Vauva syntyy ja kätilö nappaa pienokaisen pikaisesti pisteytettäväksi, punnittavaksi, napanuora katkottavaksi ja kylvetettäväksi. Sitten, hyvällä onnella lyhyeksi hetkeksi ennen noita toimia, äiti saa vauvan rinnalleen. Tai isä jos äidin vointi ei salli vauvaa pidellä. Kuulostaako tutulta? Meillä aikaisemmat synnärikokemukset ovat olleet kutakuinkin tuollaisia. Eivät ikäviä, mutta vähän kiireen värittämiä ja sairaalamaisia, paremman sanan puuttuessa.
Tällä kertaa isä sai leikata napanuoran ja asian kanssa ei hötkyilty. Sitten vastasyntynyt tyttösemme pääsi heti mamman rinnan päälle, ja sai viipyä siinä ihan rauhassa peittojen alla lämmittelemässä reilun tunnin ennen pesuja, punnituksia sun muita toimia. Saimme olla omissa oloissamme Hra R:n ja vauvan kanssa ilman kiireen tuntua kätilön mennessä hoitamaan paperitöitä, sen jälkeen kun äiti oli hoidettu kuosiin. Salin valot olivat himmeät ja tunnelma levollinen kaiken hässäkän jälkeen. Kyse oli vauvamyönteisestä toimintatavasta.
Vauvamyönteisyydellä tähdätään imetyksen tukemiseen ja pitkä ihokontakti jo synnytyssalissa tukee maidon nousu ja ilmeisesti myös lapsen halukkuutta tarttua meijeriin. Vauvamyönteisyydestä voi lukea lisää THL:n sivuilta, klik!
Vaikka synnytysairaala ei olisikaan vielä sertifioitu vauvamyönteinen sairaala, voidaan siellä tietenkin noudattaa vauvamyönteisyyden periaatteita aina tilaisuuden salliessa. Suurimmat erot, joita itse havaitsin liittyivät tuohon kiireettömyyteen ja siihen, että myös lapsivuodeosastolla kannustettiin kovasti kenguruhoitoon, vauva vaippasillaan äidin paidan alla. Jäi sellainen olo, että asiat sujuivat luonnollista rataansa - ei turhia toimenpiteitä eikä turhaa hässäkkää. Syntymä kun on kuitenkin hyvin luonnollinen asia.
Kun tiistaina kotiuduimme sairaalasta, tyttären paino oli 3700g tasan. Tänään kävimme varhaisen kotiutujan -punnituksessa neuvolassa ja painoa olikin jo 3845! Hienosti 145 grammaa kertynyt muutamassa päivässä. Äitiä ei punnittu... Kipaisimme myös pikaisen apteekkireissun vauvelin kanssa ja vajaa tunti kaupan vilinässä oli kyllä tässä vaiheessa tarpeeksi. Pikku kävelylenkkiä pitänee yrittää muutaman päivän sisään. Lantionpohjan jumppaan kannustivat osastolla, mutta se ei ihan liikunnasta taida käydä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!