Elikkäs, päiväkävelyn lisäksi sain jumpatuksi näin kotioloissa. Ei treeniin välttämättä siis salia tarvitse, käsipainot tai sopivan raskas kahvakuula riittää kyllä. Niihin jumppakumppareihin en oikein usko, mutta jumppapallosta voi olla paljonkin hyötyä, esim. vatsa- ja pakaralihaksia treenatessa. Oma punttijumppani näytti tältä (painoina oli 2 kpl 6kg käsipainoja kun isompia en omista):
Askelkyykky, käytännössä siis askelkyykky-asennossa ensin vasen ja sitten oikea puoli. Lisäpainona käsipaino hartian päällä. Keyesti tukea sängynpäästä jos meinasi tasapaino heittää - tässä vaiheessa en halua kaatuilla! 3x15/puoli
Kulmasoutu (20 toistoa) -sivuvipu (15 toistoa) -etuvipu (10 toistoa) -yhdistelmäsarja, tauko kun kaikki kolme liikettä tehtynä. Molemmat puolet yhtäaikaa, kolme sarjaa.
Hauiskääntö-pystypunnerrus- yhdistelmäsarja, 15+15x3, tauko kun molemmat liikkeet tehtyinä.
Näyttää lyhykäiseltä, mutta pitää sisällään monta lihasryhmää ja liikettä. Ajattelin, että yhdistelmäsarjat lisäävät tehoja hieman, painot kun ovat ehkä vähän alakanttiin. En tiedä osuuko ajatukseni oikeaan, mutta hyvin tyhjältä tuntuu lihaksissa ja hiki virtaa!
Tänään oli ihana, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä täällä meidän perukoilla, kuten kuvista näkyy! Aamupalan jälkeen raahauduimme koko tiimi päiväkävelylle, eskarilainen pyöräillen. Puistoilua yhdistettynä metsäretkeilyyn, menee mielestäni hyötyliikunnan piikkiin vallan mainiosti. On kyllä todella mukava asua näin "metsän reunassa", lähin ostoskeskus on reilun kilometrin päässä... Ei tarvitse lähteä auton kanssa varsinaisesti etsimään metsää, sinne kun pääsee käytännössä takapihalta. Jopa siinä määrin, että esim. mustikat ja puolukat saa poimituksi ihan kilometrin säteellä kotoa. Intohimoinen marjastaja tai säilöjä en kyllä ole, vähän mielialan ja fiilisten mukaan mennään tässä asiassa...
"Päivän asu" (vitsi!!!) on jo jonkin aikaa koostunut siitä mikä päälle mahtuu ja jos tämä lapsiparka ei kohta ala syntyä, saan taatusti vaihtaa ulkotakkiin vetskarin. Sen verran kovasti kiristelee jo takin saumoja. Päiväkävelyllä innostuin taas ottamaan muutamia hölkkäpyrähdyksiä ylämäkiin, hyvin pieniin sellaisiin, antaakseni lihaksille vähän enemmän töitä ja pikkaisen potkua aineenvaihdunnalle. Ei tuntunut pahalta ja siksi mietin, että tosiaanko pääsen synnytyksen ja toipumisen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa jatkamaan treenejä. Tässä illan mittaan ajattelin tehdä kevyen punttijumpan yläkropalle ja mahdollisesti askelkyykyt, mutta liitoskipuja kuulostellen. Välillä en pääse kivun vuoksi pystyssä kävelemään ja välillä ne taas eivät vaivaa ollenkaan, joten: tuntemuksien mukaan hyvä tulee.
Pari päivää on nyt tullut ja mennyt sellaisia oikeantuntuisia supistuksia: kouristaa alavastaa, tuntuu selässä ja yläreisissä. Hyvin satunnaisia ovat olleet, joskin eilen meinasi jo hirvittää että nytkö tuli lähtö synnärille. Olin melkoisen kipeä pidemmän ajan, mutta armaan Hra R:n kevyt selkähieronta auttoi ja tilanne meni sillä erää ohi. Suppareista inspiroituneena ostimme kuitenkin tänään hätävaraksi jo uuden pinkin tuttipullon, jonka pitäisi olla hyvin muotoiltu vauvaa ajatellen. Aion toki imettää pientä mahdollisimman paljon ja ainakin vuoden ikään, jos vain kaikki hyvin menee. Mutta tuttipullo ja pari korviketta kaapissa tuntuvat järkevältä hätävaralta. Jos noita ei olisi, imetys menisi kumminkin mönkään ja nyt kun pulloruokintapuolta on ajateltu, niin käytännössä näitä välineitä tuskin tarvitaan. Sumeaa logiikkaa, myönnän. Olen nainen.
