Juoksukuntoa on monenlaista

Juoksukunto voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Ammattiurheilijoille juoksukunto on jotain ihan muuta kuin tällaiselle aika aktiiviselle harrastajalle, mutta oikeasti aktiiviset harrastajat eroavat nekin sitten hölkkätädeistä. Minulle juoksukunto tuli mieleen kesäkuisen ultran jälkeen, kun huomasin, että lähtökohtaisesti juoksuposse on suhteellisen hoikkaa. Olenhan minä sen toki tiennytkin, ennen kesää ja kisakautta puhutaan paljon kisapainon hakemisesta, harrastajienkin keskuudessa, ja vaikuttaa jokaikinen kerätty tai karistettu kilo ihan kilometriaikaankin. Mutta jotenkin olen ajatellut, että hölkkäähän tässä. Nyt sitten ajattelin, että kivempaa juoksu olisi kuitenkin vähän keveämpänä, ja aloitin juoksukunto-projektin, tavoitteena 10 kg painonpudotus. Ja nimenomaan  juoksun vuoksi painoa vähemmälle, sillä olen ollut aika tyytyväinen kroppaani viime vuodet. Mutta nyt kun housut istuvat paremmin, huomaan, että tykkään kropastani aika paljon enemmän enkä hirveästi mieti onko joku vaate edustava. Kunhan puen päälleni.  Nyt painoa on tippunut 7 kg, joten vielä on vähän matkaa.

Painoasiat tuntuvat olevan todella kuuma peruna, aivan kuin painosta ei voisi puhua lainkaan koska se on niin sensitiivinen asia. Juoksun kannalta lähtökohta on kuitenkin varsin pragmaattinen: keveämpi juoksija on joutuisampi ja nivelille vähäisempi kuorma on hyväksi. Säästyy ehkä vammoiltakin. Muutenkin painopuhe pitäisi ehkä ohjata terveyskeskeiseen suuntaan: On varsin kattavaa näyttöä siitä, että ylipaino on haitta ja altistaa monille sairauksille. Ei auta ketään, että sairaalloista ylipainoa normalisoidaan, sairautta on turha normalisoida. Mieluummin löydettäisiin keinoja parantaa, mieli ja keho.

Niin se juoksukunto. Paino on siis yksi osa sitä, mutta treenaamalla löytynee loput. Riittävän monipuolisesti, voimaharjoittelua unohtamatta. Minulla on ollut tapana juosta "liian kovaa". Kuulostaa hassulta, sillä olen hyvin hidas, mutta hidaskin eteneminen voi olla liiaan kovaa kuntoon nähden. Sykkeet nousevat liiaksi ja kaiken perusta, peruskuntotreeni tulee laiminlyödysi. 

Ja miksi iksi sitä peruskuntoa sitten tarvitaan:

• Hyvä peruskunto lisää sykkeen tehoa ja hiusverisuonten määrää kehossa - juoksu helpottuu.
• Matalan sykkeen pitkäkestoinen opettaa elimistöä käyttämään rasvaa energianlähteenä, kiva laihduttajalle!
• Peruskunnon kehittäminen auttaa saamaan myös aerobisen kynnyksen rajaa korkeammalle ja rakentaa pohjan myös nopeuden treenaamiselle 
• Peruskuntotreeni on hauskaa.

Aika moni muukin tuntuu posottavan nopeampaa kuin olisi hyvä pk-treeniä ajatellen. Syyt vaihtelevat, mutta yksi yleisimmistä tuntuu olevan kävelemisen nolous (vaikka juosten sykkeet sitten karkaavat), eihän se ole mitään treeniä ja se, että somessa kaikki juoksevat niin lujaa ja lennokkaasti (eivät he oikeasti lennä kaikkia lenkkejä, ehkä juuri sen kuvanoton ajan). Mutta kävely on hyvää pk-harjoitusta etenkin vähemmän kokeneelle juoksijalle tai jos harjoituksen pituus tunneissa kasvaa paljon. Kaikki pisimmät pk-treenit, kolme tuntia tai enemmän, kävelen valtaosin, reippaalla vauhdilla ( 6-7 km/h) ja usein sauvat mukana. Koetan upottaa tuolloin lenkkiin paljon myös nousua. Tänä vuonna olen tehnyt paljon pk-treeniä kävelysykkein (100 - 120), ja yllättäen nopea juoksukin tuntuu kivemmalta. Osa syy lienee parantunut pk-kunto, osa taas pudonnut paino ja osa myös se, että olen viimein alkanut tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti myös nopeutta kehittäviä treenejä.

Juoksukunto- ja vauhti rakentuu siis monenlaisista palasista, ja vauhtikestävyysharjoittelu on niistä sitten taas yksi. Mun tapauksessa ne ekat olivat siis painonhallinta ja pk-harjoittelun rauhoittaminen. VK-harjoitteluna olen tehnyt mäkivetoja, eri mittaisia intervalleja ja satunnaisia testijuoksuja, ja luulen, että epämukavuus alue on siirtynyt hitusen kauemmaksi. Neljäs asia, johon pitää panostaa on juoksun tekniikka. Sen huomasin viime viikolla seuramme treeneissä. Rullaava askel ja oikeanlainen käsien käyttö vie ponnistusta parempaan paikkaan ja auttaa juoksemaan vähemmällä työllä. Muut kertokoot tästä enemmän, ja hirveänä on hyviä videoita Youtubessakin, asiasanana juoksijan koordinaatio.

Viiden ja kuudes palikka, tai ehkä jopa eka ja toka, ovat sitten lepo ja ravinto. Liikarasitus vie juoksukunnon taatusti ja huonolla syömisellä palautuminen häiriytyy ja massaa kertyy. Etenkin huonolla juomisella se häiriintyy. Mun ratkaisu onkin totaalinen alkoholittomuus elämäntapana, ja nykyisin se tuntuu olevan aika monen muunkin valinta! Mun suurin haaste on uni, olen huono nukkuja ja useamman huonon yön jälkeen joudun joskus jättämään suunnitellun harjoituksen väliin. 

Niin ja se seitsemäs, tai olkoon nyt mikä vaan järjestys, on se lihaskunto ja kehonhuolto. Oikea juoksutekniikka ja lihastyö vaatii tietenkin lihaskuntoa. Monet vaivat johtuvat heikoista pakaroista. Ei ole pakko kyykätä maksimeja, mutta kannattaa etsiä jostain nimenomaan juoksijoille kehitettyjä pakaraa aktivoivia lihasmuuveja tai palkata valmentaja. Omat suosikkini ovat erilaiset askelkyykyt ja muut yhdellä jalalla tehtävät, jotka vahvistavat myös nilkkaa ja jalkaa. Vatsalihaksia ei saa unohtaa.

Kyllä se niin on, että lajin helppous viehättää! Eihän tässä ole kuin muutama epämääräinen palanen soviteltavaksi jotenkin pitkin viikkoa, kuukautta, vuosia ja elämää.