Kakkuja ja lauantaipuuhia

Tänään ei ole tullut juuri liikutuksi, tunnustan suorilta...Seisoskelemista keittiön työtason edessä nyt vain ei voi laskea edes hyötyliikunnaksi. Aamulla kyllä luutusin paikkoja ja paukutin muutaman naulan paikoilleen joten ehkä sillä saan vähän anteeksi? Huomenna käyn sitten hyökkäysvaunun kanssa taas kävelyllä ja maanantaina voisi olla salipäivä, sikäli että kankut vetristyvät siihen mennessä.

Huomenna siis juhlitaan esikoisen synttäreitä, hieman jälkijunassa koska viralinen päivä oli tuossa Rodoksen reissun alla. Päästin itseni tässä juhla-asiassakin (laiskottaa niin laiskottaa!) helpolla enkä alkanut väsätä mitään ihmekakkuja, tein valmiin Spiderman-kakkukuvan avulla peruskermakakun jonka lisäksi tein Key lime pien Pirkan ohjeella ja Aleksanterin leivoksia tein myös, Kinuskikissan ohjeella.

Pihalle ähräsin jo vähän syystunnelmaa.

Jäi kamalasti valkuaisia käyttämättä, joten voisi kokeilla macaroneja tässä lähipäivinä tai ottaa varman päälle ja tehdä vaan marenkeja. Kermavaahdon ja marjojen kans marengeista tulee superhyvä jälkkäri, Eton mess. Meillä on sokerihiiriä taloudessa ja vaikka koetan itseäni pitääkin kurissa, niin eihän sitä voi hyviä valkuaisia tuhlata! Eikös niissä ole paljon proteiinia? Finelin mukaan valkuaisen massasta 94% on protskua ja taas kaniksen (pamuna, sanoo tyttäreni) massasta 66% on valkuaista. Ymmärrän kyllä että perusteluni ontuu eikä ole vedenpitävä... Ajattelisin kuitenkin, että jälkkäriherkku rahkalla höystettynä ja paljon marjoja sisältävänä on pieni synti karkkipussiin verrattuna!

Masuasukas on alkanut varmaan tuntea olonsa ahtaaksi, sen verran touhukkaasti kaveri etsii ulospääsyä, milloin mistäkin kohtaa. Illalla Hra R. epäili, että pieni tulee pihalle aitoon Alien-tyyliin rintakehän kautta, sen verran raisuja muuveja siinä aaltoili heti kylkiluiden alla. Toisaalta, kanavaa kohti tuntuu myös painetta, joten uskoisin että pikkuihminen koettaa jo ottaa asemia lähtökuopissa ja mikäpä siinä; sitten itse synnytys pääsee mukavasti käyntiin ja jos käynnistystä tarvitaan niin se voitaneen tehdä kalvot puhkaisemalla eikä lääkkeillä (jälkimmäisestä on todella karuja kokemuksia ja ikäviä muistoja. Sain tabletin liikaa, hoitaja mietti sitä pitkään antaako, ja meno oli sitten todella rajua ja nopeaa sen turhan tabletin jälkeen).

Ensi viikolla menen synnärille jutustelemaan synnytyksestä ja anestesia-asioista ja toivoisin, että jossain vaiheessa beiben koko arvioitaisiin myös. Sf-mittahan on yläkäppyrällä, joten on syytä varautua isoon vauvaan. Sokerirasitus oli puhdas ja paino on ollut hyvin hallinnassa raskauden ajan, joten kokolias vauva selittynee pitkälti sillä, että oma äitini sai ponnistaa pihalle 4,5kg painavan tyttären...Kätilö oli kuulema sanonut, ettei ole tämä lapsi mallin mitoissa. Hirvittävä itseään toteuttava ennuste ja stigma otsaan heti syntymän hetkellä!!! Eräs lääkäri - kylläkin keskimmäisemme hematologi - kertoi minulle, että vauvan syntymäpainoa indikoi parhaiten äidin syntymäpaino. Kiva!

Mutta seuraavaksi on vuorossa 25 ilmapalloa jotka pitää puhaltaa, joten jatkamaan juhlavalmisteluja tästä!