NUK-pullo on uusi tuttavuus, mutta vaikutti hyvältä paketin perusteella. Yleensä varalla on ollut Aventin pullo. Toivottavasti on hyvä beibelle!
Tässä vielä sunnuntain iloksi jollain ihanalla tavalla leppoisa tsemppibiisi, mamma tykkää!
Jos haluaa hotin bikinibodyn, Maseratin, Bugatin tai mitä vaan, on tehtävä töitä. Näin sanoo Britney. Vaikken hänen faneihinsa lukeudukaan, niin tässä on jotain treenimusiikille oleellista energiaa - no pain no gain. Ja treenihän ei ole vakava asia, vaan tapa rentoutua, eikös niin?
Aamulla muistin 20 minuuuttia ennen varattua aikaa, että neuvolaankin pitäisi joutua. Matka vie arviolta 10 minuuuttia. Heräsin siis 20 minuutta ennen aikaa. Tuli kiire, taas kerran. Ennen olin aina ajoissa ja nykyään taas en juuri koskaan, en tiedä miksi. Ehkä arvioin valaan liikkumanopeuden kuivalla maalla jotenkin yläkanttiin? Voin taata, että tyylikysymyksiin juuttumisesta myöhästyminen ei johtunut. Ripsarin ja bb-voiteen pysähdyin kyllä laittamaan ennen lähtöä...Jotain sentään!
Jos harrastaisin päivän asu -postauksia niin tämänpäiväinen nousisi hirveydessään johonkin todella korkealle: harmaat mammaleggarit, beige-mustaraidallinen tunika kiristettynä mahan ja pertsan päälle sekä paripuolet villasukat ja miehen crocsit (lenkkarit sun muuta "työtä" vaativat kengät laitetaan tällä viikolla jalkaan assistentin avustuksella...). Tällaisessa outfitissä sitten rynnistelin (hahaa, lähinnä ryömin) ruokakaupassa ja eskarilaisen hakureissulla. Säälivistä katseista päätellen tyylivirheitä saa anteeksi, jos mukana on iso vauvamaha ja kahdesta kolmeen pikkulasta!
Tänään on Roosa nauha -päivä, jonka kunniaksi kävin hakemassa Kultajousen liikkeestä metallisen, vaaleanpunaisen blingbling-pinssin tukeakseni työtä rintasyöpätutkimuksen edistämiseksi. Suosittelen kaikkia tekemään samoin, lahjoittaa voi myös verkkopankista ja puhelimen avulla. Tästä lahjoittamaan!
Rintasyöpä koskettaa vuosittain niin monia eri-ikäisiä naisia ( sekä perheitä!) ja vaikka varhain havaittu tauti usein pystytäänkin parantamaan, myös huonoennusteisia tapauksia on ja edelleen naisia tähänkin menehtyy. Rintojen tutkimiseen ei patistella turhaan!
Olen joskus laskenut että tilastollisesti, jos katsotaan montako suomalaista sairastuu syöpään elämänsä aikana, joku meidän "suurperheessämme" vielä sairastuisi. Huolimatta siitä, että yksi syöpä on jo selätetty. Sen verran hullu ja häiriintynyt olen lapsen sairauden jäljiltä, että joskus itse mielessäni esitän toiveen siitä, että sairastuja olisin minä. Kenekään ei tarvitsisi sairastua, mutta jos joku, niin minä. Vanhana. Kuten joskus olen kirjoittanut, lapsemme on toipunut mutta vanhemmat jatkavat paranemista päidensä sisällä vielä pitkään ja uskoakseni tällaiset hieman paranoidit ja omituiset ajatukset ovat osa sitä paransemisprosessia.
No menipä vakavaksi! Kenties päivän asu -kuva pelastaisi postauksen mutta siltikään en aio sitä jakaa...Sen sijaan aion valittaa vielä lisää. Liitoskivut ja lonkat, AUTSAUTSAUTS.
Viikko 38 alussa! Mamman vointi on hieman vaihteleva: välillä supistelee, liitoskivut vaivaavat varsinkin jos liikkuu tai on pitkään paikallaan. Että siinä kun koettaa keksiä hyvän välimallin!
Tänään aion pakata vielä sairaalakassin, tohvelien ja kosmetiikan kanssa mukaan lähtevät beiben bodyt ja omat potkarit. Sairaalan vastasyntyneiden vaatteet ovat niin isoja ja vanuttuneita - ainakin ennen olivat - että mieluummin prinsessalle ihan omat mukaan.
