torstai 19. kesäkuuta 2014

Tautinen tarina jatkuu

No niin, nyt on antibiootteja popsittu pari päivää ja olo ei ole sanottavasti kohentunut, yskin ehkä vähän vähemmän. Ajattelin kuitenkin ihan hirveän kevyesti tänään jo käydä salilla.  Olen huomannut, että minulla nuutumukset sun muut ketutukset johtuvat usein juuri liikunnan puutteesta ja pienellä treenillä ne yleensä häviävät. Kokeillaan siis tätäkin reseptiä! Lisäksi, armas esioinen ykäili eilen, joten ennen sitä seuraavaa tautia olisi kiva piipahtaa salilla ettei se kokonaan unohtuisi.

Tässä lentsuillessa olen koettanut olla tarkkana ruoan suhteen. Taustalla pelko siitä että kun liikkumaan ei pääse, paino ampaisee heti pilviin. No eihän se tietenkään noin yksinkertaista ole, lihominenkaan, joskin ruoka siihen oleellisesti liittyy. Painonhallinnassa suurin merkitys on juuri sillä ruoalla, kuulema 80% ruoalla ja 20% liikunnalla.  En muista mistä tuon suhdeluvun luin, mutta järkeen se kyllä käy. Ei aikuinen liikkumalla laihdu, vaan syömällä. No joo, meni asian sivuun mutta pointtini oli tämä: paino on sairastellessa pitkästä aikaa lähtenyt hyvin laskuun, reilu kilo kahdessa viikossa. Nyt tilanne on se, että alkuperäinen tavoite on ylitetty viidellä kilolla ja oikeastaan en enää halua pois kuin sellaiset kolmisen kiloa. Koetetaan, josko ne lähtisivät tässä uusien elämäntapojen myötä issekseen.

Uudet bikinit tulivat eilen, ovat kyllä ihanat mutta itseäni ärsyttää tuo neljän raskauden venyttämä vatsanahka. Tai ärsyttää mutta vain vähän, eihän se nätti ole, mutta on sillä takanaan tärkeä tarina: sen alla, mahan suojissa on kasvattettu neljä ihanaa ihmisentainta. Ja samoin nuo roikkuvat maitotonkat, niillä on kuitenkin ruokittu pieniä ihmisiä ja siinä tarkoituksessaan ne ovat toimineet niin kuin pitää. Mitä pienistä esteettisistä haitoista!

Ulkona on kai 8 astetta lämmintä. Toissapäivänä maa oli valkoinen.
En sitten tiedä koska noita bikinejä tarvitsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!