Fokusta hakemassa

Nyt kun se puolikas maratoni on juostu, oli ideana palata enemmän normisalitreeniin ja alkaa Tosissaan Treenata niitä leuanvetoja, niitä kun ei mene vielä(kään) yhtä(kään).

Toissapäivänä kävin tekemässä aika tavallisen yläkropan päivän, vinopenkki, kulmasoutu, pystypunnerrukset, vipunstot, ranskalaiset punnerrukset makuultaan tangolla ja haukset tangolla+vasaraotteella käsipainoilla. Juostessa moni salitreeni on jäänyt väliin ja melkein kaikki jalkapäivät on tekemättä viimeisen kuukauden ajalta... Todella vänkä nähä, miten voimatasot ovat tippuneet! Ja ovathan ne ihan varmasti.

Mutta kun.

Salilla on kiva treenata ja tykkään lihaksikkaasta ulkomuodosta. Toisaalta, juoksu on nyt hiottu iskuun (jollain mittarilla), niin ei sitäkään puolta viitsisi päästää rapistumaan. Että mille sitä sitten ryhtyisi?

Mielessä on alkanut hahmottua seuraavanlainen suunnitelma: sunnuntai olisi jatkossakin pitkän lenkin juoksupäivä, tiistaina olisi hyvä tehdä kyykkytreeni/jalkapäivä, ke yläkroppaa, to juosta nopeampi lenkki ja pe olisi selkä/pakarapäivä. Siinä jäisi ruhtinaalliset kaksi lepopäivää viikkoon! Saisin tehdä niitä asioita joista tykkään ja sillä tavalla, ettei kumpikaan "laji" kärsi.  Pitänee aikatauluttaa tämä kalenteriin ja siitä se taas lähtee.

Miten sovittaa muu elämä treeneihin?

5 treenipäivää neljän lapsen äidille per viikko on aikas paljon. Salikäynnit vievät n. 1h15min matkoineen ja juoksu 45min-1h. Ei ihan hirveästi kuitenkaan. Mutta kun nykyisin käyn töissäkin välillä ihmisten ilmoilla ja lapset ovat kotona oman hoitajansa kanssa...Onneksi näiden mussukoiden isä, Armas Hra R., on urhoollisesti hoitanut mussukoita sillä välin kun käyn liikkumassa ja sitten taas toisin päin.

Välillä päästään yhdessäkin kun viikonloppuisin isovanhemmat astuvat remmiin. Voisihan tuosta tuntea huonoa omatuntoa mutta en taida kuitenkaan: kun olen poissa kotoa muuten kuin töissä, olen liikkumassa. En vietä pitkiä viikonloppuja tyttökavereiden kanssa tai lähde armaan kanssa hillumaan yökerhoihin, se aika meni jo muutama vuosi sitten. Nyt keskitytään omaan perheeseen ja oman jaksamisen yläpitämiseen, samalla koetetaan näyttää lapsille liikunnallista esimerkkiä. Ei se varmaan kovin väärin ole.

Suunnan muutos

Heippatirallaa! Nyt on tulossa reeneihin kevyt suunnan muutos seuraaviksi viikoiksi. Nimittäin nythän on niin, pikkuveljeni sanoin, että jäin maalifiiliskoukkuun kerrasta ja sitä pitää saada lisää. Maali on kuulema siitä kumma juttu, että sinne tahtoo aina uudestaan. Maalifiilistä irtoaa tapahtumista, kuten Kiimingin maratonista syyskuun 20. päivä jonne lähden kokeilemaan puolikkaalle (21km) kuntoani. Isä ja tuo triathlon-hullu velipoika lähtevät myös. Meillä tykätää liikkua. On aina tykätty, kiitos vanhemmat! Love.

Isä ja veli ovat maalissa vähintään tuntia ennen minua, oma tavoitteeni on päästä sinne maaliin.

Mitä tämä treenimielessä sitten meinaa?

• Salia treenejä max. 2/vko
• Jalkatreeneihin kevennystä, juoksutuntuma ei saa kärsiä
• Lisää lenkkiä, ainakin 3 viikkoon. Palauttavaa lyhyttä, pitkää/keskipitkää tasavauhtista, terävä veto/mäkitreeni pari kertaa ennen tapahtumaa ja kertaallen 20km ennen tapahtumaa.
• Salilla keskitytään enemmän yläkroppaan

Ja mitä tämä ruoan suhteen meinaa?

• Kulutus kasvaa juoksun myötä, on syötävä hyvin ja tarpeeksi
• Protsku on tärkeää mutta juoksijan pitää panostaa laadukkaisiin pitkiin hiilareihin
• Käytännössä nykyiseen muutoksena tarkastellaan pastan määrää, ruisleipää (jälkiuunipalat, nam!), täysjyväviljoista lisäkkeet ruoalle jne. Sokerillahan ei pitkälle pötkitä.
• Veden juontiin pitää kiinnittää huomiota entistä enemmän. Kelit ovat edelleen tosi lämpimät, jos aikoo treenata, ei saa kuivua. Siksi pitää jatkuvalla syötöllä huolehtia nestetasapainosta.

Mitä muuten olisi hyvä miettiä?

