Virkeä viikonloppu ja aivokemiaa

Viikonloppuna on ehditty kirpparille, kyläilemään, hiihtämään, salille ja vaikka mitä! Auton renkaasta pölykapselinkin ehdin hukkaamaan, ilmeisesti juuri salireissulla. No, kohta saa kesärenkaat alle...Yltiöpostiivista? Tai negatiivista, kun hiihtokelit menevät. Molempi parempi oikeastaan, aina on hyvä sää liikkua. Paitsi -20° pakkasessa, ulkona. Sisällä tarkenee silloinkin.

Ihan ekana ne treenit: 

Lauantaina salilla oli pertsareisipäivä:

• Kyykky smithissä 60kg, syvään kyykäten ja huolellisesti lonkan ojentaen.
• Yhden jalan prässi, 60kg, 3x12 per jalka
• Hack-kyykky, 70kg, 3x12
• Reidenojennus, pudotussarja, taljalaite (onko niitä edes muita...) 30kg alkuun, sitten 45-40-35, taisi 8-10 heilahtaa kullakin
• Pohjelihas "vaakaprässissä" pudotussarjana, taljalaite siis. 109kg alkuun, sitten 125, 109, 101. 10 toistoa heilahti jokaisella
• Vatsalihakset, rutistuksia ja sitten sellaisia selinmakuulla jalat suorana kohti kattoa ja siitä kallistus suorin lajoin kummallekin sivulle vuoronperään. Oletettavasti tällekin liikkelle on ihkaoikea nimi.

Treeni taisi tehota, ja keskittyminen tekemiseen. Kylkiin sattuu, pakaroihin koskee, pohkeet jomottelevat - siis hyvä treeninjälkeinen fiilis! Tänään kävin sitten hiihtämässä, ajatuksissa oli sellainen kevyt palautteleva hikilenkki mutta ainahan kaikki ei mene niin kuin Strömsössä: suksissa oli hiton hyvä pito, mutta vastasataneella lumella luisto katosi kokonaan. Näin ollen palauttelevia pätkiä ei juuri tullut hiihdeltäväksi kun alamäkeenkin sai lykätä vauhtia. Tuli aika korkeasykkeinen ja reipas 9km, mutta en valita. Pikkupakkanen ja paljon onnellisia kanssahiihtäjiä, mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntainen aamupäivä. 

Sitten päästiin syömään oman äitini tekemää lasagnea ja salaattia, oli hyvää ja kurpitsan siementen sekä raejuuston kera hyvin terveellistäkin. Hyvä päivä kaikkineen! Illalla Sherlock.

Endorfiinikänni ja muuta kemiallista

Luin eilen Iltiksen Ilona-liitteestä Riitta Havukaisen haastattelun. Nainen kertoi liikkuvansa paljon ja elävänsä muutenkin aika säntillisesti. Mielestäni hän muotoili hyvin liikunnan merkityksen: tunteet ovat kemiaa ja omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, mitkä aineet omassa kropassa jylläävät, omaan kemialliseen (alkoholittomaan!) cocktailiin siis (hyvin epätarkka lainaus). 

Mutta siis, simppelisti kaava on tämä:

liikunta+endorfiinit=hyvä fiilis! 

En väitä vastaan. Lisäksi liikunta lisää serotoniinin määrää elimistössä ja sehän taas tarkoittaa parempia unia ja vähentynyttä riskiä masentua. Vaikka liikunnan vaikutusta masennuksen ehkäisemiseen ei ole voitu yksiselitteisesti tieteellisesti (osassa tuloksia suhde on onnistuttu osoittamaan, osassa taas ei) näyttää, niin on kuitenkin osoitettu, että passiivinen elämäntapa lisää masentuneisuutta. Nyt endofiinikännäilemään kaikki joukolla, hyvää musiikkia ja loistava fiilis ( ja kroppakin, ennen pitkää;)), ei voi mennä pieleen!

Lunta+Pakkasta=Talvi -> Hiihtoa!

Kylläkyllä! Eilen pääsi jo melkein kunnolla hiihtämisen makuun, kun pienessä tuiskussa hiihteli reippaan 9km lenkin, vapaalla ja perinteisellä, tyyliä vaihdellen. Cross(country)skiing tai fuusiohiihtoa. Oli mukavaa, tuli hyvä treeni ja pirteä mieli. Suosittelen ihan kaikille!

Ajattelin ilmoittautua mukaan Sotshin kisajoukkueeseen kun Endomondon mukaan olen kertakaikkiaan jäätävässä iskussa, liki 40km/h paras nopeus lenkillä. Ja kausi ihan alussa! Jouduin kuitenkin myöntämään, että nuo huippunopeudet kellotettiin vasta kun olin siirtynyt suksista autoon ja unohtanut laittaa Endomondon kiinni.

