Tuollainen ihana pieni maatuska-nukke sieltä tupsahti, 3800 grammaa ja 49 cm pituutta. Päässä tumma tukka, ihanat täydelliset varpaat ja sormet, pullevat posket ja uimarin räpylät. Isot jalat siis. Ei ihme, että on tuntunut kun pieni Rumpalipupunen on niillä äiskää tömäytellyt!
Ja miten kaikki tapahtuikaan?
Jotta tarina olisi mahdollisimman pitkä, aloitan lauantaista. Lauantaina lapsemme menivät mummilaan yökylään, josta inspiroituneena lähdimme armaan Hra R:n kanssa katsomaan Woody Allenin uusimman, Blue Jasminen, leffateatteriin. Armaani vitsaili, että jos lapsi nyt syntyy kesken leffan niin Jasminehan siitä pitää sitten tehdä. Kerroin mieluummin pidätteleväni vaikka sen aikaa... Jasmine on toki kaunis nimi, mutta ihan täysin erilainen kuin muilla mussukoillamme.
Sunnuntaina heräsin aamulla supistuksiin, hyvin kevyisiin, ennen seitsemää. Ylös noustessani lapsivettä tirahti hieman ja supistuksiakin alkoi tulla ensin pitkin välein ja 11.00 aikaan jo siten, että aloin aavistella lapsen syntyvän vuorokauden sisään. Lähdimme mummilaan katsomaan lapsia, koska ajatuksena oli käydä varmuuden vuoksi synnärillä tarkistettavana sikäli kun supistukset tihenevät. Kello 12.00 aikaan supistusväli oli n. 10 minuuttia ja kello 13.17 hoputinkin jo armastani, että nyt muuten lähdetään. Matkalla jostain syystä KAIKKI liikennevalot olivat punaisia. Ihan oikeasti olivat. Perillä synnärillä oltiin varmaan siinä 13.30 ja onneksemme päästiin suoraan saliin, muut tutkimushuoneet kun olivat varattuja.
Salissa kätilö totesi kohdunsuun olevan 4cm auki ja pyysin samantien ilokaasun ja tuomaan sen suunnitellun kohdunkaulan puudutuksen. Lääkäri tuli piikkeineen vartissa, vain todetakseen, ettei täällä ole mihin pistää. Kohdunsuu aukesi siis pikavauhtia taas kerran. Pyysin spinaalia, kun ajattelin, että se ehtisi auttaa. Kätilö kertoi lääkärin ehtivän 20 minuutin päästä. Sitten siinä samassa, todella pitkän ja tiukan supistuksen päätteeksi hurahti lapsivesi, armas Hra R. kuvaili että "super soaker -tyyliin" ja sellaisia muistikuvia itsellänikin on...Kaksi minuuttia siitä syntyi tyttö, klo 14.35. Tarpeetonta sanoa, ettei spinaali ehtinyt. Hra R. ehti syömään karjalanpiirakoita, mutta antoi vastineeksi urheasti runnella itseään supistusten aikana. Kätilö oli ihana, sen mitä muistan.
Ja miltä nyt tuntuu?
On ihanaa, että raskaus on ohi. Tavallaan myös haikeaa, mutta: ensimmäistä kertaa synnäriltä lähtiessäni en tuntenut sellaista nytköhän se oli minun viimeinen kertani täällä - kaihoa. Liekö se osoitus siitä, että meidän perheemme nelilapsisena on nyt kokonainen. Näin ainakin ajattelisin. Lisäksi ajatus luomusynnyttämisestä enää kertaakaan ei houkuttele.
Vauva on ihana! Syö hyvin, nukkuu hyvin, ei paljon itkeskele ja katselee tummilla silmillään meitä. Ihmettelee raukka, että mihin laumaan sitä niin kiireellä tulikaan rynnätyksi...Vastasyntyneen tohinat, pienet naukaisut maitohetken päätteeksi ja pontevat pieruilmeet ovat sanoinkuvaamattoman ihania. Synnytyksen jälkeen vauva nostettiin heti rinnalle napanuorineen kaikkineen, kinaisena ja töhnäisenä, ja sillä hetkellä kipu unohtui täysin. Kuulostaa yliromantisoidulta, mutta on totta. Itse tuore vauva on oikeasti ihmeellinen asia ja lisänsä antaa syvä huojennus siitä, että pahin on nyt ohi.
Illalla ajattelin, kuinka ihanaa on taas voida nukkua mahallaan. Sitten huomasin, että kappas, maitoa alkaa nousta urakalla. Näin ollen mahallaan nukkuminen jäi haaveeksi vielä hetkeksi. Pieni vaiva kuitenkin!
Ja mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi pitää mennä lypsylle. Paidan alla on kaksi maitotiiliskiveä joille kolmen vuorokauden ikäinen pikkuihminen ei mahda masunsa koon vuoksi yhtään mitään.
Sitten, loppuraskaus ja liikunta -aihe on kokolailla lypsetty loppuun osaltani. Aion kyllä välitilinpäätöksessä palata siihen ja koko raskauteen vielä hetkeksi, myös vauvamyönteiseen synnytyssaliin ja sairaalaan. Mutta on aika alkaa suunnitella tulevaa, uusia treenejä ja kuntoutumista sekä katsastella melkein-suurperheen arkea uuden vauvan kanssa. Näistä tulen jatkossa kirjoittelemaan ja toivon, että siitä on joillekin iloa. Edelleen vahvan omakohtaisesti, välillä saarnaten ja täysin vailla ammattilaisen osaamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!