Treeniviikosta - kohti Ylläs-Pallasta

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, ei tämä talvijuoksu ole aivan minun teekupposeni. Viime viikolla hankin uuden aluskerraston (jonka housut osoittautuivat liian lyhyiksi), pinkin pipon ja tuubihuivin. Ajattelin, että pinkki on kuitenkin riemullinen väri myös talvijuoksuhommiin, että kyllä se siitä. Kengät ovat kirkkaan keltaiset, piristävät.

Aivan väriterapian varaan harjoitukset eivät ole jääneet: Tein yhden 1h 50 min sauvakävelyharjoituksen vajaan 10 min/km tahdilla, yhden mäki+juoksutreenin ja yhden huoltavan juoksun, kilometrejä yhteensä n. 30. Lisäksi kahvakuulan avulla lihaskuntoa ja joogalla liikkuvuutta sekä korsettia kuntoon. Joka päivä melkein jotain - mutta välillä keveämmin. Tuntuu hyvältä, ja on lohdullista, että treeniaikaa on vielä kuukausia.

Mentaaliharjoittelun olen hoitanut tulostamalla reittikartan ja katselemalla kuvia mm. Pirunkurusta. On hyvä tietää, mitä on vastassa. Vaikka yllätyksiä on edessä, kun maastoon viimein pääsee.

Viikon tunnelmat tiivistetysti:

Kalvaa epäilys, josko luulen suorituskyvystäni ja itsestäni liikoja. Minä mikään oikea juoksija ole. Mutta olen päättänyt näyttää itselleni, että tämä matka menee (ehkä pikkuitkulla). Lisäksi lohduttaudun sillä, että vaikka Pallas-Ylläs menisikin huonosti, olen Virpiniemen maastopuolikkaalle luultavasti hyvässä iskussa. Oma ennätys on ainakin helppo rikkoa!

Vihreät kuulat. Niiden vuoksi tekee melkein mitä vain.

Mitä sanoo hemoglobiini?

Käpyasiaa

Jumalauta mikä käpy!

Olen ymmärtänyt, että me ihmiset ja hevoset olemme kumpikin vinoja jompaan kumpaan suuntaan. Ratsastaja voi auttaa heppaa suoremmaksi ja ihmistä varmaan auttavat joogat sun muut. Juostessa olen vino kuin suomenajokoira, mutta siinä auttavat kävyt: yksi sopiva männynkäpy per käsi ja johan kulkee.

On muistettava:

• Käpyä ei saa puristella ettei hartiat jännity
• Käpyä saa nyppiä ja hypistellä
• Kävyllä saa heittää jotakuta sellaista joka sen ansaitsee
• Käpy kannattaa poimia ennen lenkkiä
• Hyvän karman kävyt säästetään lappujuoksuihin
• Suppuramalli vk-lenkille - vähemmän kitkaa
• Harottava pitkiksille, on nypittävää enemmän
• Männynkäpy erottuu koiran kakasta kuusenkäpyä helpommin.

Olen lukenut Tommy Hellstenin elämänohjeita tässä joitain päiviä. Luulen että seuraavaksi koetan muodostaa lukemastani synteesin jossa rakkaus, häpeä, kiire ja sen semmoiset on näppäränä kymmenen kohdan listana (all hail listausjournalismi!).

Parittelulaatikon teoria ja käytäntö sekä Vauva, 3kk!

Ihan ensimmäiseksi, parittelulaatikolla ei ole mitään tekemistä "vanhempien oman ajan" tai lisääntymisen kanssa. Herkempikin voi siis jatkaa lukemista.

Isossa perheessä tuntuu olevan yksi pääasiallinen haaste: sukat, niiden parittomuus ja kummalliset katoamiset. Rikkoutumisista nyt ei jaksa edes kirjoittaa. Enimmäkseen hukassa ovat lasten sukat, niitä löytyy sängyistä, sohvan alta, lelulaatikoista ja melkeinpä leipäkoristakin välillä. Asiaan on olemassa ratkaisu, parittelulaatikko. Parittelulaatikon teoria ja käytäntö voivat kuitenkin olla hämmentäviä asioita tottumattomalle ja siksipä jaan perusohjeen tämän ihmiskunnan kenties yhden loistavimman oivalluksen soveltamiseen kodissa kuin kodissa:

1. Valitse sopivan kokoinen laatikko perheenne sukankäyttäjämäärän mukaan: mitä enemmän sukankuluttajia, sitä suurempi parittelulaatikko tarvitaan kohdassa 6. esiteltävistä syistä.
2. Etsi sukat, likaiset ja parittomat, puhtaat ovat tietenkin jo pareineen kaapissa kauniina palleroina. Niin tai jalassa.
3. Pese sukat
4. Kuivuneista sukista parittomat sukat, normaalisti  n. 67% kokonaismäärästä, siirretään automaattisesti parittelulaatikkoon.
5. TÄRKEIN SÄÄNTÖ: parittelulaatikosta sukka poistuu vain ja ainoastaan oman parinsa kanssa, ei koskaan sekaparina. Pariaan pyykistä odotteleva sukka vartoo siis laatikossa seuraavaa kuivaa satsia pariteltavaksi, tarvittaessa useamman viikon. Puolen vuoden päästä voi jo luovuttaa ja tehdä parittomasta sukasta hauskan käsinuken parin napin avulla.
6. Itse parittelutapahtuma muistuttaa kovasti muistipeliä: mylläät laatikossa olevaa sukkakekoa ja koetat muistaa missä kohtaa läjää kunkin sukan pari on, vai onko se vielä kenties narulla kuivumassa vaiko vasta likapyykkiläjässä. Isossa perheessä iso laatikko tekee parittelun paljon helpommaksi, tarpeen tullen tilaa voi ottaa vaikka työpöydältä. Onnistumisia tulee väistämättä, jos sukat ovat oikeaoppisesti joko jalassa, pyykissä tai parittelulaatikossa. Hyvin palkitsevaa, innoissaan sitä parittelee vaikka koko viikoksi sukat!

Nyt vaan sitten kaikki parittelupuuhiin sunnuntain ratoksi! Täsmennyksenä vielä, parittelulaatikko ei ole oma keksintöni vaan kuulin siitä jo vuosia sitten, en muista mistä. Menetelmän täytyy kuitenkin olla laajalti jo käytössä, niin nerokas se on!

Vauva kohta kolme kuukautta!

Rakas ja ihana tyttövaavimme täyttää huomenna kokonaiset kolme kuukautta ja on neuvolakäyntipäivä, mitat siis huomenissa. Murunen on laajentanut sanavarastoaan, nykyisin hän saattaa jokellella myös auuu, huuu ja göö tai jotain sen suuntaista. Vauva juttelee erityisen mielellään neuvolan pyöreälle hymynaamakuvalle, sujuu vaipanvaihto siinä mukavammin rupatellessa.

Vauvallamme on myös päivästä riippuen joko ihan kokonainen irokeesi tai otsatupsu. Koetan päättää onko tuo enemmän Tintti-tupsu vaiko Ace Ventura. Mielipiteitä?