Mitäpä tähän 35 vuoteen on mahtunut?
- Onnellinen lapsuus ja ihana perhe, reissaamista ja aktiivista elämää pienestä pitäen
- Koulua, opiskelua ja kasvua, fyysisesti ja muutenkin
- Armas aviomies joka aloitti uransa poikaystävänä joskus vuonna 1995, syyskuussa.
- Neljä ihanaa ja rakasta nasukkaa
- Lapsen vakava sairaus, vaikeat vuodet ja omaishoitajuus sekä lapsen tervehtyminen
- Ihania ystäviä, joihin yhteyttä tulee pidettyä liian harvoin mutta jotka ovat ajatuksissa usein!
- Alisuoriutumista ja ylisuoriutumista, onnistumisia ja epäonnistumisia
- Iloa, surua, huutonaurua, itkua, kaikki skaalan tunteet moneen kertaan monissa yhteyksissä
- Lukematon määrä muuttoja asunnosta toiseen
- Harrastuksia: ratsastus, hiihto, lenkkeily, lentis, ringette, pianon soittaminen joka ilmeisen lahjattomuuden vuoksi jäi lyhyeksi kokeiluksi, koirat. Nykyään vain sali ja lenkkeily ynnä hiihto jos sattuu olemaan lunta.
- Hiusvärin vaihtelua vaaleasta punaisen kautta liki mustaan ja pituudet polkasta puoleen selkään
- Aikuisiällä painovaihtelua huimalla skaalalla. Ei enää.
- Pohjavireenä usko siihen, että elämä kantaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se on. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja kun on pakko selvitä, löytyvät keinot. Minusta se on sitä, että elämä kantaa, tarjoaa ratkaisuja jotka pitää itse vain pystyä näkemään. Ei se helppoa silti aina ole.
- Ymmärrys siitä, että yksin ei pärjää ja aina ei tarvitse olla vahva.
Aika sekava kokoelma asioita. Tärkeimmät ovat kuitenkin perhe ja läheiset, terveys ja turvallisuus.
Juhlia aion syömällä juustokakkua (paljon protskua, rahkaa nakkasin sekaan!) ihan niin paljon kuin huvittaa ja nakata sitten pinkit lenksut jalkaan ja suunnata hölkkäämään. Esikoismussukka lupasi lähteä kaveriksi pyörällä. Synttärilahjaksi toivoin olkavarteen kiinnitettävää puhelinkoteloa, jota on hyvä käyttää salilla. Sain tietenkin pinkin! Juostessa en välitä kuunnella musiikkia, on mukava kuunnella luonnon ääniä ja jotenkin hengitän vapaammin kun kuulen oman hengitykseni.
Eilen kävin salilla ekan kerran reiluun viikkoon. Olo oli päivällä hutera, mutta totesin että oireeni (väsy, kutina, hengästyminen, palelu, hiusten ja huulten kuivuminen jne) viittaavat anemiaan. Eipä olisi ihme: paino on pudonnut, imetän ja en aina muista ottaa monivitamiini/rauta-tablettia. Vaikka syönkin monipuolisesti kasviksia ja muuta, niin liha on vähän niin ja näin. Jo imetyksenkin vuoksi olisi hyvä ottaa se tablettimuotoinen vahvistus kerran päivässä. Nyt aloitin kuurin ja katsotaan auttaako. On todella tyhmää olla huolehtimatta itsestään kunnolla, älkää tehkö samaa mokaa kuin tämä aasi.
Salilla jaksoin ihan hyvin kyllä, mm. takakyykyt 60kg:lla ja hack-laitteella 80kg. Eli tuskin tämä mitään anemiaa kummempaa on, lääkärillä käyn kuitenkin pääsiäisviikolla varmuuden vuoksi. Taitaa ikä alkaa tuntumaan... Ei kai sentään??!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!