torstai 14. elokuuta 2014

Painonhallintaa ja mielenmalttia

Painoasioista en ole paljon jaaritellut viime aikoina. Johtuu siitä, ettei siitä ole ollut mainittavasti sanottavaa: paino on pysynyt ns. kipurajan (75kg) alapuolella jo pitkän aikaa ja fanaattisesti en ole sitä sitten enää edes yrittänyt pudottaakaan. Minulla on jo vähän lihasta ja olen sentäs 35-vuotias neljän lapsen äiti, ei minun travitse ihan sinne mallilukemiin mennä. Enkä edes haluaisi, tykkään noista lihaksista kuitenkin ja koetan saada niitä hieman vielä lisää.

Ruokailusta sen verran, etten sitäkään kovin tarkkaan vahtaa. Syön normaalin aamupalan, pari palaa leipää ja yleensä rahkaa mehukeitolla, joskus viikonloppuisin saattaa livahtaa munakastakin ja oikein kun juhlatunnelmaan yltyy niin joku pikkuherkkukin. Päivällä syön samaa kuin muukin perhe (tavallista kotiruokaa), illalla ihan päivän treeneistä riippuen sitten, yleensä kuitenkin jotain hedelmää ja rahkaa, joskus porkkanadippiä ja pitkän lenkin jälkeen ihan reilusti iltapuuroa tai sämpylää. Vihanneksia ja marjoja voisi syödä enemmän, maitoa en juo vieläkään paitsi joskus kun sekoittelen palkkarin siihen. Hyi minua.

Näillä konsteilla paino on pysynyt hallinnassa jo pidempään, edes kesähelteet jätskeineen eivät ole aiheuttaneet nousua. Alan olla toiveikas, josko olisin oppinut elämään ihmisiksi? Varovainen täytyy olla, joskus mieleen livahtaa ajatus että päivällisen skippaamalla voi iltasella huoletta syödä suolapähkinöitä. Sehän ei tietenkään ole oikea ratkaisu. Eli edelleen, opetellaan.

Entäpä muut tavoitteet?

ExtremeRun oli ja meni, sehän oli tavoitteena ja kivaa siellä oli. Ensi vuona juoksen kovemman ajan ja koetan selvitä esteistä nopeampaa. Yksi tavoite selätetty, uusi asetettu.

Maidon juomisen opetteleminen oli tavoitteena (kurkkaa tavoite-lehdykkä) ja se ei suju. Huolettomampaa asennetta olen oppinut ja ajoittain hoksaan etten stressaa oikeastaan mistään. Se on ihana tunne. Leuanveto x 3 on tavoitteena ja vielä ei mene yhtäkään puhdasta. Kunhan ei vuosi loppuisi kesken... Kovaa treeniä, kyllä se sieltä!

Uusi tavoite on sitten tämä puolimaraton jolle starttaan 20.9. Tavoitteena on selvitä matkasta juosten, ajalla ei ole niin väliä. Eilen juoksin 10km 1h3min suhteellisen rennosti, mutta ei tällä vauhdilla ja kunnolla kahta tuntia puolikkaalla aliteta. Helsinki City Runissa sitä voisi jo yrittää, armaan aviomiehen kanssa suunnittelimme, että lähtisimme sinne yhdessä. Se on sitten ensi toukokuussa se! Katsotaan, katsotaan.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein hyvältä!! Painonhallinta on taitolaji, ja olet se jo hienosti nähtävästi osaamassa :). Itsekin tuli viime lenkillä mieleen, että voisin asettaa kahden vuoden tavoitteekseni puoli maratonin! Juoksin nyt 4,3 km putkeen, mikä on itselleni hyvin, ja siitä innostuneena alkoi mieli halajamaan jo kovempia tavoiteittaita tulevaisuuteen ;). Myös nuo leuanvedot tavoitteena edelleen. Ehkäpä täytyy vaihtaa se 5 leukaa itsekin 3 leukaan, kuulostaa realistisemmalta! Olet kyllä hyvä esimerkki itselleni! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Johanna kauniista sanoista! Ilman muuta kannataa antaa pikkusormi juoksukärpäselle jos se yhtään houkuttaa, käytännössä olet jo 5km juoksija ja siitä on hyvä lähteä treenaamaan vaikka eka kympille ja puolikkaalle. Pari-kolme kuukautta ja niin livahtaa kymppi ettet huomaakaan:) Juoksulla on kiva tasapainottaa salitreeniä ja aattelisin että tämä on hyvä tapa hakea kokonaisvaltaista terveyttä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pikimmin!