Superdieteistä

Pitkästä aikaa kuvaakin sekaan. Tarvii varmastikin hankkia tulevaksi talveksi uudet toppikset, näillä ei enää kehtaa ulkoilla. Oikeasti, tippuvat nyt jalasta kun 4 kuukautta sitten kiristelivät. Enkä ees vedä mahaa sisään!

No sitten se päivän varsinainen aihe ja alkuun nolohko tunnustus: olen koukussa Jutan puolen vuoden superdietteihin. Yleensä en jaksa mitään realitya, ja sitähän tuokin ohjelma on, mutta ei voi mitään: keskiviikkona ilta yhdeksältä nauliudun telkun eteen. Miksi? Huomaan saavani lisää motivaatiota toisten huikeista muutoksista, on kiva katsoa toisten treenejä ja joskus poimia idea sieltä, toinen täältä. Eilisessä jaksossa neljän lapsen äiti pudotti imettäessään huimasti kiloja ja näytti todella hoikalta. Ihmisten onnistumisista tulee hyvä mieli!

Jutta tuntuu jakavan mielipiteet, samoin hänen metodinsa, mutta onhan siinä ihanan positiivinen tsemppaaja! Metodeilla viittaan lähinnä aamuaerobiseen, jonka tutkittu vaikutus painonhallinnassa on kuitenkin aika vähäinen. Lisää n. 6 minsaa iltatreeniin ja saat saman hyödyn mutta nukut pidempään (treenaaja tarvitsee lepoa!) ja ei ole kiire aamulla sateeseen (sade, viima -> olen mieluummin peiton mutkassa vauva kainalossa). Itsekin kuitenkin kerran pari viikossa aamuaerobisen huitaisen, lähinnä siksi että se pitää ruokahalun hyvin kurissa. Täältä voi lukea hyvää ja perusteltua tietoa aiheesta, itse kun en asiantuntija kuitenkaan ole. Kukin taaplaa tyylillään ja oman kehon hyvinvointi kertoo kyllä, onko suunta oikea. Ja Juttaa kun vilkaisee, niin on pakko uskoa, että nainen tietää kyllä mistä puhuu.

Joskus olen miettinyt, että jääkö laihduttaja vähän tyhjän päälle kun superdietti treeneineen loppuu? Kovin monella ei ole varaa palkata samalla tapaa PT:a ohjaamaan kuten ohjelman aikana. Joille kuille puoli vuotta ei olekaan riittänyt ruokatottumutsen korjaamiseen, vanhat tavat ovat tuleet rytinällä takaisin. Onko muutostahti tavoitteineen joillekin vähän liian kova? Rynnitään puoli vuotta mutta ei pysähdytä opettelemaan uusia taitoja loppuelämäksi. Hankala juttu, johon minulla ei ole vastausta. Uskon kuitenkin, että vain sellaisilla muutoksilla joita voi noudattaa lopun ikäänsä, saadaan pysyviä tuloksia aikaiseksi.  Tavat vain ovat usein kovin tiukassa ja siinä lienee se suurin kompastuskivi.

Oma paino on tippunut nyt sen 21 kiloa n. neljässä kuukaudessa ja alan luottaa siihen, että pystyn tämän elämäntavan pitämään. Liikkumisesta saan paljon enemmän iloa kuin turhista kaloreista, hiljalleen kasvavat hauikset ja muotoa hakevat olkapäät ovat todella hyviä kannustimia, pakaraosastosta puhumattakaan.  Hienointa on kuitenkin jaksaa uusia asioita ja ylittää itsensä!