- Vinopenkki käsipainoilla, 3x10, 12,5kg paino/puoli
- PecDec (tai se Lady Butterfly -härpätin), 20 kiloa, 3x15
- Pystypunnerrus käsipainoilla, 3x10, 7 kiloa/käpälä
- Vipunosto eteen ja kääntö sivulle kyynärpäät kyljissä, ekoja 10 toistoa, jälkimmäisiä 15, sitten tauko. Ekoilla 6 kilon paino/puoli, jälkimmäisissä 8 kiloa/puoli. 3 yhdistelmä sarjaa
- Ojentajat taljassa, 35 kiloa, 3x15
Ka siinäpä se. Alkuun crossailua reilut kymmenen minuuttia. Niin ja loppuun tein vielä perusrutistuksia ja kylkirutistuksia, kutakin 3x20. Jospa sitä huomenna olisi nuhaton ja pääsisi kyykkäämään sydämensä kyllyydestä!
Olet vielä pieni!
Naapurin poika tuli aamulla napakasti koputtaen hakemaan toiseksi vanhinta mussukkaamme pihalle. En tohtinut vasta kolmen vuoden ikäistä päästää ulos, ilman aikuisen valvontaa. "Olet vielä liian pieni!", sanoin. Itse en ehtinyt valvojaksi, vauva veteli ihania aamupäivä uniaan ja en häntäkään viitsinyt herättää siinä välillä, kohta lähdettäisiin eskarilaista hakemaan kuitenkin. Piti silittää.
Kaikki kiva teilataan aina samoin sanoin, lapsi on aina liian pieni. Niin kuin se olisi huono asia.
Sitten vauva heräsi tuhisemaan ja vaatimaan maitoa. Syötin pienen makuullaan silitellen ja nostin röytäisemään mahani päälle. Pieni, ihana, tummasilmäinen lapsi, huolettomuuden ja uteliaisuuden ruumiillistuma. Luottavainen, kaunis ja rakas. Hirveä ajatus juolahti mieleen: koska tämä loppuu? Jonakin päivänä kaverit ovat tärkeämmät, tulee joku miehenkuvatus ja vie vauvelini. Siinä aikeessa joutuu ensin kyllä tekemisiin armaan Hra R:n kanssa... Lapsi kasvaa aikuiseksi, naiseksi ja mieheksi. Saa oman perheen. Saavat, kaikki neljä. Miten äidin käy? Tai isän?
Pitäisikin sanoa "vielä olet pieni" ja elää sen mukaan. Hetkessä, parhaansa mukaan. Venyä, ehtiä, olla lasten kanssa. Kohta he eivät enää olekaan pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!