Puolivuotias

Vauva-armas täytti tänään puolikkaan vuoden. Aika on menny niin järkyttävän nopeasti, että kärryillä ei meinaa äitiparka enää pysyä.
Mitäs meidän puolivuotiaalle kuuluu:

• Vauva juttelee jokeltelemalla.
• Käännös onnistuu etenkin mahaltaan selälle.
• Soseruoat maistuvat ja äidin oma maito, tuttipullo vellitäytteellä erittäin hyvänä hetkenä, tähtien ollessa oikeassa linjassa ja kun oikeanlainen feng-shui vallitsee tilassa.
• Leluihin tartutaan innolla ja ihan kaikkea pitää maistaa, varmuuden vuoksi.
• Isosisarukset ovat ihastuttavia hymyjen määrästä päätellen!

Vauva voi siis hyvin, lentsut näyttävät olevan taaksejäänyttä aikaa ja kevättä kohti porskuttaa koko joukko uudella innolla. Tässä on muuten viimeinen blogikuva pikkuakasta, pian hän alkaa näyttää enemmän "itseltään" ja ei ole reilua minun häntä sitten enää täällä esitellä vaikka mieli tekisikin. Jokainen äiti toki miettii tämän omalla kohdallaan ja oman perheensä lähtökohdista. 

Vauvasta ja lapsista kirjoittelen jatkossakin, samalla suodattimella kuin tähänkin asti. Kun lapset ja perhe ovat se tärkein ja ihanin asia elämässä ja liikunta ynnä muu hupatus tulee sitten niiden perässä. Kuitenkin niin, että liikunta auttaa ylläpitämään terveyttä ja jaksamista - neljä pientä lasta voivat olla melkoinen joukko käsiteltäväksi vaikka rakkaita ovatkin. On hyvä purkaa ajoittaista turhautumista salilla! Eli sekin, liikunta, on tärkeää. Tärkeistä asioista kirjoittelen, ilokseni ja pohtiakseni, päätä järjestelläkseni. Vastedeskin.

Siinäpä oiva aasinsilta!

Eli vuorossa on salipäivitys! Lauantaina kävin tekemässä rinta, olka, ojentaja -päivän hauiksillä ryyditettynä.  Penkkipunnerrus 3x6 30kg, Pecdec, 3x20 20kg, pystysoutu+pystypunnerrus superina 16 kilon tangolla, 3x10+10, takaolka taljassa 3+12 35kg, ojentajat taljassa 3x12 35kg ja hauksia tangolla sekä vasaraotteella käsipainoilla. Kivaa oli, nyt sattuu.

Tänään juostiin treenikamun kanssa sitten hyvä lenkki keväisessä sateessa, ilmassa runsaasti happea ja meno oli mukavaa. Kilometrejä kertyi n. 8 kokonaista. Huomenna salille ja nyt toivotaan, että pitkään vaivanneet sairastelut ovat historiaa (etenkin kun vatsa hieman velloo...).

Pääsiäistä odotellessa: mämmi ja pitkä vapaa aamu-unineen tulevat tarpeeseen. Tai eihän se mämmi tarpeeseen tule, onpahan vaan hyvää.

35 on uusi 25

Eli tällä päivämäärällä taas vanhennutaan. Eikäkö nuorrutaan. Tai jotain kumminkin.

Mitäpä tähän 35 vuoteen on mahtunut?

• Onnellinen lapsuus ja ihana perhe, reissaamista ja aktiivista elämää pienestä pitäen
• Koulua, opiskelua ja kasvua, fyysisesti ja muutenkin
• Armas aviomies joka aloitti uransa poikaystävänä joskus vuonna 1995, syyskuussa.
• Neljä ihanaa ja rakasta nasukkaa
• Lapsen vakava sairaus, vaikeat vuodet ja omaishoitajuus sekä lapsen tervehtyminen
• Ihania ystäviä, joihin yhteyttä tulee pidettyä liian harvoin mutta jotka ovat ajatuksissa usein!
• Alisuoriutumista ja ylisuoriutumista, onnistumisia ja epäonnistumisia
• Iloa, surua, huutonaurua, itkua, kaikki skaalan tunteet moneen kertaan monissa yhteyksissä
• Lukematon määrä muuttoja asunnosta toiseen
• Harrastuksia: ratsastus, hiihto, lenkkeily, lentis, ringette, pianon soittaminen joka ilmeisen lahjattomuuden vuoksi jäi lyhyeksi kokeiluksi, koirat. Nykyään vain sali ja lenkkeily ynnä hiihto jos sattuu olemaan lunta.
• Hiusvärin vaihtelua vaaleasta punaisen kautta liki mustaan ja pituudet polkasta puoleen selkään
• Aikuisiällä painovaihtelua huimalla skaalalla. Ei enää.
• Pohjavireenä usko siihen, että elämä kantaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se on. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja kun on pakko selvitä, löytyvät keinot. Minusta se on sitä, että elämä kantaa, tarjoaa ratkaisuja jotka pitää itse vain pystyä näkemään. Ei se helppoa silti aina ole.
• Ymmärrys siitä, että yksin ei pärjää ja aina ei tarvitse olla vahva.

