Oletko koskaan havahtunut vanhoja kuvia katsellessasi, tajunnut että olin kaunis tai hoikka, ulkoisesti hyvällä tolalla? Ja samalla muistanut, kuinka juhlamekkoon pukeutuessasi tuskailit, tunsit itsesi rumaksi? Kumpaa tunnet tällä hetkellä? Mitä luulet ajattelevasi, jos katsot tänään otettua kuvaa vaikkapa viiden vuoden kuluttua?

Eikö olisi aika tuntea itsesi kauniiksi nyt, tässä hetkessä?

Mitä minä olen oppinut:


Oma keho, tällaisenaan, lopulta rapistuvana, on ainoa jonka saan. Se

kuljettaa minua päivästä toiseen, elämänvaiheesta toiseen ja on alati muuttuva. On minun tehtäväni arvostaa sitä, pitää siitä hyvä huoli. Tarjota rakkautta ja hyvää tekeviä asioita. Kieltäminen, rajoittaminen, pakottaminen - ne voi aivan yhtä hyvin jo lopettaa.

Minä voin hyvin kun saan liikkua. Siksi olen kiitollinen vahvoista, terveistä jaloista, jotka kantavat polulla keveästi yli juurakoiden. Olen kiitollinen vahvoista käsistäni, koska niiden avulla voin edelleen nostaa rakkaan kolmasluokkalaiseni ylösalaisin syliin kun hän sitä toivoo. Olen kiitollinen pehmeästä vatsan ihosta, teltasta, jonka alla neljä aarrettani saivat kasvaa.

Olen iloinen pitkistä raajoista ja siitä, miten ne nykyään myötäävät liikeisiin, kun suorittamisen pakko on poissa. Olen kiitollinen siitä, miten en enää tunne tarvetta varoa kosketusta. Jokainen neliösentti minussa on rakastamisen arvoista.

Minun kehoni on minun, ei kenenkään arvioitavaksi tehty. En tarvitse sille kenenkään hyväksyntää, mutta voidakseni hyvin on minun itseni hyväksyttävä kehoni sellaisena kuin se on, ja annettava sille mitä se tarvitsee voidakseen hyvin. Minä tarvitsen ainakin liikuntaa, välillä kovaa, välillä leppoisaa. Hyvää ruokaa. Lepoa ja hoivatuksi tulemista.

Ai sinä laihdutit. Ratkesivatko ongelmasi? Niin minäkin luulin, mutta  en sitten kuitenkaan tullut onnellisemmaksi. Viiden päivän ihmedieetti ennen pikkujouluja, bikinikuntoon kuukaudessa, all good everything? No ei, hyvä olo ei synny siitä, että rankaiset sivullista uhria. Joten voisimmeko vain lopettaa ja keskittyä oleelliseen: elämä on lyhyt, nyt on aika olla onnellinen ja tyytyväinen. Mittanauha ja vaaka ovat vastenmielisiä diktaattoreja, jotka hallitsevat viemällä huomiosi epäolennaiseen, painoon.

Onnellisemmaksi tulin, kun ryhdyin opettelemaan itseni hyväksymistä. Sillä tiellä olen edelleen: Olen usein epävarma, joskus hysteerinen ja varsin epäkypsä. Yhä useammin olen kuitenkin sovussa itseni kanssa. Itsetuntoni kasvaa, se on vahva ja tarpeellinen suoja. Itsetunto on hyväksymistä ja tervettä raukkautta, joka ohjaa elämään hyvin ihan itse. Se tekee diktaattorit turhiksi.

Eskarilaisen sadevaatteet ja eka päivä

Ensimmäinen eskaripäivä on onnellisesti takana ja kaikki oli mennyt hienosti. Poika istui kirjomassa peflettiä kun menin häntä hakemaan ja huomenna on luvassa retkeilyä ulkosalla. Äidille on aika haastava paikka muistaa kaikki ne tavarat joita lapsi tarvitsee eskaripäivän aikana, tarhassa kun emme ole ehtineet tällaiseen totutella. Tossut ainakin unohtuivat kotiin näin ekana päivänä ja sadepäivien varalle uusi sadepuku piti pistää tilaukseen. Lekmerillä oli hyvä!

