Paras palkinto liikkumisesta?

Mikä olisi se paras palkinto liikkumisesta? Painon putoaminen, esteettiset seikat? Luultavasti ei ainakaan ne pikkuiset mitalit joita jaetaan tapahtumissa reilusti kaikille osanottajille... Se, että tapaa paljon muita samanhenkisiä ihmisiä? Vai olisiko isot ja erottuvat lihakset riittävä syy rehkiä yrjön maku suussa? Mikä sinulle on paras palkinto liikkumisesta?

Me Naisten uusinta numeroa luin tänään automatkalla ja siellä Anna Abreu avasi tuntojaan elämästä ja vähän kaikesta. Annan peba ja vastalihaksethan ovat olleet eräänlainen tämän kesän ruokolahden leijona, jotain mistä kaikki sauhuaa ja vähän turhaan... Kaunishan Anna toki on ja upea, terveeltä ja hyvinvoivalta näyttävä nuori nainen! Anna kertoili haastiksessa, että erottuvia lihaksia tärkeämpää hänelle on tuntea itsensä vahvaksi. Ja siinä Anna on mielestäni asian ytimessä: liikunnasta pitää tulla hyvä olo, ei esteettisten syiden vuoksi kukaan kauaa viitsi treenata. 

Pitää siis voida tuntea itsensä vahvaksi. Koosta riippumatta. Jos ei tunne itseään vahvaksi ja hyvinvoivaksi, pitää miettiä mistä se johtuu.  Joskus syy katsoo suoraan peilistä ja joskus tarvitaan muuta apua, eivät asiat aina ole niin suoraviivaisia. On kuitenkin mahtavaa tuntea itsensä vahvaksi ja olla ylpeä siitä, mihin oma keho pystyy. Varsinkin silloin, kun ylittää ne luutuneet ennakko-oletukset omasta itsestään. Suosittelen kokeilemaan!

Hupparikansan puolella!

Hupparikansan haaste, sanooko mitään? Jos nuorisotyö ja nuorten hyvinvointi on lähellä sydäntä ja hauat nostaa asiaa esille, suosittelen etsimään facebookista Hupparikansan puolella -ryhmän, lataamaan oman kuvasi sinne, hupparissa tietenkin. Hommaa organisoi Allianssi, klik!
Allianssi haluaa tuoda hupparikansan esille ja herättää keskustelua nuorisotyön arvosta ja syvemmästä merkityksestä yhteiskunnassa erityisesti Nuorisotyön viikolla 29.9. - 5.10.2014
Hopihopi osallistumaa!