Neuvolakäynti ja sf-mitta

No niin, nyt on taas yksi neuvolakäynti vähempänä ja lähinnä se taas herätti uusia kysymyksiä sen sijaan, että olisin saanut vastauksia. Verenpaine oli ok, hieman ylempänä kuin keskimäärin mutta ei huolestuttavaa. Pissanäytettä en ehtinyt antamaan koska kaksi nuorinta murmelia olivat käynnillä mukana...

Sf-mitta huitelee aikas korkealla, 34,5cm oli nyt ja poikanen on niin hyvin kiinnittynyt tuonne kanavaan että hoitaja oli kummissaan mittaamisen kanssa. Sykkeet vauvalla vaihtelivat välillä 138-145, eli ihan hyvältä kuulosti se puoli. Koska sf-mitta oli aika iso ja koska olen pyöräyttänyt 4,6 ja 4,2 sekä 3,8 kiloiset vauvat (ok, 3,8kg on jo aika normi) tiedustelin hoitajalta, että mitenkäs se koko arvio. Vastaukseksi sain että ei se nyt käteen tunnu vielä niin isolta...No ehtiihän se kasvaa, 200 grammaa per viikko, muutaman viikon vielä! Eli jos ei kokoarviota tehdä tuossa 38 viikon tuntumassa niin pitänee sitten hieman vaatia jo äänekkäämmin. Aikaisemmin oma neuvolalääkäri ultrasi aina tarpeen tullen, liekö sekin nyt muuttunut. PÖH.

Illan salikatsaus

Kiireinen päivä, hikinen sekä salilla että ilman! Masumussukka työntää ilmisesti takamustaan kohti rintalastaa mikä tekee olon entistä mahtavammaksi, mutta on ihanaa kun sieltä tuntuu selvät ja voimakkaat liikkeet, ei tarvitse olla huolissaan. On hankala oppia olemaan huoleton kun tuntuu, että viimeiset muutamat vuodet on jatkuvasti ollut huolissaan milloin mistäkin, pääasiassa lapsista ja etenkin vauvana sairastuneesta keskimussukasta. Huolestuneisuudesta on tullut vakiotila tai tapa ja siitä irti päästäminen ei onnistu ihan hetkessä...Mutta opetellaan ja ollaan vähemmän vakavia. Tavoitteena vähemmän huonoja tapoja!

Päätä on hyvä hoitaa mm. liikkumalla (mikä aasinsilta!) ja näin ollen salitreeni kutsui tänäänkin. Päivän ohjelma oli tällainen.

• Askelkyykky 20x3 (10 vasen, 10 oikea) smithissä levytangolla
• Reiden ojennus 3x12, 17,5 kg levypainot/puoli
• Koukistus, 3x12, 37,5kg levypainot yhteensä (lisäystä edelliseen vaatimattomat 2,5kg...)
• Pohjelihas koneessa, 50kg levyopainot (lisäys 5kg) , 3x15
• Chuck Norris -tyyppinen (vitsi!) ylätalja yläselkää varten, 27,5kg/puoli, 3x12
• Kulmasoutu, 12,5kg käsipaino, 3x12
• Hauiskääntö istualtaan pienessä takanojassa rötväillen (vähenää mahdollisuutta "huijata" vartaloa heijaamalla), vuorotellen kääntö 20x3, ts 10/käsi/sarja, 10kg käsipainoilla
• Hauiskääntö myötäotteella, 7kg/puoli, 3x12

Crosstraineria alkuun perinteiseen tapaan. Kotona rahkaa, nasujen iltapesuja ja pyykkivuorta. Aamusella kävimme siis sen reilun tunnin tallustelemassa pienimmäisten kanssa, joten vaikka koti tässä vaiheessa päivää onkin likipitäen kaaoksen vallassa, olen kokonaissaldoon tyytyväinen. Huomenna on salin osalta ainakin lepopäivä, kävelyllä pitänee käydä ja puistoilemassa. 

