Fokusta hakemassa

Nyt kun se puolikas maratoni on juostu, oli ideana palata enemmän normisalitreeniin ja alkaa Tosissaan Treenata niitä leuanvetoja, niitä kun ei mene vielä(kään) yhtä(kään).

Toissapäivänä kävin tekemässä aika tavallisen yläkropan päivän, vinopenkki, kulmasoutu, pystypunnerrukset, vipunstot, ranskalaiset punnerrukset makuultaan tangolla ja haukset tangolla+vasaraotteella käsipainoilla. Juostessa moni salitreeni on jäänyt väliin ja melkein kaikki jalkapäivät on tekemättä viimeisen kuukauden ajalta... Todella vänkä nähä, miten voimatasot ovat tippuneet! Ja ovathan ne ihan varmasti.

Mutta kun.

Salilla on kiva treenata ja tykkään lihaksikkaasta ulkomuodosta. Toisaalta, juoksu on nyt hiottu iskuun (jollain mittarilla), niin ei sitäkään puolta viitsisi päästää rapistumaan. Että mille sitä sitten ryhtyisi?

Mielessä on alkanut hahmottua seuraavanlainen suunnitelma: sunnuntai olisi jatkossakin pitkän lenkin juoksupäivä, tiistaina olisi hyvä tehdä kyykkytreeni/jalkapäivä, ke yläkroppaa, to juosta nopeampi lenkki ja pe olisi selkä/pakarapäivä. Siinä jäisi ruhtinaalliset kaksi lepopäivää viikkoon! Saisin tehdä niitä asioita joista tykkään ja sillä tavalla, ettei kumpikaan "laji" kärsi.  Pitänee aikatauluttaa tämä kalenteriin ja siitä se taas lähtee.

Miten sovittaa muu elämä treeneihin?

5 treenipäivää neljän lapsen äidille per viikko on aikas paljon. Salikäynnit vievät n. 1h15min matkoineen ja juoksu 45min-1h. Ei ihan hirveästi kuitenkaan. Mutta kun nykyisin käyn töissäkin välillä ihmisten ilmoilla ja lapset ovat kotona oman hoitajansa kanssa...Onneksi näiden mussukoiden isä, Armas Hra R., on urhoollisesti hoitanut mussukoita sillä välin kun käyn liikkumassa ja sitten taas toisin päin.

Välillä päästään yhdessäkin kun viikonloppuisin isovanhemmat astuvat remmiin. Voisihan tuosta tuntea huonoa omatuntoa mutta en taida kuitenkaan: kun olen poissa kotoa muuten kuin töissä, olen liikkumassa. En vietä pitkiä viikonloppuja tyttökavereiden kanssa tai lähde armaan kanssa hillumaan yökerhoihin, se aika meni jo muutama vuosi sitten. Nyt keskitytään omaan perheeseen ja oman jaksamisen yläpitämiseen, samalla koetetaan näyttää lapsille liikunnallista esimerkkiä. Ei se varmaan kovin väärin ole.