Radiohiljaisuutta

Kylläpä on mennyt aikaa siitä, kun olen viimeksi saanut mitään kirjoitettua. On ollut työkiireitä, perhekiireitä, omia kiireitä ja tekosyitä sekä motivaatio-ongelmaa. Viimkesihän jäätiin juoksutreeniin, voin kertoa etteis iitä ole paljon sanottavaa kun kuusi viikkoa kahdeksasta on sairaana ja muina aikoina on vain liian kylmä juosta. Onneksi tuli kevät ja juoksusäät paranivat!

Helsinki City Run

Helsingin puolikas juostiin viime lauantaina ja olin mukana ihan niin kuin pitikin. Kova aikatavoite suli hankien kanssa sairastellessa,  lenkin läpivienti oli tärkeintä ja se, että olisi kivaa yhdessä armaan aviomiehen kanssa. 21,1km, välillä oli hauskaa ja välillä ei, loppuaika liki sama kuin viime syksynä ja niin uskomaton katkeaminen 15 km kohdalla, etten tiennyt mitä teen. Voimat loppuivat tyystin, ei auttaneet geelit ei urheilujuoma eikä edes kannustajat reitin varrella. Itkua pidätellen mentiin sinne 19km saakka, sitten pikkuhiljaa Stadionin tornin tullessa esille paha mieli antoi periksi ja sain vielä vähän hyvää juoksua aikaiseksi. Lenkin varrella:

• Vannoin, ettei enää ikinä yhtään puolikasta
• Kiukuttelin puolisolle
• Pidättelin oksennusta
• Juoksin tunnottomilla jaloilla

Ja kyseessä oli vain puolikas! Vauhti oli keskimäärin normaalia peruslenkkivauhtia, kisavauhtia jaksoin n. 10 kilometriä. Reitti oli todella raskas nousuineen ja niitä oli paljon etenkin alkumatkalla. Samalla reitti oli kyllä todella hieno maisemallisesti ja muutenkin, paljon iloisia naamoja tsemppaamassa. Kuriositeettina erään teltan makkara ja alkoholiton olut -tarjoilu.

Lenkin jälkeen oikea pikkuvarvas oli mustunut, kynsi puoliksi irti ja hyviä hankaumia kauttaaltaan. Keljutti ja tympi. Istuin anoppilan pihasaunassa hautomassa jalkoja jääkylmässä vedessä ja ihmettelin miten olikin niin kaikinpuolin vaikea reissu. Sunnuntaina sitten nousi kuume ja kova kurkkukipu joka jatkuu tänään ja huokaisin helpotuksesta: todennäköisesti virus jylläsi jo lauantaina ja siksi suoritus oli paljon huonompi kuin odotin. Lisäksi tankkaus meni pieleen, tosin mitään erityisen isoa tankkausta ei puolikkaalle tarvita, mutta olisi hyvä syödä kuitenkin kunnolla pitkiä hiilareita. Lauantaina söin ennen juoksua yhteensä vajaa 800kcal ja siksi jaloista loppui veto jo alkumatkassa.

Väsynyt ja vähän onnellinenkin

Lessons learned

• Kun juostaan pitkää matkaa syödään hyvin ja oikeanlaista ravintoa
• Yöunet kannattaa
• Varmistetaan, että jalassa ovat parhaat juoksusukat
• Vessassa istutaan ennen lähtöä ettei reitin varrella tarvitse
• Kuunnellaan kehoa, onko järkevää lähteä juoksemaan jos tauti painaa päälle
• Jalat kanttoivat vaihtelevasti 21,1km puolikuntoisena - mikään ei estä minua alittamasta kahta tuntia puolikkaalla syyskuussa. Paitsi minä itse, jos laistan treeneistä.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuussa juostaan täällä päin taas sama puolikas jolla olin viime vuonna. Aika saa luvan parantua väh. vartilla edelliseen. Elokuussa extreme-run joka menee hauskanpidosta. Salitreeni keskittyy yläkropan lihasmassan ylläpitoon, rasvaprosenttia tiputetaan alaspäin ja juoksua tehdään suunnitelmallisesti. Ei piä heti luovuttaa kun sattuu yksi pahempi pätkä, eteenpäin se mummokin meni lumessa.

Aviomies muuten hipsutteli puoliksi leikitellen tuon HCR:n ja innostui niin kovasti taas juoksusta, että seuraava puolikas hällä on jo ensi lauantaina. On siinä mulla epeli. Lööv.