Torstaina starttaa taas uusi raskausviikko ja sen kunniaksi on neuvolakäynti. Sf-mitta kiinnostaa kovasti, koska viimeksi sitä ei katsottu lainkaan. Meidän vauvat ovat siis olleet aika kookkaita 3,8kg-4,6kg, joten kyllähän se koko hieman huolestuttaa tässäkin raskaudessa. Melkein voisin kuitenkin vannoa, että tämä beibe jää pienemmäksi. Jostain syystä, toisin kuin yleensä, meillä jokainen vauva on muutenkin ollut edeltäjäänsä pienempi. Pitäisikö tuosta olla sitten huolissaan vai tyytyväinen, en tiedä. 

Vau.fi: 10 asiaa joita äiti ei halua kuulla synnytyssalissa

No nyt oli pakko taas kopsata Vau.fi:n sivuilta tämä juttu tänne. Osa kohdista tuntuu jokseenkin kaukaa haetuilta, mutta osa osuu ja uppoaa...Synnytys hermostuttaa välillä aika paljonkin, johtuen kai siitä että kaikki ovat olleet ilokaasuissa hoituneita ja kerta toisensa jälkeen paremmin muistissa.  Järjellä ymmärrän, että salihenklökunta tietää tasan tarkkaan mitä tekee ja sekä äiti että vauva ovat hyvinkin turvassa. Mutta valitettavasti järkeily ei koko aikaa auta pitämään päätä kylmänä...

No alla kuitenkin lista ja kommenttini sitten kursivoituna.

1. Mitäköhän täältä on oikein tulossa? 

Tiedäthän sen painajaisen, jossa synnytät ihmisen sijaan hämähäkkivartaloisen hirviön? Pelko voi jäädä kytemään. Niinpä lääkärin vitsailu jälkeläisen jalkojen määrästä ei varsinaisesti huvita kymmenen tunnin synnytyksen päätteeksi

Tämä nyt ei tunnu kovinkaan relevantilta, uskoakseni aika hyvin äitikin synnyttämään lähtiessään tietää mitä sieltä on tulossa.

2. Kylläpä on iso pää! 

Oletetaan tilanne. Lapsi on juuttunut synnytyskanavaan. Äiti ponnistaa niin paljon kuin ikinä vaan jaksaa. Kätilö tarkistaa tilanteen ja toteaa: kylläpä tällä ipanalla on valtava pää. Huomautus on varmasti lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna tärkeä, mutta se ei auta äitiä ponnistamaan. 

Juu, en haluaisi kuulla ja on aika pihalla kätilökin jos alkaa lapsen pään kokoa tuumimaan ja miettimään mahtuuneko tuosta. Siis ennen kuin oikeasti on tarpeen alkaa miettiä vaihtoehtoisia keinoja saada poikanen pihalle..

3. Öh, tota, sori... 

Makaat sängyssä supistuskipujen aaltoillessa kehossasi. Anestesialääkäri tuuppaa epiduraalineulan selkäydinkanavaasi ja sanoo: ”Hupsista!” Näin ei pitäisi koskaan käydä! Äidillä on erikoislupa sekoilla synnytyssalissa. Homma ei toimi, jos äiti joutuu pelkäämään muiden mokailevan ja sähläävän hänen ympärillään.

Eka lapseni painoi 4605 grammaa ja syntyi puuduttamatta, ilokaasun voimalla. Epiduraalia yrittänyt anestesialääkäri kävi tunnin tökkimässä ja tiuskimassa, sekä minulle, kätilöille että tuntemattomalle henkilölle puhelimeen. Aikansa tökittyään oli sitä mieltä ettei tähän selkään puudutusta saa. Tuo mielessä onkin MUKAVAA lähteä puskemaan maailmaan napero nelosta! Ilokaasukännit, everyone!

4. Anteeksi, mutta minun on pakko sanoa: olet todella kaunis! 

Maalataan tilanne. Olet yksin puolialastomana synnytyssalissa. Mieslääkäri tulee paikalle. Hän hurmaantuu välittömästi kauniista ulkomuodostasi ja lipsauttaa hurmionsa kukkuloilta muutaman ulkonäköä ylistävän sanan. Miten tällaiseen käytökseen pitäisi suhtautua? Niiata ja kiittää vai iskeä avokämmenellä päin pläsiä? 

Ihan oikeasti? Olipa typerä ajatus.