Aika sekava kokoelma asioita. Tärkeimmät ovat kuitenkin perhe ja läheiset, terveys ja turvallisuus. 

Juhlia aion syömällä juustokakkua (paljon protskua, rahkaa nakkasin sekaan!) ihan niin paljon kuin huvittaa ja nakata sitten pinkit lenksut jalkaan ja suunnata hölkkäämään. Esikoismussukka lupasi lähteä kaveriksi pyörällä. Synttärilahjaksi toivoin olkavarteen kiinnitettävää puhelinkoteloa, jota on hyvä käyttää salilla. Sain tietenkin pinkin! Juostessa en välitä kuunnella musiikkia, on mukava kuunnella luonnon ääniä ja jotenkin hengitän vapaammin kun kuulen oman hengitykseni.

Eilen kävin salilla ekan kerran reiluun viikkoon. Olo oli päivällä hutera, mutta totesin että oireeni (väsy, kutina, hengästyminen, palelu, hiusten ja huulten kuivuminen jne) viittaavat anemiaan. Eipä olisi ihme: paino on pudonnut, imetän ja en aina muista ottaa monivitamiini/rauta-tablettia. Vaikka syönkin monipuolisesti kasviksia ja muuta, niin liha on vähän niin ja näin. Jo imetyksenkin vuoksi olisi hyvä ottaa se tablettimuotoinen vahvistus kerran päivässä. Nyt aloitin kuurin ja katsotaan auttaako.  On todella tyhmää olla huolehtimatta itsestään kunnolla, älkää tehkö samaa mokaa kuin tämä aasi.

Salilla jaksoin ihan hyvin kyllä, mm. takakyykyt 60kg:lla ja hack-laitteella 80kg. Eli tuskin tämä mitään anemiaa kummempaa on, lääkärillä käyn kuitenkin pääsiäisviikolla varmuuden vuoksi. Taitaa ikä alkaa tuntumaan... Ei kai sentään??!!

Viikon tarkastuspiste

Ja taas kerran on viikko sujahtanut nopsaan. Siihen on kuulunut yksi kokonainen salitreeni ja kaksi juoksulenkkiä, isojen vaatteiden kierrättämistä, uudet lenkkarit, palelua puistossa ja retki lintutornille. Paljon joutsenia oli siellä. Muita en tunnista, paitsi töyhtöhyypän. Niitä ei näkynyt. Välillä olin sitten sairaana ja siinäpä ei kummemmin urheilla. Olen muuten todella harvoin kipeänä, ihan uskomatonta että tälle keväälle mahtuu kaksi kunnon lentsua...

Mutta tärkeimpään eli pääasiaan eli painovaihteluihin:

• vaaka näyttää - 500g mikä on hämmästyttävää! Ilmeisesti ei ruoka ole kovin maistunut kun pudotusta on tullut vaikka liikkumaan ei paljon olekaan päässyt. Ja toisaalta tiedämmekin,että liikuntaa lisäämällä aikuisen on hyvin, hyvin vaikeaa pudottaa painoaan ellei siihen yhdistetä ruokavaliomuutoksia... No kumminkin. Olen ihan tyytyväinen.
• mittanauha näyttää nippa nappa alle 70cm vyötärön kohdalta, ei suuria muutoksia siinä mielessä. Pääasia ettei kasvusuuntaan lähde.
• Muuta ilmoitettavaa: lähestyn keski-ikää hitaasti mutta varmasti. Iho on kuin teini-ikäisellä. Pitääkö olla tyytyväinen? Vai ryhtyä toimenpiteisiin? 

Nyt vain kohti uusia lukemia ja uutta viikkoa, johon toivottavasti mahtuu enemmän treenipäivä kuin edelliseen! 

Pinkeillä lenksuilla kohti uusia haasteita!

Väri oli ehdottomasti yksi tärkemmistä valintakriteereistä lenkkariostoksilla. No ei oikeasti.
Asicsin perustossuissa on hyvä lesti ja istuvuus sekä riittävä vaimennus. Unohtamatta väriä. Trikootkin löytyy. Lenkille sitten vain!

Kevätsiivousta

Päätin luopua turvavaatteista. Turvavaatteilla en tarkoita kärjestä vahvistettuja työkenkiä enkä muitakaan työvaatteita. Turvavaatteita ovat ne L-kokoiset naisten vaatteet kaapissani, jotka on ollut kätevää sujauttaa päälle kun pienemmissä olo tuntuu tukalalta. Myös äitiysleggarit lasketaan turavaatteisksi, ne jos mitkä venyvät käyttäjänsä mukana.

