Jo joutui murheen aika ja joulu hirmuinen

Nimittäin.

Tänään töihin ajaessani ihastelin tykkypuita ja sinistä aamuhetkeä, ja olin juuri antautumassa joulun huuman valtaan, kun korvaani kantautui jotain tällaista: "on pohjoisessa päivä yksinäinen/ autioitui aikaa karu maa/vie mökkiin polku iljakas ja jäinen/jossa mummo yksin asustaa." Sitten päästiin saartavaan hämärään, ja jäin pohtimaan oliko se kaamos vai kaihi, kun hämärsi.

Sitten mieleeni muistui muutama muukin jouluklassikko ja unohtumaton sanoitustyö. Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Kerran silmän täyttää kyynelet, suru säveliä sumentaapi. Varpunenkin on kuollut veli ja Joel löytää lapsuutensa luottomummon kylmenneen mökin. Eikä pidä unohtaa häkkiin suljettua sirkuttajaa, joka Etnan juurella laulaa kaipuutaan tähän lumen, melankolian ja joulusurun maahan.

Kyllähän minäkin klassikoista pidän, ja ymmärrän, että niistä useat ovat aikansa lapsia. Maailma oli eri, elämisen haasteet meille nykykermaperseille täysin käsittämättömiä. Mutta miksi niiden tonttu-ukkojen pitää hyppiä, kun elämä - synkkä ja ikävä - kestää vain hetken? Ja entäpä se äiti joka toipuu joulun haasteista vasta maaliskuussa (Mistä tuntee joulun, Brita Koivunen, 1963).

Ymmärrän, että joululaulut ovat herkkä asia ihmisille, ja niiden tölviminen on liki pyhäinhäväistys. Mutta kyllä minua hitusen ihmetyttää tämä synkkyys ja ikäväänsä kehräävä Satelliitti-kissa. Kaiken taustalla lienee tarina, mutta rakkaat, rakkaat ihmiset: eikö me voitaisi valita iloisia ajatuksia? Ne surumieliset eivät muuta mitään, mutta tekevät - yllätys - surullisiksi. Ei kai kukaan halua olla onneton, ja lietsoa sitä? Emmekö me, melankolinen Suomen kansa, oikein osaa rehellisesti laulaa ilon kautta?

Hupsistupsispimpelipompeli vieköön, on meillä onneksi sentään jokunen riemukas ja ihanakin joululaulu. Ne tuovat toivoa ja lohtua, eivät kaada henkiseen iljanteeseen. Tulkoon joulu, tai kun tuulessa soi helinä huilun. Itseäni ilahduttaa aina myös Mallorcalle karannut Mikko-sika. Niin ja se huono-onninen sika joka tulee syödyksi. Kiitos Juice!

Eikä joulun sanoma ole ilon sanoma? Ihan riippumatta maailmankatsomuksesta? Mikä on sinun lempijoululaulusi, ja miksi? Mikä on kamalin?