Hiljaa, hiljaa hiivitään...

Tai tömistellään, mutta hiljaa kumminkin. Tai hitaasti. Tiet ovat osittain sulia mutta siellä täällä arvaamattomissa mutkissa jäätä vielä täälläkin löytyy. Siinä lentää hanurilleen helposti, kun -3 näöllä pimeässä seikkailee. Piilarit hankintaan? Ja siis: siellä täällä jäätä vielä löytyy. Hiihtokauden pitäisi jo olla luistavimmillaan ja täällä odotellaan, lunta. Lumetetutkin pätkät ovat jo sulaneet. Säätiedotuksissa näkyy vain vesisadetta. Kyllä se niin kyrsii, vaan minkäs teet? No hölkkäät sitten.

Eli tänään oli hölkkäpäivä, kuusi kilometriä taittui rauhalliseen reilun 7 minuutin km-aikaan ja enempään ei tänään olisi pystynyt. Kaksi reipasta jalkatreeniä takana ja lentsun vuoksikin palautuminen on vielä vähän hitaampaa. Viiden kilometrin kohdalla tuntui, että pohkeet poksahtavat. Huomenna on ilmiselvästi lepopäivä. Mutta, olen tyytyväinen että sain lenkin tehtyä ja olen tyytyväinen, että tehdyt treenit TUNTUVAT lihaksissa. Uskon tehneeni jotain oikein. Barbadoslainen pikajuoksijan pakarapatteristo on vain ajan kysymys...

Karstan karkoitus ja velmu vauveli

Ihanalla vauvelillamme kertyi päähän yllättäen oikein kunnon karstakerrostuma. Näyttää häijyltä ja saattaa kuulema haiskahtaakin...Neuvolan täti kehotti Ceridal-öljyllä pehmittämään ja harjailemaan - ei mitään apua. Sama tavisvauvaöljyllä.

Jouluaaton aattona jouduin käyttämään pienen lääkärissä yskän vuoksi ja erittäin lupsakka, juuri isäksi tullut nuori lääkäri ehti jaaritella kaikesta maan ja taivaan välillä (meillä on loistokunta - lääkärille pääsee heti ja lääkärillä on aikaa!). Kaksi asiaa jäi mieleen:

• Karstan poistoon Aqualan L
• NenäFridalla imetään posket lommolla limaa aina kun on tarpeen (päin vastoin kuin äitiysneuvolan täti ohjeisti...Uskon lääkäriä!)

Ja kappas Aqualanilla karsta tosiaan irtosi, nyt kun vielä saisi lapsirukan hiukset rasvattomaksi! 

Muuten rakkaan vauvelimme kuulumisia: syö runsaasti yötä päivää, hymyilee ja kikattaakin välillä - mikä ihana ääni! Jokeltelee tai ainakin kovasti yrittää. Erilaisia äänteitä, joista loppuosa usein kiekaistaan "sisäänpäin". Masullaan kannattelee päätään hienosti ja seuraa leluja katseellaan.Vaatteista käytämme nyt jo koon 62 bodyjä ja housuja! Mihin se pikkuvauva-aika juoksee, miksi sillä on niin kiire? 

Tässä joku päivä ajattelin kirjoitella lasten kanssa liikkumisesta, omien kokemusten pohjalta. Sehän ei enää olekaan niin helppoa mennä ja tulla tiettyjen aikataulujen mukaan, mutta paikoilleen ei tarvitse jäädä. Aiheesta vaikkapa ensi vuonna sitten!