- -1,2kg
- vyötärö 68,3cm
- Eilen ostin farkut, vanhan 34/32 sijaan otin 31/32. Ovat napakat mutta eivät liian kireät, ei tursua.
Ihan tyytyväinen siis olen. Eilen pääsin armaan aviopuolison kanssa yhteiselle juoksulenkille, omat vanhempani vahtivat laumaa sillä välin. Kymmenen kilometriä suhteellisen hyvällä 6 min. km-ajalla hölkättiin. Sanon suhteellisen hyvällä, koska tuo aika on minulle hyvä. Raskauden jälkeen tuntui, ettei kahdeksan minuuttia riitä kilometrille. Juoksussa on tapahtunut hyvää kehitystä vaikka pääasiassa olen kuntosalitreeniä tehnytkin, juoksua keskimäärin 2 krt/vko kun talvikin otetaan huomioon. Vauvahan syntyi siis lokakuussa.
Nyt ideana on sitten juosta 3 treeniä/vko joista yksi mäkitreeninä ja sen kaveriksi kolme salitreeniä/vko, yksi lepopäivä. En usko että menee liian raskaaksi, rinta-olka-ojentaja -päivä salilla on kuitenkin kohtuullisen helppo vaikka kunnon painoilla tekeekin, verrattuna vaikka mäkijouksuun. On monipuolista ja valmentaa sitä loppukesän Extremerunia kohti!
Kautta mustan varpaani!
Tiputin tietokoneen laturin varpaalle juuri ennen lenkille lähtöä ja epäilin että nyt se taisi murtua. Teippasin viereisiin varpaisiin kiinni ja eipä se juostessa enää vaivannut joten tuskin murtumasta on kyse. Varvas on vain tavanomaistakin kauniimpi, alta ja sivulta violetinkukertava ja turvonnut kuin rusina simassa. Hieman aristaa kävellessä ja jomottaa paikalla ollessaan, varmastikin taas paketoin illaksi kun menen salille. Vuorossa olisi tänään juuri se rinta-olka-ojentaja -päivä ja siinäpä ei kummoisia ponnistuksia jalkaterälle tule, joten tuskin tuota edes huomaa.
Mielessä kyllä kävi jo, että entä jos murtui ja tulee liikuntatauko!? Miten sitten suu pannaan!!?? Näyttäisi siltä, että olen kehittänyt (mielestäni myönteisen) addiktion liikkumiseen. Tätä riippuvutta on hyvä ruokkia ihan säännöllisesti, kun ei hulluuden puolelle mene ja siihen taas on melko paljon matkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!