Kuvia ja treenit

Ajattelin pitkästä aikaa kaivella itsestäni sellaisia kuvia esiin, joissa en ole raskaana ja olen näin ollen sellaisessa normaalissa kunnossa jossa olin raskauksien välillä. Yllättäen kuvia ei ollut monta. Tai eihän se yllätä, jälkikäteen arvioituna olen varmastikin tuntenut itseni sillä tavalla pulleroksi etten ole kuviin juuri halunnut. Kasvokuvia on, kokovartalokuvia ei kuin muutama hassu.

Tuossa vieressä olen siis minä syyskuussa 2010, synnytin tuon vuoden maaliskuussa vauvelin, joka oli siis n. puolen vuoden iässä Kreetan reissulla. Palleromaiselta näyttää olemus tunikan alla ja omasta mielestäni reisissäkin sekä tuolla helman alla piilottelevassa pakarassa on aika paljon enemmän täytettä kuin nyt. Tai sitä vääränlaista täytettä.

Sitten on tämä kuvapari, helmikuusta heinäkuuhun. Harmi kun kuvat ovat erilaisia asentojen puolesta! Minusta noissakin on kuitenkin nähtävissä tiettyä kehitystä vaikka tukka onkin aina kuin harakanpesä: jalat ovat linjakkaammat ja vatsa vähän tasaisempi.

En tiedä miten muut asian tuntevat, mutta itse olen ollut paljon tyytyväisempi itseeni nyt kun kilot ovat karisseet. Kaupassa käynti on kivaa eikä vaatteiden sovittaminen enää tympäise. Sen sijaan, että uskoisin  keksineeni itseni ihan uusiksi ajattelen, että olen saanut esiin nuoruusvuosien jälkeen sen minän joka oikeasti olen: liikkuvan, normaalikokoisen, innostuvan.

Vaihtoehtoja minulla olisi siis ollut kaksi: pysyä vanhassa huonosa kunnossa ja olla tyytymätön päivästä toiseen tai ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa töihin. Ryhdyin töihin. Aina toitotetaan, että itseään pitää rakastaa sellaisena kuin on. Eikö se ole mitenkään ok rakastaa sitä itseä joka on piilossa laardin alla ja jonka voi aika näppärästi halutessaan kaivaa esiin? Jos kärjistetään, onhan aktiivista, aikaansaavaa ja hyväntuulista ihmistä paljon helpompi rakastaa kumppaninakin kuin sohvalla rojottavaa pahantuulista laiskimusta.

Minusta kenenkään ei ole pakko olla tyytyväinen itseensä jos tyytymättömyyden syyhyn voi vain vaikuttaa. Tietty tyytymättömyys voi olla juuri se triggeri joka tarvitaan pysyvään muutokseen (tästä olemme useiden naisten kanssa jutelleetkin, että mikä se naksahdus oli?). Ja ennen kaikkea, minusta kaikki saavat olla tyytyväisiä itseensä se kokoisina kuin ovat! Tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan. Minä viihdyn nyt.

No menipä jaaritteluksi, vielä ne treenit eilen:

• Crossailua
• Takakyykky 45kg vapaalla tangolla, 4x12 syvääään kyykäten
• Hack kyykky 60kg, 3x12
• Prässi yhdellä jalalla 60kg 3x12 kummallakin kintulla vuorotellen
• Reiden ojennus, 3x12 35kg
• Smithissä pohje steppilautaa apuna käyttäen, 3x20, 40kg
• Vatsat

Ja kotiin. Vauvelin kanssa kävin sitten vielä rennon reilun tunnin iltakävelyn palkkarin ja vesitankkauksen jälkeen, ilta oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Nyt sataa kaatamalla. Juoksupäivä?