Tänään sitten piipahdin salilla tekemässä olka-rinta -päivän ja se näytti tältä:

• Crossailua alkuun 10 minuuttia
• Kahvakuulalla heilautusta kyykystä yläasentoon, 12 kg, 4x12
• Vinopenkki käsipainoin, 12,5kg, 3x10
• PecDec 20kg, 3x15
• Pystypunnerrus käsipainoin, 7kg, 3x10
• Vipusupersarja, etuvipunosto ja se kyynärpäät kyljissä navan kohdalta käsipainot sivuille /auki kääntäen, etuvipu 6kg, jälkimmäinen 8kg, 10 etuvipua+12 kääntöä, kolme sarjaa
• Ojentajat taljalla, 35 kiloa, 3x15

Sokerittomuudesta

Sokeritonta tammikuuta tässä on nyt vietetty jo jokunen päivä ja ihan hyvin menee. Herkkuja, ainakaan sokerisia, ei tee mieli. On varsin helppo jättää sellaiset syömättä vaikka muut söisivätkin. Esimerkiksi rakas aviomieheni tuhosi tässä eräs ilta rasiallisen ihania konvehteja leffaa katsellessamme. Uhrautui raasu, etteivät herkut huutelisi korviini. Minä kuorin appelsiinin, oli sekin ihan hyvää... Oma olo oli hyvä, koska en ainakaan sabotoinut itse itselleni asettamia tavoitteita!

Noh, tänään oli uusi tahdonlujuutta mittaava testi: vanhimman lapsemme kaverin synttärit. Tämän kaverin äiti on huikean taitava leipuri ja tekee todella upeita kakkuja. Tyydyin ihailemaan Mario-kakkua päällisin puolin ja totesin, että noin upeaa kakkua tuskin raaskisi edes syödä. Selvisin kutsuista sokeritta ja mieli on taas parempi: ajattelen, että osaan tehdä entistä paremmin valintoja jotka ovat minulle hyväksi. 

Ensimmäinen hiihtolenkki ja eka ihkaoma...

Kyllä! Ensimmäinen ihkaoma heraproteiinijauhepussukka. Olivat tarjouksessa. On niin söpösti pinkki kuten hyasintti tuossa vieressä.

Maku ei mieltä ylennä ja ihan sieltä laadukkaimmasta päästä ei tämä jauhe ole, mutta heraproteiinia ja sehän on tärkeintä. Näin olen antanut itselleni kertoa. Olen yrittänyt perehtyä protskuasioihin ja kaikkeen muuhun hienosäätöön, mutta tosiasiassa pitäisi olla jo melkoinen asiantuntija ja paljon aikaa käytettävissä, että kaikki alan viisaudet oppisi näistä sallituista aineista. Minulla aikaa ei juuri tähän ole, proteiinin kannalta  minulle riittää, että Finelin ruokakori näyttää päivän lopuksi riittävää lukemaa... Ei tätä turhan vakavasti sentään pidä ottaa. Ja mitään tehotuotettuja kanaroiskeläppiä nyt vaan en suostu syömään joten apuja pussista tarvitaan.

Ja kyllä! Tänään sain kaivaa armaat Atomicit autotallista ja tuupata ne voitelupäällikön käsittelyyn, tykkilumetetulle ladulle oli vedetty perinteisen ura. Se oli ihan jäässä ja osaltaan kuin pyykkipulveria, mutta kyllä siinä sen viitisen kilometriä ja risat päälle lykki lujalla tahdonvoimalla. Loppuviikoksi on kai luvattu lunta ja pakkasta, jospa saisivat sitten pidemmästi latua ajetuksi!

Sataa, sataa ropisee ja köhköh

Niin että onkos tullut syksy taas joulun keskelle??!!

Eilen pyrytti vaakatasossa lunta ja tänään sitten onkin satanut vettä. Kyllähän siitä varoitettiin, mutta jotenkin toivoin, että sade ymmärtäisi kiertää tämän naapuruston. Auton ulkolämpömittarikin on ollut kiltisti pakkasella koko päivän, se sentään ymmärtää, etten halua tähän aikaan vuodesta nähdä plusasteita. Ja sitten kaiken kruunaa enteilevä flunssa, ensimmäinen laatuaan tänä syksynä. Kurkku tuli yöllä kipeäksi ja nyt iltapäivällä piti kaivella paksuin villapaita sekä isän vanhat villasukat jalkaan, luulenpa että lämpö on nousussa. Ja mitä se tuo sadekin, entä jos kaikki lumi sulaa...Tykkilunta ovat tehneet lähiladuille kovimpina pakkaspäivinä ja nyt näyttää, että toiveet hiihtolenkeistä sulavat lumen kanssa kilpaa. Kylläpä keljuttaa, valitusvirsi sentään!

Tänään ei sitten hölkätä tai virtuaalipyöräillä, mutta jos sade lakkaa ja kuume ei nouse, niin pienen iltakävelun saatan tehdä. Huomenna ilta menee ihanan eskarilaisemme joulujuhlassa joten lenkit jäävät väliin. Mussukalla on kuulema rooli pakkasukkona. Ihana päästä juhlaan mukaan!  Meillähän ei tarhan joulujuhlia ole vietetty kun lapset ovat olleet kotihoidossa, nyt pääsemme osalliseksi tästäkin joulunalustouhusta.

