Hiekkaa ja aurinkoa

Kreeta oli kuuma, kaunis ja kuin vanha tuttu - olihan tämä jo neljäs kerta tälle pesueelle. Tuntuu hieman hölmöltä suunnata samaan paikkaan monta kertaa, mutta kun mukana on neljä alaikäistä joista yhtä vaipatellaankin, on kohteen tuttuus vain etu. Lisäksi täysihoito - joka ennen tuntui saksalaisten eläkeläisten hommalta - on ihan ehdoton juttu: lapset syövät kovin vaihtelevasti ja ravintolassa menee rahaa ihan hukkaan. Täysihoidossa sen sijaan aterialta löytyy valinnan varaa ja jätskitkin hoituu näppärästi allasbaarista (vanhimmat hakivat ihan itse).
Täysihoito kunniaan. Toki siellä tapaa Horstin ja Gerdan siinä samalla, joista jälkimmäinen poimii tarjoiluastioista ruokaa sormilla suuhunsa, sen sijaan että ottaisi lautaseltaan. No, me olemme toki kaikki erilaisia.

Muutama huomio lomasta:

• Hiekka: rantakohteessa on hiekkaa. Älä taistele vastaan.
• Helle: kesällä välimerellä tuppaa olemaan kuuma, juo vettä äläkä taistele vastaan.
• Lasten kanssa voi juosta kulttuurikohteesta toiseen ja kuulla valitusta siitä kuinka tylsää on. En suosittele.
• Lasten kanssa voi käydä muutamissa kulttuurikohteissa, uima-altaalla, rannalla ja syödä paljon jäätelöä ja kaikilla on kivaa. Jos osaat kertoa kohteesta hyvän tarinan, lapsetkin innostuvat. Suosittelen.
• Hotelliaamiainen on ihana keskimäärin kolmena ekana aamuna, sitten siihen kyllästyy. Syöt kuitenkin loppuinakin päivinä liikaa kaikkea. Se on lomaa.
• Turistikohteissa on paljon maanmiehiä. Voit joko sulkeutua heidän ulkopuolelleen tai antautua keskusteluun ja kas, löytyy uusia ihania tuttavuuksia. Tyttäreni löysi näin uuden ystävän viime syyskuussa ja tapasimme hänet äiteineen viime viikolla Helsingissä - seuraavan kerran tavataan talvella. Suosittelen.
• Jätä isot vesilelut kohteessa pidempään viipyville, näin kaikilla on hyvä mieli ja pakkaustilaa säästyy. Suosittelen, jaettu ilo ja sitä rataa.
• Aurinkosuojavoiteesta ei kai nykyään tarvitse kenellekään sanoa. Suosittelen.
• Kaksi uikkaria per lurjus on hyvä määrä (rannalta altaalle siirtymiin omansa). Suosittelen.
• Älä jäkitä, pönötä, tärkeile tai nipota. Nauti, rakasta, naura ja haltioidu vaikkei kaikki koko ajan täydellistä olisikaan. En suosittele kliseistä lomadraamaa, se on vain noloa.

Olen muuten ihan sairaan hyvä suunnistamaan, olen todennut. Rethymnonin ja Hanian kaupungit ovat aivan suvereenisti hallussa, jopa armas Hra R. luottaa navigointiini noissa paikoissa. Lisäksi muistan parhaat kaupat - aina.  

Ja Kreeta sitten, tajuttoman kiehtova saari täynnä historiaa johon voi perehtyä altaalla kirjaa lukien tai vaikka suuntaamalla Knossoksen kaivauksille ja Hanian vanhan kaupungin kujille ja muureille. 

Suosittelen.

Matkakuumetta

Huomenna ajellaan Porvooseen ja sitten seuraavana yönä pompitaan ennen kukonlaulua lentokentälle, kohti Kreetaa. Mikäpä olisi siis parempi aika saada matkakuume ja matkaposkiontelontulehdus, myös keuhkoputkissa on jotain matkatautia. 10 päivää antibiootteja ja loma siinä välissä, kai se tauti sillä hellittää?

Ja nythän on niin että nuorimmainenkin matkustaa omalla paikallaan, ei enää sylissä. Ainakin teoreettisesti.

Voihan kalpea punasolu

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut erityisen paljon mitään treeneihin liittyvää. Siihen on syynsä, nimittäin: treenaaminen on ollut mahdottoman hankalaa ja joka lenkki on mennyt edellistään huonommin. Onhan se vähän omituista. Tämä on herättänyt kauhua ja vähintään syvää ketutusta. Jos aikaisemmin juoksin paikallisen laskettelurinteen (Suomen pienimmän!) viidesti ylös, viime sunnuntaina tuskaa aiheutti yksi nousu, kävellen.

