Voihan kökkö!

Ensin kuume nousi toiseksi vanhimmalle, sitten toiseksi nuorimmalle, sitten nuorimmalle ja ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, omakin olo on ihan surkea. Lapsilla kuume meni hyvin ohi muutamissa tunneissa, mutta meitä vanhempia tämä pöpö tuntuu jäytävän vähän eri tavalla: on väsynyt olo, dokka dukossa ja lihakset kipeinä.  Esikoismussukka on pysynyt vielä terveiden kirjoissa, toivottavasti hän onnistuukin välttelemään pöpöä!

Vauvan kuume nousi liki 39° ja se tietenkin huolestutti, itkuinen ja tosi väsynyt oli pieni tyttöparka. Annettiin nuppuselle lääkärin aiemmin määräämää kipulääkettä kuumetta alentamaan ja tuossa yön aikana se kuume sitten onneksi laskikin. Maito on maistunut hyvin, joten suurempaa aihetta huoleen ei näyttäisi olevan. Pikkuneiti kun on vasta nelikuinen, niin todella toivon, että tämä oli tämän kevään viimeinen pöpö hänellä! Vauvan sairastaminen aiheuttaa välittömästi hyvin ikäviä  tuntemuksia selkäytimessä, vaikka kyllähän normilentsut tavallaan jopa kuuluvat asiaan. Tällä kertaa en kellottanut hengitystaajuutta kuitenkaan...

Sitten omahyväiseen valitusvirteen: ulkona on monta astetta lämmintä. Mihin menivät hiihtokelit? Kysynpä vaan! Asfaltti näkyy! Helmikuussa! Ja  on tämä nyt että kun treenata pitäisi niin lentsu iskee! Montakohan  päivää tässä nyt menee ihan hukkaan sairastaessa. Ei kyllä ole reilua, niin! Kyllä mua nyt oikeastaan ihan todella keljuttaa. Onneksi sain lauantaina tehdyksi kunnon treenin vielä.