Kevät-tanka

Joskus käy niin että siivotessa tulee parhaat ideat. Hetki ikään kuin inspiroi:

Pirun piilarit
rillipääksi takaisin!
Irtohius, pöly
kevään armoton valo,
Saatana, mikä työmaa.

Tässä mää juoksen.

Ajattelin, että piilarit on kivaa vaihtelua, näkisi lenkilläkin jotain ja antaisivat  vapauksia kaunistautumiseen. Mielestäni silmälasien kanssa korvakoruja voi käyttää vain varsin rajoitetusti, ja minä taas käyttäisin vain ja ainoastaan isoja hippihenkisiä.

Mutta en ajatellut, että ilta-aurinko paistaa viistosti ikkunasta ja paljastaa joka ainoan villakoiran. Piilareilla ne nimittäin näkyvät, lasit on paljon helpompaa laskea pöydälle ja jatkaa harhaista eloaan pölypallojen keskellä.

Ja siitä se sitten lähti, tanka-runo. Laskin tavut, pitäisi olla oikea jako ja määrä.

Eipä tällä kertaa paljoa muuta, lenkkeily sujuu ja on oikeastaan aika ihanaa nyt kun vaatteista on voinut jättää puolet pois. Olen aika tarkalleen tavoitemäärässäni, jopa vähän yli, 308 juostua kilometriä tälle vuodelle, tavoitteen mukaan 300 km pitää olla. Niistä osa siltä ainoalta vetolenkiltä, joka oli kyllä syvältä, mutta tavallaan aika palkitsevaa jotenkin oudosti. Kyllä minusta juoksijan saa leivottua.