Tälle onneksi löytyi syy, hemoglobiini oli surkeat 104, punasolut kalvakoita ja pieniä. Raudanpuutosanemiaa oikein tyypilliseen tapaan. Nyt sitten tankataan rautaa ja kontrolloidaan onko arvo lähtenyt nousuun muutaman viikon kuluttua. Sitten ehkä pitää siirtyä raudan pumppaamiseen: eilen puolisoni kainosti vihjaisi, etteivät minun fysiologiset ominaisuuteni ja aina, normaalitilassaankin, kalvakat punasolut ole ehkä ihanteellisia juoksijalle. No, pistetään pohdintaan.

Mutta siis viime viikkojen huimaus, tykytys, hengenahdistus ja palelu ovat varmastikin johtuneet juuri tästä ja sehän on mahtavaa: asia on hirmuisen helppo korjata!

Mutta ei, Terwa-maratonin puolikas ei kutsu, saa nähdä mikä kutsuu ja missä kohtaa vuotta. Ensin pitää saada veriarvot kuntoon ja kun tää täytyy hoitaa ilman Kari-Pekkaa, tässä menee tovi.

Syy, tekosyy ja niiden välinen ero

Kävin eilen tunkkaamassa kotoisan laskettelumäkemme ainokaista rinnettä  sauvakävellen, tavoitteena saada vertikaalisia metrejä reilummin kasaan. Mukana oli rakas lenkkikaverini ja kävi niin, että verttikilometrit jäi ynnäämättä kun itsensä parantaminen lähti käyntiin. Me ei paranneta maailmaa, se on iso urakka, mutta parannetaan omaa itseä ja terapoidaan toista. Ollaan läsnä. Se meiltä sujuu.

Mun lenkkikaveri on upea naisihminen: iloinen, avoin, empaattinen ja osaa pitää puolensa jos tarpeen. Fyysisesti tämä nainen on kovemmassa kunnossa kuin moni 20-vuotias, mutta se ei ole pääasia: hänelle tärkeintä on voida hyvin. Hän on tehnyt pitkään tietoista muutosta, opetellut liikkumaan, syömään ja ajattelemaan tavalla joka auttaa voimaan paremmin, vaikka takana on raskaitakin asioita. Hän ei ole ihmenainen, mutta on tajunnut jutun juonen: jos voit huonosti, ainoa asia johon varmuudella voit vaikuttaa on oma ajattelusi ja tapasi olla, nyt, tässä hetkessä. Siihen hän keskittyy joka päivä:

• Tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.
• Ajattele hyvän kautta, näe hyvä muissa.
• Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, sano se vaikka peilille ääneen kunnes siitä tulee totta.
• Muuta ne asiat joihin voit vaikuttaa, jos muutos ohjaa hyvinvointiin.
• Hyväksy olosuhteet joita et voi muuttaa, älä takerru negatiiviseen.
• Syö suklaata kun siltä tuntuu.
• Ole rehellinen itsellesi.

Aiemmin mun lenkkikaveri voi huonosti, painoa oli hitusen liikaa (ei minun mielestäni, mutta se onkin se oma fiilis jota pitää kuunnella - terveen aikuisen), väsytti ja tylsistytti, kiire painoi ja siinä tuli syötyä mitä sattuu. Liikunta ei kuulunut arkeen ja se näkyi terveydessäkin. Mieliala oli alavireinen. Muutos lähti elämäntilanteen muutoksesta ja  päätöksestä voida paremmin, ymmärryksestä että hän on arvokas ja tärkeä. Kun minä katson kaveriani nyt lenkillä ja kuuntelen häntä, suurin muutos on tapahtunut juuri siinä asenteessa. Minä en pystystä on tullut minä pystyn, minä tahdon.

