Sopivasti pullukka!

Nimittäin tämä täydellinen pullukkaposki tässä! Hän saa muuten nimen Itsenäisyyspäivänä, hyviä jouluisia tarjoiluehdotuksia otetaan vastaan!

Ruoka beibelle maistuu edelleen hyvin, etenkin päiväsaikaan. Yöllä meillä osataan nukkuakin. Äiti kiittää! Nukkuneena jaksaa liikkua ihan eri innolla ja kehitystä tapahtuu paljon paremmin, lepohan on olennainen osa treeniä. Ja muutenkin, elo neljän vilkkaan mussukan kanssa on rattoisampaa kun ei ole rättiväsynyt.

Eilen heitin muutaman kilometrin kävelylenkin vauvan ja rattaiden kera, koska lonkkia kivisteli aamulla sunnuntain hölkän jäljiltä. Tänään on vuorossa taas hölkkää ja muutama kilometri olisi tarkoitus taittaa. Särkyä ei nyt tunnu, joten uskallan lenkille lähteä. Omaa vointia pitää aina kuunnella! Ja toimia kuulemansa perusteella...

Viikonloppuna satoi niin paljon lunta, että läheisille laduille vedettiin luistelu-ura. Oikeastaan houkuttelisi mennä jo hiihtämään, mutta omistan vain perinteisen hiihtotavan vermeet ja niillä ei luisteluhiihtoa mene pirukaan. Lisää lunta please, että pertsan ladut saadaan ajetuiksi! Ladulle pääsenkin sitten melkein omalta pihalta ja välinehuolto sujuu nykyään voitelun osalta omakätisesti, kun hiihtohullu isäni piti pienen perehdytyksen. Perheessäni on muuten paljon hiihtohulluja.  Sukuvika on se jos suksi ei luista. Hahaa!

Huomenna aion mennä tutustumiskäynnille uudelle kuntosalille. Siellä ei ole henkilökuntaa lainkaan paikalla ja siksi sali on paljon edullisempi kuin nykyinen salini. Mukaan lähtevät armas Hra R. sekä treenikamu, jonka kanssa on tarkoitus riehakkaasti taittaa ExtremeRun ensi kesän loppupuolella. Jos sali on kaikin puolin hyvä, kuvissa näyttää tosi kivalta, niin sinne sitten korttia ja kolme salitreeniä jatkossa pitää mahduttaa viikkoon. Lisäksi pari hiihto- ja/tai juoksulenkkiä (juoksu-sana pitää ymmärtää tässä yhteydessä hyvin laveasti) ja kesällä pitäisi ollakin huippukunnossa!  Jos en ole niin voin sitten katsoa peiliin, notta missä meni pieleen.

Vielä yksi tärkeä asia! Rakas toiseksi vanhin mussukkani kävi tänään polilla kontrollissa, nyt on takana ensimmäinen leukemian jälkeinen vuosi ilman lääkkeitä. Kaikki on edelleen kunnossa ja nyt kuukausittaiset polikäynnit harvenevat siten, että käydäänkin vain joka toinen kuukausi.  Poika täyttää neljä vuotta maaliskuussa. On pienen ihmisen elämään mahtunut paljon raskaita asioita, mutta sitä ei pojasta kyllä huomaa. Yksi syy lisää olla kiitollinen!