Lomalla, lomaa odotellen

Tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin hankalia ja hitaita. On kiirettä, jatkuvaa sairastelua, stressiä ja lisää kiirettä. Oma asene on huono.  Parempaa päivää on saanut välillä odotella. Tympeintä on jatkuva kipeänä oleminen, keuhkoputket ovat välillä ohan vereslihalla ja toivon, että siihen saa avun astmakokeiden myötä. Kun on kipeänä eikä juoksu kulje, on mieli muutenkin matalalla. Jotta olo olisi kivempi, olen hieman puolikuntoisenakin sitten mennyt salille ja joskus silloinkin, kun olisi pitänyt jäädä lepäämään. Siitä tauti vaan on sitkistynyt. Mutta jospa tämä nyt tästä! Viikon ajan olen saanut taakse ehjää treeniä ja olo tuntuu suht mukavalta, joskin keuhkot tuntuvat piiputtavan aika vähästä ja palautumisen kanssa on oltava tarkkana.

Yksi harmillisimmista seurauksista tautiputkelle on se, että tämän  vuoden Extreme Run Oulussa jää väliin. Siellä oli niiiiin kivaa! Toisaalta, pinkin tiimimme uusin jäsen on hänkin toipilaana jalan kanssa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi meille jää nousta kuin Fenix-linnut tuhkasta ensi vuonna, entistä pinkimpinä ja polvet paremmin suojattuina. Toisaalta, viime kesä oli ihanan lämmin ja nyt meressä juoksemin tuntuisi varmaan aika hyiseltä!

Kesäloma, jatkoloma

Kesäloman viimeinen viikko starttasi juuri ja vähän ahdistaa. Päivystysluontoisia hommia olen tehnyt lomallakin. Elokuun lopussa luvassa on viikon jatkoloma Menorcalla Espanjassa ja se tulee tarpeeseen! Viikko täysihoitoa poikueen kera ja paljon kaivattua lämpöä ja aurinkoa. Uusia maisemia. Eniten odotan lepoa ja hauskaa yhdessäoloa, ilman puhelinta ja lomallakin vaanivaa sähköpostia.

Bikinikuntoa aletaan hioa huomenna, tänään syödään kakkua - tällä päivämäärällä aviollinen autuus armaan Herra R:n kanssa on kestänyt 13 vuotta!

#sattumahanuri

No oli se tää, mutta tässä kyykätään!

On siellä lihas, onon!

 Hahaa, Fitness Führer kirjoitteli pitkään pebasta ja sen problematiikasta blogien ja somen kuvastossa. Ollakko vai eikö olla? Ja mitäpä mieltä ollaan ns. sattumahanurista, joka ohimennen livahtaa kuvan keskiöön?

Ei sellaisia mun puolela sitten löytynyt yhtään. En kyllä kehtaisi miehelleni ees ehdottaa, että otatko silleen kuvan että mun peppu näyttää just hyvältä?

Superparkissa kiivetään seinille!

BUTTZILLA!

Hiljaista, konelakossa

Tietenkin kun bloggaa, olisi asiallista tehdä sitä säännöllisesti.

Mutta olen ollut vieroittumassa tästä työvälineestä, onhan nyt kuitenkin kesäloma. On inhaa blogata kun eka sähköpostiin tulvii kaikenlaista. Jos et käy sitä läpi, menee loma ihan varmasti stressatessa. Jos taas käyt, menee ainakin yksi päivä asioiden hoitamiseen. Oli miten oli, loma siinä kärsii.

 Lomasta muuten, ei ole säät suosineet tänä vuonna. Paitsi juoksijaa! Ei ole ollut liian kuuma hölkätä yhtenäkään päivänä. Jotta saatiin edes hieman aurinkoa ja lämpöä, suuntasimme lauman kanssa Porvoon Emäsaloon armaan anopin hoiviin muutamaksi päiväksi. Helle helli ihanassa maalaismaisemassa ja rantakallioilla oli ihana kiipeillä.

Seuraava aurinkopätkä nähtävästi odottaa elokuun lopulla kun lähdetään Menorcalle viikoksi, sitä odotellessa...

Lenkkeilystä

Olen käynyt suhteellisen ahkerasti lenkillä, eilen viimeksi 14km juosten ja yksi kävellen lopuksi. Pitkiä lenkkejä enemmän kuin lyhyitä, sehän tarkoittaa sitä että mäkitreeni ja vk-lenkki on tällä viikolla melkein pakollisia, jompikumpi. Sitten tasavauhtinen kymppi ja loppuviikkoon pitkää. 

