Ja huipulla |
Mäen juurella |
Tänään oli vähän erilainen sunnuntailenkki. Eka kiipesin kuvan mäen juosten ylös ja sitten kävellen alas, viisi kertaa kumpaakin. Alkuverkkana ja loppuverkkana n. 2km tasamaalla juoksua.
Tunnetila viimeisen nousun jälkeen: korvissa humisee, sydän hakkaa siis ihan hitokseen, hapottaa niin maan penteleesti ja ilma loppuu. Siitäkin huolimatta olo on tyytyväinen: kiipesinpä, perkeles!
Tällainen mäkitreeni on hyvää treeniä lihaksille ja kehittää hapenottokykyä. Intervallityyppiseksikin tuota voisi kuvailla, joskin intervallitreenissä idea on kai siinä, että on korkeasykkeisiä pätkiä ja vähän matalampia - tässä syke paukutteli ylhäällä ihan koko ajan vaikkei mittari mukana kyllä ollutkaan mittaamassa. Myös laskeutuessa pitää tehdä lihastyötä: mäki on sen verran jyrkkä ja kuoppainen/irtohiekkainen, että reisillä on pakko jarruttaa. Nousun rasittavuutta tuskin tarvitsee edes perustella. Kotiin päästyä toipumiseen meni tovi, palauttelevan iltapalan ja suihkun jälkeen elämä voittaa ja olo on tyytyväinen: tämä treeni jää ohjelmaan. Itsensä haastaminen ja voittaminen on ihan mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!