha ja on nyt ottanut tavakseen päästää aivan hirmuisen hurmaavan hymyn kun hänelle juttelen. Pieniä ääniä pikkuinen koettaa myös päästää ja välillä onnistuukin. Jossain oppaassa sanottiin, että 2-3 kuukauden iässä vauva sanoo "äää" tai "gyy". Vauvamme ei ole opasta lukenut, hän sanoo itsenäisenä ajattelijana "ooo". Hieman jännittää se, millainen ääni huomenna pääsee kun ryhdytään papin voimin nimeä antamaan. Luultavasti se on jotain palosireenin ja sumutorven väliltä, mutta eikö se vähän kuulu asiaan?

Tänään en ole ehtinyt liikkeelle muualle kuin jääkaapin ja lieden välille: olen väsännyt juhlaherkkuja ja koettanut olla tekemättä liian perusteellisia makuarviointeja. Piparkakkujen lisäksi  tänään valmistuivat vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystetyt kakut (voisin toki laittaa niistä kuvan, mutta eivät ne mitään erityisen taidokkaita ole) joissa sisällä on vadelmamoussea. Muu onkin jo aika hyvin valmiina tai nopeasti tehtävissä vielä huomisen aamupäivän aikana (niinhän sitä aina luulee...). Onpa ihana saada tupa täyteen vieraita!

Ristiäiskiireitä, reisiä ja rutistuksia

Tämä ihana tonttutyttö saa nimensä perjantaina ja se kaiketi pientä vallan naurattaa! Vauva täyttää kohta kaksi kuukautta ja tuntuu kasvavan hyvää vauhtia. Masuvaivat eivät enää ole niin hankalia kuin vielä reilu viikko sitten, vauva on kyllä edelleen kova rupsauttelemaan...Pikkuinen on täysin rintamaidon varassa vielä ja olen kyllä todella iloinen, että se on mussukalle vielä riittänyt. Yksinkertaisesti imettäminen on minusta paljon helpompaa kuin tuttipullojen kanssa kikkaileminen. Tutit on kuitenkin aina hukassa. Voisin kai olla järjestelmällisempi, vaan kun en ole. But, I have boobs!

Pikkunasun kanssa arki sujuu siis kaikin puolin mukavasti, mutta nukahtaminen illalla on nyt alkanut tuntua hieman haastavalta aina välillä. Jos vauva saa olla sylissä, hän nukkuu kuin tukki. Jos taas koetan siirtää sänkyyn tai muuten laskea sylistä, niin kiukkuinen tohina alkaa minuutin kuluessa tästä äidin suorastaan loukkaavasta menettelystä. Ja sitten tietenkin uudestaan uneen pääsee tissiosaston kautta. Yöt nukutaan mukavasti vieretysten ja syöttöjä kertyy pari. En valita!

Ristiäisiin odotellaan n. 30 henkilön joukkoa ja juhlat pidetään täällä kotosalla. Armas äitini on auttanut leipomisasioissa ja itse väsään kakut, pikkuleivät, mätileivät ja savuporomousseruisnapit (onpa pitkä nimi!). Täytyy toivoa, että vieraille maistuu, muuten jää jääkaappiin liikaa herkkuja huutelemaan. Huomenna tulee kiirepäivä ja siksi nyt oikeastaan pitäisi jo joutua nukkumaan. Aamulla saan onneksi kiikuttaa tuon tonttulauman mummin hoitoon, jotta voin rauhassa puuhata keittiössä (vauva jää kotiin assariksi). Keittiössä on kiva puuhata. Tänään mm. vatkasin kananmunaa niin innokkaasti, että se lensi syliin ja valui siitä kaapin oveen sekä farkuille. Elämän pieniä iloja...

Lyhyesti kuitenkin vielä päivän salitreenit! Kortti uudelle salille tuli eilen postissa ja pääsin tänään tekemään hyvän jalkatreenin:

• Kyykky smithissä, yht 45kg painoa, 3x10 + yksi  sarja alkuun pelkällä tangolla koordinaation vuoksi. Kyykkyä pitää treenata, eri variaatioita, kovastikin! Ja kun varmuutta kertyy, niin ilman tuosta smith-hökötystä, pelkällä tangolla+painoilla.
• Hack-kyykky, 3x12, 40kg
• Jalkaprässi, 120kg, 3x15
• Reiden ojennus, 3x10, 35 kiloa
• Pohjelaite levypainoilla, 3x20, 50kg
• Vatsalihakset, 3x20 perusrutistusta hitaasti, tunnustellen ja keskittyen, 3x30 sek lankkupito

Alkuun crossailua 10 minuuttia lämmittelyksi. Oli kivaa! En nyt muista ulkoa mitä seuraavan päivän ohjelmassa oli, mutta taisi olla yläkroppaa, selkää ja työntäviä lihaksia...