Kesäflunssa on vaivannut meidän perhettä ja tänään aamulla ääni oli minulla taas kuin pullollisen Jack Danielsia kuubalaisen sikarin kera nauttineella kapakkaruusulla, hieman matalahko. Ajattelin kuitenkin iltasella kipaista salille tekemään selkätreenin, fysioterapeutin ohjein. Kevyttä ja palauttelevaa vainen.

Viime viikolla kyykkäsin itseni invalidiksi, siinä meni kolme päivää toipuessa: takakyykky yhden jalan prässi, reiden ojennus ja syväkyykky levypaino sylissä - pitkä tauko jalkatreenissä ja tuloksena pari jalatonta päivää ja yksi hyvin kankea. Mutta takapuoli tuntuu napakammalta! (omasta mielestä ainaki).

 Nyt aion jatkaa taas hiljaiseloa ja lenkkeilyä, saleilua ja lomailua. Kuvien kera palailen asiaan tässä jossain vaiheessa.

 Aurinkoa odotellen!

Juhannuksen jälkeen

Vai että keskikesän juhla. Ehkä itikoiden määrässä mitattuna.

Nyt odotellaan aurinkoa ja lämpöä ja jotain ihmettä, joka hävittäisi nuo pihalla inisevät lentävät penteleet. Tänään päästiin jo makuun kun aurinko iltapäivästä helli meitä. Ja sitten tuli kaatosade. Kiitti Esteri, kun jaksoit odottaa siihen, että sain viikon vk-lenkin loppuun.

Meillä juhannus ei nykyisellään ihan hurjasti eroa normiviikonlopusta: mielellämme ollaan kotosalla, jos mökillä sää näyttää pahalta, grillataan kuten useinkin kesällä ja touhutaan yhdessä. Lenkkeiltiin, saunottiin ja vihdottiin, sitten syötiin vasta. Poimittiin kukkia lasten kanssa, niittyleinikeitä, koiranputkia (?) ja pihasta syreenejä ja lumipalloheisiä.

Juhannusaattona juoksin lenkkikamun kanssa jo perinteeksi muodostuneen pitkän lenkin, eilen tein lihaskuntojumppaa lasten kanssa ja tänään oli tämä vk-lenkki. Siitä ehkä nopeimmat päättelee, ettei meillä juhannukseen kuulu krapula, ja näin asia tosiaan on. En enää edes muista koska olisin juonut siiderin tai viiniä, siitä on vuosia. Nykyään olen mieluummin ilman ja kun paheita kuitenkin pitää olla niin ajattelin, että minulla se on suklaa tai jäätelö tms. Viinittä pärjää, mutta herkkujen kanssa on niin ja näin... Joku taas tykkää vaikka valkkarista ja se on ihan ok. Kännääminen on vähän hönöä kuitenkin.

Liikuntaa lasten kanssa

Eilen siis jumppasin lasten kanssa, kuvatodisteita ei nyt jäänyt mutta koetan selostaa:

• Syväkyykky puolitoistavuotiaan kanssa: beibe 13kg tuohon syliin tukevasti etupuolelle ja peppu kohti lattiaa, pudotetaan siis ihan syvälle tämä kyykky ja sieltä sähäkästi ylös, 3x15
• Peruskyykky leikki-ikäisten kanssa (17kg molemmat, vuorollaan, aikalailla tasan tarkalleen) 2x12
• Pohjelihas tokaluokkalaisen kanssa: nasu reppuskaan ja varvistelemaan  (n.25kg) 3x15
• Sitten ilman naperoita punnerruksia, 8 "oikealla" tyylillä ja loput polvet maassa, yht 2x20
• Kulmasoutu, fysioterapeutin ohjeella rintarangan aktivoimiseksi, pieni paino vain 6kg, iso liike
• Vatsalihaksia

Ja tänään vk-lenkki: 4,3km, kesakinopeus/vauhti 5.28/km -> parannusta edelliseen ihan kivasti.

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen kesälomaa, jos loman saa pitää rauhassa. Vähän on päivystyksen kanssa niin ja näin, mutta koetan saada hoidettua. Tunnustan, olen todella loman tarpeessa. Sitä odotellessa hirviän ihana uusi biisi:

Follow my blog with Bloglovin

Onpa mahtavat raskausarvet!

Noin huudahti innoisaan fysioterapeutti, jolla kävin rintarangan ongelmien kanssa. "Niin hauskasti tuolta housun vyötäröstä nousevat esille, niin ku seepralla, kun kumarrut!". Joo. Tiedän.

Olipas se outo kohtaaminen.