Aamulla raahasin kolme nuorimmaista suunnitelman mukaan perhekerhoon ja porttarin sijaan saimme oikein lämpimän vastaanoton. Toiseksi vanhin mussukkamme on kerhotädeille tuttu esikoisen kerhoajoilta ja toivottivat meidät kaikkineen tervetulleiksi. Kerhoilemassa oli vauvaamme päivää nuorempi vauvakollega (molemmat nukkuivat koko kerhon ajan!) ja monta sopivan ikäistä leikkikaveria keskimmäisille. Varmasti tammikuussa jatkamme kerhoilua!

Seuraavaksi Yogi Tea Chocoa kupillinen ja peiton alle potemaan, sikäli että lapset suovat hetken rauhaa. Eilistä pop corn -lahjontaa ei viitsisi näin pian uusia... Tuo tee on muuten superhyvää, vaikken sen ominaisuuksista kovin perillä olekaan, niin maku ainakin miellyttää. Sain paketillisen tuliaiseksi ja jäin koukkuun, onneksi Lifesta saa täydennystä. Rohkeampi voi kokeilla vaikka chilillistä versiota!

Ai niin, allit on muuten KIPEÄT eilisestä treenistä. Joku voisi sanoa että se johtuu flunssasta. Minä en. Sanon, että se johtuu huiman, huiman tehokkaasti tehdystä treenistä.

Raskausviikko 31 hurahtaa käyntiin!

Taas on yksi viikko täynnä ja uusi alkamassa! Aika menee niin nopeasti...Siitä tulikin mieleeni, että sain varmistettua Finnairilta loppuraskaudessa lentämisen ohjeiston, joka tuolta linkin takaa löytyy hyvin selväsanaisena. Itseäni jäi kuitenkin askarruttamaan, että riittääkö viikon 28 jälkeen kirjoitettu yksi ainoa todistus koko loppuraskaudeksi ja kyllähän se riittää. Olettaen ettei raskaudentilassa tapahdu muutosta. 

Aika harva varmaan lähtee ei-pakolliselle lentomatkalle tai ulkomaan lomalle jos supistuksia kovasti tuntuu ja avautumista todistetusti tapahtuu. Tai en minä tiedä, itse en lähtisi. Haluan synnyttää "kotisairaalassa" jossa uskoisin kuitenkin saavani riittävästi troppeja kipua vastaan, jos vain älyän pyytää ajoissa...Taas se synnytys! Pitää valmentaa armas Hra R huolehtimaan siitä,  jos alan kekkuloimaan liian ilokaasupäissäni, että kaikki pistosmuotoiset puudutteet tökätään myös ajoissa ja oikeaan paikkaan. Mieluiten tuplana.

Keskikehonrakennusta viikon 31 alussa

Sain tänään käytyä myös salilla, hieman tärisytti lopuksi mutta eikös treenin pidäkin vähän tuntua? Kipua tai harjoitussuppareita ei ollut, toisin kuin kävellessä. Jatkan siis valitsemallani tiellä ja muistan levätä aamupäivisin huonojen (lue: kaikkien) öiden jälkeen. Salilla oli tällaista tällä kertaa:

• Reiden ojennus, levypainot laitteessa, 17,5kg/kinkku, 3x12. Tässä huomasin, että kun asentoa tukee laittamalla esim käsivarret ristiselän taakse - penkki on hieman takaviisto - niin keilapallo pötsissä on paremmassa asennossa eikä paina niin sisuskaluja.
• Reiden koukistus, levypainot yht. 35kg, 3x15 ja piti viäntää tosissaan viimeiset. Siis ihan vääntämällä...
• Pohjeliike laitteella, levypainoja yht. 45 kg, 3x15
• Ylätalja, kind of, kummassakin käpälässä 22,5kg, 3x15
• Hauiskääntö penkissä rönöttäen, 10 kg käsipaino per käpälä, 3x12
• Hauis myötäotteella, 8kg per käpälä, 3x12

Ja alkuun corsstraineria ja juoruilua sekä päätös osallistua Extreme Runille kesällä 2014 kera salikaverin. Ollaan sen verran leikkimielisiä että halutaan mönkimään ja kiipeilemään niille esteille! Ei pitäisi olla mahdotonta: jos beibe päättää syntyä lokakuussa, saan hiihtokauden käyntiin lumien tullessa joulukuussa ja siitä peruskuntoa kohottelemaan, on sitten helpompi aloittaa juoksu. Salia pitää harrastaa rinnalla koska se on kivaa ja koska siitä varmaankin on hyötyä kiipeillessä erilaisilla esteillä.

Iltapalaksi meni tämä herkku: rasvatonta rahkaa, puolikas banaani (kompostin osa) ja sokeroimatonta marjakeittoa.

Huomenna koko lauma suuntaakin Vuokattiin, siitä lisää myöhemmin!