• Uudet juoksuliivit, check! Koko pieneni 75C:n! Suurimmillaan ollut EE... 
• Juoksuhousut, hiertämättömät
• Pese lenkkarit kilosta hiekkaa...
• Jonkinasteinen lihashuolto olisi hyvä ottaa mukaan ja koettaa välttyä penikkataudilta
• Fokus, fokus, fokus. Muista mitä teet ja miksi, aikaa on vain 5 tehokasta treeniviikkoa, pohja on hyvin onneksi hallussa.
• Aikatavoite antaa mielekkyyttä tekemiseen. Vaikka sitä virallista tavoitetta ei olekaan, olisi kiva alittaa tai ei ainakaan pahasti ylittää 2 tuntia. Nyt juoksen n. 6,30/km vauhtia eli kirittävää on. Luotan, että numerolappu rinnassa pistää ylimääräiset tarvittavat kierrokset käyntiin...

Mutta näillä vinkeillä kohti puolimaratonia, elämän ekaa sellaista. Sen jälkeen voi keskittyä enemmän pakaran kasvattamiseen!

35 on uusi 25

Eli tällä päivämäärällä taas vanhennutaan. Eikäkö nuorrutaan. Tai jotain kumminkin.

Mitäpä tähän 35 vuoteen on mahtunut?

• Onnellinen lapsuus ja ihana perhe, reissaamista ja aktiivista elämää pienestä pitäen
• Koulua, opiskelua ja kasvua, fyysisesti ja muutenkin
• Armas aviomies joka aloitti uransa poikaystävänä joskus vuonna 1995, syyskuussa.
• Neljä ihanaa ja rakasta nasukkaa
• Lapsen vakava sairaus, vaikeat vuodet ja omaishoitajuus sekä lapsen tervehtyminen
• Ihania ystäviä, joihin yhteyttä tulee pidettyä liian harvoin mutta jotka ovat ajatuksissa usein!
• Alisuoriutumista ja ylisuoriutumista, onnistumisia ja epäonnistumisia
• Iloa, surua, huutonaurua, itkua, kaikki skaalan tunteet moneen kertaan monissa yhteyksissä
• Lukematon määrä muuttoja asunnosta toiseen
• Harrastuksia: ratsastus, hiihto, lenkkeily, lentis, ringette, pianon soittaminen joka ilmeisen lahjattomuuden vuoksi jäi lyhyeksi kokeiluksi, koirat. Nykyään vain sali ja lenkkeily ynnä hiihto jos sattuu olemaan lunta.
• Hiusvärin vaihtelua vaaleasta punaisen kautta liki mustaan ja pituudet polkasta puoleen selkään
• Aikuisiällä painovaihtelua huimalla skaalalla. Ei enää.
• Pohjavireenä usko siihen, että elämä kantaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se on. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja kun on pakko selvitä, löytyvät keinot. Minusta se on sitä, että elämä kantaa, tarjoaa ratkaisuja jotka pitää itse vain pystyä näkemään. Ei se helppoa silti aina ole.
• Ymmärrys siitä, että yksin ei pärjää ja aina ei tarvitse olla vahva.

Aika sekava kokoelma asioita. Tärkeimmät ovat kuitenkin perhe ja läheiset, terveys ja turvallisuus. 

Juhlia aion syömällä juustokakkua (paljon protskua, rahkaa nakkasin sekaan!) ihan niin paljon kuin huvittaa ja nakata sitten pinkit lenksut jalkaan ja suunnata hölkkäämään. Esikoismussukka lupasi lähteä kaveriksi pyörällä. Synttärilahjaksi toivoin olkavarteen kiinnitettävää puhelinkoteloa, jota on hyvä käyttää salilla. Sain tietenkin pinkin! Juostessa en välitä kuunnella musiikkia, on mukava kuunnella luonnon ääniä ja jotenkin hengitän vapaammin kun kuulen oman hengitykseni.

Eilen kävin salilla ekan kerran reiluun viikkoon. Olo oli päivällä hutera, mutta totesin että oireeni (väsy, kutina, hengästyminen, palelu, hiusten ja huulten kuivuminen jne) viittaavat anemiaan. Eipä olisi ihme: paino on pudonnut, imetän ja en aina muista ottaa monivitamiini/rauta-tablettia. Vaikka syönkin monipuolisesti kasviksia ja muuta, niin liha on vähän niin ja näin. Jo imetyksenkin vuoksi olisi hyvä ottaa se tablettimuotoinen vahvistus kerran päivässä. Nyt aloitin kuurin ja katsotaan auttaako.  On todella tyhmää olla huolehtimatta itsestään kunnolla, älkää tehkö samaa mokaa kuin tämä aasi.

Salilla jaksoin ihan hyvin kyllä, mm. takakyykyt 60kg:lla ja hack-laitteella 80kg. Eli tuskin tämä mitään anemiaa kummempaa on, lääkärillä käyn kuitenkin pääsiäisviikolla varmuuden vuoksi. Taitaa ikä alkaa tuntumaan... Ei kai sentään??!!

Pinkeillä lenksuilla kohti uusia haasteita!

Väri oli ehdottomasti yksi tärkemmistä valintakriteereistä lenkkariostoksilla. No ei oikeasti.
Asicsin perustossuissa on hyvä lesti ja istuvuus sekä riittävä vaimennus. Unohtamatta väriä. Trikootkin löytyy. Lenkille sitten vain!