5. Ikkuna auki ja heti! 

Synnytyksen tiimellyksessä on sattunut pikku kakkavahinko. Lääkäri on tulee tarkastamaan tilannetta. Hän on kuitenkin niin herkkäsieluinen, että synnytyssalin tuoksut saavat hänet nyrpistämään nenäänsä. Tällaiseen tilanteeseen äiti ei saisi koskaan joutua. 

Viikonloppuna nauroin niin kippurassa kuin taivuin Fingerporin pätkälle, jossa potilas on pahannäköinen ja lääkäri huutaa kiiresti rauhoittavia. Itselleen. Voidakseen hoitaa esteettisesti rajoittunutta potilastaan. Potilas lienee tosi pahannäköinen. Kuulin tämän kerrottuna, en edes nähnyt strippiä ja naurusta ei tullut loppua. Mutta hypoteettisesti tässä on sama tilanne...

6. Menee sektioon! Eipäs menekään. Hupsista. Poika syntyi. Oho. Onkin tyttö. 

Esikoisen synnyttäminen tarkoittaa aivan uuteen tilanteeseen joutumista. Nainen ei ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Silloin on toivottavaa, että synnyttäjän kanssa toimii ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät. On ikävä kuulla lääkärin suusta, että synnytys on itseasiassa hänellekin se ensimmäinen. 

Kukaan ei voi suunnittelusta huolimatta käsikirjoittaa synnytystä. Tilanne muuttuu hetkessä toiseksi ja sitten taas. Itselleni käsikirjoittaisin aika paljon kaikkia puuduttavia juttuja ja nopsan synnytyksen, mutta niin tuskin käy. Ja jostainhan sen lääkärinkin on aloitettava: ekassa synnytyksessä kandi osoittautui hyvinkin hyödylliseksi painaessaan megavauvaamme mahan päältä pihalle! Rakas Hra R. taisi siinä vaiheessa syödä rauhassa banaania.

7. Tässä näemme tyypillisen esimerkin raivotarjonnasta... 

Sinulta saatetaan kysyä, saako ryhmä opiskelijoita osallistua synnytykseen. Harva äiti kuitenkaan haluaa, että hänen alapäänsä ympärille muodostuu opintopiiri. Voit kuvitella, minkälaista olisi synnyttää samalla kun lääkäri luennoi kovaan ääneen voittaakseen äidin äänet. 

Viittaan edelliseen, ja myös kätilöopiskelija on ollut mukana. Parempi kun oppivat tekemällä. Samoin mammapolikäynnillä, kun käynnistystä keskimmäinsen kohdalla mietittiin, oli "ilo" olla harjoitusvärkkinä. Opiskelijat, kaksi  nuorta miestä, arpoivat että kumpi tekee sisätutkimuksen lääkärin jälkeen harjoitusmielessä. Onneksi ei sentään tarvinnut isompaa joukkoa kouluttaa...

8. Voisin tuijottaa noita karvoja tuntikausia! 

Kuvittele tilanne: Kätilö tekee sisätutkimuksen. Yhtäkkiä hän sanoo: ”Sinulla on kyllä todella kauniisti kihartuvat pitkät häpykarvat.” Miten luulet tämän viestin vaikuttavan sinuun synnytyssalissa? 

No onpa todella todennäköinen tilanne.

9. Hei hoitsupimut! Missä mun veitsi on? 

Olet leikkaussalissa odottamassa sektiota, kun kuulet lääkärin etsivän veistään. Tässä vaiheessa toivot, että sinut nukutettaisiin, mutta valitettavasti sinun leikkauksesi on päädytty tekemään pelkän puudutuksen voimin. Niinpä joudut todistamaan kun tämä totaalinen torvelo viiltää mahasi auki. Kunhan vain löytää ensin veitsensä. 

Ei ole sektioitu, tästä en siis tiedä mitään.

10. Onko kukaan nähnyt minun kelloani? 

Kaikki tietävät ne kauhutarinat, joissa kirurgi on unohtanut potilaan sisälle saksia ja muita välineitä. Voisiko olla mahdollista, että kätilön kello sujahtaisi sisätutkinnassa väärään paikkaan? Onneksi kätilöt eivät käytä rannekelloja työssään.

Jos sieltä lapsi tulee niin kai se kätilönkin kello  tipahtaa. Ei kovin todennäköinen tilanne...