maanantai 26. toukokuuta 2014

Mökkiviikonloppu, liikuntaa ja hajanaisia ajatuksia

Sävy sävyyn....
Perjantaina hetken mielijohteesta päätimme lähteä mökille. Mökki sijaitsee Koillismaalla, järven rannassa ja on sellainen perusmukava sisävessallinen paikka jossa lapset viihtyvät mainiosti. Perjantaina oltiin myöhään perillä mutta ehdittiin toki sauna lämmittää, tai armas Hra R. lämmitti. Puusaunan lämmittäinen ei minulta noin vain sujukaan...Uusavuton cityurpo!

Kylymää!
Lauantaiaamuna herättiin helteeseen heti kahdeksan aikaan aamulla. Käytiin lasten kanssa retkeilemässä puolentoista tunnin verran, pelattiin petanqueta pihassa ja lapset kaivoivat murkuille kilparataa. Lisäksi käytiin testaamassa hieman matalammassa naapurijärvessä veden lämpotilaa ja se oli hyytävä. Ennen tuota testiretkeä kävin hölkkäämässä harjumaisemissa reippaan vitosen ja lenkki oli todella raskas, sekä lämmöstä että huonosta nestetankkauksesta johtuen. Lenkin jälkeen oli hyvä palautella kipuilevia jalkoja tuossa hyytävän kylmässä vedessä, suosittelen kokeilemaan.

Sunnuntaina ajeltiin kotiin ja illalla pääsin taas lenkille hyvässä seurassa. Rivaka kymppi taittui hyvällä fiiliksellä, ensi viikolla lisäämme matkaa tähyten sinne 15 km:n tuntumaan. Tänään oli salitreeni vuorossa ja mave-selkä-hauishommat, oli mukavaa.

Vauva 7,5kk!

Meidän nuorimmainen on viimein ryhtynyt liikkumaan! Eka masupyörähdys oli tiukassa, mutta nyt pyöritään molempiin suuntiin sujuvasti ja siinähän jo maisemat vaihtuvat. Pikkunainen on innoissaan! Ruoka maistuu todella hyvin ja aion lisätä neljännen soseaterian tässä lähipäivinä listalle. Tuntuu, että liikkumisen myötä se on jo tarpeen. Rintamaito on edelleen mussukalle tärkeää ja hirmuien hienosti hän heittäytyy kyljelleen nuhjaamaan päätään meijeriin: ei jää epäselväksi mitä vauva tahtoo.

Pikkupotilas talvella 2011
Nuorimmainen on nyt liki päivälleen siinä iässä kuin toiseksi vanhimmaisemme oli sairastuessaan vauvaleukemiaan.  Jotenkin sen on unohtanut kuinka pieni lapsiparka oli! Ja kuinka jumalattoman rankat hoidot hän joutui läpikäymään aivan avuttomana vauvana. Tai kyllähän sen muistaa, muistaa lääkkeet ja muut, mutta vähän asia on jo itsestä irrallaan, ei niin olemisen ytimessä. Hyvä niin. Ja pääasia on tietenkin terve mussukka joka pistää talon kaaokseen kerran pari päivässä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!