Tonnikalapasta oli maistunut nuorelle herralle hyvin ja leikkikavereita oli löytynyt. Sitten vaan huomenna uudella innolla!

Päivä on ollut taas kiireinen, mutta tuossa keskellä päivää pidin pienen siestan ja sen avulla koetan jaksaa salille illalla, jahka armas Hra R. saapuu kaitsemaan laumaansa. Vaikka rötväilyä on ollutkin vähän liikaa viimepäivinä, niin ilokseni paino ei ole hilautunut ylöspäin. Jotenkin tulkitsen sitä niin, että vauvan kasvaessa ja äidin painon pysyessä samana, täytyy äidin läskikudoksen vähenemisen kompensoida kasvavan vauvan painoa puntarilla. Tai jos ei laardia lähdekään niin nesteturvotukset pysyy aisoissa ja sekin on ihan hyvä.

Pikkurutistus töitä vielä ennen iltavapaata, sitten salille!

Tadaa, RV 30 alkaa ja pinnigate -skandaali

Uusi viikko ja uudet kujeet, vauvalla nimittäin. On ihan mukava lukea eri lähteistä mitä kullakin viikolla tapahtuu, vaikka samoja tarinoita on lukenut jo moneen kertaan. On ihanan lohdullista kun ymmärtää, että tietynlaiset säryt ja jomotukset ynnä unettomuudet ovat vain ihan tavallisia oireita, joista suuri osa samoilla viikoilla olevista kärsii. 

Vau.fi -verkkosivustolla kerrotaan, että vauva on tässä vaiheessa kutakuinkin 35 cm pitkä, painoa ei mainita, mutta luullakseni se on jossain 1300 gramman tietämillä. Lapsivesi ja istukka painavat jonkin verran, lisäksi aamuiset nestekertymät, mutta tukevammalla tapauksella painon ei olisi ihan hirveästi tarvinnut nousta...Kahden edestä kannattaa syödä laadukasta ja tuoretta ruokaa, ei määrää. Ihan vain itsellenikin tiedoksi. Neuvolassa kyllä ovat tarkkoja, etenkin jos sokerirasituksessa ilmenee mitään huolestuttavaa. 

Beibe kuulema muistaa jo kuulemansa ja tuttu musiikki auttaa rauhoittumaan, syntymän jälkeenkin. Mietin pitkään ja hartaasti Bola-korun hankkimista, jotta vauveli olisi saanut kuunnella sen helinää masussa. En kuitenkaan osannut päättää mikä olisi ihanin, joten se jäi sitten roikkumaan. Siis hankinta, ei koru. Jos joku tahtoo lukea Bola-palloista lisää niin täältä ainakin niitä löytyy:

• Bolakorut.fi -verkkokauppa
• Raskauskeiju-verkkokauppa

Varmaan noita löytyy myös monesta muusta paikasta, mutta meillä päin ei ole kauppoja jossa näitä olisi saatavilla.

Ja äiti sitten raskausviikolla 30: väsymystä, unettomuutta ja energiantason laskua. Ei lisättävää. Pitää muistaa levätä kun on levon aika, jos vain pystyy. Uskallan kuitenkin väittää, toimiihan tämä tällaisella tavismammallakin, että sopiva määrä liikuntaa ja raikasta ilmaa antaa energiaa enemmän kuin kuluttaa. Sopiva määrä liikuntaa määräytyy sitten ihan yksilöllisesti: se mikä tuntuu hyvältä, ei voi olla pahaksi perusterveellä odottajalla. Pitää kuunnella kroppaa, supistelut ja pyörryttämiset eivät kuulu asiaan! 

Ja sitten se päivän pääuutinen, eli pinnigate-skandaali: kuinka moni muukin on sortunut pitämään pikkupinnejä päissään väärin päin, koko ikänsä? Nyt parannan tapani ja toivottavasti se näkyy myös paremmin kuosinsa pitävänä nutturana, silloin kun sen jaksaa vääntää ainaisen ponkkarisutturan paikalle. Skandaalia valotti ensimmäisenä Iltalehti:

• http://www.iltalehti.fi/hiukset/2013080817344263_ht.shtml

Illalla salille, kovasti raikasta vettä päivän mittaan ja sopivasti töitä ja laumanvartiointia.