Usein ihminen kyllä tietää, mikä on oman hyvinvoinnin tiellä. Tärkeää on tunnistaa, milloin vastassa on oikea este ja milloin mielikuvituksen tuote. Tärkeää on erottaa oikea syy jättää jotain tekemättä laiskamadon jurppimisesta. Tärkeää on ymmärtää, mikä ohjaa voimaan hyvin ja mikä huonosti. Tärkeää on ymmärtää olevansa niin arvokas virheineenkin, että hyvä olo on perusoikeus. Tärkeää on olla rehellinen itselleen ja lopettaa pateettinen paskanjauhanta ja tarttua toimeen. Vähemmän tärkeää on farkkujen tuumakoko, naururypyt ja roikkuvat tissit. Mutta kun kukaan muu ei tee ketään onnelliseksi, siitä on ihan itse vastuussa. Sopivat keinot kukin osaa löytää itse. Toisille se on puutarhan hoito, toinen tahtoo draamaryhmään ja kolmas alkaa tunkkaamaan sauvamäkeä.

Kuinka helppoa onkaan keksiä tekosyitä jättää asioita tekemättä. Pelkoako se on, että yhtäkkiä elämä muuttuukin?  Että jos ei olekaan päiväkatkeruutta jossa velloa? Onnellisuus onkin pelottavaa? Mistä sitä puhuu jos ei ole valitettavaa? Että pysähtyisinkin hetkeksi paikalleni polun varrella ja tajuaisin, että hitto minä olen onnellinen, kaikki on hyvin. Että elämä muuttuu, mutta minä olen tässä itseni kanssa sovussa ja onnellinen.

Sallinette minun korostaa: liikunta ei automaattisesti tee kaikkia onnelliseksi, mutta tutkimusten mukaan sillä on paljon merkitystä. Suosittelen kokeilemaan. Suosittelen kokeilemaan myös salsaa, ääneen laulamista, suklaan syömistä ja churroja sekä juomaan lasin kuohuvaa tilanteen tullen. Elämässä on paljon mistä nauttia, eikä se niin ihanan kallistakaan ole.

Nyt on autuaallinen lihaskipu, hyvä, tulosta harjoituksesta.

Tähtäimessä vitonen juosten?

Ihana nainen ja armoitettu leipuri tuumitteli juoksuharrastuksen aloittamista ja mietti, mistä aloittaa. Lupasin pohtia asiaa ja päätin, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen: Me Naisissa oli mainio kuukauden juoksuohjelma, kestävyysjuoksija Kirsi Valastin laatima. Otin vapauden hieman muokata tekstiä.

Tällä ohjelmalla päätyy väistämättä ja vastaanpanematta 5km juoksijaksi. Se on hyvä tavoite ja voi riittää tai se voi olla alku hulluudelle jolle ei näy loppua. Hommaan kannattaa ryhtyä kun on nukkunut yön yli ja lähipiiri on todennut hengentilan terveeksi. En ota vastuuta lappujuoksuhaaveista ja ultramatkaunelmista. Ja ne polkujuoksut...

Ensimmäinen viikko, juoksukävelylenkkejä

PÄIVÄ 1:
30 minuutin juoksu-kävelylenkki. Kiihdytä reipas kävely juoksuksi minuutiksi kerrallaan. Juokse minuutin pätkiä yhteensä 5–6.
PÄIVÄ 2:
30 minuutin juoksu-kävelylenkki. Juokse kävelyn lomassa yhteensä 8 minuutin mittaista pätkää.
PÄIVÄ 3:
30 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 2 ja 2 x 1 minuuttia.
PÄIVÄ 4:
 Bonuslenkki: 60–90 minuuttia reipasta kävelyä.
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa.

Toinen viikko, lisätään juoksuaskelia

Jos ensimmäinen viikko oli raskas ja tämä viikko näytää turhan rankalta, voit jatkaa huoletta ekan viikon ohjelmalla ja siirtyä tähän vaikka viikon päästä. Anna jalkojen ja kehon tottua uuteen tapaan liikkua.

PÄIVÄ 1:
30 minuutin lenkki, josta juoksua 5 x 3 minuuttia. Kävele pyrähdysten välissä 1–2 minuuttia, kunnes hengitys tasaantuu.
PÄIVÄ 2:
30 minuutin lenkki pyramidirytmillä: juokse kävelyn lomassa 2 + 3 + 5 + 3 + 2 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
35 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 4 minuuttia.
PÄIVÄ 4:
Bonuslenkki: Pyöräilyä 1–2 tuntia tai vaikka kävelyä
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa. Uintikin käy!

Kolmas viikko

PÄIVÄ 1:
35 minuutin lenkki, josta juoksua 4 x 5 minuuttia.
PÄIVÄ 2:
40 minuutin lenkki, josta juoksua 2 x 8 minuuttia + 2 x 4 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
40 minuutin lenkki, josta juoksua 2 x 10 minuuttia + 1 x 5 minuuttia.
+ Yhtenä päivänä lihaskuntotreeni kotona, salilla tai jumpassa.