Tässä treenitaukoa on tullut lentsun vuoksi jo maanantaista saakka ja motivaatiota ylläpitääkseni päätin sitten siivota viimein isoksi käyneet kutimet pois vaatehuoneesta. Voin kertoa, että aika tyhjiksi jäivät hyllyt. Säkkiin joutuivat parit farkut, isoja treenivaatteita, mekkoja, hameita, tunikoita ja neuleita. Siistejä ja hyviä vaatteita, mutta itse en aio niitä enää päälleni vetää. M-koossa on syytä pysyä ja172 cm pitkälle pienemmät koot voivat olla teoreettisia ja toisaalta tarpeettomiakin: en pyri olemaan laiha, 0-kokoinen, vaan terveen lihaksikas. Väistämättä siinä tarvitaan vähän tilaa vaattessa... Varsinkin kun nuo pikajuoksijan pakarat tuolta jossain vaiheessa pullahtavat pintaan. Hehheh.

Vaatteita oli siis takkeineen kaikkineen yksi jätesäkillinen. Roskikseen niitä en tietenkään laittanut vaan kuntamme facebook-kirpparille, saa hakea Presidentti-kahviapakettia vastaan. Jos ei hakijaa löydy, vien SPR:n Kontiin sitten alkuviikosta. Olo on keveämpi, ja jotenkin kaapin siivous antoi muutokselle uudenlaista kouriintuntuvuutta, kun katsoi sitä pinoa vaatteita joissa olen viihtynyt ja joita en enää voi päälleni laittaa.

Kun kaappi on puhdas, siivotaan kupoli

Kaupassa on ihana katsella M-koon vaatteita ja tietää että nuo sopivat. Ymmärrän, että tuo kuulostaa todella pinnalliselta ja sitähän se onkin. Ihmisen hyvyys ei ole vaatekoosta kiinni. Mutta: muutokseni myötä minulle pikkuhiljaa konkretisoutuu se, että minulla on oikeus ja velvollisuus huolehtia itsestäni. Vaikeat vuodet lapsen sairauden kanssa ovat takana, ei ole väärin ajatella välillä turhamaisiakin nyt kun sille on jo tilaa.  Pari vuotta meni kovin syvissä vesissä. Elämä saa nyt välillä olla kevyttä ja naisellisten höpötysten täyttämää, eikö niin?

Muutos on hassu asia. Peilistä sitä ei huomaa vaikka vaaka näyttää reilut 25 kiloa vähemmän kuin puoli vuotta sitten. Vauvakilot ja ne ennen raskautta kerätyt ovat lähteneet - uskallanko sanoa - helposti. Siksi ole ehkä sokea omalle peilikuvalleni. Valokuvia katsellessa on mukava hämmästyä, näytänkö jo noin normaalipainoiselta! Ja osaanko lopulta arvioida työtuntien määrää jotka olen tähän projektiin upottanut. Tuskinpa. Elämänmuutos pitää tehdä pysyväksi ja joka päivä pitää tehdä oikeita valintoja, mutta en enää ajattele sitä tietoisella tasolla. Iso askel eteenpäin!

No millainen fiilis on tänään? Treenikuumetta poden sairastellessa. Haluaisin tänään vaikkapa retkeillä lasten kanssa (tuumasta toimeen!). Jotenkin on epämääräisen tyytyväinen olo, tekee mieli ottaa rennosti ja heittäytyä hetkeen oman lauman kanssa.  On ihanaa, kun on oma iso lauma rakkaita pikkuhunneja ja tietenkin armas Hra R jonka kanssa jakaa ilo.

Yhden asian olen oppinut: laihtuminen ei ole pelkkä syömisen ja liikkumisen asia, se teettää paljon työtä pään sisällä ja siinä on sen ihanuus ja kurjuus. Kumpi, riippuu ihan päivästä.

Ulkona kevät, sisällä flunssa

Aurinko paistaa kiusallaan jo ties kuinka monetta päivää. Ensin nasuosasto sairasti ja eilisen, ensimmäisen kuumeettoman illan, jälkeen näyttää että oma pakkolepo on todellisuutta. Mutta olen iloinen siitä, että lapsilla kuumeet eivät enää nousseet, johan noita melkein kahdeksi viikoksi riittikin, vuoroissa kun potevat ja osa jopa yhtäaikaa.