Kosmetiikka voi kalskahtaa jonkun korvaan kummalliselta, mutta se pitää sisällään saippuat, sampoot ja muut tykötarpeet, kuitenkaan ripsaria ja bb-voidetta unohtamatta. Oma olo kohenee heti kun vähän pakkeloituu, totesin jo edellisellä reissulla. Meikkasin jopa aamulla synnytyssaliin lähtiessäni, mikä kuulostaa varmaan todella turhamaiselta. Ja onkin sitä. Minkäs teet. Olen nainen, meikkaan ilokseni. Kestäkää.
Tänään oli ihan mahtavan kaunis syyspäivä ja hyötyliikunnan nimissä haimme taas eskarilaisen kotiin höökivaunujen avulla, osittain "metsäreittiä" pitkin. Metsäreitti muodostuu käytännössä lähistöllä olevan hiihtoalueen latupohjasta, mutta on oikein hyvä kärryjen kanssa kuljettavaksi. Ulkoilun lisäksi, siinä meni reippaasti kävellessä tunteroinen ja toinen haaveillessa, leivoin karjalanpiirakoita sekä ohrarieskoja, joista jälkimmäisistä tuli vähän enemmän ohranäkkäreitä. No, aina ei voi onnistua. Näkkärikin on hyvää!
Tästä eteenpäin lapsonen voisi syntyä ihan koska vain puolestani! Nyt raskausviikon 38 alettua lasta ei enää pidetä ennenaikaisena syntyneenä ja valmishan hän onkin, mitä nyt pientä hienosäätöä vielä tapahtuu. Mutta, hienosäätöähän tapahtuu kauan vielä syntymän jälkeen, mm. ruoansulatus ja suolisto kehittyvät tuonne 3-4 ikävuoteen saakka. Kokemukseni perusteella mieshenkilön kasvu ja kehityksen hienosäätö jatkuvat tuonne 30 ikävuoden tuntumaan.
Vau.fi kertoo, että raskausviikolla 38 vauva painaa kutakuinkin kolme kiloa ja on n 46 cm pitkä. Tässä vaiheessa vauvelin kasvu hidastuu - onneksi - mutta pojat kasvavat vielä vähän nopeammin kuin tyttöset. Äidillä taas - omakohtaisesti - alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Syntyisi jo! Toisaalta, lähestyvä synnytys hirvittää edelleen ja sitä voisi vielä lykätäkin, järkeily asiassa ei auta.
Synnytys on hyvin primitiivinen kokemus ja mielestäni myös siihen liittyvä pelko tulee jostain syvemmältä. Vaikka pelottaa, tiedän että synnytyksen aikana "alkunainen" ottaa vallan. Synnyttäjä siirtyy tietynlaiseen mielentilaan, jossa keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen ja siinä toimimiseen: supistuksiin ja hengittämiseen, ajoittain kiroilemiseen. Puudutusten kannalta ansa piilee juuri tuossa, tämä taas vain omiin kokemuksiini perustuen: hetkessä elävä ei osaa ennakoida tai ajatella, että kohta tarvitsen jotain ilokaasua parempaa apua ja kätilöt valitettavasti ovat lähinnä kannustaneet kaasutteluun... Eli nyt valmennetaan Hra R. pitämään rouvan puolia salissa ja pyytämään jotain piikkiä aina varmuuden vuoksi kun kätilö edes kurkkaa huoneeseen!
Asiasta toiseen!
Vau.fi:n sivuilla löytyi myös juttua raskauden aikaisesta liikunnasta, klik! Jutussa crossfitiä treenaava odottaja oli saanut "kannustavaa palautetta" mm. siitä, että voimaharjoittelullaan hän tulee menettämään vauvansa ja että odottajan tulee keskittyä jonkinlaiseen äidilliseen pumpulimaiseen hellyyteen, on häpeällistä, että nainen treenaa kovaa. Uskomatonta kuraa.
Kun odottaja on harrastanut reipasta liikuntaa ennen raskautta, voi hän sitä turvallisesti (ellei raskaudentila tms. anna muulle syytä) jatkaa. Kevennellä voi loppua kohti ja esim. kuntosaliharjoittelussa pitää olla tarkkana asennoissa, ettei tule litistelleeksi mahaa. Lajia voi vaihtaa kumparelaskusta tai taitoluistelusta vaikkapa uintiin. Raskaudenaikainen liikunta vahvistaa äitiä ja vauvaa, vähentää sokeriaineenvaihdunnan ongelmia ja auttaa hallitsemaan painonnousua. Äidin lihominen vaikuttaa myös lapsen rasvakerrokseen ja useimmat meistä kai synnyttävät mieluummin normaalikokoisen kuin jättivauvan? Liiallinen pienuus on myös vauvalle haitaksi, ja vauvan normaalia kasvua seurataan toki senkin vuoksi. Katso vaikkapa THL:n sivut aiheesta, klik!
