Parempi päivä

Oletko koskaan havahtunut vanhoja kuvia katsellessasi, tajunnut että olin kaunis tai hoikka, ulkoisesti hyvällä tolalla? Ja samalla muistanut, kuinka juhlamekkoon pukeutuessasi tuskailit, tunsit itsesi rumaksi? Kumpaa tunnet tällä hetkellä? Mitä luulet ajattelevasi, jos katsot tänään otettua kuvaa vaikkapa viiden vuoden kuluttua?

Eikö olisi aika tuntea itsesi kauniiksi nyt, tässä hetkessä?

Mitä minä olen oppinut:


Oma keho, tällaisenaan, lopulta rapistuvana, on ainoa jonka saan. Se

kuljettaa minua päivästä toiseen, elämänvaiheesta toiseen ja on alati muuttuva. On minun tehtäväni arvostaa sitä, pitää siitä hyvä huoli. Tarjota rakkautta ja hyvää tekeviä asioita. Kieltäminen, rajoittaminen, pakottaminen - ne voi aivan yhtä hyvin jo lopettaa.

Minä voin hyvin kun saan liikkua. Siksi olen kiitollinen vahvoista, terveistä jaloista, jotka kantavat polulla keveästi yli juurakoiden. Olen kiitollinen vahvoista käsistäni, koska niiden avulla voin edelleen nostaa rakkaan kolmasluokkalaiseni ylösalaisin syliin kun hän sitä toivoo. Olen kiitollinen pehmeästä vatsan ihosta, teltasta, jonka alla neljä aarrettani saivat kasvaa.

Olen iloinen pitkistä raajoista ja siitä, miten ne nykyään myötäävät liikeisiin, kun suorittamisen pakko on poissa. Olen kiitollinen siitä, miten en enää tunne tarvetta varoa kosketusta. Jokainen neliösentti minussa on rakastamisen arvoista.

Minun kehoni on minun, ei kenenkään arvioitavaksi tehty. En tarvitse sille kenenkään hyväksyntää, mutta voidakseni hyvin on minun itseni hyväksyttävä kehoni sellaisena kuin se on, ja annettava sille mitä se tarvitsee voidakseen hyvin. Minä tarvitsen ainakin liikuntaa, välillä kovaa, välillä leppoisaa. Hyvää ruokaa. Lepoa ja hoivatuksi tulemista.

Ai sinä laihdutit. Ratkesivatko ongelmasi? Niin minäkin luulin, mutta  en sitten kuitenkaan tullut onnellisemmaksi. Viiden päivän ihmedieetti ennen pikkujouluja, bikinikuntoon kuukaudessa, all good everything? No ei, hyvä olo ei synny siitä, että rankaiset sivullista uhria. Joten voisimmeko vain lopettaa ja keskittyä oleelliseen: elämä on lyhyt, nyt on aika olla onnellinen ja tyytyväinen. Mittanauha ja vaaka ovat vastenmielisiä diktaattoreja, jotka hallitsevat viemällä huomiosi epäolennaiseen, painoon.

Onnellisemmaksi tulin, kun ryhdyin opettelemaan itseni hyväksymistä. Sillä tiellä olen edelleen: Olen usein epävarma, joskus hysteerinen ja varsin epäkypsä. Yhä useammin olen kuitenkin sovussa itseni kanssa. Itsetuntoni kasvaa, se on vahva ja tarpeellinen suoja. Itsetunto on hyväksymistä ja tervettä raukkautta, joka ohjaa elämään hyvin ihan itse. Se tekee diktaattorit turhiksi.