Neljäs viikko

PÄIVÄ 1:
Nyt menee haastavaksi, mutta äläpä hättäile, ei tämä ole niin minuutilleen. Kunhan sinne päin menee toteutus.
40 minuutin lenkki seuraavalla rytmillä:
5 minuuttia kävelyä
15 minuuttia juoksua
3 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
2 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
5 minuuttia kävelyä.
PÄIVÄ 2:
Noin 45 minuutin lenkki seuraavalla tavalla:
Kävele lenkin aluksi ja lopuksi 5 minuuttia.
Juokse välissä 3 x 10 minuuttia.
Kävele juoksuosuuksien välissä 2–3 minuuttia.
PÄIVÄ 3:
Lenkki seuraavalla rytmillä:
5 minuuttia kävelyä
20 minuuttia juoksua
3 minuuttia kävelyä
10 minuuttia juoksua
2 minuuttia kävelyä
5 minuuttia juoksua
+ Yhtenä viikonpäivänä lihaskuntotreeniä kotona, salilla tai jumpassa.

Seuraava viikolla olet valmis kokeilemaan vitosen juoksua. Hitaasti hyvä tulee, liian nopeasti aloittamalla into on vaarassa lopahtaa alkuunsa.

Muutama sääntö:

• Aloittelijan lenkkiin kuuluvat tasoittavat kävelytpätkät, muista ottaa niitä.
• Lihakset tulevat aluksi kipeiksi, aloittaminen on helpompaa mitä enemmän liikuntaa taustalla on. Kävelyllähän on jo hankittu hyvät pohjat! 
• Tarkkaile hengitystä, kova puuskuttaminen viittaa siihen että nyt mennään turhan kovaa. Hidasta, kävele vaikka. Älä tapa intoa liikaan vauhtiin ja suorittamiseen!
• Endomondo, Sportstracker tms. sovellus on hyvä kaveri lenkeillä ja auttaa motivoitumaan, lataa sellainen luuriin. Kuulokkeet lenkillä ja lempimusiikkia, suosittelen!
• Hyvät kengät kannattaa hankkia, mutta käytä harkintaa: huonoilla kengillä juokseminen on ikävää, toisaalta huippukalliit superimurit voivat olla ylilyöntihankinta kuntoliikkujalle. Kyllä ne kaupassa neuvoo!
• Ekat viikot on pahimpia. Mene niiden läpi pahalla sisulla ja sen jälkeen huomaat, ettet pärjää ilman lenkkiä ja siitä saatavaa mielenrauhaa ja onnistumisen iloa. Ja kokeneellakin juoksijalla kuulema on huonoja päiviä, ihmisiä kun ollaan. 

Lihaskuntojumppaa

Juoksijalle tärkeitä lihaksia ovat tietenkin ryhtiä ylläpitävät vatsan ja selän lihakset ja vahvat jalat. Vahvista ainakin niitä, tässä pari vinkkiä:

• Askelkyykyt, ota tarvittaessa tukea vaikka tuolin nojasta, tarkista oikea suoritustapa esim. youtubesta. 
• Tavalliset kyykyt, kuvittele istuvasi alas tuolille ja koeta laskea peppua suoraan alas siten, että reidet olisivat lattian kanssa samassa linjassa. Toista niin monta kuin jaksat, lepää ja tee uudelleen. Reidet tulevat todella kipeiksi, mutta se on hyvää kipua ja johtaa vahvistumiseen.
• Hyviä vatsalihasliikkeitä löytyy esim. aloittelijoiden joogavideoilta, sukella youtubeen ja poimi sieltä hyvä lankkuja ja muita liikkeitä. Joogaa suosittelen muutenkin, juoksija tarvitsee letkeät lihakset ja liikkuvan kehon. Lisäksi siitä tulee hyvä, levollinen olo.
• Yläkropan lihaksia voi treenata helposti vaikka jumppakuminauhaa apuna käyttäen, paketissa tulevat perusohjeet usein mukana.

Mitä tapahtui? Kuinka tässä näin kävi?