Lääkäri tutki mun hengitysongelmia ja määräsi kahden viikon PEF-mittaukset sekä reissun fysioterapeutille rintarangan virheasennon vuoksi. Kuulema lihasvaivat, jotka johtuvat virheasennosta voivat nekin osaltaan selittää miksi välillä on todella hankala kiskoa ilmaa. Eli jos löytyy astma PEF:n tuloksista päätellen, hyvä, sen kanssa pärjää ja jos taas ongelmat johtuvat rintarangan ongelmista, voidaan niitäkin helpottaa. Sain ohjeet miten lisätä liikkuvuutta, suurin osa oli kyllä jo vanhastaan tuttuja, mutta yritetään.

Lenkkeilyä olen harrastanut suhteellisen reippaasti, viime sunnuntaina oikein ihanan rennon pitkän lenkin ja sitä ennen vauhtikestävyyden hyvällä vautitasolla - ei liikaa eikä liian vähän. Olin tyytyväinen. Salilla olen käynyt myös, nyt etenkin koetan niitä rintarankajuttuja sielläkin ratkoa vähän tietoisemmin.

Kohta on juhannus, ainakaan vielä ei sada lunta.

Pk = pirun kivaa

Uskallan väittää, että lentsuputki on nyt sairastettu ja kunto alkaa palailla. Viime viikolla tein kaksi salitreeniä, viikonlopun aikana juoksin pari lenkkiä, tänään kipaisin vielä salilla tekemässä tehokkaan treenin pääasiassa yläkropalle. Kädet tärisee nyt, mutta niin niiden pitääkin salitreenin jälkeen.

Viimeksi pintasilaukselta kirjoittelin vauhtikestävyystreenistä. Edelleen inhoan sitä. Nyt ajattelin, että peruskestävyys ansaitsisi vähän tilaa, ihan jo senkin vuoksi että sen treenaaminen on hauskaa. Juoksija-lehden sivuilta aiheesta löytyi ihan mukavasti, tässä muutama perusjuttu:

• Peruskestävyyslenkki on pitkä, jos ei matkallisesti niin ajallisesti. Ideana on totuttaa kehoa hyppäämään rasva-aineenvaihdunnan puolelle pitkässä harjoituksessa, esim puolikasta tai Maraa pohjustaen.
• Peruskestävyys tehdään matalalla teholla
• Vauhti saa olla minuutista 90 sekuntiin hitaampaa kuin kympin kisavauhti.
• Pitkät lenkin kannattaa tehdä kaverin kanssa, koska koko lenkin ajan pitää pystyä puhumaan ja onhan se hauskempaa silleen.
• Pitkät lenkit parantavat jalkojen kestävyyttä ja kasvattavat hiussuonistoa
• Pitkät lenkit on kivoja ja rentoja (oma lisäys).

Tuo rasva-aineenvaihdunta on muuten jännä homma: eilisen lenkin tunnin kohdalla tuli jalkoihin heikko fiilis, kun jatkoin juoksemista, noin 15-20 minuuttia meni ja yllättäen juoksu siirtyikin taas sellaiseen flow-fiilikseen. Luultavasti elimistö teki sen mitä oli ajatuskin ja lenkki oli mukava lenksutella loppuun. 

Tällä viikolla edessä on huomenna lepopäivä, sitten varmaankin se veemäinen vk, sitten tasavauhtinen kymppi ja viikonloppuna taas pk, puolestatoista tunnista kahteen. Johonkin yksi salitreeni. Ei tule vapaa-ajan ongelmia.

Aurinkoa viikkoon!

I'm a fine-tuned supersonic speed machine

No en.

Lenkin jälkeen kokeilin googlata mitä saa vastaukseksi hakusanoilla "nopea lenkki vituttaa".
(anteeksi rahvaanomaisuus.)

Tämä sieltä tuli: Vauhtikestävyydellä tuloksiin.

Nopeista lenkeistä ei siis tingitä, joka viikkoon yksi vaikka hieman, noh, kismittää.

Lainaus tuolta artikkelista:

Maratonin ja puolimaratonin kilpailuvauhti sopii ohjeeksi VK-harjoituksiin. 10 kilometrin vauhti kehittää hapenottokykyä eli maksimaalista kestävyyttä, joka on anaerobista kynnystä kovempi teho. 
    
Muita hapenottoa rakentavia harjoitteita ovat riittävä määrällinen harjoittelu peruskestävyystasolla ja kovatehoinen täsmäharjoittelu 5–10 km:n kilpailuvauhdeilla.

Eli koetetaan pysyä siellä 5.30/km vauhdissa, vai nopeudessa. Miten se menikään, you get the point. 

Tuo otsikko oli sitten lainaus täältä.