Potilaan lääkärilehdessä puolestaan viitataan Lääkärilehdessä tänä vuonna julkaistuun juttuun raskaudenaikaisesta liikunnasta, mahdollisista syistä pidättytyä siitä ja etenkin liikunnan myönteisistä vaikutuksista ensisynnyttäjän kokemiin masennusoireisiin vauvan synnyttyä, klik!Terveyskirjasto puolestaan sanoo näin raskaudenaikaisesta liikunnasta, klik!
Johtopäätöksenä voitaisiin kai todeta, että liikunta on hyväksi olet raskaana tai synnyttänyt tai ihan vaan ihminen. Liikunnalla on moninaisia hyviä terveysvaikutuksia ja äidille se on monesti ihana oman rauhoittumisen hetki, joka tukee henkistä jaksamista. Jälleen kerran, raskaus on mitä ihanin tekosyy keskittyä omaan hyvinvointiin!
Tänään oli oikein kaunis syyspäivä ja päätin yhdistää kävelylenkin eskarilaisen hakemiseen. Haimme siis pojan kävellen kotiin, suomennettuna. Lähdimme liikkeelle sillä tavalla hyvissä ajoin, että ennen noutoa sain reilun tunnin reipasta kävelyä alle, höökivaunuja lykäten. Eskarilaisen kanssa käveleminen menee sitten enemmän raittiin ilman nauttimisen puolelle, eikä siinäkään ole mitään vikaa! Kävimme myös puistoilemassa kotimatkalla ja yhteensä olimme melkein kolme tuntia ulkopuuhissa.
Sain neuvolasta viime viikolla ohjeen ottaa rauhallisemmin ja muutama päivä menikin ihan hyvin, varmasti ihan oikeaa väsymystä oli ilmassa. Tänään kuitenkin tuntui jo siltä, että lihaksillekin pitäisi edes jotain aktiviteettia järjestää. Osasyy saattaa olla Mari Kasvin haastattelu Iltalehden webissä, jossa Mari kertoo treenanneensa läpi raskauden aktiivisesti, mutta keventäneensä maksimipainoista loppua kohden sekä pidentäneensä palauttavia taukoja. Mari suorastaan määrää kohtuullista liikuntaa kaikille perusterveille odottajille ja tuohon määräykseen on helppo yhtyä. Vahvalla kropalla on parempi ponnistaa!
Koskapa yhdeksän euron salimaksu tuntuu hieman kalliilta ja toisaalta kevyt lihastreeni oli ajatuksissa, neuvolan ja järjen ääntä kuunnellen, tyydyin heiluttelemaan omia käsipainojani (6kg/kpl) sekä kyykkäämään. Askelkyykythän onnistuvan ihan hyvin ilman saliakin, tukea otin sängynpäädystä ja painoa on mahassa omasta edestä, lisäksi toiselle olalle nostin yhden käsipainon. Askelkyykyissä on tässä vaiheessa - ja aina - syytä tarkkailla asentoa: nivelsiteet voivat olla höllemmässä raskaushormonien ja lähestyvän synnytyksen vuoksi, joten on hyvä seurata vaikka peilistä, että polvi ei kyykkyasennossa mene varpaiden yli ja että kyykyn kulma on kutakuinkin 90 astetta. Tuo 90 astetta voi olla hankalaa mahan sijainnin vuoksi ja jos kipua tuntuu missään kohtaa, niin SILLOIN PITÄÄ JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ.
Käsipainoilla tein kulmasoutua, pystypunnerrusta ja hauiksia, pitkiä sarjoja koska painot ovat kevyet täällä kotona. Hartioille ja yläselälle tuollainen kevytkin aktivointi on hyväksi ja vaivalla hankituista hauiksista haluaisin pitää huolen, etteivät ne vallan kokonaan häviä tauon aikana. Ja jos häviävät, niin sitten alusta taas!
Aamulla mennään eskarilaisen kanssa neuvolaan ja muita suunnitemia ei päivälle olekaan. Meillä vietetään Docventuresin Lihatonta lokakuuta ja kaupasta pitänee hakea tarpeet hyvää ja proteiinipitoista kasvisruokaa ajatellen. Kikhernepihvit, couscous, tsatsiki-tyyppinen kastike ja vaikka salaatti sinimailasen iduilla voisi olla hyvä!