Pitäisi keskittyä niihin positiiviisiin asioihin ja lopettaa nillittäminen, mutta nyt on niin, että stressiä tässä pukkaa: pakkolepo treeneistä aiheuttaa heti tunteen, että paikat vain plopsahtelee entisiin mittoihinsa. Plop. PLOP! Vaa'alla tätä ilmiötä en pystynyt todentamaan, se näytti siltä kuin pitikin. Mutta jospa vaikka huomenna pääsisi jo tekemään kevyen treenin. Toiveikkaana ajattelen, että pieni lepotauko kenties antaa treenille uudenlaista boostia ja hurauttaa aineenvaihduntaa isommille kierroksille. Tieteellistä taustaa toiveelleni ei ole, koetan vain olla optimisti.

Mussukat ja toiveikas kesämieli

Kevätpörriäiset ovat jo listanneet liudan asioita, joita haluavat tehdä jahka sairasteleminen loppuu ja kesä alkaa. Ilmeisesti kesä alkaa siis heti kun flunssa on selätetty. Sopii minulle! Mussukoiden listalla ovat mm:

• Torille syömään muikkuja ja munkkeja
• Ainolan puistoon leikkimään ja poimimaan omppuja
• Omaan puistoon
• Prinsessapyörällä ajamaan
• Nallekariin uimaan
• Kesämökille (talvella se on talvimökki)
• Korppooseen pitäisi päästä. Lapset tarkoittavat sillä Porvoota.
• Kirpparille ja mäkkärille, JÄTSKIÄ
• Kreikkaan pitäisi päästä myös.

Tulee aika kiireistä kun aletaan listaa tyhjentämään! Mutta kyllä tuosta väkisinkin tarttuu se toiveikas kesämieli, kun suunnitelmia laaditaan porukalla. Ja kun hetkeksi hidastaa omaa tahtiaan ja antaa vaikka keittiön luuutun odottaa sen puolikkaan tunnin, pääsee osalliseksi todella huikeista tarinoista ja aurinkoisesta elämänilosta. Lisäksi lapset ovat käteviä siinä mielessä, että ne tyhjentävät uskomattomalla tarkkuudella kaikki herkuksi luokiteltavat asiat pois kaapeista happanemasta. Pitävät nuppuset huolen äidin linjoista näin sairastellessanikin!

Viikon mittauspiste

Ensimmäiseksi on ihan pakko nillittää: influenssa jyllää kodissamme edelleen ja lasten lisäksi tuntuu siltä, etten ole onnistunut tätä pidempään tautia väistelemään itsekään. Pää on mehiläispesä ja kovin tukkoinen, vilustaa ja väsyttää. Lämpö on kyllä välillä jopa alle 36, kuumeesta ei voi puhua.

No sitten se pääasia, taas on viikko vierähtänyt ja olisi aika raportoida painon muutokset. Ne ovat kovin, kovin vähäisiä tällä viikolla: -300g. Ei juuri mitään, vyötäröä en edes mitannut koska tuskin siinä mitään muutosta olisi tapahtunut. Mietin tietenkin heti liudan tekosyitä sille, miksi paino ei ole enempää liikkunut alaspäin:

• Painoa on vähän pudotettavana, ei siinä isoja muutoksia edes tule tapahtumaan enää (eikä ole oikeastaan tekosyy)
• Yövalvominen kipeän vauvan kanssa näkyy turvotuksena naamalla ja sormissa - kyllähän se heti sabotoi painonpudotusta...
• Liikkuminen ei ole ollut ehkä ihan niin tehokasta kuin olisin toivonut, sairaanhoitajana toimimisen vuoksi
• Ja onhan niitä. Joskus vaan isoja muutoksia ei tapahdu ja joskus tapahtuu. Kohti uutta viikkoa, 500g-700g riittää hyvin miinusmerkkisenä.

Ruokaa on syönyt saman verran kuin aikaisemmin, juonut olen  kahta kauheammin - vettä. Vauva parka kovassa kuumeessa tarvitsee paljon nestettä ja tämä tapaus sanoo yök kaikelle muulle paitsi rintamaidolle. Sen määrästä täytyy pitää siis huoli!

Treenipuolta

Tunnustan, että tein eilen vähän typerästi kun lähdin salille vaikka ounastelin, että pöpö hyökkää päälle. Logiikkana oli ehtiä kunnon treeni ennen sairaana rojottamista. Fiksua... No, tältä se kuitenkin näytti:

• Crossailua
• Mave suorin jaloin 20kg/10, 50kg/12, 3x6/60kg
• Bulgarialainen kyykky smithissä korkealla boxilla jalkaa roikottaen 10/20kg ja 3x12/40 kg molemmin puolin
• Ylätalja 40kg 3x10
• Kulmasoutu 30kg, 3x15
• Hauiskääntö tangolla, 3x10, 20kg
• Hauiskääntö vasaraotteella, 7 kg kp:t, 3x10

Kovasti toivon, ettei kovin pitkää saikkua tule! ExtremeRunista katselin eilen videota ja ihan kamala palo tuli päästä treenaaman sitä varten. Ei tässä nyt jouda sairastamaan!