Hapoilla!

Ja huipulla

Mäen juurella

Tänään oli vähän erilainen sunnuntailenkki. Eka kiipesin kuvan mäen juosten ylös ja sitten kävellen alas, viisi kertaa kumpaakin. Alkuverkkana ja loppuverkkana n. 2km tasamaalla juoksua.

Tunnetila viimeisen nousun jälkeen: korvissa humisee, sydän hakkaa siis ihan hitokseen, hapottaa niin maan penteleesti ja ilma loppuu. Siitäkin huolimatta olo on tyytyväinen: kiipesinpä, perkeles! 

Tällainen mäkitreeni on hyvää treeniä lihaksille ja kehittää hapenottokykyä. Intervallityyppiseksikin tuota voisi kuvailla, joskin intervallitreenissä idea on kai siinä, että on korkeasykkeisiä pätkiä ja vähän matalampia - tässä syke paukutteli ylhäällä ihan koko ajan vaikkei mittari mukana kyllä ollutkaan mittaamassa. Myös laskeutuessa pitää tehdä lihastyötä: mäki on sen verran jyrkkä ja kuoppainen/irtohiekkainen, että reisillä on pakko jarruttaa. Nousun rasittavuutta tuskin tarvitsee edes perustella. Kotiin päästyä toipumiseen meni tovi, palauttelevan iltapalan ja suihkun jälkeen elämä voittaa ja olo on tyytyväinen: tämä treeni jää ohjelmaan. Itsensä haastaminen ja voittaminen on ihan mahtavaa!