Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Syömishäiriöliiton sivuilla voi lukea hyviä perusteluja sille, miksi laihduttamista kannattaa harkita pari kertaa, klik! Syömishäiriöt ovat hirvittävä kärsimys sairastuneelle ja hänen läheisilleen, etenkin jos sairastunut on kovin nuori. On tärkeää, että ihmiset hyväksyvät itsensä sellaisina kuin ovat ja osaavat rakastaa itseään. Kukaan tuskin  kiistää sitä. Jatkuva painonvartijana eläminen käy varmasti syömään ketä tahansa, siksi on hyvä pitää välillä vapaata. Esimerkiksi tänään.

Mutta, mutta. Viimeisen 50 vuoden aikana monet yhteiskunnalliset muutokset ja esim. tavat tehdä työtä ovat muuttuneet niin, että ylipaino on yhä enenevässä määrin ongelma. Ja ongelmahan todella se on: terveysriskit lisääntyvät ja vaikka ei puhuttaisikaan yhteiskunnallisista kustannuksista, ne henkilökohtaiset surut ja terveyshuolet ovat jo riittävän suuri syy pitää ylipainoa vakavana ongelmana. Enkä nyt  tarkoita pientä ylipainoa vaan sellaista reilua 20 ylikiloa ja ylöspäin, joita monet kuljettavat mukanaan niin kauan kuin selkä ja polvet kestävät ja kengät saa sujautettua jalkaan.

Lihavuuden arviointiin on monia tapoja (BMI, mittanauha, vaaka, peili yhdistettynä edellisiin ja kurkistus vaatteiden kokolappuun: mitä enemmän X:ä ennen L:ä, sitä todennäköisemmin paino ei ole hyvissä lukemissa), mutta yksi tärkeä arviointikriteeri on oma elämänlaatu: jaksanko, voinko tehdä sitä mitä haluan, olenko väsynyt kaiken aikaa, tunnenko huonoa omaatuntoa herkuttelusta, tiedänkö itsekin että syön todella huonosti, toimiiko kroppani siten kuin sen pitäisi, voinko minä hyvin? Ylipainon kanssa voi  voida vallankin hyvin ja jaksaa asioita, ja silloin asian voi antaa olla. Kunhan itse on onnellinen. Jos ei ole onnellinen eikä voi hyvin - silloin asiaan pitää tarttua.

Ylipainon syy on yksinkertainen: liikaa energiaa suhteessa omaan kulutukseen, pitkällä aikavälillä nautittuna. Taustalla voi toki olla sairauksiakin, jotka vaikuttavat vaikkapa rasva-aineenvaihduntaan ja siten altistavat lihomiselle, mutta eivät lihota yksin ketään. Oma kulutus on silloin vain vähäisempää. Rasvaa ei kerry tyhjästä, vaikka usein se siltä tuntuukin. Lähemmässä tarkastelussa joutuu harmikseen huomaamaan, että se pulla joka "vilkaisulla pakkautui kylkiin", tuli kyllä sittenkin syödyksi. Kera muutaman keksin ja vähän suklaatakin taisi livahtaa. Ja muutama lasillinen punkkua illan mittaan... Yhtälailla pelkkä liikkuminen ei aikuista laihduta - kaikki on kiinni ruokavaliosta. Oikoteitä onnettomuuteen tai onneen ei taida olla.

Mitä siis tällä vuodatuksella haluan sanoa on tämä:

• Olkaa onnellisia ja rakastakaa itseänne sellaisina kuin olette - merkittävät asiat eivät ole ulkokuoressa
• Jotkut kokevat että lihavuutta demonisoidaan. Minusta taas tuntuu siltä, että itsestään huolehtiminen ja laihduttaminen on nykyään suurempi synti. Ei muuten ole. Laihduttaminen oikeista lähtökohdista tervellä tavalla (en käy määrittelemään, tajuatte nämä kyllä) on erittäin suotavaa terveyden kannalta ja usein vaikutus itsetuntoon on suuri. Itseensä on tyytväisempi - onko siinä jotain väärää?
• Uskon, että terveenä eläminen on mukavampaa kuin sairaana eläminen - valintoja kannattaa tehdä sillä perusteella
• Liikunta on hyvä keino paikata lievän lihavuuden aiheuttamia haittoja - parempi olla liikkuva pullukka kuin liikkumaton laiha.
• Kuuntele itseäsi ja omaa kroppaa, ihan oikeasti ja vakavasti. Jos kaikki  tuntuu siltä kuin pitää,  jatka samaan malliin!