Tämmöisiä tuumin kun ponkaisin metsään polulle ja kohti Köykkyrin laskettelurinnettä. Että koska jouksunvihaajasta tulikin juoksija, ainakin wanna-be? Kun lenkille lähtee tuntuu askel ihanan keveältä, ruoto nousee pystyyn ja olo on hetkellisesti melkein, sanonko, no sanon, gasellimainen. Juokseminen on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Sunnuntaina tein elämäni pisimmän lenkin! Juoksin tasan tarkalleen 23,1km yhden pysähdyksen taktiikalla. Ei tullut taaskaan 15km uupumusta, puolimaramatkan jälkeen vähän alkoi tuntua kintuissa kankeutta. Mutta olin tosi tyytyväinen. Minä! Ilman että kukaan pakottaa! Omasta halustani köpöttelin aika pitkään! Sykkeet olivat hienokseltaan yläkantissa, joten seuraavalla kerralla 25km ja hitaammin, vielä hitaammin ja matalammilla sykkeillä.

Tänään oli vähän erilainen treenipäivä: vaihteeksi kiipeilin meidän kotoisaa laskettelurinnettä mutta en juossut tällä kertaa vaan kävelin. Tein kymmenen nousua, paikalle ja paikalta juoksin pitkin polkuja. Koko hommaan meni vähän reilu tunti ja kilokaloreita hurahti liki 700. Syke pompotteli välillä 120-170. Ideana oli oikeastaan vähän sitä lihaspuolta rassata, pakarat reidet ja pohkeet saavat tuontyyppisessä hommassa hyvin työtä tehtäväkseen. Illalla aattelin joogata vielä.

Marraskuu on ollut hyvä juoksijalle, lämmintä ja kosteaa. Viikkokilsat ovat liikkuneet 30-35 välillä ja juoksun lisäksi sekaan on mahtunut joogaa ja lihastreeniä.  Alla koontikuvaa, katsotaan kuinka täyteen marraskuu saadaan! Me muuten kaiveltiin tontut naftaliinistä eilen.

Tekosyy on tekosyy, sillä sipuli

Ei vanhemmilla ole aikaa liikkua.

Paitsi että on. Luulen, että minulla on jonkinlaista kosketuspintaa asiaan, koska:

1. Minulla on paljon lapsia, neljä.
2. Olen tehnyt töitä monella tavalla tässä äitinä ollessani ja siltikin ehtinyt       liikkua
3. Uskon ja olen omalta osaltani kokenut, että liikkuminen lisää voimia,           useassa elämäntilanteessa raskauksista burn outiin ja kaikkea sillä välillä.
4. Otan lapset mukaan liikkumaan, usein
5. Myös minun armas puolisoni treenaa monipuolisesti ja usein

Miksi vanhemmat eivät ehdi liikkumaan?

Useimmin kuulemani syyt ovat liikaa töitä, kotihommat odottavat, ei ole hoitajaa, on liian myöhä, liian aikainen, ei jaksa eikä pysty, telkkarista tulee Jutta ja Superdietit, en tykkää liikkua, tulee hiki (ok, no jos ei tykkää niin minkä sille mahtaa sitten.), eilen oli punkkua ja juustoa iltapalaksi, ei pysty nyt. Selkään sattuu.

Tämä lienee se peruspäivä: herätään aamulla töihin, viedään lapset hoitoon, ollaan töissä, haetaan lapset hoidosta, käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, tehdään jotain/mitä?, katsotaan telkkaria, syödään iltapalaa ja mennään nukkumaan. Niin on tiukka päivä ettei mihinkään väliin saa esim. yhtä tuntia harrastamiselle. Stressi kasautuu kehoon ja jos ei stressi, liikkumattomuus sinänsä on uhka terveydelle. Joillain työ on vielä ruumiillista ja siksi tarve muuhun liikkumiseen on vähäisempi, näitä tapauksia on vähenemässä määrin. Tässäkin pitää olla itselleen rehellinen.

Mua vähän ärsyttää. Kun asian voi ajatella toisinkin.

Voi herätä aamulla, viedä lapset hoitoon, mennä töihin, pitää tauot ja virkistyä välillä jotta on tehokkaampi ja päivän päättyessä jättää työt töihin. (Se on mahdollista, jopa pakollista, ette te halua uupua.). Sitten kotiin, edellisenä päivänä kahdeksi päiväksi laitettu ruoka lämmitetään ja syödään yhdessä. Pikkuhetki palautumista ja sitten voi liikkua seuraavilla tavoilla:

• Sään salliessa pue lapset ja lähtekää kävelylle, pieni rattaisiin ja isompi voi kävellä tai pyöräillä. Kyykkää vaikka askelkyykkyjä jos ei pienen kävelijän vauhti riitä lämmittämään, terhakoituu siinä pakaratkin. Nasuille uni maistuu ja aikuisille jää omaa aikaa, vinkvink.
• Avaa youtubesta joogavideo ja ota lapset joogaamaan. Meillä 8v. jaksaa tunnin, pienemmät häsäävät siinä välissä mukana ja välillä tekevät omiaan.
• Osta jumppakumppari kotiin. Sillä tekee monet vastaavat liikkeet kuin salilla, katso paketin ohje. Omani maksoi 6€, ei paha investointi. Siinä voi jumppaa tehdä samalla kun nasut leikkivät, jos vähän kaaosta syntyy leikeissä niin SE KUULUU ASIAAN. Lapset ovat lapsia. Välillä voi vähän komentaa, jos ihan hulinaksi menee. Tai kiristää karkkipäivällä.
• Jos sinulla on useampi lapsi, on heitä hyvä käyttää painoina jumpassa ja siitä ainakin meillä nasut tykkää: kersa reppuskaan ja syväkyykkyä, pienemmällä heilautusta ja vaikka pulloveria, hauiskin onnistuu. Hiki tulee ja kaikilla on hauskaa. Se on ihan oikeaa liikkumista.
• Punnerra, kyykkää, matokävele, hypi - käytä omaa kehoasi vastuksena.

Kotitöihin menee oikeastaan aika vähän aikaa, kuuden hengen pyykit ripustaa n. 10 minuutissa, tiskikone on tyhjä viidessä, kalakeitto valmistuu alle puolen tunnin ja joka päivä ei tarvitse siivota koko taloa. Aikaa on. Muista hengittää välillä syvään ja olla hetkessä kiinni, kyllä se siitä.

Liikkuminen jotenkin+hiki=ihan oikeaa liikuntaa -> terveyshyöty

Tuntuu siltä, että ihmiset määrittelevät liikkumisen joksikin ihmeelliseksi asiaksi, jossa vetkutetaan takamuksia mammojen kanssa jumpassa yhteen tahtiin tai ravataan kieli vyön alla kuulokkeet korvissa, appsi kuumana, gps ranteessa (ei, kieleni ei ole vyön alla, en saa itsestäni vielä niin paljon irti.). Monimutkaiset salilaitteet ovat likipitäen pakollisia, muuten vammautuu vartissa. 

Ei näin.

Liikkuminen pitää määritellä itselleen uusiksi: kaikki aktiivinen vapaaehtoinen tekeminen joka nostaa sykettäsi ja saa kunnon hien pintaan, on liikkumista ja terveydellesi hyväksi. Voit juosta jos juoksuttaa, voit mennä salille jos se sopii paremmin, voit liikkua kotona lasten kanssa, jos se on elämäntilanteeseen sopivin vaihtoehto. Aina voi liikkua. Mutta mennään yli siitä arkiaktiivisuudesta joksi monet mm. imuroinnin laskevat. Imurointi ei ole liikuntaa, paitsi silloin kun juoksijat lenkillä imuroivat kilometrejä. Silloin imurointi on liikuntaa.

Lajityypillinen tehotreeni tavoitteineen voi olla haastavaa ilman lapsenvahtia, mutta kuinka moni liikkuu niin vakavissaan? Ja kuinka monen terveydelle olisi hyväksi jo ihan vain kotona useamman kerran viikossa tehty lihastreeni. Kovin monelle. 

Liikunta VÄHENTÄÄ stressiä ja ehkäisee masennusta

Kun näen todella stressaantuneita vanhempia jotka tiuskivat jälkikasvulleen ja päällisin puolin aika turhasta, tulen vähän surulliseksi. Mielelläni määräisin viinapäivää vinkuvat mammat ja papat vähän hikoilemaan ja pudottamaan sillä stressitasoja. Lapsetkin olisivat tyytyväisempiä, uskon vakaasti. Ja entäpä esimerkin voima! Kohtuullisella liikunnalla voi aloittaa, vähän pidemmälle kuin jääkaapille tai autotalliin.

Tässä vielä lainaus Sosiaali- ja terveysministeriön Muutosta liikkeellä!-julkaisusta:

"Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia, ikääntymisestä aiheutuvia ongelmia ja kansantalouden kustannuksia, heikentää työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Jo pitkään on tiedetty liikunnan myönteisistä vaikutuksista lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä masennukseen ja niiden ehkäisyyn." 

Tässä liikuntasuositus.

 Äidit ja isät. Perseet penkistä nyt.